Muutetaan yhteen. Olen yksinäinen. Katsottaisiin telkkaria
yhdessä. Naurettaisiin tyypeille, jotka tekevät hassuja
huomioita. Kun sinulle tulisi nälkä, tekisin ruokaa. Sanoisit:
”Hitto kun tekisi mieli...” ja minä valmistaisin sitä. Pistäisin
ruokaasi pieniä lasinsiruja. Suusi täyttyisi verestä. Kertoisit
minulle päiväsi tapahtumista, ja jokainen sana kuulostaisi
säälittävältä turvonneiden huuliesi ja leikkaantuneen kielesi
takia. Sanoisin: ”Älä puhu ruoka suussa, se on epäkohteliasta.”
Syötyämme laskisit pääsi syliini. Laittaisin käteni kasvoillesi.
Käteni tuntuisivat painavilta kasvoillasi. Sinulle tulisi todella
epämukava olo, ja haluaisit mennä suihkuun pestäksesi
olon pois. Menisimme suihkuun yhdessä, ja nipistäisin
persettäsi. Nauraisit. Valuisin hitaasti suihkun lattialle. Vesi
vaeltaisi selkääsi pitkin ja putoilisi perseeltäsi naamalleni.
Joisin veden, ennen kuin se ehtisi viemäriin. Viemärissä olisi
hiuksia tukkeena. Ottaisin hiuksia ja pistäisin ne huulilleni
ja esittäisin keski-ikäistä miestä, jolla on pukinparta. Pitäisin
sandaaleja ja paitaa, jossa olisi meksikolaisen kaupungin
nimi. Suutelisin sinua huulille pukinparrassani. Lähtiessäsi
suihkusta kääntäisit hanan kylmälle, ja sydämeni saisi hikan.
Olisin peloissani. Seuraisin sinua huoneeseeni. Kun kuivaisit
itseäsi, lukitsisin oven ja sanoisin: ”Rukoile jumalaasi,
sillä on tullut kärsimyksen aika. Tahdon sinun todistavan
painajaistani.” Sitten pitäisin pienen tauon ja sanoisin: ”Vitsi,
vitsi.” Hyppäisin alasti sängylle. Sanoisit: ”Pallisi näyttävät
hassulta.” Minä sanoisin: ”Yhtä hassulta kuin
Tenavat ?”
Sitten panisimme. Sen jälkeen pesisin paikkani ja kuivaisin
ne käsipyyhkeellä, joka takertuisi ihooni. Loikkisin ympäri
huonetta kuin valkohäntäpeura. Sinä pukeutuisit oranssiin
takkiin ja naamioisit kasvosi suojavärillä. Sanoisit: ”Tule
tänne, pikku peura, en minä pahaa tee.” Sitten ampuisit
minua kaulaan, ja sitten kaulassani olisi iso reikä ja reiästä
vuotaisi verta kurkkuuni. Kävisimme istumaan, koska toimien
välissä pidetään aina tauko. ”Lakkaa varpaankynteni”, sinä
sanoisit lopulta. Äänesi kuulostaisi hiljaisuuden keskellä
aivan liian kovalta. Pitelisin jalkojasi käsissäni ja lakkaisin
varpaankyntesi. Haluaisin murskata niiden luut. Sanoisin:
”Sinulla on kivat jalat, antaisitko minun murskata ne
vasaralla tai käsipainolla?” Sinä nauraisit ja pyytäisit minua
sammuttamaan valot, jotta voisimme nukkua. Sammuttaisin
valot ja asettuisin viereesi makuulle. Sinä nukahtaisit
nopeammin ja ulkona sataisi. Sade hakkaisi ikkunaan. Avaisin
ikkunan ja pitelisin juomalasia ulkona sateessa. Kun lasi
olisi täynnä, joisin sen tyhjäksi. Pistäisin itselleni hieman
huulipunaasi ja syljeskelisin nivusilleni. Suutelisin seinää ja
löisin huulipunatahraa. Haluaisin hävittää itseni. Haluaisin
mennä ulos ja hukuttautua lätäkköön. Makaisin vain ja
lepäisin. Pistäisin vanhoja lehtiä silmäluomieni alle. Taivaan
paino pakottaisi minut uneen. Toivoisin tätä tuskallisen
hiljaisuuden vallitessa. Tuskallisessa hiljaisuudessa toivoisin
sinun heräävän, jotta en olisi yksin. Mutta sinä nukkuisit, ja
minä odottaisin, toivoisin vapautuvani edes hetkeksi siitä
kasvavasta taakasta, joka pyyhkii joka yö jalkojaan ovellan.
yhdessä. Naurettaisiin tyypeille, jotka tekevät hassuja
huomioita. Kun sinulle tulisi nälkä, tekisin ruokaa. Sanoisit:
”Hitto kun tekisi mieli...” ja minä valmistaisin sitä. Pistäisin
ruokaasi pieniä lasinsiruja. Suusi täyttyisi verestä. Kertoisit
minulle päiväsi tapahtumista, ja jokainen sana kuulostaisi
säälittävältä turvonneiden huuliesi ja leikkaantuneen kielesi
takia. Sanoisin: ”Älä puhu ruoka suussa, se on epäkohteliasta.”
Syötyämme laskisit pääsi syliini. Laittaisin käteni kasvoillesi.
Käteni tuntuisivat painavilta kasvoillasi. Sinulle tulisi todella
epämukava olo, ja haluaisit mennä suihkuun pestäksesi
olon pois. Menisimme suihkuun yhdessä, ja nipistäisin
persettäsi. Nauraisit. Valuisin hitaasti suihkun lattialle. Vesi
vaeltaisi selkääsi pitkin ja putoilisi perseeltäsi naamalleni.
Joisin veden, ennen kuin se ehtisi viemäriin. Viemärissä olisi
hiuksia tukkeena. Ottaisin hiuksia ja pistäisin ne huulilleni
ja esittäisin keski-ikäistä miestä, jolla on pukinparta. Pitäisin
sandaaleja ja paitaa, jossa olisi meksikolaisen kaupungin
nimi. Suutelisin sinua huulille pukinparrassani. Lähtiessäsi
suihkusta kääntäisit hanan kylmälle, ja sydämeni saisi hikan.
Olisin peloissani. Seuraisin sinua huoneeseeni. Kun kuivaisit
itseäsi, lukitsisin oven ja sanoisin: ”Rukoile jumalaasi,
sillä on tullut kärsimyksen aika. Tahdon sinun todistavan
painajaistani.” Sitten pitäisin pienen tauon ja sanoisin: ”Vitsi,
vitsi.” Hyppäisin alasti sängylle. Sanoisit: ”Pallisi näyttävät
hassulta.” Minä sanoisin: ”Yhtä hassulta kuin
Tenavat ?”
Sitten panisimme. Sen jälkeen pesisin paikkani ja kuivaisin
ne käsipyyhkeellä, joka takertuisi ihooni. Loikkisin ympäri
huonetta kuin valkohäntäpeura. Sinä pukeutuisit oranssiin
takkiin ja naamioisit kasvosi suojavärillä. Sanoisit: ”Tule
tänne, pikku peura, en minä pahaa tee.” Sitten ampuisit
minua kaulaan, ja sitten kaulassani olisi iso reikä ja reiästä
vuotaisi verta kurkkuuni. Kävisimme istumaan, koska toimien
välissä pidetään aina tauko. ”Lakkaa varpaankynteni”, sinä
sanoisit lopulta. Äänesi kuulostaisi hiljaisuuden keskellä
aivan liian kovalta. Pitelisin jalkojasi käsissäni ja lakkaisin
varpaankyntesi. Haluaisin murskata niiden luut. Sanoisin:
”Sinulla on kivat jalat, antaisitko minun murskata ne
vasaralla tai käsipainolla?” Sinä nauraisit ja pyytäisit minua
sammuttamaan valot, jotta voisimme nukkua. Sammuttaisin
valot ja asettuisin viereesi makuulle. Sinä nukahtaisit
nopeammin ja ulkona sataisi. Sade hakkaisi ikkunaan. Avaisin
ikkunan ja pitelisin juomalasia ulkona sateessa. Kun lasi
olisi täynnä, joisin sen tyhjäksi. Pistäisin itselleni hieman
huulipunaasi ja syljeskelisin nivusilleni. Suutelisin seinää ja
löisin huulipunatahraa. Haluaisin hävittää itseni. Haluaisin
mennä ulos ja hukuttautua lätäkköön. Makaisin vain ja
lepäisin. Pistäisin vanhoja lehtiä silmäluomieni alle. Taivaan
paino pakottaisi minut uneen. Toivoisin tätä tuskallisen
hiljaisuuden vallitessa. Tuskallisessa hiljaisuudessa toivoisin
sinun heräävän, jotta en olisi yksin. Mutta sinä nukkuisit, ja
minä odottaisin, toivoisin vapautuvani edes hetkeksi siitä
kasvavasta taakasta, joka pyyhkii joka yö jalkojaan ovellan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vau.
melko sairasta vuodatusta, kannattaa hakeutua hoitoon suoraan
palkittua runoutta....
http://thiszinewillchangeyourlife.blogspot.fi/2008/03/move-in-with-me-by-sam-pink.html
Olet karmiva. Kuinka monta mädännyttä ruumista löytyy lattialautojesi alta?
kulttuuria. Sinä et vain ymmärrä runoutta.
Mene hoitoon!
lopullisesti seonnut?
sotke teemua joka asiaan
Alku oli hauska omalla tavalla loppu varsin synkkä. Mutta kaunistakin omalla tapaansa :) Taide ei katso rajoja hei! Jotkut maalaa tauluja, jotkut murskaa varpaita!
Kannattaa ajoissa hakeutua hoitoon, ennenkuin Niuvanniemen valkotakkiset hakee.
Sam Pink vierailee Suomessa 24.8 Runokuu-tapahtumassa:
http://uusi.runokuu.fi/?page_id=685
Veikkaan, että LSD on kirvoittanut kirjoittajan mieltä =/
Vitunvittu mitä paskaa jotkut suoltavat. Hoitolaitokset ovat täynnä vastaavia taiteilijoita, kynä ja paperia vaan selliin niin perikunta saa hyvän taiteilijan sukuunsa.