Ihannenaiseni on iloinen, sosiaalinen, älykäs, keskusteleva ja huumorintajuinen.
Asun isossa omakotitalossa, joten puutarhanhoito saisi jossain määrin kiinnostaa, itse tykkään siitä paljon. Pitää olla sinut menneisyytensä kanssa, ja alkoholi ja tupakka ei hallitse elämää. Tottakait alkoholia saa/voi juoda, mutta pitää pysyä hanskassa. Herkät illanistujaiset punaviinin ja naposteltavien seurassa ovat elämän suola. Tykkää sisustaa ja muutenkin on innostunut kaikesta kotiin liittyvistä asioista. Tykkää istua ulkosaunan terassilla ja kuunnella hiljaisuutta, nauttia elämästä. Tykkää matkustella autolla ympäri Suomenmaata ja Eurooppaa, lentäen uusiin kulttuureihin. On raha-asioiden suhteen omavarainen. Tykkää rakastaa ja on rakastettava.
Siinä on alkuun ihannettani....
Onkohan tällaisia, vai saanko elää yksin omaa hienoa elämääni?
Asun isossa omakotitalossa, joten puutarhanhoito saisi jossain määrin kiinnostaa, itse tykkään siitä paljon. Pitää olla sinut menneisyytensä kanssa, ja alkoholi ja tupakka ei hallitse elämää. Tottakait alkoholia saa/voi juoda, mutta pitää pysyä hanskassa. Herkät illanistujaiset punaviinin ja naposteltavien seurassa ovat elämän suola. Tykkää sisustaa ja muutenkin on innostunut kaikesta kotiin liittyvistä asioista. Tykkää istua ulkosaunan terassilla ja kuunnella hiljaisuutta, nauttia elämästä. Tykkää matkustella autolla ympäri Suomenmaata ja Eurooppaa, lentäen uusiin kulttuureihin. On raha-asioiden suhteen omavarainen. Tykkää rakastaa ja on rakastettava.
Siinä on alkuun ihannettani....
Onkohan tällaisia, vai saanko elää yksin omaa hienoa elämääni?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pitääkö olla omaisuutta vai mitä tarkoitat omavaraisuudella?
Noiden perusteella olisin sulle napakymppi :)
Kuulostaa tutulta, toivelistani on hyvin samanlainen. Olen nainen joka etsii kunnollista miestä isoon omakotitaloon, ja puutarha-ja pihatöitä riittää ympäri vuoden. Asetelma näin päin ei ole kovin helppo, koska kaikenlaista kaljan ryystäjää kyllä saisi terassille istumaan mutta kun aletaan puhua katon pesusta, autotallin lattian maalaamisesta ja pensaiden istutuksesta niin yksin saa tehdä.
Sinähän etsit suoraan sanottuna kotirouvaa. Jos joku nainen ilmoittaisi, että mielellään huolehtisi ennenkaikkea kodin, pihan ja naiselliset kekkerit, tulisi kuitenkin toimeen omillaan, jossain välissä huolehtisi itsensä, sosiaaliset suhteet, niin yhtälöön ei mahdu, että nainen tekee töitä. Hänenhän täytyisi olla joku rikas perijätär, joka voisi olla ylpeä menneisyydestään ja asemastaan, joka takaisi hänelle mahdollisuuden panostaa täysin vaikkapa puutarhanhoitoon. Kuitenkin hänellä pitäisi olla hyvä koulutus tai älykkyys, joka mahdollistaisi tietynlaisen älykkään keskustelun. Toisaalta ristiriitaisesti koulutus (eli silkka duunin tekeminen) ei saisi olla esteenä sille, että hän kuitenkin käyttäisi aikaansa suunnittelemalla illaan juhliin viimeisimmän muodin mukaisia snackseja ja pöydän kattauksen värimaailmaa. Ne eivät ole tavalliselle naiselle itsestäänselvyys silloin kun tulee hieman ylitöitä tehneenä kaupan kautta jatkamaan kotityöpäivää ja huolehtimaan muistakin velvollisuuksistaan koittaen vielä huolehtia itsestäänkin, jotta olisi seuraavana aamuna takaisin leipähommissaan kutakuinkin ihmismäisenä. :)
Mitäs jos joku nainen ilmoittaisi, että enemmän kuin töiden tekemistä, häntä kiinnostaisi kasvatella jonkun varakkaan miehen puutarhassa esimerkiksi harvinaisia pionilajikkeita, stemmata jatkuvasti taloa uuteen tyyliin ja järjestää kaikenlaisia kissanristiäisiä ja kökkäjäisiä milloin mistäkin syystä? Jos nainen olisi kuitenkin tietyn sivistyksen saanut, mutta pitäisi siitä huolimatta kotirouvana kissanpäiviä kiinnostavampana vaihtoehtona? Jos/kun nainen elättelisi tällaisia harlekiinimaisia kuvitelmia elämästä jonkun varakkaan komistuksen kanssa, häntä useimmat miehet pitäisivät ilmeisen naiivina kuitenkin. Miksihän mies tahtoo elätellä näitä harlekiinikuvitelmia?
Lisäksi tuoko se ihmissuhteeseen kuitenkaan miehen ja naisen välille mitään erityistä, jos herkät illanistujaiset punaviinin seurassa olisivat arkipäivää? Voihan olla ettei naisen kanssa synkkaisi, vaikka hän osaisi kasvattaa harvinaisia orkideoja tai sisustaa funktionaalisemmin kuin naapuri tai keskustella professorintasoisesti mistä hyvänsä.
Lisäksi ei tavallisella 4 1 viikon lomilla vuodessa varsin paljon kuitenkaan matkustella. Napostelemiset ja punaviinit kertyy vyötärölle ennen pitkää. Ja jotta olisi sisäsaunan lisäksi ulkosauna, on oltava astetta isompi tontti, joka ei käytännössä voi olla edes tavallisella kaava-alueella, jos ei halua, että naapurin keittiönikkuna on ulkosaunan terassin edessä. Se taas vaatii sen, että tontti joko pääkaupunkiseudun yberkalliilla asuinalueella tai riittävän maaseudulla. Jonne kumpaankaan ei kovin tavallinen nainen eksy kuin vahingossa riippumatta siitä, tykkäsikö omassa elämässään kokata tai kasvatella ikkunalautapuutarhassaan yrttiä tai toista.
Kuitenkin.. Liikuttavan suloinen haave mieheltä tilanteesta, johon useimmat naiset eivät käytännössä edes haaveile, koska se nyt vain kuulostaa vaalenapunaiselta unelmalta.
Voi tulla suurena shokkina, mutta valtaosa miehistä etsii sellaista kodinhengetärtä. Miesten ihanneyhteiskunta on sellainen, jossa palkat olisivat niin suuret, että naiset voisivat jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja taloa, ja naiset myös haluaisivat tehdä niin. Miehet eivät yleensä halua.
Ihanneyhteiskunta olisi kaunis ajatus. Silti mies odottaisi, että nainen olisi omavarainen ja pystyisi täyttämään kaikkien odotukset, ennenkaikkea miehen suhteen, perheensä, jopa pihaansa myöten, mutta myös tulemaan hyvin toimeen olematta mitään vailla. Olisihan se hienoa, silti aika kaukana monen todellisuudesta. Kumpa jossakin olisi mies, joka ymmärtäisi elämän realiteetit ja rajoitukset, mutta silti osaisi nauttia ja viihtyä ilman, että kaiken pitäisi olla täydellistä.
Ei kaikki tarvii olla täydellistä, riittää kun saa vierelleen toisen jonka ajatusmaailma kohtaa mun ajatusmaailman. Se ei varmasti tule olemaan helppoa, haasteellista kylläkin. Lapsia mulla on, yksikään ei asu kanssani. Kotini olen saanut monien mielestäni oman näköiseksi, ja se miellyttää monia. Remonttitaitoa mulla on ja haluan vielä remontoida kotiani mieleiseksi. Harrastuksia mulla on monia, maan ja taivaan väliltä.
Paljon harrastava ja viikonloppuyh-isä useammalle, eksät kuvioissa enemmän tai vähemmän lasten kautta. Et taida löytää naista ihan heti, ilmankos haaveiletkin, ensimmäisetkin mahdollisuutesi on karautettu reilusti metsään. Valitan, mutta ei kuulosta hyvältä ei.
En ole mikään viikonloppuisä, ei exiä kuvioissa ollenkaan. Lapset asuvat jo maailmalla, Asun aivan yksin, ei koiria, ei kissoja, ei lintuja, ei akvaariota, ei lapsia, ei exiä........
Lapset eivät ole tuossa mun kodissa koskaaan asunetkaan.
Haaveissa vaan normaali ihana nainen, jonka arvot ovat samankaltaisia.
Ei niitä harrastuksia ole päivittäin häiritsemässä, niitä on taide, remontointi, musiikki, sisustus ja paljon muuta.
miksi lapsesi eivät ole kuuluneet elämääsi. Huolimatta siitä, että yh-kuvio on vähintään kiusallinen uudelle naiselle, on lapsilla silti oikeus isäänsä. Oletko välinpitämätön vanhempi ollut?
Ihmisen elämäntyyli voi heijastaa arvoja, mutta mielestäni harrastukset tai sisustusmaku eivät vielä kerro arvoista juuri mitään. Arvot ovat jotakin syvempää kuin se, mitä tekee, miltä näyttää tai kuulostaa, mielestäni ne kertovat enemmän siitä, miten ja miksi ajattelee laillaan ja elää kuten elää.
Harrastukset ovat hyvä piristys elämään, mutta jos ne ovat liian tärkeitä, ne voivat jopa erottaa ihmisiä tai vähintäänkin leimata ihmisen johonkin genreen, joka voi määrittää liikaakin sitä, mitä kumppanin pitäisi olla tai ei saisi olla. Musiikki, sisustus, taide.. Makuja on monia, varmasti et löydä täysin samoista asioista pitävää ihmistä, et myöskään koskaan voi löytää täysin samanlaisia arvoja elävää ihmistä. Ihminen voi sanoa arvottavansa tiettyjä asioita, mutta elää kuitenkin toisin. Teot ja elämä ovat pitkälti ihmisen arvoja heijastavaa, ei se, mitä ihminen sanoo arvoikseen. Kenen tahansa ihmisen arvot tulevat näkyväksi hänen elämässään ja tavassa vaikkapa suhtautua toisiin ihmisiin.
Kuinka paljon yleensä olet kiinnostunut muiden ihmisten elämästä sillä tasolla, että jaat elämääsi toisten kanssa tai olet yleensäkään kiinnostunut toisten elämästä, vaikka se olisi erilaista kuin omasi? Kuinka valmis voisit olla sotkemaan omaan elämääsi, puutarhaasi ja sisustukseesi jotakin uusia näkökulmia, joista et ehkä pitäisikään?
Se, ettei lapset ole asuneet ltässä talossa kanssani johtuu ainoastaan siitä syystä, että he ovat jo olleet kauan täysi-ikäisiä.
Onpas mukava kuulla, että jollakin on tuollainen ihanne. Kuulostaa paljon sellaiselta naiselta, jollaiseksi itseäni kuvailisin. :) Minkä ikäinen olet?
Ulkonäkötoiveista ei ollut mainintaa sanallakaan, mikä on varsin positiivista, mutta täytyy kuitenkin kysyä mitä tarkoitat "isolla miehellä"? Alle 100-kiloiset punnitaan neuvolassa -tyyppiä vai? Tämä siis ihan neutraalina kysymyksenä, ei kettuiluna. :)
Kommenttina "harlekiiniutopialle" etten lukenut miehen tekstiä lainkaan tulkitsemallasi tavalla. Tekstistä sai kuvan hyvinkin elämänläheistä naista vierelleen kaipaavasta miehestä, ja sellaisen miehen ainakin itse huolisin oikein mielelläni. Kunhan ne napostelut eivät ole aivan tolkutonta tynnyriä kasvattaneet vatsalle. Itsekään en mikään ihan keppi ole, vaan kurvikkaamman sorttinen (BMI ~24.5) joten kohtuullinen elintasokumpu sallitaan, mutta rajansa kaikella.
Tuntuu, että nykyään on todella vaikea löytää tuollasta miestä, joka arvostaa älyä, keskustelua ja sitä ettei nainen ole pelkkä pikkuprinsessa, eikä aivan täydellisen avuton.. Vaikea uskoa, että noilla ominaisuuksilla mies kauaa sinkkuna pysyy.
Itse olen jo miltei lakannut haaveilemasta ja siksi päättänyt tehdä itse itseni niin onnelliseksi kuin pystyn (tulematta itserakkaaksi). :)
Kiva kun kommentoitte.
En etsi kotirouvaa sen alkuperäisessä merkityksessä, vaan kumppania jonka kanssa arki sujuu. Itse en havaitse tässä minkäänlaista harlekiiniutopiaa, hauskasti sanottu, vaan todellista elämääni.
Puutarhanhoito ei ole se mihin kumppania haluan, vaan se tarkoittaa enemmän asennetta elämään. Maanläheisyys, jalat tukevasti ilmassa, tyyppi on sellainen joka innostaa mua. Hulluttelua ja iloista elämänasennetta kaipaan.
En tarvitse siivoojaa, osaan siivota kyllä itsekkin.
En tarvitse ruoanlaittajaa, sen koulutuksen olen muinoin saanut, ja käytän sitä hyväkseni jatkuvasti.
Olen itse omavarainen, hoidan asumiseni ja elämiseni kustannukset, en ole kuitenkaan rikas, ehkä vain henkisesti.
Mielestäni kyse on asenteesta elämään.
Hei
Jos haluat jutella privana, niin voit tökätä mua sähköpostilla. [email protected]
Lähetä sähköposti, se avataan aina.
Kuules hevosenpää,
Minua naurattaa nuo sinun kirjotuksesi :D
Terveisin lehmänutareet
Kunnon kolmannenasteen kuulusteluun olet joutunut... :-D
Meinasin kysellä ikääsi sillä heti tuli mieleen että useinmiten vähän nuoremmista naisista saat tuollaisen vaan "ankarasti kouluttamalla" eli ajan myötä. Kun menohalut loppuu niin jää aikaa ruveta katselemaan kukkapenkkejä, ts. kiinnostuksen kohteet usein vaihtuu iän myötä. Mutta tulikin jo selville että et ihan märkäkorva taida enää olla, ja vaikka sanotaankin että rakkaus ei katso ikää niin luulen että etsimäsi todennäköisimmin löytyy noin neljänkympin paremmalta puolen ja luultavasti maakunnista paremmin kuin pääkaupunkiseudulta. Siis todennäköisesti, ei tietenkään välttämättä, sillä elämä on toki heitellyt kaikenlaisia ihmisiä ympäriinsä milloin mistäkin syystä.
Itselleni ei tullut kirjoituksestasi tunne että listaasi pitäisi ruveta suorittamalla suorittamaan joten normaalit 2 vapaapäivää viikossa varmaan riittävät näille ajanviettotavoille ihan hyvin. Rentoa illanistujaisia tai saunailtaa ystävien parissa ei tarvitse hikipäässä kuukausikaupalla suunnitella tarjottavineen ja kattauksineen eikä puutarhanhoitoa tarvitse aloittaa jollain yliharvinaisella ja vaativalla lajikkeella joka on kukkapenkissä sotilaallisessa järjestyksessä ilmansuuntien, magneettikenttien ja täsmällisesti vuoronperään kukkivien lajikkeiden kanssa. Kun jotain harrastaa ja jostain on kiinnostunut niin tiedot ja taidot karttuvat normaalielämän ja ajankulumisen ohessa. Ei siihen tarvitse raivata kalenterista aikaa että nyt opiskelen viisi tuntia kasvilajikkeita ja teen muistiinpanoja....
Kaupungissa toki elämä on erilaista ihan käytännön syistä, mutta siinä missä kaupunkilaisella saattaa olla salikortti niin perunamaan kääntäjä ei moista välttämättä tarvitse terveenä pysyäkseen. Aikaa jää kun ympäristö ja harrastukset muuttuvat. Täydellisen sopusuhtaisesti muodostut lihaksisto ilman sitä salikorttia toki vaatii jo koko taajaman pihojen hoitamiset kivetystöineen mutta oletan että normaali vartalo ei ole sinulle täysin vieras ajatus kun et ulkonäöstä mitään maininnut.
Joo, kuulusteluun.
Itseppä olen tänne halunnut, mutta olet vahvasti oikeilla jäljillä. Puutarhalla tarkoitan lähinnä pihapiiriä, jonka olen yrittänyt saada miellyttäväksi, mutta samalla mahdollisimman helppohoitoiseksi. Mikään salaisuuksien kaikkine istutuksineen puutarha ei kyseessä ole. Puutarhan mainitsin, koska asenne ulkoilmaa kohtaan on tärkeä.
Olen asunut lähes koko ikäni kaupungissa, ja tosiaan viimeiset vuodet täällä "maalla".
Huomio tuosta suorittamisesta pitää paikkansa, 2 päivää riittää vallan hyvin, mutta tässäkin asenne ratkaisee.
Mukavaa yhdessäoloa kaipaan.
Mikä siinä iän kertomisessa nyt on niin vaikeaa? Jos on ensimmäisen lapsen saanut heti 18-vuotiaana ja loputkin nopeasti perään, voisit olla noin puolissa välissä neljääkymmentä. Jos taas lapsia on tullut vasta kolmenkympin paremmalla puolella ja lapset lähteneet vähän myöhemmin, voisit olla lähellä 60.
Olen siis kuvaillun sorttinen kaupungissa asuva muutaman vuoden alle nelikymppinen nainen. Olenko kypsä ikäisekseni vai mitä lie, kun olen ollut tällainen jo alle kolmikymppisenä. Kaipaan omaa pihaa ja rauhaa; pihasauna kuulostaa aivan ihanalta, mutta tarvitsen myös kaupungin virikkeitä ja matkailua. Mökkeilystä ja kuopsuttamisesta pitäminen ei tarkoita, että isot kaupungit olisivat kauhistus. Tuntuu etten omassa ikäluokassani löydä tuollaista miestä, mutta jo yli 8 vuoden ikäero alkaa olla liikaa. Lapsia kun vielä ei ole ja sen mahdollisuuden haluaisin pitää auki.
Nyt tuntuu siltä, että juna taitaa ajaa ohi miehen ja lasten suhteen, mutta pitää sitten vain tehdä tästä elämästä mahdollisimman hyvä näin.
Vastataan nyt sitten tähän ikä kysymykseen, ja samalla kerron mitä tarkoitan isolla.
Olen syntynyt sinä vuonna kun markoista otettiin pari nollaa pois.
Kun otsikossa mainitsin nimimerkin, ison miehen haaveet, niin pituutta mulla on 2 metriä ja painoa reilut 120 kiloa, siis iso.
Olen toiminut portsarina reilut 22 vuotta ja jäänyt niistä pois jo 5 vuotta sitten, aina tehnyt niitä toisena duunina.
Olen joskus nuoruudessa harrastanut voimanostoa, ja se on muokannut kroppaani.
Näistä seikoista johtuen en enää tykkää baarielämästä, enkä pubiruusuista, niitä olen saanut seurata aitiopaikalta yllinkyllin.
Punaviini- illalliset ovat kohokohtia elämässä, joten joka päivä niitä varmasti ei ole, epäilijöille tiedoksi.
Kuulustelut jatkukoon, olen valmis.
Aivan varmasti naisia kuvailemillasi ominaisuuksilla on vaikka kuinka paljon, mutta tuskinpa tämän forumin kautta heihin tutustut. Onnea kuitenkin etsintään:)
Melkein kolahti kaikki, paitsi tuo puutarhan hoito ja älykkyys. Mutta onnea etsintään.
Varmasti on, mutta ei välttämättä huippumallin näköisiä.
Kuka on puhunut mistään huippumalleista?
Täälläkin olisi yksi, joka sopii lähes täydellisesti aloituksen kuvaukseen. Ei tarvitsisi olla ihanne hampaat irvessä vaan kaikki on luontaista, varsinkin, jos ei tarvitse olla huippumalli. Punaviini on ainoa, mikä ei osu kohdilleen. Ja tuohon markka-juttuun: ikäkin osuu samoihin. Vaan mistäpä näitä haaveilevia isoja miehiä löytää? Ehkä jossakin kahvilassa istahdan ainoaan vapaana olevaan tuoliin ja vastapäätä istuu iso haaveileva mies, jolla on ihan kunnollisia haaveita. Useimmilla kun on haaveissa lähipubi tai parhaassa tapauksessa nainen, joka toimittaa äidin tai taloudenhoitajan virkaa. Jatketaan siis haaveilua.
Moikka taas, ja hyvää juhannusta.
Ei se punaviinikään ole mun juttu täysin, mutta tarkoitin niinkuin fiiliksenä sitä tilannetta.
Laitappa viestiä, niin on mahdollisuus jutella ainakin, osoite majailee tuolla ylempänä.
repesin
Kyllä tällaisia naisia löytyy, ainakin täältä. Vaikka oletkin kettuiluviestejä saanut, mutta näinhän suomi24 toimii ;)
Olen itse 49-vuotias, kahden täysi-ikäisen äiti. Aikoja sitten eronnut.
Toteutin pari vuotta sitten haaveeni, ja ostin upouuden ok-talon. Rakastan isoa terassiani, joilla järjestän illanistujaisia ystävilleni. Minulla on ihana kaakelitakka, jonka ääressä talvella vietän juusto-viini-iltoja. Nautin illanistujaisten suunnittelusta ja rakastan kokkailua.
Harrastan terveellsiä elämäntapoja, lenkkeilen joka päivä, enkä ole koskaan tupakoinut. Puutarhanhoidosta en ole innostunut,mutta nurmikon toki ajan ja laitan kesäksi kauniit kukkaistutukset ruukkuihin ja koreihin.
Täällä olen ja tunnen itseni lisäksi muitakin ikäisiäni naisia, jotka etsivät hyvää ihmisuhdetta, joka perustuisi samankaltaisille elämäntyylille ja tasaveroisuuteen, myös taloudellisesti.
Joo ei ole. Olen iloinen, sosiaalinen, älykäs, keskusteleva ja huumorintajuinen. Hoidan pientä pihaani hyvin, enkä käytä kuin hyvin vähän alkoholia. Istun usein terassilla koirani kanssa, kuuntelemme lintujen laulua ja sääskien ininää. Harrastan sisustamista, leivon leipää/karjalanpiirakoita/pullaa/piirakoita/pizzaa, tykkään tehdä ruokaa. Matkustelen paljon autolla. Mutta en ikinä juo viiniä, se ei todellakaan ole ihmisten juoma, enkä tunne ketään muitakaan jotka tykkäisivät viinistä.