...kun lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kyseessä ei todellakaan ollut minkäänlainen toiveammatti, tahdoin vain pois. Aloin sit hakuajan päätyttyä seurustelemaan yhden tyypin kanssa ja nyt olen aivan kusessa, siis rakastunut. Nähdään noin kerran kuukaudessa ja se on aivan liian vähän. Paikkakunnalta jolta lähdin saisin samaa koulutusta mutta mutta...välimatkaa on päälle 400kilometriä ja matkakulut kasvaa kolmen vuoden aikana aivan valtaviksi. Ei ole rahaa!!! Kuitenkin tahtoisin kultaani nähdä useammin. Paljon usemmin. Rehellisesti sanottuna en todellakaan tahdo entisellä paikkakunnalla asua sillä siellä on liikaa huonoja muistoja mun menneisyydestä (kiusausta yms....). Lähdin pois aloittaakseni alusta mutta sitten löysin tämän ihmisen jota en todellakaan halua jättää!. Koulu täällä on täyttä helvettiä kun on niin ikävä ja juuri kun kerkeää suunnilleen tottua tähän ikävään niin kaikki alkaa alusta. Halaan valokuvia illat pitkät ja toivon että olisin muualla. En tätä suhdetta aloitaaessani uskonut sen kestävän kovin pitkään mutta kestipä sittenkin. Yhdessä ollaan oltu nyt 4kuukautta mikä ei sinänsä ole paljon mutta kuitenkin...Olen 18vuotta ja tiedän että elämä on vasta alussa mutta mutta...auttakaa!!!!
teenkö väärin?...
salla
101612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sun ei kannata jättää sun poikaystävää jos teillä menee hyvin opiskelenhan mäkin 200km päässä jä mä en ole jättänyt mun poikaystävää enkä aio jättää kun meillä menee niin hyvin eli EI KANNATA JÄTTÄÄ
Sun ei kannata jättää sun poikakaveria.Mulla ja mun poikakaverilla on noin 3000km välissä ja hyvin menee.
Sun ei kannata jättää sun poikakaveria.Mulla ja mun poikakaverilla on noin 3000km välissä ja hyvin menee.
tarkotinkin lähinnä et pitäiskö lähteä takasin kotiin opiskelemaan ku on niin ikävä?voih
ei sun tarvii välimatka tekee vaan hyvää teille kummallekin
kaikki menee pilalle ku oon täällä ja tää juttukin on ihan alussa ja mä tahdon olla sen luona enkä täälä mut kuitenkin olen!!!!!
no soita sille ja kerro se tilanne miten se on .ei teidän suhde siihen voi kaatua jos kerrot sen tilanteen vakavasti ni kyllä se sen tilanteen ymmärtää usko pois
Neljä kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika,että ei varmaan kannata alkaa järjestelemään taas elämää uusiksi.Hiljaa hyvää tulee.
niinkuin sanoin kaikki asiat järjestyy vähitellen
Käyhän koulus loppuun vaan ja ikävöi,voin sanoa et kannattaa!
Itse olen jo nelikymppinen nainen,yksin asustelen omasta tahdostani.Rakkaani on viidensadan kilsan päässä ja kerran-kaksi kuussa nähdään ja on aina yhtä ihanaa näkeminen ja yhdessä olo.
Kyllä sä tyttökulta siihen arkeen kerkiät myöhemminkin ja jos suhde ei kestä välimatkaa,ei se olis sitten kestänyt muutenkaan.
Mullon kokemusta vuosikymmenten avioliitosta,joten voit luottaa sanaani et tiedän mitä puhun.
Eli parempi mitä kauempana toinen on.Kummallakin säilyy oma itsenäinen elämä,mut silti on rakasa kelle soittaa ketä ikävöidä ja ketä tapailla vapailla!
Voimia sinulle :)))