Periaatteessa olen puuma tai ainakin puumaikäinen, mutta käytännössä kokematon ja avuton.
Ja helvetin yksin.
Juuri eilen, kun oli juhannusaatto, mietin että yksinäisyys on sairaus, vakava sairaus. Ei ihminen ole vain fyysinen ja psyykkinen olento. Sosiaalinen ulottuvuus on 1/3 ihmisestä.
Minä olen vakavasti sairas, kuoleman sairas. Yksin. Noin nelikymppinen nainen ja yksin. Usein haluaisin todellakin vain kuolla pois.
Eilen oli juhannusaatto ja olin yksin kuten joka juhannus ja uusi vuosi ja mitä niitä on. Ei minulla ole ketään, ei miestä, ei lapsia, ei sukulaisia jota välittäisivät ja jotka tuntisin, ei ainuttakaan ystävää.
Olla n. nelikymppinen ja kokematon nainen - sen halveksittavampaa otusta ei kai ole.
Häpeän syvästi sitä että minun kävi näin, että en kelvannut kenellekään. Se painaa pään. Kävelen kaduilla tai jossain enkä uskalla katsoa keneenkään. Häpeän ihan äärettömästi sitä etten kelvannut kenellekään.
Vihaan itseäni yli kaiken. Miksi en minä? - käy mielessäni aina kun näen naisen miehen kanssa. Miksi en minä? Mikä minussa on vikana?
Edessä pelkkää yksinäisyyttä ja yksinäisyyden häpeää.
En halua enää elää. Elämä yksin, roskana ja ilman ketään joka voisi pitää minusta ei ole minkään arvoista.
Ja helvetin yksin.
Juuri eilen, kun oli juhannusaatto, mietin että yksinäisyys on sairaus, vakava sairaus. Ei ihminen ole vain fyysinen ja psyykkinen olento. Sosiaalinen ulottuvuus on 1/3 ihmisestä.
Minä olen vakavasti sairas, kuoleman sairas. Yksin. Noin nelikymppinen nainen ja yksin. Usein haluaisin todellakin vain kuolla pois.
Eilen oli juhannusaatto ja olin yksin kuten joka juhannus ja uusi vuosi ja mitä niitä on. Ei minulla ole ketään, ei miestä, ei lapsia, ei sukulaisia jota välittäisivät ja jotka tuntisin, ei ainuttakaan ystävää.
Olla n. nelikymppinen ja kokematon nainen - sen halveksittavampaa otusta ei kai ole.
Häpeän syvästi sitä että minun kävi näin, että en kelvannut kenellekään. Se painaa pään. Kävelen kaduilla tai jossain enkä uskalla katsoa keneenkään. Häpeän ihan äärettömästi sitä etten kelvannut kenellekään.
Vihaan itseäni yli kaiken. Miksi en minä? - käy mielessäni aina kun näen naisen miehen kanssa. Miksi en minä? Mikä minussa on vikana?
Edessä pelkkää yksinäisyyttä ja yksinäisyyden häpeää.
En halua enää elää. Elämä yksin, roskana ja ilman ketään joka voisi pitää minusta ei ole minkään arvoista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Todennäköisesti olet vain turhan nirso. Laske vähän rimaa niin saat miehen kyllä.
Rimani ei ole korkealla. En vaadi esim. komeutta tai suuria tuloja. Hyvä ja ihan fiksu pitäisi olla luonteeltaan ja niin, pitäis pitää minusta.
nettiin seuranhakuilmoituksen hän saa kymmeniä ellei satoja vastauksia miehiltä. Mikset sinäkin. Kokemattomuutesi suhdeasioissa ei haittaa useimpia miehiä pätkääkään. Tuo kokemattomuuden vierastaminen on naisten juttu.
Roska maantiellä jonka tuuli pois puhalta..helppo siinä on sanoa sellaisen joka todennäköisesti itse seurustelee. Silloin on yksinkertaista muita opastaa. Jotkut asiat toimivat paperilla mutta eivät käytännössä.
Suotta itseäsi masennat miettimällä asioita jotka joko on tai ei samalla itseäsi mollaten. Tämä palsta ei sinua voi auttaa, luultavasti vain pahentaa tilaasi. Nykyään on kuitenkin ihan normaalia, ehkä jopa muodikasta hakea terapiaa sitä tarvitessaan, luulen että sinä sitä kaipaisit tuon itsetuntosi kanssa. Itse en ole koskaan tarvinnut mutta pikaisesti googlaamalla löytyi tuommonen:
http://www.psyli.fi/tietoa_liitosta/liiton_hankkeet/hoidon_saatavuus_2012-2014
Minä olen vajaa 40 vuotias ja ihan terve. Olen siltin yksinäinen ja vitut.taahan se kun en kelpa naisille. En ole kuitenkaan mikään alkoholisti, narkkari tai mikään rikollinen ja sitten monet naiset valittaa kun niillä on mies joka juopottelee joka viikonloppu. Kumma kun selvinpäin oleva ei kelpaa.
Minä olen kokematon yksinäinen melkein nelikymppinen mies. Yksinäisyys ja häpeä tuttuja tunteita.
Taitaa tosiaan olla ainut keino ulkomaalainen mies koska ainuita jotka osoittavat mielenkiintoa. Jotkut eivät vain kelpaa tai kelpuuta kuin toisesta kulttuurista tulevalle tai tulevalta. Oman maan tai kylän pojat kiertävät kaukaa? Hassua.
Ei ihminen koskaan ole tyytyväinen. Yksinäinen ei halua olla yksin ja huonossa parisuhteessa elävä kärsii jos on pieniä läpsia joiden takia ei voi tai ei uskalla erota. Onnellinen parisuhde? On niitäkin, harvoilla. Ja sitten niillä jotka ei keskity elämän huonoihin puoliin vaan hyviin. Ovat onnellisia siitä mitä on.
En minäkään jaksa teeskennellä että onpa kiva päivä tänään mahdollisuuksia täynnä. Vtut ole. Koskaan mitään tapahtunut. Töitä sentään on mutta sekin alkanut 10 vuodessa maistua pskalle. Liian vähän väkeä, ei tehdä enää edes olellisinta, vaan kunhan tehdään jotain ja jotenkin ja huono ilmapiiri. Asuntovelkaisena en halua lähteä sossumarkkinoille ja vuokrakämppähelvettiin kun siitä kerran pääsin pois, joten siinä mielessä 8 tuntia shittiä päivässä omasta kämpästä on ok. Jos vaan naapuritkin ymmärtäis etteivät asu yksin...
Olen ollut suhteessa ja sen jälkeen avioliitossa. Kolme vuotta meni pää pilvissä kaikki oli niin ihanaa eikä pikkuasiat haitanneet. Olen siis kokenut sen ihanuuden. Sitten kun pilviä alkoi tulla ne tuli pyytämättä, odottamatta ja kuin pyörremyrsky. En edes ehtinyt ymmärtää mitä tapahtui, kun jo tajusin että jos en lähde siitä hlvetistä, olen mennyttä. Kuusi vuotta sitten lähdin.
Vuoden verran opettelin arvostamaan yksin oloa. Toisen vuoden yritin arvostaa sit ja olin optimisti, että kunhan tästä selviän, löytyy joku toinen. Vuodet 3-4 ei tapahtunut mitään ja viimiset 2 vuotta olenkin jo toivon menettänyt. Joku yhden yön baarilöytö oli paikallaan mutta selvitessään ääliö, joka ilmeisesti pyrki hyötymään minusta taloudellisesti. Siihen loppui nekin. Kai tätä on PAKKO arvostaa?? Yksinoloa.
Onneksi on maksullisia naisia ettei tarvii ilman seksiä elää. Suomi lortot rakastuu juoppoihin ja naisten hakkaajiin, eikä kunnollinen mies kelpaa.
Aloittajalle:
Ei sinun tarvitse hävetä itseäsi, ei ainakaan yksinäisyytesi takia.
Ole itse paras ystäväsi.
Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi.
Ajattele, että olet ihan hyvä tyyppi, vaikka oletkin yksin(äinen). Älä anna muiden määrittää itseäsi ja arvoasi.
Et ole yhtään huonompi kuin kukaan muu.
Yritä suhtautua ystävättömyyteesi neutraalisti. Se on fakta, mutta ilman tunteilua "voi minua surkeaa".
Voit harrastaa mitä haluat ja tehdä asioita ilman kumppaniakin. Jos joku ihmettelee oletko yksin, vastaat reilusti "jep", silmiin katsoen ja ilman surkeilua.
Minä olen 10 v vanhempi, yksin minäkin, mutta en anna sen estää itseäni elämästä täyttä elämää.
Parempaa kesää sinulle, ystäväni! Aurinko paistaa aina! ;-)
Tässä maailmassa on jotenkin ylikorostettuina ja täysin vääristyneenä seksuaalisuus ja siten myös parisuhde. Väitän, että yksin on parempi olla, kuin nykymaailman parisuhdehelvetissä. Itse tähtään elämänmittaiseen parisuhteeseen, jos joskus jonkun sopivan naisen löydän. Seksi kuuluu ainoastaan ja vain siihen suhteeseen. Suhteen tärkein asia on rakkaus, se pitää suhteen koossa. Seksi ei ole niin tärkeää, kun annetaan ymmärtää. Seksi on ihana asia rakkauden kanssa parisuhteessa. Mutta seksi pelkkänä himojen tyydyttäjänä on paskaa. Tyhjää ja tylsää.
Minä odotan tulevaa vaimoa tai sitten elän elämäni yksin. Tässä maailmassa ei enää uskota elämänmittaiseen rakkauteen, joten yksin tulen luultavimmin elämäni elämään. En ole katkera. Asia on osittain oma valintani. Yksin jäin, kun en aikanani baareja kolunnut ja käynyt himojani tyydyttämässä yhden illan säätöjen kanssa. EI kiinnostanut silloin eikä nyt. Silloin olin kyllä vielä 100 kertaa arempi ja ujompi kuin nykyään.
Mutta sinulle aloittaja. Ei sinussa ole mitään vikaa! Se on vaan tämä maailma, joka on kieroutunut. Yksin voi olla ihan hyvä ollakin. Lue kirjoja, hanki joku kiva harrastus, vaikka itsepuolustuslaji, kuntosali jne. Opiskele, kehitä ajatteluasi. Älä ole katkera, masentunut. Elämä on hyvää ilman parisuhdettakin. Maailma koittaa manipuloida toisin, se on valetta! Yksin on hyvä elää ja se on täysin normaalia.
Voimia!
Yksin olisin kai minäkin jäänyt, jos en olisi käynyt baareja ja festareita yms. koluamassa viinan voimin. Täältä kun yksinäisten juttuja lukee, niin ei voi muuta kuin sanoa: KIITOS KUNINGAS ALKOHOLI!
monen yksinäisen itetunto on nujerrettu jo lapsena ,minäkuva on jotenkin vääristynyt ei hyväksy itseään eikä sitä kautta uskalla päästää ketään lähelle luulee ettei kelpaa kenellekkään. Tunnen tälläisia henkilöitä muutamia osan ihan lapsuudesta asti ,tavallisia rehellisiä ihmisiä mutta parisuhteen luomiminen siinä on semmoinen joku lukko aloittaja kuuloistaisi juuri tälläiselta .toivotaan sinulle tuuria jotta törmäisit ihmiseen joka jaksaisi tutustua sinuun pitemmänaikaa nimittäin luultavasti ensikontaktin sinä torjut ja suurinosa luopuu kun luulee ettet sinä halua tutustua.helpposanoa mene ihmisten ilmoille ja ole avoin kuitenkin sinä olet aivan lukossa mutta toivotaan parasta.
itse olen ~30wee mies ihan yhtä yksinäinen kuin sinäkin, ei ole ketään edes ystäviä enää ja luultavasti sinäki kelpaisit, jos nyt et kauheesti yli 40wee ois ja asusit tääl päin. Etköhän sinä muillekki kelpaa jotka oikeesti on sieltä lähempää ja lähempänä samaa ikäluokkaa.
"Ei minulla ole ketään, ei miestä, ei lapsia, ei sukulaisia jota välittäisivät ja jotka tuntisin, ei ainuttakaan ystävää."
Minä olen katkaissut välini sukulaisiini, joten vietän kaikki joulut yksin. Ystäviä minulla on 3, mutta täytyy sanoa, että ystävyyteni noiden kaikkien kanssa on alkanut heidän aloitteestaan. Varsinkin aiemmin en katsonut olevan minkään arvoinen pyytämään ketään kanssani mihinkään. Nämä 3 ystävääni pyysivät minua, onneksi löytyi nämä sielunsiskot.
"Edessä pelkkää yksinäisyyttä ja yksinäisyyden häpeää. "
Nuorempana, kun en vielä ollut tottunut liikkumaan yksin, häpesin yksinäisyyttäni. Kävin vuosituhannen vaihteessa kaupungin järjestämissä juhlissa yksistäni, ja eräästä pariskunnasta mies huomasi minun olevan yksin liikkeellä. Hän taputti minua olkapäälle ja toivotti hyvää uuttavuotta. Itkin häpeästä, kun kävelin kotiini.
Nyt olen jo lakannut välittämästä. Käyn elokuvissa, teattereissa ja konserteissa yksinäni, usein tieten tahtoen, koska pystyn keskittymään esitykseen sillä tavalla paremmin. Kun olen katsellut ympärilleni, niin olen huomannut monien muidenkin liikkuvan yksikseen. Voin suositella tätä sinullekin, saat muuta ajateltavaa, ja ehkä rohkaistut sosiaalisemmaksi.