Olen narsistin entinen puoliso ja tämä perustuu omiin sekä kohtalotoverieni kertomuksiin.
Periaatteessa naisen ylläpitämä väkivalta tuomitaan, mutta käytäntö on muuta.
- Yleensä uhrit on hiljaisia, kilttejä miehiä, joilla on poikkeuksellisen suuri kynnys kertoa asiasta, vaikka väkivalta olisi tosi raakaa.
- Nainen perustelee, sitä sillä, että ole mies äläkä ruikuta. Asian esilletulo tavallaan söisi miehisyyden.
- Minulle on jo lapsena opetettu, että mies ei ikinä lyö naista, mutta toisin päin se on ihan ok ja se on miehen "tehtävä" kestää se kuin mies.
- Jos vuosien väkivallan jälkeen joku lopulta puolustautuu, niin hän on syytettynä ja perusteena se, että hän on kahdesta se fyysisesti vahvempi.
- Jos mies jostain syystä uskaltautuu avautumaan asiasta, niin lähipiiri haluaa lakaista asian maton alle "parisuhde on välillä tuollaista", "oletko tossun alla", "ehkä sinä voisit toimia toisin"...
- Parisuhdeterapeutit vähättelee asiaa tai pitää sitä hyväksyttävänä (kun se on näin päin)
- Sosiaalityöntekijät ei puutu (koska se on näin päin, muuten ehdotettaisiin turvakotia)
- työterveys lääkärit ei merkkaa sitä vakavaksi pahoinpitelyksi, koska se on naisen tekemää (taas se, että isompi on heikommalla ja unohdetaan se henkinen alistussuhde mikä yleensä näihin liittyy)
Pysyviä vaurioita kehossa, elinikäisiä arpia, puhumattakaan siitä henkisestä traumasta, mitä jatkuva alistaminen aiheuttaa... ja tästä ei saisi edes puhua koska se on näin päin.
Miehiin kohdistuva perheväkivalta on piilossa ja kellään ei varmaan ole käsitystä sen laajuudesta tai vakavuudesta.
Tässäkin maassa on lukematon määrä miehiä, jotka ovat vuosien alistamisen seurauksena pelkkiä varjoja, robotteja...
Periaatteessa naisen ylläpitämä väkivalta tuomitaan, mutta käytäntö on muuta.
- Yleensä uhrit on hiljaisia, kilttejä miehiä, joilla on poikkeuksellisen suuri kynnys kertoa asiasta, vaikka väkivalta olisi tosi raakaa.
- Nainen perustelee, sitä sillä, että ole mies äläkä ruikuta. Asian esilletulo tavallaan söisi miehisyyden.
- Minulle on jo lapsena opetettu, että mies ei ikinä lyö naista, mutta toisin päin se on ihan ok ja se on miehen "tehtävä" kestää se kuin mies.
- Jos vuosien väkivallan jälkeen joku lopulta puolustautuu, niin hän on syytettynä ja perusteena se, että hän on kahdesta se fyysisesti vahvempi.
- Jos mies jostain syystä uskaltautuu avautumaan asiasta, niin lähipiiri haluaa lakaista asian maton alle "parisuhde on välillä tuollaista", "oletko tossun alla", "ehkä sinä voisit toimia toisin"...
- Parisuhdeterapeutit vähättelee asiaa tai pitää sitä hyväksyttävänä (kun se on näin päin)
- Sosiaalityöntekijät ei puutu (koska se on näin päin, muuten ehdotettaisiin turvakotia)
- työterveys lääkärit ei merkkaa sitä vakavaksi pahoinpitelyksi, koska se on naisen tekemää (taas se, että isompi on heikommalla ja unohdetaan se henkinen alistussuhde mikä yleensä näihin liittyy)
Pysyviä vaurioita kehossa, elinikäisiä arpia, puhumattakaan siitä henkisestä traumasta, mitä jatkuva alistaminen aiheuttaa... ja tästä ei saisi edes puhua koska se on näin päin.
Miehiin kohdistuva perheväkivalta on piilossa ja kellään ei varmaan ole käsitystä sen laajuudesta tai vakavuudesta.
Tässäkin maassa on lukematon määrä miehiä, jotka ovat vuosien alistamisen seurauksena pelkkiä varjoja, robotteja...
Vastaukset 8
Vanhimmat
saahan sitä lyödä, mutta turha itkeä sitten kun mies lyö takaisin
Meillä näin: mies ilmoittaa jo ennen seurustelua ja myöhemmin seurustelun aikana monta kertaa, että minua saa sitten lyödä, jos siltä tuntuu. Tästähän seurasi tietenkin riita. Menin ja tempasin itse miestä muutaman kerran, koska jos minua saa lyödä, saan minäkin lyödä miestä. Jostain syystä tämä tasa-arvoinen järjestely ei kuitenkaan sopinut miehelle, vaan alkoi ruikuttamaan kuinka häntä vaan hakataan kotona ilman syytä ja lässynlässyn. Eipä kestänyt mies, vaikka ensin uhmattiin ja oltiin niin mahtavaa. Tämän jälkeen aloin saamaan lyöntejä ja tönimistä mieheltä silloin tällöin ihan ilman riitaa tai syytä, vieläpä haukuilla varustettuna. No, arvatkaapa onko ero edessä? Anteeksi mies ei pyydä mitään, vaikka minä joudun pyytämään anteeksi omia lyöntejäni, mutta myös hänen! Ai niin ja minuahan saa edelleen lyödä, koska miehellä on sitten se yksinomainen oikeus tähän.
Mies ilmoittaa jo ennen seurustelua, että hänen mielestään on ok lyödä sinua ja silti sinä jatkoit seurustelua hänen kanssaan? Olisiko sinulle siis muuten ollut lyöminen ok, jos vain sinäkin olisit saanut lyödä vastineeksi?
Ei tajua... Itse olisin ottanut jalat alleni ennen varsinaisen seurustelun alkamista.
Miksi mies jää huonoon suhteeseen?
Naisille sanotaan aina, että ekasta lyönnistä pitää lähteä, seuraava on oma vika.
Eikö sama päde miehiinkiin?
Miksi suhdetta pitää jatkaa niin kauan, että pitää puolustautua lyömällä takaisin? Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.
Ihan samasta syystä kuin naiset jäävät parisuhteeseen.
- pelko yksinjäämisestä
- se pönttö ajatus, että ehkä minä sitten ansaitsin sen
- pelko, ettei enää saa ketään muuta (jatkuva henkinen väkivalta saa uhrin tuntemaan itsensä nollalta)
- pelko lasten menettämisestä (on varmaan tosi iso määrä miehiä, jotka kestää lasten takia)
- luulee sen toisen olevan kaiken vaivan arvoinen (koska kehuu itseään joka käänteessä ja haukkuu toista.) usein tämä on hissukka miehen ensimmäinen suhde.
- itsesyytös
- tottumus alistamiseen (lähes kaikilla on kiusaamistausta)
- omat rajat kateissa lapsuuden kiusaamisen takia ja ei ymmärrä ettei se toinen saisi oikeasti toimia noin.
Ei hissukka lyö takaisin, ei ainakaan ennen kuin vuosien alistamisen jälkeen vieteri katkeaa.
Ja sanos sitten kuinka monta miestä kokee henkistä väkivaltaa. Eräs asia, joka ei tähän kuulu, mutta jota olen naisena ihmetellyt. Naiset kansoittavat lastensa puuhapiirit esim. päiväkotien ja koulujen vanhempaintoimikunnat. Näin ainakin meillä päin. Sitten siellä naisporukassa pohditaan kuka olisi joulupukkina, kantaisi polttopuut nuotioon tai toimisi erilaisten tavaroiden kuskina. Ja joku rouva sitten ilmoittaa suoralta kädeltä:"kyllä mun mies voi sen hoitaa!"
Tunteeko rouva tosiaan miehensä niin hyvin että tietää sen miehen mielipiteen keskustelematta ja kysymättä? Entäpä jos mies sanookin kotona että mitä menit tollasia lupaamaan, että nyt en halua tuohon hommaan ruveta. Peruuko rouva sitten lupauksensa sille puuhanaisporukalle? Vai seuraako asiasta neuvottelu miehen kanssa? Vai painostus?
Olisiko relumpaa sanoa:"Luultavast mun mies voi hoitaa sen asian, mutta varmistan sen vielä"
tuo varmasti lapsiperheissä on suurin syy, jos väkivaltainen onkin äiti, että isä jää heidän takia. Lähipiirissä on noin käynyt. Ennen kuin hätäisimmät vetävät johtopäätöksen tuosta. Isä oli kiltti ja oli kotona lasten kanssa, äidin käydessä töissä, vaimo nalkutti vieressä muidenkin nähden aina. Äidin puolustus aina oli, kun hoitopaikoista tai kouluista kyseltiin, miksi lapsilla on käsivarsien ympärillä aina mustelmia: Ei kun ne tuli siitä ja tuosta. Isä oli onneton, kun hänellä ei ollut oikeuden lupaa viedä lapsiaan, edes turvakotiin. Joten jäi asumaan siihen lapsiensa suojaksi. Lasten kasvaessa ja omilleen lähtemisen jälkeen Isä oli hajalla, lapset vierailivat usein isänsä luona, äitiin nykyään todellakin välit poikki. Tästäkin täytyy vaieta aina. Eihän nainen voi kyetä tekemään pahaa, tai sitten on erittäin "pätevä" syy. Synnytyksen jälkeinen masennus tai psykoosi tai joku. Onhan noita masennuksia ja ihmisiä masentuu kokoaika lisää. Tekeekö kaikki heistä pahaa toisilleen. Ja mielestäni, jos teet tarkoituksella toiselle pahaa olet silloin paha, vaikka toiset sen jotenkin hyväksyisi. Tuo äskeinen juttu on vielä raaempaa kuin miltä se lukemana näyttää.
En ole ikinä hyväksynyt kummankaan sukupuolen lyömistä, jos se on yksipuolista. En ole hyväksynyt myöskään henkistäväkivaltaa kummaltakaan. Puolustautua saa, tietyissä rajoissa.
Olen yhden jääräpään kanssa keskustellut baarissa. Olin mieheni ja muutaman ystäväni kanssa pitämässä hauskaa, tanssittiin ja rupateltiin kaikkea kivaa. Sitten tulee joku, sanomaan miehet on sikoja. Tuo tuossakin tuli äsken pokaamaan ja ei ole lupa tulla edes juttelemaan jne. Sanoin ihan ystävällisesti, anteeksi olimme pitämässä hauskaa ja tulet tähän nyt kiukuttelemaan. Siten alkoi se mantra mies teki sitä ja tuota. Kysyin onko käytöksesi voinut olla samanlaista jo silloin? Oli hiljaa. Miehet ei kuulemma saa provosoitua. Naisetkaan ei saa olla enää rauhassa noilta marttyyreilta. Ymmärrän siis kyllä toki, on olemassa perheväkivaltaa ja kaikissa muodoissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se joka oikeasti pelkää puolisoaan ei hiisku noin siitä, ei vaikka aikaakin olisi kulunut ja kuuntelija olisi vieras. En yritä väittää, että olisin puhdaspulmunen. Mieheni tajuaa lähteä haukkaamaan happea, jos menee liian kireeksi tunnelma tai toisinaan vetäydyn itse hieman taakse päin. En ole lyönyt, eikä minua olla lyöty, varmistamme vain ettei lyöntejä tulisikaan. En ole pitkävihainen ja miehelläni on lehmänhermot, joten pieni lenkki miehelläni laannuttaa minunkin myrskyt. Sanon nykyyään monesti , että käy ulkona jo sävynkin muuttaneena. Toivon, että voisit pyyhkiä entisen elämäsi ja aloittaa uuden suunnan kohti parempaa ja ehkä jopa sen kiltin, ihanan kumppanikin vierellesi napata.