sohvaliskot

Mistä johtuu, että alkuun lupaavan aktiiviselta vaikuttaneesta miehestä tulee avo- ja avioliiton myötä sohvalisko?

Tuo omani pitää urotekonaan sitä, että hän on vihdoinkin vuosien jälkeen mennyt töihin. Aiemmin työttömänä lusiessaan hän ei vain saanut mitään mainittavaa aikaan, mutta nyt hänellä on jo syykin siihen: hänhän käy sentään töissä. Että sen sitten pitäisi riittää. Tämä sohvalisko, jolle paras päivä minkään tekemiseen on "ei ainakaan tänään", on sitä mieltä että naiselle kuuluu kaupassakäynti. Eihän siinä mitään, mutta kun naiselle kuuluu samalla myös koko kodinhoito, taloudenpito ja kaikenlaisten juoksevien asioiden toimittaminen. Hänelle kun ei yleensä sovi. Etenkään ei vapaa-ajalla, koska silloin täytyy kerätä voimia työn tekemiseen. Kiitoksena kaikesta tästä toimittamisesta nainen saa jossain vaiheessa ja kovin usein kuulla olevansa dominoiva luonne.

Ihmettelen suuresti miten nämä sohvaliskot yksin ollessaan suoriutuvat arkisista askareistaan?

Ja onko niin, että sohvaliskon kosintarituaaleihin kuuluu itsensä esittäminen mahdottoman dynaamisena ja eteenpäin pyrkivänä kaverina, jolle just sinä olet elämän nainen. Ja sitten kun hän onnistuu saamaan sinut, elämänsä naisen omakseen, se elämä vaan yhtä äkkiä loppuukin kuin seinään?

Arvon naiset, olkaa varovaisempia kuin minä, kun ryhdytte parisuhteeseen. Varoitusmerkkejä ovat: omilla saavutuksilla pullistelu, kaikenlainen mediariippuvuus (tietokoneet, televisio), pakonomainen oleskeluvaatteisiin pukeututuminen, yllättävästi tyhjentyvä pankkitlii, harvoin minkään lahjan ostaminen tai yhtään minkään tarjoaminen yhtään kenellekään sekä oman riippumattomuuden korostaminen.

Rakkaus on psykoottinen tila, mutta siltikin kannattaa kysyä pari kysymystä ennen sitoutumista. Minä jätin kysymykset väliin ja tässä sitä nyt ollaan.