Olen kyllästynyt erääseen kaveriin, joka tuli läheisen ihmisen kautta mukaan kaveriporukkaan. Hänellä on hirveä pätemisentarve kaikissa asioissa. Miten pitää pukeutua, miten käyttäytyä ja miten puhua. Asioita siis, joihin en kaipaa kaverin mielipiteitä. Sanoi jopa kerran, että jos me miehen kanssa hankitaan ikinä lapsia niin ei halua nähdä meitä enää, koska ei sitten jaeta samaa arvomaailmaa hänen kanssa!? Erään kerran sanoin hänelle yksissä juhlissa leikkimielisesti, että taidat olla humalassa ja siitäkös riita syntyi. Ajoi minut raivona näkyvistään sieltä juhlista ja sain ihmetellä, etteikö hän kestä omaa lääkettään, kun muiden käytöstä arvostelee niin kovaan ääneen.
Kaveripiirissä kukaan ei aidosti pidä hänestä. Puhuvat, että on liian nokkava ja ylimielinen. Itsekin lipsautin yhdelle kaverille erään asian hänestä, jota ei varmaan olisi pitänyt kertoa, mutta en edes jaksa välittää jos hän hermostuu. Mitään kunnioitusta ei minun puolelta enää häntä kohtaan löydy. Parempi vaan jos menisi välit poikki, niin ei tarvitsisi enää nähdä. Tosin sitten saisi heittää hyvästit myös tälle läheiselle, joka on hänen kanssa parisuhteessa. Että tämmöinen avautuminen...
Kaveripiirissä kukaan ei aidosti pidä hänestä. Puhuvat, että on liian nokkava ja ylimielinen. Itsekin lipsautin yhdelle kaverille erään asian hänestä, jota ei varmaan olisi pitänyt kertoa, mutta en edes jaksa välittää jos hän hermostuu. Mitään kunnioitusta ei minun puolelta enää häntä kohtaan löydy. Parempi vaan jos menisi välit poikki, niin ei tarvitsisi enää nähdä. Tosin sitten saisi heittää hyvästit myös tälle läheiselle, joka on hänen kanssa parisuhteessa. Että tämmöinen avautuminen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten sinulle läheinen henkilö voi olla tuollaisen tyypin kanssa parisuhteessa? Ja ihmettelen, että kaveri jaksaa roikkua teidän kaveripiirissänne, jos kukaan ei selvästikään pidä hänestä paitsi läheisesi. Tosin voisit alkaa suhtautua tähän pätemisen tarpeesta kärsivään tyyppiin kuin pikkulapseen ja ikään kuin antaa hänelle sen mitä hän haluaa eli ihailua. Joskus olen kuullut, että sen jälkeen tällaiset tapaukset rauhoittuvat ja hiljenevät eli sisimmässä näillä luuraa itsetunto-ongelma...ja ovat jääneet keskenkasvuisiksi sen takia. Toisaalta kaveri selvästi kerjää käytöksellään verta nenästään ja loukkaa sinua avoimesti. Tällöin voisi miettiä minkä arvoinen kaveri olet läheisellesi, jos hän sallii kumppaninsa kohdella sinua näin. Onko muuten erityisesti sinulla ja hänellä kränää vai onko hän riidoissa kaikkien kanssa? Ajattelen vain johtuuko käytös mahdollisesti osittain kateudesta tai mustasukkaisuudesta....
Jotkut vaan ovat niin huomionkipeitä, haluavat päteä aina jollain.ja ne uskovat asioihinsa niin etteivät tajua sitten millään ettei esim omilla rahoillaan kehuminen kiinnosta oikeasti ketään.Se on lapsellista,eihän aikuiset ihmiset kehu rahoillaan.Monet kuuntelee ja nyökkäilee,kukaan vaan ei kehtaa sanoa et tuo on höpsöä,ihan turhaa puhetta.Yleensä itsensä kehujat ja muiden haukkujat ovat vain ainoastaan pirun kateellisia.
Tämä kaveri on useamman henkilön epäsuosiossa. Kukaan ei vain uskalla/halua/jaksa sanoa hänen kumppanilleen tästä. Tämä läheiseni siis tietää kyllä tilanteen ja soittelee usein perään ja pyytää anteeksi tämän pätijän käytöstä. Hän usein katsoo vain tilannetta sivusta, teki tämä kaverimme mitä tahansa. Itsehän tämä kaverimme ei ole joutunut pyytämään keneltäkään anteeksi, eikä hän kyllä pyytäisikään, koska on mielestään aina oikeassa ja on oikeutettu antamaan "palautetta".
En sitten tiedä, miksei kukaan sano kunnolla suoraan tälle kaverille, että hänen käytöksensä ärsyttää. Kaikki taitavat tietää, että minkälainen show siitä syntyisi. Tuntuu siltä, että hän luulee olevansa muiden yläpuolella ja hän tietää kaikesta kaiken. Pelkkä ostoksilla käynti hänen kanssaan on tuskaa, kun aina pitää antaa joka paikkaan palautetta palvelun tasosta tai tuotteista yms. Ja kuuluvaan ääneen. Äh, en osaa nyt selittää tarkemmin paljastamatta liikaa jos hän lukee tämän täältä.
Ahdistaa, että menin yhteiselle ystävälle hänestä juoruamaan. Kaverin käytöksestä oli siinä puhetta ja halusin kai, että hänen kaikkitietävä imagonsa saa kolhun. Olen kuitenkin nyt hänen kanssaan yhtä alhainen tällä käytökselläni...
Yhteistä lomaakin pitäisi hänen kanssaan pari päivää viettää, enkä tiedä millä luistan siitä. Lomalla pitäisi saada rentoutua, eikä siinä kaipaa tuollaista kaverini tapaista energiavampyyria lähelleen.
Mitä jos porukalle sanotte suoraan tälle kaverille ja sitten porukalla juttelette läheisellesi pitkään järkeä ja sanotte, että hän voi saada IHAN OIKEASTI paremmankin (se että pyytelee anteeksi selvästi inhottavan kiusankappaleen puolesta puhuu jo omaa kieltään vai mitä?)? Ainakin porukalla takaisin antaminen kiusankappaleelle voisi muuttaa porukan valtasuhteen ja tukkia ongelmatapauksen suun? Miksi läheisesi sietää moista ja miten hän olisi valmis heittämään teidän suhteenne pois, jos pitäisi valita sinun ja kiusankappaleen välillä (onko hänellä tosi huono itsetunto vai onko rakkaus sokaissut?)? En itse puutu kuin äärimmäisissä tapauksissa toisten seurustelusuhteisiin, mutta minusta porukkanne tilanne on kohta repeämistilanteessa - ylläpitämänne kupla hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Jos myöhemmin, jälki voi olla todella rumaa, jos taas puututte tilanteeseen heti, voidaan vielä siitä selvitä jotenkin kohteliaisuuksilla yms. Jokatapauksessa ei ole oikein, että yksi terrorisoi lähes kaikkia ja pilaa kaveripiirin yhteishenkeä. En tiedä, pitäisikö kokeilla sitä kuitenkin ensin, että mairittelee vain kyseistä tyyppiä kuin pikkulasta...
Huomenna pitäisi tätä kaveria nähdä. Katsotan, että miten käy. Taidanpa vältellä häntä niin hyvin kun taidan...
Kehässä siis ollaan? Joka tapauksessa, en kukaan pidä pätijästä - se ei ole yleisesti ottaen hyvää käytöstä. Ehkä hän on narsistinen vallankäyttäjä tai sitten vain hyvin yksinkertainen ihminen, jota ei voi oikein pitää vastuussa teoistaan. Silloin moraalisin vaihtoehto lieneekin hiljainen sietäminen. Paineen kerryttäminen sisimpään ei kuitenkaan voi olla rajatonta....Tyyntä myrskyn edellä? Toisaalta voihan olla, että läheisellesikin tulee mittari täyteen. Ehkä sinun ei pitäisi olla mikään itsestäänselvyys tai kaiken anteeksiantava läheisellesi niin hän alkaa huomata kunnolla kumppaninsa aiheuttamat haitat ja riskit...
voittehan kokeilla sitä lapsentekoa, jos vaikka sillä katoaisi omiin arvomaailmoihinsa!?!?
Siis tälläisia hulluja tosiaan on, jotka onnistuvat lyöttäytymään parisuhteisiin, kaveriporukkoihin, perheisiin. Näitä on lähes joka kulmassa. Esim. tädilläni on "liikekumppani" avustaja-ystävä joka on tooosiii rasittava, ja tätini ei pääse hänestä eroon kuin lomillaan. Minäkin seurustelin kerran miehen kanssa jolla oli NIIN sekavat kaveri- ja perhesuhteet, ja myös suhteet joihinkin exiin, että huh. Nyt olen helpottunut kun ei tarvii noissa kuvioissa olla mukana, mutta kaksi vuotta kesti surua parisuhteen takia. Ihmissuhdeterroristeja tosiaankin riittää joka lähtöön, monellako meistä ei ole YHTÄÄN sellaista? Tämä kyseinen exäni ei ehkä nähnyt sitä. Paras neuvo on kyllä vain lähte pois. Pistämään kaikki yhteydet poikki vaikka se sattuisikin. Jos on pohtinut ja tullut siihen lopputulokseen että itsessään ei ole vikaa ja tästä voi huonosti. Vatvominen, puhuminen selittely ei hullujen kanssa vie mihinkään. On rankkaa tehdä päätös itse, siis jos kaverisi eivät uskalla, halua. Mutta parasta kuitenkin olla itselleen rehellinen ja hyvä, ei yhteishyvää, ei partnerin etua omasi eteen,tms. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa...
Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Olen alkanut tajuamaan, että en halua nähdä tätä toistakaan ihmistä, joka oli joskus läheinen ystävä. Hän on muuttunut kaverin kaltaiseksi ylpeilijäksi ja turhanvalittajaksi. Välillä oikein epäuskoisena mietin, että miksi jaksan, mutta mieheni ei näe asiaa niin pahaksi, että välejä pitäisi "pienen näkemyseron" takia katkaista.
Tosiaan he olivat kutsuneet omaan kotiinsa ihmisiä viettämään juhannusta, mutta illan tullen kun me päätimme lähteä kotiimme niin päätti tämä kaveri, että me otamme heidän vieraitaan meille yöksi. Sanoin, ettei oteta, mutta kaveri sai raivokohtauksen ja miehelleni asia sopi, joten otettiin vieraat ja kaveri leppyi heti. Aamulla vielä kehtasi ihmetellä, kun ei oltu näitä vieraita meillä kestitty ruhtinaallisesti.
Huh huh, onneksi ei tarvitse nähdä loppukesänä ja toivottavasti ei loppuvuotena. Paras olisi jos ei enää nähtäisi ollenkaan.
No huh, huh, mitä käytöstä kaveriltasi ja hänen miesystävältään (henkistä kiristämistä?). Itse en jaksaisi tuollaisia ihmisiä ja sinulle varmaan tulee tapahtumaan väkisinkin samalla tavalla, kun maku menee lopullisesti. Se on ihan ymmärrettävää. Ei kaikkia ole pakko jaksaa. Ja mitä on oikeasti enää jäljellä sinun ja läheisesi suhteesta?
Narsistinen ihminen, ylimielinen paska. Kun kehuu itseään ja toteaa: '' mun silmät on niin kauniit ja oikeen pomppaa näkyviin '' Sanot vaan rohkeasti: '' Jaa.. En mä vaan huomaa mitään, ei ne niin kauniit ole kun luulet. '' Ja annat raivota. Sen itsetuntoa/minäkuvaa pitää saada laskettua. Toisaalta, pysy erossa hänestä koska jotkut ihmiset ovat sellaisia kehdosta hautaan.
Aion ottaa heihin molempiin nyt etäisyyttä. Tälle kaverille ei kannata sanoa oikein mitään. On kerran sanonut, että viis veisaa muiden mielipiteistä ja haistattaa vitut jopa omalle miehelleen jos tarvis on. Hänen mielipiteitään kyllä sitten pitää kuunnella...
Kiitos vielä vastanneille myötätunnosta. Voipi olla, että välit katkeaa lopullisesti, jos hänestä möläyttämäni asia kantautuu hänen korviinsa. Pelkään vain, että hän saa muutkin sitten manipuloitua porukkaansa, kun hän tuntuu pitävän tälläkin hetkellä kaveripiiriä pikkurillinsä ympärillä. Toisaalta ystäviä löytyy muualtakin.