No siis niin, että ihastuitko puolisossasi alunperin hänen komeuteensa/kauneuteensa? Voiko suhde olla silti hyvä vaikka puolisosi ei fyysisesti ole juuri sitä missä "silmä lepää"?
Onko puolisosi ruma?
mietiskelin
222730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
itse aloitin parisuhteen meiningillä "opin rakastamaan vielä joskus" kun nainen ei viehättänyt fyysisesti lainkaan,mutta muut asiat oli ihan kunnossa.Tein hänen kanssaan myös lapsen koska kuvittelin että sitten kaikki muuttuu ja alan rakastamaan häntä.Olin lapsellinen ja typerä.Kymmenen vuotta meni hukkaan elämästäni tuhoon tuomitussa suhteessa,ja ainut hyvä asia koko suhteesta jäi käteen,on ihana rakas lapseni.Poden jatkuvasti syyllisyyttä ja itseinhoa omasta typeryydestäni.Älkää tehkö samaa virhettä hyvät ihmiset!
Hmm. Itse olen juuri samanlaisessa suhteessa ollut nyt 5 vuotta.
Jos olisin rohkee niin eroaisin...
Voi ja ei voi.
Komeus ja kauneus on todella suhteellista, sillä omat kauneusihanteeni eivät ole yhtään samat mitä esimerkiksi ystävälläni. Joten sinänsä, toinen voi olla mitä vaan muiden mielestä, eikä komea/kaunis yleisten mittareiden mukaan välttämättä ollenkaan.
Mutta omasta mielestä, niin, kyllä puolison on oltava fyysisesti viehättävä, ihminen jonka kanssa voi haluta seksiä, jota pitää seksikkäänä ja haluttavana. Syyt siihen voi olla erilaiset, ulkonäkö ja mielikuvat, itsellänikin se että ihastun, ja puhumattakaan että rakastun ihmiseen, tekee hänestä kauniin, siis nään hänet jotenkin käsittämättömän ihanana, kun hän on ihana. Arvostan kiintymistä enemmän kun pikarakkautta, joten mitä kauemmin tunnen, sitä kauniimpana hänet nään.
Haluttavaksi ei tee pelkkä ulkonäkö, vaan se mikä saa ulkonäön näyttämään entistä paremmalta.
Mutta yhtä kaikki, ihmisen täytyy olla haluttava. Parisuhteeseen omasta mielestäni kuuluu seksi, ja minä etsin kyllä suhteeseen sitä ihmistä, kenen kanssa voin harrastaa seksiä, haluan harrastaa seksiä. Ystäviä minulla on molemmista sukupuolista, ja vastakkaise sukupuolen ystävät ovat ihania. En harrasta heidän kanssaan seksiä, vaan tosiaan, olemme ystäviä ja todella hyviä sellaisia. Mutta. Parisuhteen erottaa siitä se erikoinen asia, että puolisoni kanssa haluan harrastaa seksä, ja haluan että hän on ainoa kenen kanssa seksiä harrastan. Haluan että hän ja juuri hän näkee minut kauniina ja haluttavana, ja minä haluan nähdä juuri hänet niin.
Joten, puoliso voi olla ns. ruma, ja silti häneen voi ihastua, koska hän ei ole sen ihastujan mielestä ruma. Luonne ja siihen ihastuminen saattaa saada toisen näyttämään kauniilta/komealta ihatujan silmissä, joten alunperin ei tarvitse juuri siihen ihastua.
Mutta fyysinen puoli, ihastuminen ja haluaminen suhteessa täytyy olla tai sen täytyy siihen tulla, ja silmän pitää syystä tai toisesta levätä juuri siinä omassa puolisossa ja ilman sitä hyvää fyysistä puolta, suhde ei voi olla onnellinen. Hyvä ystävyyssuhde kyllä.
Ja tähän haluan myös lisätä, että ikuinen marina, huonojen puolien etsiminen, tyytymättömyys, toisen ihmisen arvostamattomuus jne. mitkä nykyään valloittaa suhteet, vaikuttaa siihen ettei se toinen enää vaikuta haluttavalta. Samalla tavalla kun ulkonäön hyvyyteen niin siihen haluttomuuteen vaikuttaa oma asenne. Jos hokee itselleen koko ajan miten ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, jos etsii muuta, jos näkee vaan toisen huonot puolet ja etsii vikoja, jos ei ole aidosti sitoutunut ja halua kiintyä, jos haahuilee jonkun saturomantiikan perässä jne. tms. yms. niin varmasti toinen alkaa pahimman kiima-ajan jälkeen näyttää ihan tavalliselta ja tylsältä eikä edes haluttavalta.
Suhteissa missä ihmiset kohtelevat toisiaan kun pa*kaa, käy myös näin: he alkavat näyttää siltä, mitä itse suhteeseen luovat.
Varsinkin tuo viimenen kappale oli todella hyvä. Kyllähän se kumppani alkaa näyttää epäviehättämämmältä jos jatkuvasti ruokkii sitä tyyliin, että kylläpäs tuollakin vastaantulijalla on tiukka takapuoli ja ahh mitkä muodot tolla toisella. Harvemmin se oma kumppani kuitenkaan vastaa täysin sitä omaa ihanne ulkonäköä, ns .täydellistä(toki se voi siltä rakastuneena näyttää, mutta siis jos tyyliin ei tuntisi toista lainkaan, eli pelkkä ulkonäkö), niin ei kannata mässäillä niillä muiden "paremmilla" osilla. Toki ei tarvi silmät kiinni ulkona liikkua, mutta ettei jää jauhaan mielessään niitä, että tollakin oli tiukempi takapuoli kun mun kumppanilla yms.
Yleisesti varmaan hyvä sääntö, ettei mene suhteeseen jos se toinen ei alunperin fyysisesti miellytä. Toki poikkeuksiakin on ja voi alkaa näkeen sen toisen myöhemmin eritavalla kuin alussa. Ja ei toisen tietenkään tarvi mikään maailman upein/seksikkäin olla, mutta jos toinen ei lainkaan miellytä silmää, niin se on jo ongelma. Suurin ongelma tulee varmaan seksuaalisuudessa, jos se toinen ei vaan vetoa.
Toisaalta voi se toisen ulkonäkö muuttua siinä suhteen aikanakin(varsinkin painon suhteen), timmistä kumppanista tulee ylipainoinen. No, itse en eroaisi nykyisestä kumppanistani vaikka lihoisi 150kiloiseksi, mutta aivan varmasti se vaikuttaisi seksuaalisuuteen. Ja vaikka itse voisin elää vaikka seksittömässä suhteessa hänen kanssaan(ymmärrän että monet eivät voisi, eikä siinä mitään), mutta on siinä sekin puoli, että voisiko se kumppani elää seksittömässä suhteessa.
kuka on sellaisen ihmisen kanssa kenestä ei pidä?
"kuka on sellaisen ihmisen kanssa kenestä ei pidä? "
-yksinäisyydestä
-jos on kauan etsinyt, eikä ole sopivaa kumppania löytänyt, tyytyy siihen, mitä on tarjolla
-odottaa, että tunne kehittyy ajan kanssa
-ajattelee, että pitkässä juoksussa, muut asiat kuin kemia, ovat suhteessä tärkeämpiä
En ihastunut, vaikka mieheni onkin kivan näköinen, raamikas viikinki. Se "klik" tapahtui, kun päädyimme juttusille yhteisen työprojektin vuoksi. Mies sai heti kättelyssä minut kikattelemaan jutuilleen kuin pikkulikka ja siitä se lähti... Kun sitten tuttavuus siirtyi vapaa-ajalla fyysisempäänkin suuntaan, se oli lopullisesti menoa. Pidän häntä kaikkien yhteisten vuosien jälkeen hyvin puoleensa vetävänä niin henkisesti kuin fyysisesti.
Joskus nuorena bongasin baarissa miehen, joka oli kertakaikkiaan upea ilmestys... Seurustelimme on/off-meiningillä jonkin aikaa ja totesin, että luonteeltaan mies oli suoraan sanottuna tylsä enkä kokenut välillämme mitään erityistä "kemiaa"...
"En ihastunut, vaikka mieheni onkin kivan näköinen, raamikas viikinki."
Viikinkejä ei ole ollut aikoihin edes olemassa. Puolisosi on ehkä mielikuvitusta?
Very funny. Mies voi olla "karpaasikin" - mikä se muuten on? Satuhahmo?
Kun nyt kerran kysyit... "Viikinki" on nykyaikana pohjoismaalaisen näköinen mies vastakohtana monen ihannoimalle ns etelämaalaiselle miestyypille.
Kaunis? Ruma? Ei kai kukaan halua aloittaa pitempää suhdetta omissa silmissään rumalta näyttävän kanssa?
Mikä sitten lienee kenekin kauneuskäsite?
Nykyisen vaimoni urheilellinen olemus, jäntevyys, hoikkuus ja napakat pakarat tekivät minuun vaikutuksen heti ensi tapaamisella.
Päällimmäisenä oli positiivinen perusasenne joka on säilynyt näihin päiviin saakka.
Silloisen ja vielä nykyisenkin kauneuskäsityksen mukaan, vaimollani oli liian pienet rinnat ja lihaksikkaat ( minua miellyttävällä tavalla ) sääret ja reidet.
Kasvonpiirteet ovat säännölliset ja tavanomaiset.
Vuodet huomioon ottaen on vaimoni fyysinen viehätys on säilynyt hyvin ja kun psyykkepuolikin on kunnossa niin mikäs tässä on elellessä.
Ps. Mistään tolkuttomasta huumasta ei ollut kyse. Pahimmat kohellukseni olivat jo takana päin.
No ei tuo mikään maailman kaunein nainen ole eikä varmaan kaupungin kauneinkaan. Ihan ok näköinen minusta, ja se riitti minulle. Ja suhde oli hyvä noin 12 vuotta, viimeinen vuosi oli tuskaa ja nyt erottiin juhannuksen kynnyksellä.
Minulla on ruma mies. Valitsin hänet aikoinaan komeiden joukosta, koska hänellä oli kultaisin luonne. Kaikki tapailemani komeat miehet ovat olleet pelimiehiä. Mieluummin siis ruma, mukava ja uskollinen kuin komea, seksikäs ja uskoton.
Ei ole. puolisoni on komea ja kauniskasvoinen. Ihastuin hänessä ensiksi ulkonäköön sitten huumorintajuun luonteeseen. Exäni ei mielestäni ollut komea vaikkei hän susirumakaan ollut. Seksi oli kamalaa ja luulin sen osittain johtuvan ehkäisystäni. Miestä vaihtamalla huomasin ettei se johtunutkaan ehkäisystä :)
Minusta tuo menee toisessa järjestyksessä: ihastuin puolisooni ja hänestä tuli minun silmissäni kaunis. Ei hän ruma liene muutenkaan, mutta ihastumisen jälkeen en ole enää pystynyt näkemään hänen ulkonäköään mitenkään objektiivisesti.
Samaa mieltä! Vaimoni näyttää aina vaan kauniimmalta, mitä enemmän häntä rakastan!
Samaa mieltä. Ei mikään missi mutta riittävän kaunis mulle ja näyttää päivä päivältä paremmalta :) Koska rakastan..
Samoin kävi mullakin, sekä ex-miehen että nykyisen kanssa. Kumpikaan ei pärjäisi missään ulkonäköön perustuvassa kilpailussa, mutta se ei estänyt mua ihastumasta. Sitä ihastuu siihen kokonaisuuteen, ja sitä myötä näkee sen kumppaninsa puoleensavetävänä. Jos sitä kokemusta toisen puoleensavetävyydestä ei tulisi, en pystyisi fyysiseen kanssakäymiseen. Mutta se puoleensavetävyys ei ainakaan mun kohdalla edellytä mitään tiettyjä ulkonäkökriteereitä. Ex-miestäni en kyllä ole nähnyt enää "sillä silmällä" sen jälkeen, kun tunteet häntä kohtaan hiipuivat.
Kyllähän sitä tietysti tulee vastaan paljon hyvännäköisiä miehiä, mutta ei se ulkonäkö riitä siihen, että voi ihastua ja ryhtyä suhteeseen. Se tulee siitä kokonaisuudesta (luonne, olemus, käytös, hyvä itsetunto ym.), jossa ulkonäön merkitys on vähäinen. Vähemmänkin hyvännäköisestä tulee puoleensavetävä, kun ihastuu ja rakastuu.
Oma mieheni ei välttämättä monien naisien mielestä ole se ihanne mies ulkonäkönsä puolesta. Olimme kuitenkin tuttavia aikoinaan, joten pääsin myös kurkkaamaan hänen sisimpäänsä, se sytytti minut! Tietysti mieheni on minun mielestäni hyvän näköinen ulkoisestikin, mutta tiedän ettei hän varmastikaan ole sitä ainakaan niiden naisten mielestä, jotka etsivät itselleen kunnon adonista. Hän on kiltti mies ja siltä hän myös näyttää, se vetoaa minuun. Tiesin heti alusta lähtien, että hän olisi luotettava ja rakastava kumppani, ei mennyt pieleen :) Olemme olleet yhdessä 7 v. ja minun silmissäni hän muuttuu vuosi vuodelta komeammaksi ja jaksaa aina kehua minua kauniiksi. Ihana mies, josta en luovu ikinä!
kuusi vuotta olen olut avopuolisoni kanssa ja tuntuu siltä että ne vuodet on heitetty hukkaan. lapsia haluan ja naimisiin haluan mutta vastakaikua ei oo enää tullut... muutama vuosi sitten tuli... jonnekin ne tunteet hävis, hännen puoleltaan. manipuloi ja varmaan pettääkin.. aika paskaa ku ei niin ei osaa puhua tunteistaan... en odota enää.. olen nuori 23v ja elämää edessä. sinne jäät paska mätänemään, äitis luo varmaan meet... anteeks purkautuminen..
Siippani oli elvis nuorena ja vielä vähän vanhempanakin. Eikä nytkään pahimman näköönen, vaikka ikää jo onkin. Kyllä olen tuijottanut ulkonäköä, se merkkaa, mutta oppinut myös tässä matkalla, että se ei ole ollenkaan kaikki.
Mieheni ei ole komea varmaan kenenkään mielestä. Ihastuin aikoinaan hänen älyynsä ja siihen, että hänellä oli mielipiteitä ja hän tiesi paljon lähes kaikesta. Hänen kanssaan keskustelu on todella antoisaa.
Hänellä on ihanat kädet. Sellaiset pitkät ja hoikat sormet. Hänen äänensä on myös aivan ihana. Ja kun hän katsoo minua olen todella myyty. Silmät on sellaiset ruskeat ja tuikkivat kujeellisesti.
Eli miestäni voi pitää rumana, mutta minä olen ollut täysin hulluna häneen ja kohta kaksikymmentä vuotta. Meillä on neljä lasta ja hän on myös todella hyvä isä lapsille.
Sain myös todella mukavan anopin liittoni myötä. Mieheni on ainoa lapsi ja anoppi oli epäillyt, että suku sammuu poikaansa. No niin ei käynyt. Mieheni vetää minua puoleensa kuin mangeetti, vaikka muut tuskin sanoisivat häntä puoleensa vetäväksi.