Koitin arpoa oikeaa kategoriaa seuraavalle kysymykselle, mutta eiköhän tämä eniten siis ole parisuhdeasia. Eli suora kysymys kuuluu:
Kuinka kauan kykenet olemaan parisuhteessasi ilman seksiä, ennenkuin ns. hälytyskellot rupeaa soimaan päässä? Tai siis ylipäätään edes se, että itse alkaisit asiaa ihmettelemään...
Lähipiirissäni on nyt kaksikin eri tapausta joista itse olen kovin hämilläni. Kummassakin tapauksessa kyseessä on mies joka ei enää vaivaannu edes ehdottamaan seksiä kumppanilleen (naiselle). Toisella on salasuhde toisen naisen kanssa, ja toinen taas teki vain päätöksen siitä, että haluaa nähdä kuinka kauan kestää ennenkuin oma kumppani (nainen) tekisi aloitteen seksiin.
Salasuhteilijan tausta on se, että kumppanin kanssa on kuitenkin ollut sitä seksiä edes suht säännöllisesti koko suhteen ajan (13-vuotta), ja tämä toinenkin on ollu suhteessaan jo pidemmän aika, tosin seksiä on ollu harvemmin parin viimeisen vuoden aikana, ehkä pari kertaa puolen vuoden aikana.
Kummassakin tapauksessa on kulunut nyt yli vuosi (?!) kun on viimeksi sekstaillut oman kumppaninsa kanssa. Miesten omien sanojensa mukaan, kummassakaan tapauksessa nainen ei ole kertaakaan edes kysynyt, että missä mennään. Puhumattakaan edes yrityksestä seksialoitteelle. Kumpikin mies väittää melkein samasta suusta, että olemassaoleva suhde on muuttunut siihen kämppisversioon, ja keskustelunaiheet pyörivät lähinnä jokapäiväisissä ja täysin arkisissa asioissa jne. Minkäänlaista intiimiä kanssakäymistä ei ole, ei edes suutelua.
Itse olen siis nainen, ja olen täysin ällistynyt. Olen toki tiedostanut sen, että jostain kumman syystä suomalaisilla miehillä ja naisilla on suhteissaan vaikeinta aukaista se suunsa. Siis ylipäätään puhuminen oman kumppaninsa kanssa varsinkin tärkeistä asioista näyttää olevan täysin mahdotonta. Ennemmin sitten vaikka petetään ja juostaan vieraissa? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
On täysin ymmärrettävää, etttä varsinkin pitkissä suhteissa se seksinkin määrä saattaa vaihdella paljonkin, ja on myös niitä ns. väljähtäneempiä aikoja, mutta ei hyvää päivää. Yli vuosi ilman seksiä parisuhteessa, ja siis ns. normaaleissa olosuhteissa missä ei esim. vaikea raskaus tai muu terveydellinen este tms., eikä edes ihmettele syytä? Tai ihmettelee omissa oloissaan, että mikähän nyt mättää, muttei uskalla tästä puhua ja kysyä suoraan kumppaniltaan? Pelottaako kenties liikaa mahdollinen vastaus, että "haluan erota" tms.
Kuinka kauan sinä kestäisit seksittömyyttä omassa parisuhteessasi ennenkuin kysyisit mikä mättää?
Ps. Esimerkkitapaus jossa mies testaa avovaimoaan seksin suhteen, niin hän nyt on sentään yrittänyt aiemmin aiheesta keskustella jne.Olen itsekin yrittänyt häntä jopa auttaa näissä asioissa, koittanut vinkata mitä voi tehdä ja sanoa jne. Tosin juuri viimeksi kun hänen kanssaan puhuin, niin hän itsekin totesi jo samaa: ei tässä ole enää mitään järkeä. Mies hautoo siis eroa, koska on nyt viimeistään ymmärtänyt ettei avovaimoa näemmä kiinnosta asioista edes keskustella. Ja samaan aikaan avovaimo hehkuttaa ihanaa ja kestävää parisuhdettaan, kuinka kaikki on niin ihkupihkusöspöä yms. Jotenkin käy kumpaakin niin paljon sääliksi kun itse tietää asioiden todellisen laidan. Miksi oi miksi... Itsepetos taitaa olla se pahin mitä voi itselleen ja toisille tehdä.
Kuinka kauan kykenet olemaan parisuhteessasi ilman seksiä, ennenkuin ns. hälytyskellot rupeaa soimaan päässä? Tai siis ylipäätään edes se, että itse alkaisit asiaa ihmettelemään...
Lähipiirissäni on nyt kaksikin eri tapausta joista itse olen kovin hämilläni. Kummassakin tapauksessa kyseessä on mies joka ei enää vaivaannu edes ehdottamaan seksiä kumppanilleen (naiselle). Toisella on salasuhde toisen naisen kanssa, ja toinen taas teki vain päätöksen siitä, että haluaa nähdä kuinka kauan kestää ennenkuin oma kumppani (nainen) tekisi aloitteen seksiin.
Salasuhteilijan tausta on se, että kumppanin kanssa on kuitenkin ollut sitä seksiä edes suht säännöllisesti koko suhteen ajan (13-vuotta), ja tämä toinenkin on ollu suhteessaan jo pidemmän aika, tosin seksiä on ollu harvemmin parin viimeisen vuoden aikana, ehkä pari kertaa puolen vuoden aikana.
Kummassakin tapauksessa on kulunut nyt yli vuosi (?!) kun on viimeksi sekstaillut oman kumppaninsa kanssa. Miesten omien sanojensa mukaan, kummassakaan tapauksessa nainen ei ole kertaakaan edes kysynyt, että missä mennään. Puhumattakaan edes yrityksestä seksialoitteelle. Kumpikin mies väittää melkein samasta suusta, että olemassaoleva suhde on muuttunut siihen kämppisversioon, ja keskustelunaiheet pyörivät lähinnä jokapäiväisissä ja täysin arkisissa asioissa jne. Minkäänlaista intiimiä kanssakäymistä ei ole, ei edes suutelua.
Itse olen siis nainen, ja olen täysin ällistynyt. Olen toki tiedostanut sen, että jostain kumman syystä suomalaisilla miehillä ja naisilla on suhteissaan vaikeinta aukaista se suunsa. Siis ylipäätään puhuminen oman kumppaninsa kanssa varsinkin tärkeistä asioista näyttää olevan täysin mahdotonta. Ennemmin sitten vaikka petetään ja juostaan vieraissa? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
On täysin ymmärrettävää, etttä varsinkin pitkissä suhteissa se seksinkin määrä saattaa vaihdella paljonkin, ja on myös niitä ns. väljähtäneempiä aikoja, mutta ei hyvää päivää. Yli vuosi ilman seksiä parisuhteessa, ja siis ns. normaaleissa olosuhteissa missä ei esim. vaikea raskaus tai muu terveydellinen este tms., eikä edes ihmettele syytä? Tai ihmettelee omissa oloissaan, että mikähän nyt mättää, muttei uskalla tästä puhua ja kysyä suoraan kumppaniltaan? Pelottaako kenties liikaa mahdollinen vastaus, että "haluan erota" tms.
Kuinka kauan sinä kestäisit seksittömyyttä omassa parisuhteessasi ennenkuin kysyisit mikä mättää?
Ps. Esimerkkitapaus jossa mies testaa avovaimoaan seksin suhteen, niin hän nyt on sentään yrittänyt aiemmin aiheesta keskustella jne.Olen itsekin yrittänyt häntä jopa auttaa näissä asioissa, koittanut vinkata mitä voi tehdä ja sanoa jne. Tosin juuri viimeksi kun hänen kanssaan puhuin, niin hän itsekin totesi jo samaa: ei tässä ole enää mitään järkeä. Mies hautoo siis eroa, koska on nyt viimeistään ymmärtänyt ettei avovaimoa näemmä kiinnosta asioista edes keskustella. Ja samaan aikaan avovaimo hehkuttaa ihanaa ja kestävää parisuhdettaan, kuinka kaikki on niin ihkupihkusöspöä yms. Jotenkin käy kumpaakin niin paljon sääliksi kun itse tietää asioiden todellisen laidan. Miksi oi miksi... Itsepetos taitaa olla se pahin mitä voi itselleen ja toisille tehdä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Toisen seksittömän viikkon alku saa jo hermostumaan!
Tietenkin jos on joku tolkullinen syy paastoon niin sitten vaan ollaan.
Vaimoni on oppinut lukemaan ilmeitäni eikä nähtävästi viitsi katsoa tyytymätöntä pärstääni ja kuunnella ärhentelyäni.
Toisaalta minunkin tulee ymmärtää, ettei 65:n nainen ole enää innokkaimmillaan mutta olisi tyytyväinen tilanteeseen niin kauan kuin minulla virtaa riittää.
Vuosi ilman!!!! No huh huh.
Mitenhän seksi sujui ennen liukuvoiteiden aikaa? Loppuiko seksi siihen, kun nainen ei enää pystynyt sitä kuivuuden takia harrastamaan? Vai oliko jotain keinoja kostuttaa? Kuinka kauan liukuvoiteita on ollut olemassa?
Luonnon tapa estää raiskaus kun mies ei aidosti kiihota naista. On se luonto fiksu.
Liukkaria on ollut saatavissa riittävän kauan.
Meillä se oli ilmoitusasia. Vaimoni ilmoitti aloittavansa liukkarin käytön.
Tietenkin otin sen huomioon omassa toiminnassani liittyen hormonaalisen toiminnan muutokseen ulkoisen lisukkeen loputtua.
Toistakymmentä vuotta mennyt jo ilman, enkä usko, että seksiä enää tässä elämässä tulee harrastettua. Asiasta ei ole keskusteltu, mutta luulen tietäväni, mistä kiikastaa. Turha liittoa on keskustelulla pahentaa, koska mielipahahan siitä tulee kaikille asianosaisille.
Lapset voivat loistavasti, ja vaimo on ilmaissut olevansa elämäänsä ihan tyytyväinen, joten venettä ei pidä keikuttaa.
Käsittämätöntä. Kerrassaan.
"Turha liittoa on keskustelulla pahentaa, koska mielipahahan siitä tulee kaikille asianosaisille."
Tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen, ÄÄNEEN, on rehellisen ihmissuhteen perusta.
No joissain suhteissa se seksi "ei ole tärkeää", ja mikäs siinä jos kumpainenkin osapuoli on tilanteeseen tyytyväinen. Se on ihan ok, ja jokainen tallaa tavallaan. Se pointti tässä kuitenkin oli se, että kuinka kauan ihmisellä kestää aukaista se suunsa, jos ns. normaalissa parisuhteessa se seksi loppuu kuin seinään. Oli sitä sitten ollut kerta puoleen vuoteen, tai kerta päivään.
Se seksin määrä ei tässä siis ole asian ydin, vaan juurikin se, että kuvitteleeko ihmiset ihan aidosti niin, että kumppanin seksihalut vain katoavat ykskaks ilman mitään syytä. Ja sitten vain pysytään hiljaa, ja kierrellään asiaa kuin kissa kuumaa puuroa.
Ja ei saisi yleistää, mutta vaikuttaa ainakin siltä, että varsinkin naiset eivät tässä asiassa näytä joko a) ymmärtävän asiaa b) eivät vain välitä. Toki on myös miehiä joille se seksi ei näytä merkitsevän niin paljoa, mutta silti jotenkin tuntuu siltä, että naiset ovat tässä asiassa se suurempi joukkio.
Itse naisena olisin ihmeissäni viimeistään kahden viikon sisään jos miestä ei haluttaisi. Ja tuolloin myös kysyisin asiasta suoraan, että mikä on. Ja tottakai minäkin olen sitä mieltä, että pitkässä suhteessa on myös niitä kuivia kausia, mutta tuolloin nyt kuvittelisi edes sen läheisyyden ja koskettelun säilyvän. Suukottelut, halailut... Se että haluaa osoittaa välittävänsä toisesta. Ja kai tosiaan itse kuulun siihen vähemmistöön sen suhteen, että puhun ja keskustelen asioista kovinkin avoimesti kumppanin kanssaja vielä sekin, että itse koen sen seksin tärkeäksi osaksi parisuhdetta.
Henkkoht en vain voi käsittää, että miten joku nainen ihan tosissaan ajattelee/kuvittelee, että parisuhteen toinen osapuoli (oletetaan kyseessä olevan mies) on vapaaehtoisesti ja mielellään ilman seksiä varsinkin silloin, jos se seksielämä on kuitenkin aiemmin ollut ihan normaalilla tasolla. Mitä ikinä se sitten kellekin tarkoittaa.
Ajattelen nyt vaikka asian näin omalta kantilta ajatellen: meidän normaali seksielämä on viikottaista. Yhtäkkiä huomaan, että kumppani ei edes ehdota tai tee aloitetta seksiin useampaan viikkoon/kuukauteen, ja vielä torjuu omatkin lähentymisyritykseni. Oletanko vain hiljaa mielessäni, että asia on ihan ok/tämä on ihan normaalia? No en kyllä tasan. Silloin viimeistään ajattelisin jo itsekin, että kumppani ei ole minusta enää kiinnostunut ja/tai hänellä on toinen nainen. Ja kyllä, kysyisin suoraan missä mennään.
Niissä keskusteluissa voidaan mennä ihan metsään, kun luullaan, että tunnetaan omat vietit ja halut. Kun olisit sellainen ja sellainen, niin sitten haluttaisi. Oikeasti näistä asioista ei tiedä kukaan, ei itsekään.
Miksi tykkäsin ketsupista nelivuotiaana mutten voi enää sietää sitä? Ei aavistustakaan. Harrastuksia ja intohimoja tulee ja menee. Jokin asia saattaa kiinnostaa vuosikausia, ja sitten vain tulee toppi ja sillä hyvä. Samalla tavalla seksistä voi mennä maku, varsinkin saman puolison kanssa.
Olen mies ja jos nyt ei kolmeen viikkoon oma kumppani haluis seksiä niin se olis puhuttelun paikka et mikä on. Jos se alkaa senkin jälkeen pihtaamaan niin pidän seksin loppumista rakkauden loppumisena eli sitten tulee ero. Kyllä terveessä hyvässä suhteessa on seksiä viikottain 2-3 kertaa ainakin. En mä missää tapauksen vuotta odottais enkä paria kuukautta edes.
"pidän seksin loppumista rakkauden loppumisena"
Täh?! Rakastan lapsiani yli kaiken, vaikka seksiä en ole heidän kanssaan koskaan harrastanut.
Kyse oli seksistä eikä rakkaudesta. Rakkaus on välittämistä eikä hurmiota.
Älä sekoile. Jos parisuhteessa seksi loppuu, on pihtaavan osapuolen rakkauskin kumppaniinsa hiipunut. Se on sitten sen suhteen loppu samalla.
niin, jos ei pane kumppania niin se on suhteen ja rakkauden loppu. Lapsiin se ei liity mitenkään
Ei pidä paikkaansa. Naisilla vaihdevuodet voivat johtaa täydelliseen haluttomuuteen (ja kyvyttömyyteen, kun ei kiihotu ja kostu). Rakkaus ei silti ole kadonnut mihinkään!
Ei rakkaus välttämättä katoa, vaikka ei seksiä olisi. Mutta voitko väittää, ettei sen puute vaikuta sun puolisosi tunne-elämään mitenkään? Se pitää puolisolle ilmoittaa, jos ei halua enää seksiä. Mun mielestä on täysin epäreilua parisuhteessa mennä sen haluttomamman ehdoilla. Mä en vielä vaihdevuosioireista kärsi, mutta epäilen suuresti, että ne noin paljon vaikuttaa seksielämään. Liukkareita on olemassa ja lääkärissäkin kannattaa käydä, jos kuivuus ja haluttomuus vaivaa. Vai mitä mieltä olet? Onko miehesi pakko tyytyä olemaan ilman seksiä, kun sua ei haluta?
Seksihän ei ole pelkkää yhdyntää. Hoiteletko sä hommia mitenkään, esim. antamalla miehellesi suuseksiä, jos et yhdyntään pysty? Mua melkein käy pelottamaan itseäni vanhempien naisten jutut. Ne väittää silmät kirkkaina, ettei seksillä ole mitään merkitystä, kunhan rakastaa. Mihin ne unohtavat puolisonsa ja heidän luonnolliset tarpeet? Sitten itketään, kun mies juoksee vieraissa seksiä saadakseen.
"Mun mielestä on täysin epäreilua parisuhteessa mennä sen haluttomamman ehdoilla."
Ei haluton voi päättää omista haluistaan. Seksi haluttoman kanssa ei tyydytä sitä halukasta osapuolta.
Toisin sanoen liitto voi mennä pilalle, vaikka rakkautta olisi yllin kyllin, eikä kumpikaan puoliso tekisi mitään väärää.
No mites silloin, kun ikääntyvällä miehelläkään ei enää seiso, mutta haluja on?
Vastaus: mies ottaa viagraa (tms)! Onko reilua troppien voimalla jyystää kuivaa, halutonta naista??
Todella: seksi on muutakin kuin yhdyntää. Läheisyyttä, hyvänä pitämistä jne. Tämä tahtoo unohtua sinisen pillerin ritareilta...
Ei muuten kannata lähteä kokeilemaan, kuinka pitkään ollaan ilman seksiä, jos itse ei tee aloitetta. Edellisessä suhteessani tein niin, kun en enää kestänyt ainaisia pakkeja. Meillä ei sen jälkeen ollut seksiä enää koskaan, ei kertaakaan, ikinä.
Ja minä tyhmänä jäin odottelemaan aikojen parantumista, koska mies vakuutti kuitenkin rakastavansa. Lakkasi rakastamasta, kun löysi uuden naisen itselleen.
Nykyisessä suhteessani alan olla kahden seksittömän päivän jälkeen huolissani. Onneksi nykyinen mieheni on hienosti tilanteen tasalla :)
Täälläkin on lähipiirissä 50v tapaus, jossa muija ilmoitti 'kahdesti vuodessa riittävän OIKEIN hyvin'. Ukkeli ei suinkaan jäänyt sanattomaksi, vaan jatkoi heti perään, 'ettei kykene toimittamaan niin harvoin'. Laittoipa vielä parin kuukauden päästä muijalleen tehosteen, 'ettei seiso enää sulle.'
Puoleen kymmeneen vuoteen eivät ole pökkineet, viestivät keskenään hyvin vähän ja sekin on vi****lupainotteista.
Wanhat miehet aikoinaan kertoivat, kuinka laittoivat auringonkukkaöljyä pullasudilla tuheroon, se luikkarista!
Keskustelua aiheesta, oikein hyvä. Silti jään kaipaamaan niitä ihan suoria vastauksia kysymykseen:
MILLOIN aukaiset sen suusi seksittömän ajanjakson jälkeen? Päivä, viikko, useampi viikko, kuukausi, useampi kuukausi, vuosi, useampi vuosi... ei koskaan?
Ja jos et saa sitä suutasi auki, niin miksi?
Oikeasti tämä aihe kiinnostaa minua, koska voisin ajatella tästä myös jopa lopputyötä itselleni...
Tuossa ylempänä oli jo suora vastaus.
Ei tarvitse avata suuta koska viikon paaston jälkeen ilmeeni on riittävä viesti.
Joskus olen kysynyt, että sopisiko pyllyily vai vedänkö runkit?
Tämä ennen ilmeeni hyytymistä viikon jälkeen.
43:n avioliittovuoden jälkeen ei tarvitse hirveästi selitellä eikä kysellä!
"jos et saa sitä suutasi auki, niin miksi?"
Juurihan sen sanoin: puhuminen vain pahentaa tilannetta, koska ongelmat eivät johdu pienistä väärinymmärryksistä.
Viikon jälkeen yleensä kysyn että "hei, millonkas ollaan rakasteltu viimeksi, kuukausi sitten vai?".
No, ei ole vielä ajankohtainen ongelma. Eilen 2 kertaa (ukkonen herätti aamuviideltä niin tuli se toinen kerta hih) mutta tänään ei vielä kertaakaan.
Mutta juu, viikko alkaa olemaan liian pitkä aika ainakin meillä.
En muista tarkalleen kuinka kauan olen ollut nyt ilman seksiä...oiskohan joku 2-3 kk. Välillä päivitän asiaa puolisolleni, mutta hän vastaa yleensä:"Nii-i" ja heittää pallon takas mulle. Fiksua keskustelua....joopa joo.
Tais olla 2 viikkoa kun avasin suuni, kun ekan kerran seksissä tuli "normaalista kaavasta" poikeava tauko.
Syy voi olla ihan, että eletään ruuhkavuosia.
Itseäni vähän oma puoliso vieroksuttaa. Ehkä olen päässäni kehitellyt skenaariot syistä miksi meillä ei ole seksiä ja nyt olen haudannut itseni haluttomuuteen ja puolison karttamiseen.
Muutenkin meillä on aika huono tilanne parisuhteessa vaikeiden riitojen kanssa niin seksi ei ole päällimmäisenä mieles. Jos minua panettaa niin käyn hanskalla.
Kysymykseesi ei oo selvää vastausta, siihen vaikuttaa henkilöiden ikä, suhteen ikä, osapuolten aktiivisuus, väsymys, ulkoiset tekijät, virikkeet, joita saa milloin mistäkin.
Nuorena suhteen alkuaikoina piti saada joskus useampi kerta päivässä, ajoi kelillä kuin kelillä, - - - -kului vuosia - - -tuli uusia suhteita, uuden suhteen alussa samaa rataa - - -nyt oon 65 V, kerran kaks viikossa on tässä suhteessa ihan OK, vaikka joskus on väliviikkojakin