mitä mieltä olette kuinka ratkaisevassa roolissa viestittely on etsittäessä sitä itselle sopivaa kumppania nettitreffeissä. Itsestä tuntunut silti, että kymmenistä viestittelykumppaneista oikeastaan vain yhden kanssa todella synkkasi, huumorintajusta lähtien. Sekin on jo menetetty tapaus. Eli aikas hankala löytää ehkä sellasta täysosumaa. Taitaa olla niin, että jos viestittely ei lähde sujumaan, niin tuskin tavattaessakaan sitten natsais. Treffatessa se totuus sitten vasta paljastuu.
viestittelyn merkitys
kirjotelma
7259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viestittelyn merkitys on minusta aika pieni. Siinä vain tsekataan aluksi ne ehdottomat perusjutut, jotka toisessa ainakin pitää natsata. Lopullisesti tietty asia ratkeaa vasta treffates, mut kyl puhelinkeskustelukin kertoo jo paljon enemmän kuin viestittely
Aloitusviesti on ratkaisevin, kuten ensinäkemisen kolme ensimmäistä minuuttia.
Viestien perusteella valitaan jatkoon meneminen, eli puhelinnumeron antaminen ja tapaaminen. En tuhlaa aikaani tapaamisen ihmisen kanssa, joka ei viestien perusteella herätä kiinnostusta tarpeeksi. Pitää olla todella puoleensavetävä ja potentiaalinen, että tämän naisen saa treffeille..
Aloitusviestin ehdoton turn-off on jo se, ettei viestin lopussa ole omaa nimeä tai siinä on pelkkä alkukirjain nimestä.
Minusta se viestittely on lähinnä small talkia. Se pakollinen tutustumisvaihe ennen kuin ehdotetaan tapaamista. Joskus tulee kirjoiteltua vähän syvällisemmin, mutta vähän hassulta se tuntuu, semmoisen ihmisen kanssa jota ei ole koskaan tavannut.
Kyllä minä ainakin haluan tonkia ne oleellisimmat asiat vastapuolesta,
ennenkuin treffeille menen. Ei tule niin suurta pettymystä sitten.
Mä olen ehdottomasti viestittelyn kannalla!
Kyllä sitä jonkun verran siinä kirjoitellessa toisen ajatusmaailma selviää...ja vaikka toinen ei mikään runoilija olisikaan niin lyhyistäkin viesteistä saa jonkinlaisen ensivaikutelman!
Tämä on niin tapauskohtaista.
Eniten juttu on luistanut kirjallisessa muodossa sellaisten ihmisten kanssa joilla on ollut elämässään samankaltaisia tapahtumia ja piirteitä kuin omassani. Kuitenkaan näistä en sitten kumppania ole löytänyt, koska samanlaisuutta on ollut liikaa ja kemiaa ei ole kehittynyt.
Ne taas joiden kanssa juttu jää kiertämään kehää jonkin jonninjoutavan arkisen aiheen ympärille yleensä alkavat tuntua niin yhdentekeviltä ettei heitä oikein jaksa tapaamaankaan lähteä. Ehkä noissa tapauksissa on hyvä tavata heti, ennen kuin kyllästyy - ehkä syyttä suotta kun ei voi tietää jos kohdatessa pääsisi paremmin juttuun?
Minun tapauksessa kävi niin, että kirjoittelin kymmenien kanssa ja kävin tapaamassa monia. Kirjoittelua jatkui vaihtelevasti parista päivästä muutamaan kuukauteenkin, mutta melkein joka kerta oli jonkinasteinen yllätys millainen ihminen olikin tavatessa. Yllättävintä oli se, että löysin varsinaisen helmen tästä joukosta, vaikka kirjoittelu ei erityisemmin natsannut hänen kanssaan. Voi olla siis niinkin, että kirjoittelu ei iske kipinää, mutta tavatessa ihastutaan kertaheitolla.