Minulle jätettynä osapuolena avioero on ollut yhtä henkistä tuskaa. En väitä että ero olisi sinällään huono ratkaisu ollut mutta tuska on ollut suuri. Painonvartioita parempi tapa saada kilotkin kuriin on avioero.
Onko helppoa ottaa ja lähteä, jättää perhe ja koti? Auttaako uusi rakkaus asiaa? Voiko ihminen rakastua niin ettei entisestä luopuminen aiheuta yhtään tuskaa?
Minusta tuntuu että ex-miehelle suurin suru erossa on ollut luopumisen tuska osasta omaisuudesta.
onko helppo olla lähtevä osapuoli
utelias
14
4171
Vastaukset
- Eronnut40
Hei, olipa hyvä kysymys toivottavasti saat paljon
vastauksia minulla on ihan sama tilanne. Meillä on vain 8v. tyttö joka oirehtii ja mies kyllä kantaa tästä huolta mutta tekee asiat kuitenkin niin että heltpotusta ei näytä olevan luvassa. Onneksi kaikki talousasiat olen saanut setvittyä ajoissa ja niistä ei tarvitse enää kättä vääntää. Minusta vain tuntuu että kun mies muuttaa yhteen näin äkkiä vanhasta parisuhteestat ei se varmaan tule onnistumaan kyllä se arki sielläkin koittaa. Toivon tietysti lapseni takia että kestäisi edes jonkun aikaa ettei taas kuukauden päästä tulla esittelemään uutta kumppania. Pahinta tilanteessa on se että järki sanoo jotakin mutta ei vain ajatukset päästä irti tästä tilanteesta. Samaa mieltä olen laihdutus kuurista olen laihtunut 10 kg puolessa toista kuukaudessa. Menee vaatekaappi uusiksi. Voimia ja vielä kerran voimia. Tämä on kuitenkin jonkun uuden alku...- kunnon mies
JOs suhde on pitkä, kuten itselläni (20v), liittyy lähtöön valtavasti muitakin tunteita kuin vain ero puolisosta. Taakse jää koti, asunto. Kaikki mitä vuosien varrella on siihen panostettu, korjattu, laitettu, uusittu. Ehkä itse tehty ja mieleiseksi kunnostettu. Siihen kotiin jäävällä osapuolella ei ole MITÄÄN käsitystä, miltä voi tuntua kaiken jättäminen.
Varsinkin jos käy kuten itselläni, etä siihen tulee uusi mies tilalle välittömästi, jo paljon ennen ositusta, kun vielä omatkin tavarat on jakamatta, irtaimenkin osalta. SIellä uusi kaveri pelehtii sinun sängyssä, surffaa netissä sinun tietokoneella, saunoo ja syö, kaikki jakamatta! Näinkin härskiä voi olla ero, naiset TE ain pystytte moiseen.
NO, vaaditaan siinä kyllä aika erikoista luonnetta uudelta mieheltäkin, jos viitsii tulla toisen jakamattomaan kotiin asumaan, vaikkakin epävirallisesti. Törkeää, jota en koskaan ana anteeksi. Lisäksi tämän kaiekn joutuvat lapset kokemaan. MItä siinä lasten ÄItinä on ajateltu? Ei mitään!
Jakamista kaikille kotonsa jättäneille. - M36
kunnon mies kirjoitti:
JOs suhde on pitkä, kuten itselläni (20v), liittyy lähtöön valtavasti muitakin tunteita kuin vain ero puolisosta. Taakse jää koti, asunto. Kaikki mitä vuosien varrella on siihen panostettu, korjattu, laitettu, uusittu. Ehkä itse tehty ja mieleiseksi kunnostettu. Siihen kotiin jäävällä osapuolella ei ole MITÄÄN käsitystä, miltä voi tuntua kaiken jättäminen.
Varsinkin jos käy kuten itselläni, etä siihen tulee uusi mies tilalle välittömästi, jo paljon ennen ositusta, kun vielä omatkin tavarat on jakamatta, irtaimenkin osalta. SIellä uusi kaveri pelehtii sinun sängyssä, surffaa netissä sinun tietokoneella, saunoo ja syö, kaikki jakamatta! Näinkin härskiä voi olla ero, naiset TE ain pystytte moiseen.
NO, vaaditaan siinä kyllä aika erikoista luonnetta uudelta mieheltäkin, jos viitsii tulla toisen jakamattomaan kotiin asumaan, vaikkakin epävirallisesti. Törkeää, jota en koskaan ana anteeksi. Lisäksi tämän kaiekn joutuvat lapset kokemaan. MItä siinä lasten ÄItinä on ajateltu? Ei mitään!
Jakamista kaikille kotonsa jättäneille.Tuota noin ... siis olitko sinä se joka ilmoitti vaimolle, että nyt riittää minä lähden? Vai erositteko "sovussa" ja päädyitte siihen että sinä lähdet? Vai, pistikö eukko pihalle kun oli uusi mies kiikarissa?
- Kunnon mies
M36 kirjoitti:
Tuota noin ... siis olitko sinä se joka ilmoitti vaimolle, että nyt riittää minä lähden? Vai erositteko "sovussa" ja päädyitte siihen että sinä lähdet? Vai, pistikö eukko pihalle kun oli uusi mies kiikarissa?
Heips taas
Vaomolla oli työpaikkaromanssi, josta tiesin useita viikkoja, h'än kulki toisen luona, ei myöntänyt mitään, palasi kotiin, vähin erin tilanteen vakavuus selvisi myös minulle, vaikka toivoin muutosta, ja etä ex olisi jättänyt tämän ihastuksen.
Lopulta oli pakko lähteä, ei kukaan voi kestää sellaista arpomista kovin pitkään. EX piti takaporttia auki suuntaani, valitellen että on vaikea ratkaisu, mitä teen, epävarmuutta..ei sellaista kukaan voi jaksaa. Lopulta pääsimme ratkaisuun jossa muutin pois kotoa, puhe oli katsoa tilannetta parikuukautta, ja olla hetken erossa, että asiat selvenee välillämme. Hyvin pian huomasin, että se oli keino saada minut muuttamaan pois kotoa, välittömästi kun muutin, alkoi hirveä meno ja meininki, lapset jäivät yksin kotiinsa, kun ex meni ja bailasi. Liikkui kuitenkin kokoajan tämän uuden miehen seurassa, ehkä kerran pari yksinkin. Oli pikkujoulua sun muuta menoa, jonne oli pakko päästä, koska tämä uusi kuvio oli myös siellä.
Olin todella tyhmä, kun elätin toiveita useita kuukausia, toivoin ja uskoin. Hävisin tuoan aikana rahallisesti noin 1000 euroa, jotka ex ominpäineen käytti härskisti omaan elämiseen. Sain myös huomata, että elätin tätä uutta miestäkin. - Kunnon nainen
kunnon mies kirjoitti:
JOs suhde on pitkä, kuten itselläni (20v), liittyy lähtöön valtavasti muitakin tunteita kuin vain ero puolisosta. Taakse jää koti, asunto. Kaikki mitä vuosien varrella on siihen panostettu, korjattu, laitettu, uusittu. Ehkä itse tehty ja mieleiseksi kunnostettu. Siihen kotiin jäävällä osapuolella ei ole MITÄÄN käsitystä, miltä voi tuntua kaiken jättäminen.
Varsinkin jos käy kuten itselläni, etä siihen tulee uusi mies tilalle välittömästi, jo paljon ennen ositusta, kun vielä omatkin tavarat on jakamatta, irtaimenkin osalta. SIellä uusi kaveri pelehtii sinun sängyssä, surffaa netissä sinun tietokoneella, saunoo ja syö, kaikki jakamatta! Näinkin härskiä voi olla ero, naiset TE ain pystytte moiseen.
NO, vaaditaan siinä kyllä aika erikoista luonnetta uudelta mieheltäkin, jos viitsii tulla toisen jakamattomaan kotiin asumaan, vaikkakin epävirallisesti. Törkeää, jota en koskaan ana anteeksi. Lisäksi tämän kaiekn joutuvat lapset kokemaan. MItä siinä lasten ÄItinä on ajateltu? Ei mitään!
Jakamista kaikille kotonsa jättäneille.Pakko vastata sinulle, ettet luule olevasi ainut, jolle jotakin tuollaista on sattunut. Valitettavasti.
Meillä kotoa (omasta talosta, itse kunnostetusta) lähtivät lopulta kaikki. Uusi nainen on ollut kuvioissa jo kauan (ainakin yli vuoden). Siinä välissä olen synnyttänyt toisen lapsemmekin. Eikä minullakaan ole ollut tietoa koko erostakaan tai edes toisen halusta siihen suuntaan, kun käydessäni lasten kanssa esim. vanhempieni luona kyläilemässä sängyssämme on muhinoitu jne.
Kirjoitat, ettet anna anteeksi. Meillä anteeksi ei mies ole edes pyytänyt, mutta olen huomaamattani antanut. Siis olemme toki eronneet, mutta ihan itseni ja oman elämäni takia, olen huomannut antaneeni anteeksi. Toivottavasti jossain vaiheessa huomaat, että loukkaus on ollut aivan karmea, mutta siitä toipuu. Sitä ei koskaan voi unohtaa, luulisin.
Kodin jättäminen ja myyminen oli kieltämättä yksi raskaimmista asioista jo lapsiakin ajatellen. Ehkä joskus tosiaan helpottaa...
Anna itsellesi aikaa. - N42
kunnon mies kirjoitti:
JOs suhde on pitkä, kuten itselläni (20v), liittyy lähtöön valtavasti muitakin tunteita kuin vain ero puolisosta. Taakse jää koti, asunto. Kaikki mitä vuosien varrella on siihen panostettu, korjattu, laitettu, uusittu. Ehkä itse tehty ja mieleiseksi kunnostettu. Siihen kotiin jäävällä osapuolella ei ole MITÄÄN käsitystä, miltä voi tuntua kaiken jättäminen.
Varsinkin jos käy kuten itselläni, etä siihen tulee uusi mies tilalle välittömästi, jo paljon ennen ositusta, kun vielä omatkin tavarat on jakamatta, irtaimenkin osalta. SIellä uusi kaveri pelehtii sinun sängyssä, surffaa netissä sinun tietokoneella, saunoo ja syö, kaikki jakamatta! Näinkin härskiä voi olla ero, naiset TE ain pystytte moiseen.
NO, vaaditaan siinä kyllä aika erikoista luonnetta uudelta mieheltäkin, jos viitsii tulla toisen jakamattomaan kotiin asumaan, vaikkakin epävirallisesti. Törkeää, jota en koskaan ana anteeksi. Lisäksi tämän kaiekn joutuvat lapset kokemaan. MItä siinä lasten ÄItinä on ajateltu? Ei mitään!
Jakamista kaikille kotonsa jättäneille.kävi minulle.. tosin "toinen nainen" vain "vierailee" kun sattuu olemaan omakin perhe..
joten tiedän tunteen ..
Tämä siin Miehet kuin Naisetkin !! - surutta
kunnon mies kirjoitti:
JOs suhde on pitkä, kuten itselläni (20v), liittyy lähtöön valtavasti muitakin tunteita kuin vain ero puolisosta. Taakse jää koti, asunto. Kaikki mitä vuosien varrella on siihen panostettu, korjattu, laitettu, uusittu. Ehkä itse tehty ja mieleiseksi kunnostettu. Siihen kotiin jäävällä osapuolella ei ole MITÄÄN käsitystä, miltä voi tuntua kaiken jättäminen.
Varsinkin jos käy kuten itselläni, etä siihen tulee uusi mies tilalle välittömästi, jo paljon ennen ositusta, kun vielä omatkin tavarat on jakamatta, irtaimenkin osalta. SIellä uusi kaveri pelehtii sinun sängyssä, surffaa netissä sinun tietokoneella, saunoo ja syö, kaikki jakamatta! Näinkin härskiä voi olla ero, naiset TE ain pystytte moiseen.
NO, vaaditaan siinä kyllä aika erikoista luonnetta uudelta mieheltäkin, jos viitsii tulla toisen jakamattomaan kotiin asumaan, vaikkakin epävirallisesti. Törkeää, jota en koskaan ana anteeksi. Lisäksi tämän kaiekn joutuvat lapset kokemaan. MItä siinä lasten ÄItinä on ajateltu? Ei mitään!
Jakamista kaikille kotonsa jättäneille.Ei ole mitään julmempaa ja tunneköyhempää kuin mies. Meillä mies juhannuksena ilmoitti kylmän viileästi, että nyt minä lähden enkä ikinä tule takaisin!! Eikä ole kertaakaan edes soittanut senjälkeen kysyäkseen, miten voin ja pärjään. Haluan tähän vielä lisätä, ettei minulla ollut aavistustakaan hänellä olevista eroaikeista,hän oli niitä yksin hautonut vaivautumatta puhumaan minulle,vaimollensa,niistä yhtään mitään. Olimme yhdessä 16 vuotta. Että tämmönen tapaus, liekkö ainoa laatuaan?
- poikki pistänyt
Minä olin se joka vihelsi pelin poikki, raa'asti... Syitä oli monia, ei kuitenkaan ollut kolmatta osapuolta. Ikävä on suunnaton, kyllähän siitä ihmisestä tykkää lopun elämänsä. Kaikki totuttu ja tuttu tulee mieleen ja aiheuttaa haikailuja. Eli ei ole helppoa täälläkään päässä.
Ikävä on entistä yhteistä kotiamme jne... Lapsi on kuitenkin minulla suurimman osan. Se on hienoa. Ja mukavaa on myös nähdä exän voivan hyvin uudessa suhteessaan ja lapsen nauttivan kyläilyistä. - jättäjä
harkitsin aika kauan lähtöä ja kun sen viimein tein en puhunut enkä selittänyt mitään,lähdin vain.tein kaikki paperihommat selviksi etukäteen ja niin ei tarvinnut keskustella toisen osapuolen kanssa mitään.nyt kulunut jo 3-vuotta lähdöstäni ja en tuntenut mitään tuskaa tai kaipausta takaisin.en ole myöskään ottanut mitään yhteyttä ex:sään.tosiaan en tiedä miten hänellä menee ja se ei ole minulle mitenkään merkityksellistä.onneksi meillä ei ollut lapsia,että tällainen lähtö oli mahdollinen.minusta oli tosiaan helppo lähteä ilmoittamatta mitään ja kertomatta ja perustelematta mitään.kaikki vain yhtäkkiä riitti.nyt minulla on ihana vaimo jota kunnioitan aivan toisella tavalla kuin ex:sää.
- syitä
en ole itse kokenut moist (siis lähtenyt/jätetty), mutta sanoisin, että kaikkein ilkeintä ei ole lähteminen, vaan se, että jättää toisen ilman selitystä.. vaikka sellaista ei olisikaan, pitäisi silti voida jotain sanoa. toinen jää miettimään ja pohtimaan, onko vika itsessä, liitossa, toisessa, maailmassa vai missä.
paskamainen temppu tehdä.. ehkä olis kannattanut edes jotain sanoa..
- Sirius
Se joka lähtee, on ns. aktiivinen osapuoli ja näyttää syylliseltä. Kukaanhan ei tiedä, mitä neljän seinän sisällä on tapahtunut ja kuinka kauan on ollut kurjaa.
Erohan ei ala siitä päivästä kun se on faktaa, eikä siitä että jotain ikävää on tullut esiin, vaan siitä mitä vuosien ajan on jäänyt tapahtumatta. Tämä on tärkeä asia.
Sen vuoksi avioliittoa pitäisi huoltaa tavallaan joka päivä. Se ei mene pilalle päivästä eikä yhdestä jutustakaan, mutta alituinen epätoivo ja tyytymättömyys siihen lopulta ajaa. Se että löytyy uusi on yleensä seuraus, ei syy.
Kyllä minulla oli tosi kovaa panna ero vireille kun mies näytti päällepäin, ystävien ja suvun mielestä täydelliseltä. En halunnut kertoa koko maailmalle, että heidän kunnioittamansa mies olikin jotakin kauheaa.Sain siis syyn niskoille pahana, sopeutumattomana naisena.- "syyllinenkö"
Näin nimenomaan.
- Teräsnainen?
En tunne ex-miestäsi, mutta on mahdollista, että hänkin suree ja on surrut monin tavoin, mutta miten hän sen sinulle näyttäisi.. Miten voisit auttaa? Etkö syyttäisi häntä oman soppansa keittämisestä, etkö vaatisi häntä tuleman takisin kokonaan jos tahtoo jonkun myötätunnon sanan, antaisitko aivan ilmaista myötätuntoa?
Minusta tuntuu että tällaisissa tilanteisssa ilmaista myötätuntoa saa vain taivaasta. (Mutta sieltä saakin paljon, se on toinen juttu..)
Minä ainakin kärsin hirveästä syyllisyydestä, suren kaiken yhteisen menetystä, suren hirveästi hänen tuskaansa, suren poikamme vuoksi kotimme hajottamista,
ja kaikki tämä läheisen ihmisen tuska johtuu siitä, että minä toin itseni esiin, kerroin että olen tällainen, että olen rakastunut toiseen josta en halua luopua.. Kauhea tunne, kun toinen olisi onnellisempi kun minua ei olisi olemassakaan tai olisin voinut muuttaa itseni muunlaiseksi.
Uusi rakkaus auttaa toisaalta, tottakai, oman elämänilon ylläpitämisessä. Toisaalta hän on ymmärrettävästi mustasukkainen,jos kovin paljon myötäelän entisen miehen surua ja tuskaa.. Siispä usein yksin saamme selviytyä me ihmispolot.
Voimia sulle. - meillä
Uusi oli katsottuna jo pitkään ennen eroa ja huomaan, että kaikki, mitä eksäni kaipaa entisestä liitostamme on materia...Hän vääntää kättä joka eurosta ja on vihainen, kun huomasi, että rahaa ei olekaan käyttöön enää samalla lailla kuin ennen eroa. Oletuksena erossa oli, että hän pitäisi kaiken ja minä vain häviäisin kuvioista...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä2811508Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa584086Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1183271Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie1722582Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin1112335Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh2061875Sofia Virralle täydet 12 pistettä!
Kun ei jäänyt mukaan vähemmistöjen sortamista epäsuorasti tukevaan joukkueeseen. Urheilijoiden pitäisi olla esikuvia.3241190- 67983
Miksi Hotelli Kainuuta dissataan?
Ihmetyttää tämä jatkuva yhden yrityksen arvosteleminen. Ikäänkuin mikään ei olisi hyvin. Kuitenkin yritys työllistää, ta20937- 65828