Mikä on aviopuolisoiden hallintaoikeus toistensa omaisuuteen ennen ositusta?
Esimerkiksi saako toinen olla antamatta toiselle hänen henkilökohtaista irtainta omaisuuttaan, vedoten siihen että ositus on tekemättä, ja hän haluaa sitä käyttää? (Siis omaisuutta, jonka toinen on omistanut jo ennen liittoa. Tavaroiden omistajalla on suurempi tarve käytölle.)
Voiko toinen mennä toisen nimissä olevalle mökille halutessaan niin pitkään kunnes ositus on tehty? (Molemmat osapuolet ovat halukkaita osituksessa mökin itselleen lunastamaan, mutta liiton aikana vain toisen nimissä. Mökillä on molempien irtaimistoa. Mökin omistava puoliso ei pyynnöistä huolimatta ole toimittanut toisen puolison irtaimistoa mökiltä.)
Mikäli ensimmäisen kohdan vastaus on, että toisen omaisuutta ei tarvitse toiselle toimittaa ennen ositusta, niin luulisi että sitten mökilläkin saa molemmat käydä? Eli siis hallintaoikeus toisen omaisuuteen on molemmilla puolisoilla osituksen tekoon saakka?
Tai vastaavasti toisin päin, että jos toiselle kuuluva omaisuus on toimitettava sille joka sen omistaa, ei toiselle ole oikeutta käydä enää harkinta-aikana mökillä (edes hakemassa omia tavaroitaan?)
Toivon saavani ehdottoman varmoja vastauksia, esimerkiksi lakitekstiä tai kokemuksia käräjäoikeudesta tms.
Mutu- tuntumalla kun vastaus voi olla mihin suuntaan tahansa.
Esimerkiksi saako toinen olla antamatta toiselle hänen henkilökohtaista irtainta omaisuuttaan, vedoten siihen että ositus on tekemättä, ja hän haluaa sitä käyttää? (Siis omaisuutta, jonka toinen on omistanut jo ennen liittoa. Tavaroiden omistajalla on suurempi tarve käytölle.)
Voiko toinen mennä toisen nimissä olevalle mökille halutessaan niin pitkään kunnes ositus on tehty? (Molemmat osapuolet ovat halukkaita osituksessa mökin itselleen lunastamaan, mutta liiton aikana vain toisen nimissä. Mökillä on molempien irtaimistoa. Mökin omistava puoliso ei pyynnöistä huolimatta ole toimittanut toisen puolison irtaimistoa mökiltä.)
Mikäli ensimmäisen kohdan vastaus on, että toisen omaisuutta ei tarvitse toiselle toimittaa ennen ositusta, niin luulisi että sitten mökilläkin saa molemmat käydä? Eli siis hallintaoikeus toisen omaisuuteen on molemmilla puolisoilla osituksen tekoon saakka?
Tai vastaavasti toisin päin, että jos toiselle kuuluva omaisuus on toimitettava sille joka sen omistaa, ei toiselle ole oikeutta käydä enää harkinta-aikana mökillä (edes hakemassa omia tavaroitaan?)
Toivon saavani ehdottoman varmoja vastauksia, esimerkiksi lakitekstiä tai kokemuksia käräjäoikeudesta tms.
Mutu- tuntumalla kun vastaus voi olla mihin suuntaan tahansa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Mikä on aviopuolisoiden hallintaoikeus toistensa omaisuuteen ennen ositusta?>Esimerkiksi saako toinen olla antamatta toiselle hänen henkilökohtaista irtainta omaisuuttaan>Voiko toinen mennä toisen nimissä olevalle mökille halutessaan niin pitkään kunnes ositus on tehty?>Molemmat osapuolet ovat halukkaita osituksessa mökin itselleen lunastamaan, mutta liiton aikana vain toisen nimissä.>Mökillä on molempien irtaimistoa. Mökin omistava puoliso ei pyynnöistä huolimatta ole toimittanut toisen puolison irtaimistoa mökiltä.
Toinen osapuoli ei saa mennä mökille, joten mahdoton itse hakea...
Avioliitossa ja avioerossa molempien puolisoiden omaisuus on sen, jonka nimissä omaisuus on. Mitään erillistä "hallintaoikeutta" ei ole.
"Omaisuuden osituksessa jaetaan puolisoiden varat ja velat. Ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun avioeroasia on tullut käräjäoikeudessa vireille. Ositusta voi vaatia kumpi tahansa puolisoista. Mikäli omaisuuden jaosta ei päästä sopimukseen, osituksen toimittamiseen voidaan hakea oikeuden määräämää pesänjakajaa.
Osituksessa puolisoiden omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan pääsääntöisesti tasan heidän kesken. Näin enemmän omaisuutta omistava puoliso on velvollinen suorittamaan niin sanottua tasinkoa toiselle osapuolelle. Jos esimerkiksi avioparista Vihtorilla on omaisuutta 100 000 euron arvosta ja Klaaralla 50 000 euron arvosta, on heidän omaisuutensa yhteenlaskettu määrä 150 000 euroa. Puolet tästä on 75 000 euroa. Jotta puolisot saisivat yhtä paljon omaisuutta, Vihtorin on suoritettava tasinkoa Klaaralle 25 000 euroa."
Ositukseen lasketaan kiinteä omaisuus. Eli asunto, mökki, pankkitilit, osakkeet, auto, vene jne. Tavanomainen koti-irtaimisto ( mökki-irtaimisto) jaetaan osituksen ulkopuolella. Hyvin usein riitaisampi puoliso, "kiusanhenki" voittaa tuossa jaossa.
Toisen irtain omaisuus on luovutettava omistajalleen, mutta mihinkään vastuuseen ei siitä joudu, ettei luovuta. Toinen voi kiusata mielinmäärin. Omat tavaransa voi käydä mökiltä hakemassa, mutta mitään hallintaoikeutta mökkiin ei ole.
Suosittelen oman omaisuuden hakemista entisestä asunnosta/mökiltä jonkun /joidenkin kanssa, ei missään nimessä yksin.
Kun mökille ei ole avainta, ei sinne voi itse mennä tavaroitaan hakemaan. Ei ole myöskään koskaan tietoa, milloin toinen olisi paikalla, ja on kieltänyt menemästä mökille.
Muuta irtaimistoani en voi hakea, koska toinen ei kerro nykyistä osoitettaan, mihin on tavarani vienyt.
>>Ositukseen lasketaan kiinteä omaisuus. Eli asunto, mökki, pankkitilit, osakkeet, auto, vene jne. Tavanomainen koti-irtaimisto ( mökki-irtaimisto) jaetaan osituksen ulkopuolella.
Kaikki on yhteistä kunnes tulee tuomio erosta. Kumpikin saa olla yhteisellä mökillään riippumatta kumman nimissä. Mutta miksi molemmat sinne haluaa änkeä jos tiedossaon vain riitaa? Eikö toinen voisi olal viisaampi ja pysyä poissa? vaikka se kenen nimissä mökki ei ole. Miksi toinen ei luovuttaisi toiselle sen toisen omia tavaroita?? Lapset, kuinka saitte naimaluvan kun ette ole edes aikuisia....
Kyseessä on hyvinkin aikuiseen ikään kasvanut entinen pariskunta, joiden perheeseen kuului useampi lapsi.
Mökki on vain toisen nimissä, vaikkakin ollut yhteisessä käytössä aiemmin. Toinen ei sinne haluaisikaan muuten nyt mennä, mutta kun siellä on hänen omaisuuttaan/henkilökohtaista irtaimistoa melko paljon, niin haluaisi ne hakea. Voisi hakea vaikka yksin, mutta toinen ei luovuta avainta lainaan.
Hyvä kysymys, miksi toinen ei luovuta toisen tavaroita... Siihen en pysty vastaamaan. Kysymysmerkkinä tässä ollaan. Kiusantekoa, johon ei voi nähtävästi vaikuttaa.
Nimenomaan kysymys kiusanteosta. Ehkä siihen jotenkin voisi vaivannäöllä löytää ratkaisun, jos miehellä olisi esim järkisukulaisia tai -ystäviä, jotka voisivat auttaa.
"Lohdutuksesi" voisin todeta, ettet ole maailman ainoa tuollaisen kiusanteon uhri. Heitä on paljon, itseni mukaanlukien.
Valitettavasti toisen sukulaisilla ei ole vaikutusta siihen, miten hän toimii. Jos joku käy poikkiteloin hänen toimintaansa arvostelemaan, hän katkaisee välit siihen ihmiseen.
Poliisi ei ota asiaan kantaan, ennen kuin ositus on tehty ja paperilla. Osituksen tekoa olen toivonut nyt yli puoli vuotta, mutta ei ole onnistunut.
Hänellä on ollut jo tovin uusi kumppani, ja sen myötä minua kohtaan tapahtunut muu häirintä on onneksi loppunut. Yritän nyt siis vain antaa asioille aikaa. Lakimies saa hoitaa tilanteen. Keskityn nauttimaan muutoin nyt paljon paremmasta elämästäni.
Voimia sinullekin.
>>Kaikki on yhteistä kunnes tulee tuomio erosta. Kumpikin saa olla yhteisellä mökillään riippumatta kumman nimissä.
Toinen osapuoli voi vetkuttaa ja jatkaa tuota kiusantekoa vuosituolkulla hamaan tulevaisuuteen saakka... Ja kalliikskini se tulee, jos/kun joudutte käräjille sakkaa ositusta tekemään ja pesänjakajaa maksamaan... Surullista.