Elikkä olen huomannut että sellaiset ihmiset jotka ovat parisuhteessa niin he liikkuvat vain sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat myös parisuhteessa. Joten kysynkin nyt teiltä kaikilta parisuhteessa eläviltä että mikä sinkuissa on niin pahaa että niiden kanssa ei voi edes kaveerata? Pelkäättekö te että ne vievät teiltä naisen? Vai pelkääkö naisenne sitä että teillä ei jää naisellenne tarpeeksi aikaa jos te kaveeraatte ihan oikeiden ystävienne kanssa?
Miksi parisuhde vaikuttaa kaveripiiriin?
poikamies3
5192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joskus minusta on tuntunut siltä, että sinkkuja pidetään vääränlaisena seurana, koska he eivät sinkkuina voi olla tarpeeksi samanhenkisiä...Ikään kuin sinkkujen kanssa ei voi tehdä mitään mitä voi tehdä toisten parien kanssa. Luulen myös, että tuttavapiirin valikoitumiseen vaikuttaa oma käsitys sinkuista, pidetäänkö heitä esim. vaivaannuttavina ressukoina, jotka eivät saa/löydä ketään vai villeinä ja arvaamattomina ja jopa vastuuttomina seikkailijoina...Minusta ihmiset pitäisi vain ottaa ihmisinä ja olla sen tai niiden parissa, ketkä ovat oikeasti kivointa seuraa. Ei sinkkujen ja seurustelevien tarvitse eikä pidä linnoittautua eri leireihin. Uskon että sinkut ja seurustelevat löytävät kyllä yhteisen kielen niin halutessaan. Mielestäni miehellä ja naisella saa olla ihan omatkin ystävänsä, olivat ne sitten sinkkuja tai seurustelevia...
Moni tekee juuri siinä virheen kun aloittavat parisuhteen niin hylkäävät muut ystävänsä, ketkä omasta ja ketkä heilansa tahdosta. Ja sitten kun seurustelu ajautuu karille niin ovat täysin yksin.
Syy on se että monesti sinkuilla on se parinhaku käynnissä ja sen takia kaveria lainataan baareihin yms. tapahtumiin mukaan... parisuhteessa elävälle taas ei sovi istua esim. baarissa joka viikonloppu katselemassa kumppaniehdokkaita kaverille. Eli kiinnostuksen kohteet ja tekeminen eivät enää sinkkujen kanssa kohtaa. Lisäksi sinkuilla on tapana olla aikavarkaita, nimittäin hehän eivät monesti ajattele että pariskunnalla on yhteisiä menoja, saattavat tuppautua mukaan jonnekkin joka oli suuniteltu kahdenkeskiseksi tai muuten pyytävät seurustelevaa kaveriaan koko ajan jonnekkin. Seurustelevilla ei ole enää niin paljon aikaa joten ymmärtävät toistensa tilanteen. Elämäntilanne on siis merkitsevä seikka myös kaveruudessa. Tämähän tiedetään jo naisten kohdalta, monesti naiset joilla on lapsia hakeutuvat muiden äitien pariin. Yhdessä kun voivat sitten tehdä jotain joka sopii molemmille/kaikille, sinkku ystävien kanssa baarit ja muut juoksut ovat historiaa joten eiköhän nuokin sinkut hakeudu vähin äänin muuhun seuraan.
Tuokin mitä truuth sanoi on erittäin ikävää ja surullista mutta valitettavasti totta. Ulosantini ei ole mikään paras mahdollinen mutta yritän nyt kuitenkin tuoda jotenkin tuntojani esiin. Elikkä kun tapaa tai tuntee ennestään oikeen komeita nuoria miehiä, niin on erittäin ikävää ja surullista katsella sivusta että ne seurustelee, ja mikä pahinta vielä naisten kanssa. En ole koskaan jaksanut ymmärtää että mitä nuoret miehet oikeen näkevät naisissa. Vanhoja äijiä en yhtään ihmettele eikä edes kiinnosta. Mutta nuoret?
Pakko ihmetellä sitä, että miksi sitä sinkun elämää pidetään baarissa ym. juoksemisena. Olen hieman päälle kolmekymppinen sinkku enkä ole muutamaan vuoteen enää käynyt baareissa. Tosin ehkä mm. juuri sen takia, että ei sinne saa seuraa näistä parisuhteessa olevista (tai sitten käyvät ns. ala-arvoisissa paikoissa silmällä pitäen sitä törmäämistä mahdolliseen kumppaniin), mutta ei se baarielämä nuorempanakaan esim. sinkkukavereiden kanssa kiinnostanut.
Eikö sinkun (tai useamman kanssa kerralla, aina parempi) kanssa voi urheilla, mökkeillä, hengailla, käydä tapahtumissa, syömässä, matkustella, keskustella?