miten jättää herkkä mies?

Seksiä harrastamme hyvin harvoin, silloinkin on käynyt niin, että mies on vongannut ja vongannut, minä sitten suostunut. Tuntenut itseni raiskatuksi. En kiihotu hänestä, en niinkuin ennen. Hyvä hän on sängyssä, saan aina orgasmin, mutta.. Jälkikäteen on tyhjä mieli, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja seksin aikana kuvttelen hänet joksikuksi muuksi.

Mitähän kuvittelet voivasi odottaa arkielämältä? Älä nyt kuitenkaan mene naimisiin. Tavallisin syy avioeroon on, että on solmittu avioliitto. Sulla on jokin syndrooma. Sulla on hyvä olla vain silloin kun on paha olla. Ikävää on, jos saat myöhemmin elämänkumppaniksi jonkun retkun, joka ryyppää perheen rahat ja tuo AIDS'in tai jonkin muun vitsauksen sulle. Onnea valitsemallasi tiellä.

pidä molemmat toiselta haet seksii ja toinen hoitaa kotia,,,,

sydäntäsi ääntä, säälistä ei kannata rakentaa mitään...
Toihan on ihan selvä juttu, et halua olla ed. suhteessa, se on väärin miestäsikin kohtaan jos yrität jatkaa, ei tosta mitään tule...loukkaat häntä enemmän jos jatkat.
Todennäköisesti seuraavassa suhteessakin käy samalla tavoin ensin ihastus sitten kyllästys...
elämäähän tää vain on, täytyy nauttia hetkistä...ohi menevistäkin.
Jos jatkat susta tulee vanha katkera akka jos et jo ole... näin sen näin!

Kuten edellä todettiin ,samat ongelmat on edessä taas uudessa suhteessa.Näin jatkuu sulla koko ikäsi.

että ihastumista kumppaniin kestää yleensä korkeintaan pari vuotta, ja sitten viimeistään alkaa arki: "kaurapuurorakastaminen". Jotkut kuvittelevat, että ihastuminen on sitä oikeaa rakkautta (ja tästä iltapäivälehdet aina hehkuttavat), mutta niinhän se ei mene. Ihastuminen on kuin pitkäkestoinen humala, hulluustila, mutta joka loppuu aikanaan. Ihastumisriippuvaisten pitää kokea tämä huuma yhä uudelleen ja uudelleen vähän väliä eri kumppanin kanssa.

Ei, kuten sanoin, en halua pettää miestäni. Niin julma en ole. Eikä seksi ole minulle tärkeää.

Tiedän, että arki tulee. Se tuli jo vuosi sitten, ei ollut enää sitä "ah, kultani on niin ihana mussukka" -tunnetta. Se on normaalia tietenkin. Mutta nyt, olen ilman tunteita.

En voisi kuvitellakaan miestäni pelkkänä kaverina, olemme liian erilaisia. Edes huumorintajumme ei ole samanlaista. Mutta silti olen joskus rakastunut häneen. Kummallista.

Mielestäni tälläiset asiat ovat niitä, joissa ei voi kuin olla itsekäs. Muuten elää onnettomana, miettien. Hän on aikuinen mies, vaikka herkkäkin. Ei ole sinun tehtävä käsitellä hänen tuntojaan. Jokainen käsittelee omat tuntonsa. Eroat miten eroat, aina tulee sattumaan. Paras kompromissi lienee se, että pystytte eroamaan sovussa. Esim. pettäminen jne.. loukkaa aina ja valtavasti. Silloin erosta jää pahempi maku kuin muuten.

Hei,

Sun pitäisi kertoa miehellesi tuosta, ettei hän tee itsestään pelleä, suunnittele tulevaisuuttanne aivan turhaan samaan aikaan kun sinä turhaudut ja katselet muita miehiä.

Miehesi vaikuttaa tekstin perusteella aivan erinomaiselta. Jos silti mies ei sytytä, syy voi olla siinäkin, että olet masentunut, et ole muuten tyytyväinen elämääsi, elämältäsi puuttuu sisältö ja etsit ratkaisua väärästä paikasta. Ei mies voi antaa elämällesi sisältöä, vaikka alkuhuumassa voi siltä tuntuakin, sinun pitää löytää se itse. Keskustelkaa keskenänne, koita miettiä, mitä haluat elämältäsi. Sitten kun löydät haastetta ja suuntaa elämällesi, miehesikin alkaa taas kiinnostaa ihan uudella tavalla. Alkakaa harrastaa yhdessä jotain. Sitä luulee, että tuntee toisen, siksi toinen saattaa tympäistä, mutta se johtuu vaan siitä, että elämänne on rutinoitunut, samat tilanteet toistuu, samat puheet. Luokaa uusia tilanteita, menkää mukaan uusiin juttuihin, sitten huomaakin kuinka vähän sitä toista tunteekaan.

Mulla on ollut masennuskausia. Olen huomannut, että ne johtuu tai saa alkusysäyksensä liiallisesta omiin tunteisiinsa keskittymisestä, siitä, että pitää tunteita jonkinlaisina itsenäisinä möhkäleina, mutta ne ovat alisteisia, riippuvaisia tunteiden aiheuttajista. Auttaa, kun keskittyy siihen asiaan, joka ne tunteet aiheuttaa, ei itse tunteeseen. Tämä on ehkä vaikeasti sanottu. Eli keskity siihen mieheen, äläkä tunteisiin, annat tunteiden mennä tavallaan vain siinä sivussa, älä tuijota niihin liikaa. Ei saisi tehdä asioita ja juttuja vain sen takia, että ne saisivat aikaan jonkun tunteen, vaan niiden asioiden itsensä takia, ei ainakaan liikaa ja aina. Jos pelkästään keskittyy tunteisiin eikä asioihin, tulee kovin "kevyt" olo. Joku on kirjoittanutkin romaanin: "Olemisen sietämätön keveys", viittaakohan se tuohon, en tiedä.

Sinä ymmärrät asian näin: Rakkaus = rakkauden tunne. Sitten kun tunne katoaa, ajattelet, että rakkauskin on kadonnut. Ihan Ok, mutta rakkaus on muutakin kuin rakkauden tunne, laajenna rakkaus-käsitettäsi. Hieno juttuhan tässä on, että koska rakkaus on hyvin häilyvä käsite, ei oikein tarkalleen tiedä, mitä se tarkoittaa, niin voit itse määritellä sen melkein täysin vapaasti. Tuo juttu, että miehesi tavat ovat alkaneet inhottaa sinua. Saatat ehkä ajatella, että ne tavat ovat tappaneet rakkautesi, mutta saattaa olla toisinkin päin, VASTA rakkauden tunteesi kadottua miehen tavat ovat alkaneet häiritä. Täysin mahdollista on, että tunteesi palattua, tavatkaan ei enää häiritsisi.

Probleema on varmaan tässä. Rakastaako ihminen rakkauden tunnetta vai ihmistä.

Oletko ajatellut että voit todennäköisesti loukata 'verisemmin' kumppaniasi olemalla "epärehellinen" häntä kohtaan suhteessa kuin reilusti katkaisemalla toimimattoman suhteen. Mies varmaankin pohtii jatkuvasti mikä sinua vaivaa ja miksi ja koettaa korjata tilannetta omalla tavallaan. Hän ei varmaan edes osaa kuvitella ettet halua olla hänen kanssaan. Silti odotat että mies tekee puolestasi vaikeat ratkaisut, eikä sinun tarvitsisi "liata" käsiäsi.

Minulla oli juuri sinun kaltainen vaikeisiin päätöksiin kykenemätön nainen, joka venytti ja venytti suhdetta vaikkei todellisuudessa halunnut suhteessa olla. Siksi tunnistankin vastaavan kaavan ja lähtökohdat kirjoituksestasi. Jopa ajatuksetkin tuntuvat kohtaavan sinun ja kyseisen tapauksen kohdalla. Tämä suhde loppui aloitteestani vasten tahtoani kun tajusin viimein mistä siinä oli kyse kaikkine "vihjeineen" ja ahdistuksineen mitä nainen esitti vajaan vuoden ajan. Samalla tavalla hän pelkäsi loukkaavansa minua ja omatunto soimasi kun ei kyennyt enään rakastamaan ominaisuuksiltaan(elämänarvot, ajatusmaailma jne) hänelle lähes "täydellisesti" sopivaa miestä. Tunsin itseni rankasti petetyksi ja vedätetyksi kun suhteen kohtalo selveni kitkerässä lopussa.

Tällähetkellä en arvosta kyseistä selkärangatonta naista tippaakaan enkä ole missään tekemisissä hänen kanssaan enkä edes halua, mikä on hankalaa kun yhteisiä kavereita on melkoisen paljon. Silti rakastan häntä edelleen, ainakin jossainmäärin, näin vuosi eron jälkeenkin.

Neuvon vain pohtimaan tarkalleen mitä haluat ja mitä tunnet ja pyrkimään päätökseen ilman syyllisyyden vaikutusta. On turha kuvitella että suhteen lopettaminen onnistuisi ilman loukkaamista jos tunteita on vähintään toisella jäljellä. Mitä minuun tulee olisin tullut mielummin jätetyksi tuossa tilanteessa. Ei ole helppoa pakottaa itseään eroamaan naisesta jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.

Hirveä akka olet! Sinulla on siis ollut aikaa mennä ihastumaan toiseen mieheen? Hyi mikä saasta! Kumpa miehesi saisi totuuden selville sinusta, millainen käärme olet, ja lähtisi. Jossain on hänelle ihana nainen. Sinä taas ansaitset juuri sitä mitä tulet elämässä saamaankin, muista tämä. Ei ne sinunkaan tapasi niin ihania ole. Itsekäs portto.

kelpaa saatana mikään?
Tulee mieleen kappale "kerro mitä kaikkee miehen tulee olla?"!

Helvetin ääliö noita ihastuksia tulee ja menee, älä nyt hyvää suhdettas lopeta sen takia, kohta sulla on taas sama tilanne edessäs sen uuden ihastuksen kanssa!

herkkänä ihmisenä voin sanoa, että jos minut jätettäisiin tuon jälkeen mitä teillä on, en tiedä kestäisinkö sitä.

en yritä mitenkään syyllistää sua, mutta se mies ei kestä sitä! turha kuvitellakkaan että saisit hänet jotenkin vihaamaan sinua täi jättämään sinut. ei onnistu. hän rakastaa sinua.

mitä sinä haluat? ei elämä ole pelkkää intohimoista rakastamista!

sinulla on lukemastani päätellen aivan mahtava elämä ja tulevaisuus.

älä heitä sitä hukkaan. elämä ei ole intohimoa vaan luopumista, ajattele mistä miehesi luoppuu rakkaudesta sinuun.

Keksi jotain uusia harrastuksia ja "omia juttuja"...siis muutakin kuin puolisosi potentiaalista pettamista.

Minusta tuntuu, etta vietatte liikaa aikaa keskenanne ja ainakin sina olet kyllastynyt haneen.

Jos otatte vahan etaisyytta, ehka loydat hanessa jotain "uusia puolia"..?

Niin että ehdottomasti puhukaa asiasta miehenne kanssa vaikka se voi tuntua erittäin vaikealta niin se kyllä kannattaa, eikä ruveta pettämään tai valehtelemaan.

hei
Olette tunteneet vasta muutaman vuoden. Eli tunnette vasta pintapuolisesti toisenne ja vielä muututte koko ajan. Kaikesta kirjoittamisesta päätellen miehesi on kunnollinen monen naisen toive mies. Yksistään jos miehesi ei petä olet harvinaisen hyvässä osassa.
Kaikilla pitkässä suhteessa käy varmaan samanlaisia tunteita. Jos et ole vain hakemassa ihastumisen hekumaa tunteesi voivat vielä muuttua miestäsi kohtaan ihan toiseen ääripäähän. Se vaatii vain molemmilta suhteeseen panostamista. Elätkö elämääsi liikaa tämän suhteen kautta?
Onko elämässäsi muita haasteita?
Onko todellisia muita ystäviä joiden kanssa vietät aikaa?
Antaako työsi haasteita/tyydytystä?
Kuten aikaisemmin joku kirjoitti onko ongelmat todellisuudessa muualla ja silloin tarvii hekumaa että tuntee elävänsä.

Olen mennyt naimisiin 20v ja nyt sitä takana 17 vuotta. Olisin eronnut monta kertaa jos olisin pitänyt sitä mahdollisena vaihtoehtona. Tänään taas voin sanoa että olisin tehnyt suuren virheen. Nyt voi vasta sanoa tietävänsä vähän laidasta mitä se rakkaus on ja tuntevansa edes pikkaisen jo puolisoa.
Työtä se vaatii aina että säilyy kiinnostus ja vetovoima toista kohtaan.
Elä hätiköi, unohda ainakin ihastuksesi.
Toivon että onnistutte löytämään suhteeseenne kipinän ja jatkamaan sitä.
onni on välittämistä.

......sinä nainen. Tässä toinen nainen kertoo sinulle, että liittoosi on astunut arki ja nyt vasta se yhteinen työ alkaa. Mikä helvetin vimma kaikilla on aina paiskata hanskat tiskiin, jos toinen ei nyt sillä hetkellä miellytäkään. Ja minä jos kuka voin sanoa näin. Itseltä löytyy kokemusta- toinen avioliitto menossa, koska edellinen mies retkahti teiniin todetuin seurauksin- uuden aviomiehen kanssa viisi vuotta täynnä ja hänellä vielä kaksi lasta, joten minä tiedän mitä arki ja arjen työ on. Sopeutumista täyspäiväiseen perhe-elämään on vaadittu, rankkaa on ollut, mutta rakastan miestäni päivä päivältä enemmän- vaikka hänkään ei ole täydellinen niinkuin en minäkään.

aargh, täällä päässä aivan samainen onkelma. Ei vaan pysty kertomaan että enää ei pysty...

Itselläni muuten samanlainen tilanne mutta olen naimisissa ja meillä on lapsi.
Tämä tekee asiasta vaikeamman.
Asiaa olen pohtinut jo kohta vuoden eikä selvyyttä ole tullut.
Mieheni kanssa olemme keskustelleet asioista ja olen sanonut hänelle että en ole varma rakastanko häntä enää.
Kaikkea en tietenkään ole kertonut (uutta ihastustani) säästääkseni hänen tunteitaan ja mielipahaa.
En todellakaan muuta vaihtoehtoa ole keksinyt kuin odottaa vielä jonkin aikaa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
(ps. ihastus on mutta petä en nykyistä miestäni)