Hei, haluaisin neuvoja miehiltä kuin naisiltanikin ja että antaisitte omaa mielipidettä tästä asiasta. Meillä nyt on suhteessa tullut se 'rakastumis vaihe', jossa siis nähdään kumppani siinä 'oikeassa valossa' millainen hän on ja niin edespäin. Noh poikaystäväni tykkää juoda kavereitten kanssaan ja minulla tässä kohdin tulee ongelma. Ahdistun jos hän puhuu juomisesta. Hän kertoo minulle että kaikki menee hyvin mitään ei satu ja kun oikeasti alan luottamaan tähän sanaan hän on pari kertaa näyttänyt, että se juominen voi toisiaan lähteä myös käsistä. Minun seurassani hän ei siis enää juo siihen överikänni pisteeseen. Tää mun mielipide juomisesta ei nyt pelkästään kohdistu mieheeni vaan myös vanhempiini jotka ovat vetänyt siihen överikänni pisteeseen ja riehunut myös exäni antoi mulle traumat siitä kun hän oli kännissä. hän iski muita naisia, yritti saada sänkyyn ja myös siinä onnistuikin.. Nykyinenhän ei siis ole koskaan pettänyt eikä mitään sellaista, mutta kuitenkin se pelko ja ahdistus tulee mulle kun tiedän että hän on nyt juomassa kavereittensa kanssa pelkään että hänelle voi sattua jotain tai tekee muutenvain jotain tyhmää. Enkä tosiaankaan aijo estää/rajoittaa miehen kavereitten kanssa olemista enkä myöskään haluaisi moisen takia erota. hän tietää sen että minua ahdistaa joten en hirveästi viitti tällä asialla hänen päätään vaivata koska hän on monta kertaa selittänyt että kaikki on hyvin. en itse ole absolutisti mutta en koskaan ole enkä meinaakkaan juoda itseä ihan känniin, pari riittää tai ei ollenkaan miten siis saisin tämän ahdistuksen pois tai ajatella positiivisemmin..
kumppanin alkoholin käyttö
alkoholih
21492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Koska asia selvästi ahdistaa sinua aivan älyttömän paljon niin kehotan sinua pitämään miehesi kanssa palaverin. Kerrot asiat niin kuin ne ovat.
Pidän kaltaisistasi naisista, jotka eivät juo paljon :)
Itse olen vain kerran juonut itseni kunnon känniin, tästä on kulunut aikaa n. 4kk ja tämän jälkeen olen yhden kaljan saanut alas :D
Ryyppääminen on sen verran turha harrastus, että melkeen toivoisin että koko alkoholi häviäisi koko maailmasta. Kyllähän niiden kavereiden kanssa voi muutakin tehdä kuin ryypätä?
Tosi ihanaa että tällä planeetalla on semmoisia miehiäkin jotka ei juo:) harmi vaan että semmoiseen ei kovin usein törmää. Samaa mieltä oon ton kanssa että se on turhaa ja pelkästään elimistön myrkyttämistä. Musta tuntuu siltä ettei ne oikeen meinaa muuta tehdäkkään kavereittensa kanssa kun juoda. :(
se, että sinä et juo, ei tarkoita sitä, että näin asioitten pitäisi olla myös muitten ihmisten kohdalla!
Tarvitset lähes raittiin miehen. Vaikka kaikki sujuisikin miten hyvin, niin te ette tule saamaan kohtaa alkoholi suhteestanne kuntoon. Heti kun örvellys ja ryyppäys-aika viikosta on sun mielestä taas ihan ok traumoistasi huolimatta, niin voitte elää onnellisina elämänne loppuun asti.
aloittaja voisi mennä psykiatrin juttusille
Sinulla on selvästi traumoja jotka liittyy alkoholiin. Sinun pitää käydä ne yksin tai ulkopuolisen avun kanssa läpi niin sinun suhtautuminen alkoholiin helpottaa.
Sellaseen terapiaan mäkin haluun millä opin sietämään epäluotettavia, tyhmiä ja arvaamattomia ihmisiä.
jos olet ympäröinyt itsesi tuollaisilla ihmisillä, se lienee ihan sun omaa typeryyttä...
No tässä tapauksessa kuvaus koski humalaista ihmistä. Noinkin nokkela ja sanavalmis kaveri sen varmasti arvasikin. Luitko mikkihiiri ollenkaan mistä tässä ketjussa on kyse?
Meinaako jengi ihan oikeasti naisen pitää mennä terapiaan jotta mies voi vetää viinaa kaksin käsin?
Eat fuck
mitäs väliä sillä on vaikka jousi nelinkäsin, ei se viina kaikkien ihmisten persoonallisuutta muuta, useimmat osaa käyttäytyä vaikka olisivat miten kännissä!
aloittajalla on vain ja ainoastaan traumoja mitä hänelle ON JOSKUS sattunut, ei liity tähän uuteen suhteeseen nuo asiat milläänlailla!
Minulla on tuo sama kuin aloittajalla.
Paljon pahempana ehkä vain!
Pelkään ja hadistun mielettömästi juopneista kovaäänisistä miehistä. En voisi elää päivääkään miehen kanssa joka juo, edes vähän.
Minun kotonani ei alkoholia käytetty. Itse sitä tuli otettua teini-ikäisenä ja nuorena.
Sitten erehdyin parisuhteeseen miehen kanssa jolla ilmeni vakava alkoholi- ja huumeongelma. Asuimme yhdessä ulkomailla, tunsin olevani täysin yksin. Mies riehui ja rikkoi tavaroita ja huonekaluja humalassa ja aineissa ollessaan. Kaikki kärjistyi siihen, että hän lopulta pahoinpiteli minut sairaalakuntoon.
Siinä vaiheessa tein rikosilmoituksen ja Suomen suurlähetystö sai tiedon tilanteestani. Heiltä sain apua takaisin Suomeen muuttoon. Kuulin että mies istui jälkeenpäin linnassa eikä ensimmäistä kertaa! (Suomalainen mies, ei ulkomaalainen.)
Monta kuukautta jälkeenpäin sain flachbakeja tilanteesta ja paniikkikohtauksia. Samoin tapahtumat tulivat uniin. Nyt pahin ahdistus on ohi, mutta humalaisia en siedä. Pelkään. Miestä joka juo en huoli kultalautasellakaan.
Itse en näitä traumoja ole sen kummemmin käsitellyt, mitä itsekseni ole kelaillut. Suosittelen kyllä avun hakemista, on hirvittävän raskasta elää tuollaisen pelon kanssa!
Kyllä olet sitten idiootti
et voi syyttää miestäsi exäsi tai vanhempien virheistä. se ei ole reilua
Montako kertaa olet anatnut sen juopon ähkiä päälläsi?
Aloittaja, olet alkoholistien läheinen, sillä kotonasikin on ryypätty. Suosittelen sinua tutustumaan al anoniin ja AAL:lään. Alkoholistin läheisenä on rankkaa elää. Kun vanhempasi ovat juoneet, olet sinäkin taipuvainen ottamaan mieheksi juopon. Voit lukea myös esim. kirjan virtahepo olohuoneessa.
Ei missään nimessä kannata ottaa miestä joka harrastaa juopottelua.
Oma isäni joi ja kuoli siihen. Minulle on suhteellisen turhaa tulla sanomaan että juopottelu on ok. Useita kavereitani on kuollut alkoholista aiheutuneiden onnettomuuksien vuoksi.
Humalainen saattaa tehdä känneissään mitä vaan, pettää, sammua vaarallisiin paikkoihin, joutua tappeluihin, vahingoittaa itseään tai muita. Silloin kun alkoholisti ei juo, joudut pelkäämään joka sekunti alkaako juominen tänään, tuleeko tänään kotiin vai jääkö baariin. Silloin kun alkoholisti juo, joudut joka sekunti pelkäämään mitä tapahtuu, tuleeko vahinkoja. Pelko, ahdistus, pelko, ahdistus, ne syöksee sinut masennukseen ja ahdistushäiriöön ennemmin tai myöhemmin. Itsellänikin humalaan liittyvät känniset äänet aiheuttavat kehooni stressireaktion, syke nousee, hikoilen, adrenaliini kohisee. Vaikka en ole edes asunut alkoholistin kanssa 6 vuoteen niin vieläkin kehoni reagoi esim. kaljatölkinavausääneen. Minulla on nyt alkoholistien aiheuttamista vaurioista johtuen keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö, ja tosi paha unettomuus.
Exäni alisti minut suhteeseen kanssaan 20 vuodeksi, myös hän joi. Nuorempanahan se oli tietenkin kavereiden kanssa hauskanpitoa, mutta viimeisinä vuosina alkoi tulla jo juoppohulluustiloja jolloin jouduin laittamaan veitset piiloon ja kaapin makuuhuoneen oven eteen. Ryyppäysreissuilla oltiin puolet viikosta, ja puolet krapulassa. Tänä talvena hän oli sitten hankkiutunut vakavaan onnettomuuteen päissään. Kävin häntä katsomassa sairaalassa.
Myös alkoholistin persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuu. Se on läheisille rankkaa ja pelottavaa. Lapsia ei tällaisen kanssa kannata tehdä, tällainen on vaaraksi myös lapsille ja lasten mielenterveys on uhattuna. Itsekin joudun käymään terapiassa, en siksi että kestäisin toisen juopottelua, vaan että toipuisin alkoholistien aiheuttamista henkisistä vammoista.
En ole absolutisti, tänäänkin otan pari saunasiideriä, mutta itselläni se jää siihen. En enää jaksa katsella humalaisia, enkä ikinä ottaisi miestä joka ottaa.
edelleen: teidän traumat entisissä suhteissa eivät liity siihen uuteen suhteeseen MILLÄÄNLAILLA
Älä viitsi laukoa noita älyttömyyksiäsi. Olet tehnyt varsin selväksi sen, että sinulla ei ole aiheeseen minkäänlaista kosketuspintaa, etkä edes suostu ymmärtämään aiheesta yhtään mitään.
On vain olemassa asioita jotka aiheuttavat ihmisille elinikäisiä traumoja ja yksi niistä on alkoholisti perheenjäsen/jäsenet. Tajuatko?
lifemocker...nyt et tiedä mistä puhut,aidosti.Jos et itse ole katsonut vierestä akoholistin elämää,niin parempi olla hiljaa.
Oma taustani on isä,joka ryyppäsi vklopput hyvin usein.Riitelyä ja huutamista,sitä se oli liki kaikki kerrat.Päälle vielä oikeasti naristinen persoonallisuus niin soppa on valmis.Lopulta,hän hukkui kännissä 1 aikaan yöllä 2,7 promillen kännissä.Kippis ja scool vain sillekkin elämälle ;)
Joten,tiedän omakohtaisesti minkälaista perhe elämä siinä vaiheessa kun yhdellä menee alkoholin käyttö ylitse.Ei sillä,ettäkö kaikki käyttäisivät väärin alkoholia vaan valitettavan harva osaa käyttää oikein.Eikä siinä mitään jos joskus harvoin juo liikaa,kunhan osaa käyttäytyä.Kännissäkin,ihminen on vastuussa sanoistaaan teoistaan,joten jos ei pysty juomaan siten että näin voi toimia,on parempi jättää juominen muille.
Itse juon vaihtelevan usein ja paljon,mutta,tähän asti olen AINA osannut käyttäytyä,aiheuttamatta hämminkiä.Sen kerran,kun hölmöin,toimin tyhmästi,harkitsen aidosti kokonaan alkoholista luopumista.Elämäänsä,kun ei kannata pilata mokomallla litkulla.
Jos miehen alkoholinkäyttö on sinulle oikeasti ylitsepääsemätön asia, suosittelisin ihan miehen jättämistä. Maailmassa kun riittää raittiita, tervettä elämätapaakin kunnioittavia miehiä. Ei kai tässä ole kuin kolme vaihtoehtoa? Joko hyväksyt juomisen, mies lopettaa juomisen ja kaikki olisin hyvin, tai jätät miehen, koska et hyväksy ryyppäämistä.
Ymmärrän sinua vallan hyvin. Eihän se välttämättä toimi, jos toinen haluaisi viettää laatuaikaa viikonloput, ja toiselle tärkeämpää on kavereiden kanssa ryyppääminen ja sekoilu. Minä ja miehemme emme juurikaan juo, ja on mahtavaa, kun molemmilla on kutakuinkin samat mielenkiinnon kohteet ja suhtautuminen alkoholiin. Olemme koulutettuja, rationaalisia ihmisiä, emmekä sen takia ymmärrä alkoholin ja päihteiden käyttöä.
Jos miehen muuten on vain yksinkertaisesti päästävä ryyppäämään tasaisin väliajoin, on hän alkoholisti. Suunta siitä on usein alaspäin. Tuollaista ryyppäämistä pidetään normaalina vain Suomessa, joka onkin alkoholistien luvattu maa.
" Olemme koulutettuja, rationaalisia ihmisiä, emmekä sen takia ymmärrä alkoholin ja päihteiden käyttöä."
Hmmmm,oletteko sitten ymärtäneet miksi ihmiset käyttävät alkoholia.Sitä ei millään rationaalisella ajattelulla ratkaistakkaan,vink vink.
Eikä ylipäätään elämässä kaikkia asioita ratkaista kirjaviisaudella,kuten tunnutte uskovan.
Sun täytyy nyt vaan miettiä, että kuinka iso juttu tuo juominen sinulle on. On melko epäreilua ja turhaa koittaa rajoittaa toisen juomista. Ainoa ihminen jonka käyttäytymiseen voit vaikuttaa olet sinä itse.
Eli mikäli tuo ongelma muodostuu ylivoimaiseksi, ni sitten on parempi harkita mielummin kumppania joka ei juo. Meitäkin on meinaan pilvin pimein.
Tai sitten hyväksyt sen tosiasian, että miehesi juo ja saattaa joskus vetää siinä överit.
Ei tuossa paljoa muita vaihtoehtoja jää jos asiaa ihan realistisesti miettii...