Sykkeet??

Tässä on taas tuo perusjuttu: kaikki olisi hyvin ja voisit jatkaa kuntoilua hyvillä mielin omaksi parhaaksesi, ellet olisi kuullut sykkeistä mitään. Sanonpa vaan, että ennen sykemittareitakin ihmiset pääsivät hyvään kuntoon. Nakkaa se mittari suohon ja jatka hyvällä fiiliksellä, toisinaan niin hitaasti, että jaksat aikaisempaa pidemmälle, toisinaan sillä vauhdilla, mitä olet juossut tähänkin asti ja toisinaan hitaammin ihan kevyitä lyhyehköjä palauttavia. Spurtit on hyviä myös, jos kerran niitä tykkäät vedellä.
Sun maksimisykehän sen sun harjoitussykkeen määrittää, ei netissä annetut summittaiset ohjeet. Monella naisella maksimi on reilusti yli 200 ja ihan hyväksyttävät keskimääräiset harjoitussykkeet 150-160.
Vai kumpi tietää asiat paremmin, nettivalmentajat vai sun oma sydän ja järki?
Toki voit mennä mittaamaankin maksimisi ja tutkituttaa harjoitussykkeesi, mutta lopputulemaks on se, että menetät sata euroa ja ne neuvovat sua hidastamaan keskimääräistä tahtia, ja kasvattamaan treenimääriä. Ja hoplaa, seuraava ongelmasi onkin sen jälkeen se, ettei huvita ja paikat alkaa bragaamaan, mutta oletpahan ainakin samassa muotissa kuin muutkin ja se on pääasia tässä maassa.

Sinun kannattaisi kääntyä asiassa liikunnan ammattilaisen puoleen. Heidän ohjeensa on aivan varmasti: tehoja alas ja harjoituksiin lisää pituutta. Kovempiakin harjoituksia tietenkin kuuluu myös tehdä, mutta niiden osuus jää alle kolmasosaan kaikista harjoituksista. Ja mitä tulee paikkojen hajoamiseen, maltillinen liikunta ei niitä särje, vaan se koko ajan maksimitasolla vetäminen.

Kun on olemassa lukemattomat määrät tutkittua tietoa siitä, kuinka oikeilla sykkeillä liikkumalla saadaan aikaan paras kunnon kohoaminen, niin älä ainakaan missään herran nimessä usko näitä "älänymitäämittariakäytä,kuuntelevaansyräntäsjakroppaas"-huuhaa-ukkoja.

Jos Kenian ja muun Afrikan ukot olis kuunnelleet sykemittari torstien jorinoita matalatehoisesta harjoittelusta niin ne olisi jääneet samalle tasolle kuin suomalaiset ns. kestävyysjuoksijat.

Sykkeen nouseminen reippaasti ylämäessä on normaalia, kuten myös sykkeen laskeminen alamäessä. Mäkisessä ja raskaassa maastossa on melko turhaa yritää pitää jotain vakio sykettä koko ajan, jos tavoitteena on kuitenkin juosta koko matka. Jaloille ei myöskään ole aina ihan terveellistä mennä sykettä seuraten mäkisessä maastossa (silloin ylämäet pitäisi mennä hiljemmin ja alamäet nopeammin).

Jos oikeasti halaut juosta melko tasaisella sykkeellä ja suhteellisen matalalla sellaisella, niin juokse tasaisessa maastossa/reitillä ja vakio nopeutta (rauhallista sellaista), kuitenkin hiljentäen hieman loivissä ylämäissä ja kiristäen hieman loivissa alamäissä. Muista kärsivällisyys lenkin alussa, eli älä nosta sitä nopeutta vaikka syke alussa näyttäisi alhaista lukemaa, sillä sykkeen nousu lopulliseen arvoon voi kestää ihan hyvin yli parikymentäkin minuuttia, joten näet vasta loppu puolella mitä sykettä kyseinen nopeus suunnilleen vastaa.

Sykkeet ovat yksilöllisiä. Jos et rasitu 140-150 sykkeellä (läähätä, puhe katkonaista...), turha silloin on väkisin yrittää pitää alle 140 sykettä. Tuo katkonainen läähätys viittaa siihen, ettet ole tottunut juoksemaan kovin rauhallista nopeutta/matalalla sykkeellä.

Sykkeitä on kiva seurata, mutta lähinnä uteliaisuudesta. Jos vetää luistellen tasaista vauhtia, tasaisella maalla, tasaisella 178 keskisykkeellä niin tuntuu, että tunnin kuluttua on ihan kuollut. Juostessa keskisyke on 160 ja rullaluistellessa syke vetää 140:een heti, kun pystyyn nousee, vaikkei metriäkään olisi edennyt.
Toisalta taas kun ajaa pyörällä junaradan vartta, on sykkeet 230 kun sähkölinjat aiheuttavat häiriöitä.
Sykkeet on hyvät tietää, mutta eri lajeja harrastavana olen todennut, että parhaiten ymmärrän sykkeitä kun vertaan saman reitin harjoitustietoja parin viikon välein ja katson, miten sykkeet käyttäytyvät verrattuna edellisiin suorituksiin. Samon maastoporfiilin suhde sykearvoihin on kiinnostavaa tietoa. Ja eri lajeissahan on ihan eri sykkeet..

Jatka ihmeessä juoksua. Kyllä se kunto siitä nousee. Meillä 40 naisilla on keskisykkeet korkeammat kuin nuoremmilla. Tai sitten jotain on tapahtunut vuosien kuluessa tuolle sykemittarilleni kun se näyttää korkeampia sykearvoja..

No huh huh, mitä sykkeitä teillä!

"Kävelin reippaasti mäen ylös harjulle, meinasi henki loppua ennen kun pääsin edes pururadan alkuun. Syke jossain 223 jos mittariin uskominen."

Sinun maxHR pitäisi olla karkeasti jotain 180bpm (220-ikä). Sulla siis nousee syke jo sellaisiin lukemiin, joihin edes pieni osa maailman eliittiurheilijoista pystyy ja hekin vain hetkellisesti. Ja sulla -kävellessä- mäkeä ylös?? Joko sun mittari näyttää mitä sattuu, tai sulla on paha sepelvaltimoahtauma.

"Juostessa keskisyke on 160 ja rullaluistellessa syke vetää 140:een heti, kun pystyyn nousee, vaikkei metriäkään olisi edennyt."

HR on 140 pelkästään pystyyn noustessa. Sekin kyllä kielii joko rikkinäisestä mittarista tai sepelvaltimotaudista.

http://www.brianmac.co.uk/maxhr.htm

Tuolta saa jonkinlaisen käsityksen maksimisykkeistä. Kyllähän niitä tilastopoikkeamia tietysti aina on, mutta että 220 tai 140 pelkästään pystyyn noustessa kuulostaa jo hurjalta. Ja että kaksi tilastopoikkeamaa sattuu vielä samaan ketjuun, kun tuollaisia tilastopoikkeamia ei yleensä satu edes laajoihin tutkimuksiin.

"Jos Kenian ja muun Afrikan ukot olis kuunnelleet sykemittari torstien jorinoita matalatehoisesta harjoittelusta niin ne olisi jääneet samalle tasolle kuin suomalaiset ns. kestävyysjuoksijat."

Jos ihmiskunta olisi kuunnellut sinun kaltaisiesi torstien jorinoita, me kiipeilisimme edelleen puissa ja söisimme banaania.

Näinköhän tuo ois eppäillä tuota soppii

Tilastollisesti ei todellakaan voi arvoioida näitä satunnaisia syketietoja.

Mutta yhteenvetona sanoisin, että yli 200 sykkeillä kannattaa tarkistaa, ettei lähellä ole mitään voimavirtalinjaa; junrataa tai korkeajännitejohtoa. Pitkäkestoisenkin suorituksen pystyy vetämään laskenallisilla maksimisykkeillä, vaikka ei aktiivisesti kilpaurheilua harrastaisikaan. Riippuu tietty lajista. Lenkki kannattaa juosta niin, että se tuntuu itsestä hyvältä ja kun siitä on tullut rutiinia, voi tarkistaa sykemittarilla millaisella sykkeellä se tuntuu hyvältä vetää.

vaihda mittarin sykeluku prosentti lukuun, esim. matalan syke alueen harjoitus 60-75% tehoilla, selkeempää touhua. mittari ilmeisen sekaisin / rikki, osta uusi. hyviä treenejä!

Miksi Janne Holmen oli Suomessa ylivoimainen omana aktiiviaikanaan, no koska hän treenasi kovimmilla vauhdeilla. Miksi Mika Myllylä taas oli omaa luokkaansa hiihdossa Suomessa? Käytti hän mitä aineita tahansa myöhemmin urallaan, niin hän oli armottoman kovan treenivauhdin ystävä nuoresta saakka. Listaa voi jatkaa Keskisalolla, Virenillä, Vainiolla, Väätäisellä ja kumppaneilla. Lahjojen lisäksi he treenasivat ylivoimaisen kovilla vauhdeilla jo nuoresta saakka. Välillä tuli huonojakin aikoja, mutta huippuaikoina he pärjäisivät vielä nykyäänkin jopa maailman kärkitasolla. Se on melko uskomatonta.

Turha uskoa kenenkään tarinoihin kaikkien afrikkalaisten geeniperimästä ja muusta, se on vain kiinni armottomasta työnteosta ja vielä armottomammasta harjoitusvauhdista, sekä sopivasta annoksesta lahjakkuutta.

Kestävyysjuoksussa työ ratkaisee todella paljon.

"Luin täältä jostain, että juoksuharrastus olisi hyvä aloittaa 120-130 sykkeellä ja hyvin hitaasti."

No minä ainakin olen kirjoittanut noin jossain tuolla ketjussa.

"Olen kuitenkin hölkkäillyt 10-12 km lenkkejä... Haluaisin joskus juosta puolimaratonin."

Olisit voinut tietysti keskittyä hieman tarkemmin kontekstiin. Oma lähtökuntoni oli se, että juoksin vuosi sitten juoksumatolla 3 minuuttia, jonka jälkeen meinasin puhaltaa keuhkot ulos ja tuntui kuin jalkoja olisi hakattu rautaputkilla. Tätä kirjoittaessa odottelen saunan lämpiämistä, kun tulin juuri 10 kilometrin lenkiltä, jossa kerran oli pakko pysähtyä kun jalat ei enää vetänyt pitkän ylämäen jälkeen ja kerran liikennevaloihin.

Siihen listaan oli kerätty liuta minua auttaneita asioita, joita minä olen kokenut hyödylliseksi lenkkeilyä harjoitellessa. Se ei ollut mikään yleipätevä lista tai kiveen hakattu ohje. Eikä etenkään mikään harjoitusohjelma niille, jotka jo pystyy hölkäämään 10 kilometriä ja harjoittelee puolimaratonille. Se oli sellaisille, jotka ei ole imenyt hyvää kuntoa ja juoksutekniikkaa äidinmaidosta.

"Rauta nousee puntilla kevyesti, mutta ei jalka juoksulenkillä."

No kunnon kohotus, etenkin juoksukunnon, rautaa nostamalla on kaikista huonoin laji, mitä nopeasti keksin. Ehkä joo toimii niillä, jotka jo pystyy juoksemaan pitkiä matkoja, niin antaa varmaan lisäpotkua ylämäkiin. Mutta aloittelevalle juoksijalle se on kaikista pahin tekniikan sotkija.