Olen ihastunut / rakastunut vanhempaan mieheen. Olen 35 vuotta ja hän pian 51-vuotias. Olemme tunteneet reilut kaksi vuotta. Vaikka liikumme tavallaan samoissa piireissä, olemme silti hyvin erilaisia. Joissakin asioissa melkein vastakohdat. En aina pidä kaikista hänen tekemisistään tai sanomistaan, mutta jostain syystä pidän vain hänestä sellaisena kuin hän on. Olen yrittänyt perustella järkisyillä, miksi meidän ei pitäisi olla yhdessä ikäeron tai erilaisuuden takia, mutta silti kaipaan häntä silloin, kun emme näe.
Tilanteeseen ei liity muita osapuolia tai taloudellisia seikkoja. Haluan olla hänen kanssaan, mutta muiden reaktiot jännittävät. Välillä tuntuu myös, että hän on liian kokenut ja elämää nähnyt minulle. Olen ollut aiemmin pitkässä suhteessa, enkä ole ehtinyt kokea yhtä paljon sinkkuelämää kuin hän. En oikein uskalla heittäytyä täysin ja kertoa tunteistani.
Olisiko vinkkejä miten ikäeroon ja erilaisuuteen liittyvät asiat kannattaisi kohdata?
Tilanteeseen ei liity muita osapuolia tai taloudellisia seikkoja. Haluan olla hänen kanssaan, mutta muiden reaktiot jännittävät. Välillä tuntuu myös, että hän on liian kokenut ja elämää nähnyt minulle. Olen ollut aiemmin pitkässä suhteessa, enkä ole ehtinyt kokea yhtä paljon sinkkuelämää kuin hän. En oikein uskalla heittäytyä täysin ja kertoa tunteistani.
Olisiko vinkkejä miten ikäeroon ja erilaisuuteen liittyvät asiat kannattaisi kohdata?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jep, on: elä ja ole onnellinen. Parempi olla vaan kyselemättä muilta, opettele ajattelemaan omilla aivoillasi, tuntemaan omalla sydämelläsi ja kantamaan omat taakkasi. Voit elää hetkessä tai ajatella 20 vuotta eteenpäin, ajatella että on parempi rakastaa viikko tai rakastaa 20 vuotta ja sitten kohdata vaikeuksia, kun olla yksin, unohtaa ja kohdata yksinäisyytensa viikko tai 20 vuotta.
Voit ajatella että mitä muut sanoo, mutta aina osa sanoo ei ja osa kyllä: mitä teet sillä tiedolla?
Jos et 35-vuotiaana vielä tiedä millaisia on eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset, niin ehkä on korkea aika ottaa selvää ja elää ne suhteet mitän itse haluaa, siten miten haluaa ja saada ainakin tuon yhden yksilön kohdalta se selville. Yleisiä totuuksia kun ei ole: minä en ole yhtään tuommoinen 35-vuotias. En ole ollenkaan noin epävarma, en kysele yhtään muilta eikä moni 51-vuotias ole kokenut niin paljon kuin minä. Jos me emme ole samanlaisia, miten kaikki 51-vuotiaat olisivat? Joten kuka sinulle voi vastata?
Tuskin SE naimisesta kuluu, etkä sinä tuon ikäisenä mikään neitsyt ole: joten jos se jää seksisuhteeksi, mitä sitten?
Jos te pääsytte pitkään suhteeseen ja 20-25 vuoden päästä alatte kohtaamaan vaikeuksia, niin mitä sitten, mitä tämä 25 vuotta sinulle on ollut: samaa, tasaista, ennalta-arvattavaa... Miten vaan. Voitte ollakin elämänne rakkaudet toisillenne. Tai.
Jos tuosta ei tule mitään, edes tapailua eikä seksiä, niin sitten ei tule. Jos et uskalla etkä sitten halua uskaltaa, niin anna olla: ihastuksia tulee ja menee, ja etsi sitten toinen. Mitä riskejä tuossa nyt muka on että sinä päätät itse omasta elämästäsi, ja tapailuistasi?
Joten miksi väität itsellesi vastaan tai etsit vastauksia kysymyksiin mihin kyllä jo tiedät itsekin vastauksen.
Minun vanhemmillani oli 25 vuotta ikäeroa, toinen vaan ei ole enää elossa, ollut 24:ään vuoteen. Olisi voinut olla yli 20 vuotta lisää elinaikaa. Toki ikä on vaan numero.
Olisi voinut olla? Kaverini oli raskaana, aviomies kuoli ikää 27 vee. Ei ikäeroa. Tuttavaperheelläni 3 lasta, mies kuoli. Ikää 35 vee. Samanikäisiä.
Kaveri joutui onnettomuuteen ja halvaantui, alle 30-vuotiaana. Puoliso omaishoitajana siitä lähtien, myös alle 30-vuotiaana, 2 lasta. Täytyykö mainita että ne oli samanikäsiä?
Niin, paljon vois olla maailmassa vaan kun ei ole.
Kaverini haluaa lapsia, rakastaa lapsia ja on hoitanut puolisonsa lapset ominaan. Ei saa lapsia, keskenmenoja lukematon määrä takana, eikä tule ikinä lapsia saamaan.
Satunnainen narkkarihuora tekee niitä kuin liukuhihnalta eikä hoida, ei välitä, ja jättää ties minne.
Paljon vois olla vaan kun ei ole. Lievempi tapaus.
Kaverini puolisolla on jo yksi lapsi, eronnut tietty kun lapsi on ollut pieni, kun oli niin vaikeeta eikä lasten takia halua olla yhdessä. Nyt toinen lapsi, mutta ei vieläkään kiinnosta, kun kaikkee on, joten voihan sitä baarissakin liehua, ja jättää perheen yksin. Vittuakos sitä arvostamaan kun lapsia saa ja sellainen on. Hienoja nuoria vanhempia, kyllä lapset kannattaa tehdä vain ikään katsoen (ja valita se kumppani sitä painottaen).
Moni jää yksin koko loppuelämäkseen.
Mutta että vois olla, vaikka sitä ja tätä ja 20 vuotta ja 20 miljoonaa. Mutta so not, tärkeimmät asiat ensiksi.
Tuttu valitti kun ei ole rahaa. Toki on omakotitalo ja kaksi autoa, työpaikka, puoliso ja harrastuksia, mutta kun ei vaan ole rahaa. Eikä kaikki edes hyvin.
Toinen tuttu ei juuri koskaan vallita, välillä kiroaa vähän. Ei ikinä saanut vakituisia töitä, älykäs ja lahjakas, mutta jäi pätkätyöputkeen ja siinä tulee pysymään, kun on 35. 2 koulutusta ja ties mitä, aivan sama. Ei ole taloa, eikä autoja. Eikä rahaa mihinkään, vuokralla, kalusteet kirpparilta, ei ole varaa juuri harrastaa, eikä käy juhlimassa, ei ole rahaa ruokaankaan kunnolla. Mutta ei valita. On niin vitun vaikea elämä, että itkettää puolesta välillä.
Maailmassa vois taas olla, vaan kun ei ole.
Maailmassa ois voinut olla.
Mihin se liittyy? Että on paljon asioita, mitä vois olla ja ei vois, tapahtua ja jäädä tapahtumatta. Vois rakastaa, ja voi olla rakastamatakin eikä ihminen vitunmoisena idioottina ikinä tajua mitään mitä sillä on, eikä nää yli pinnan. Tärkeintä ei ole rakastaa, muista se.
Että ois voinut olla eri vanhemmat sullakin ja sinä jäädä syntymättä ja oisko se nyt ollut vahinko kenellekään? Huono tulos tuli, vanhemmat varmaan kasvatti huonosti, jäit älyllisesti köyhäksi, kun toinen vanhemmista oli vanha ja nyt etsit parisuhteista vaan vanhempaa, kun niin huonosti menee. Harmi että sun vanhemmat sitten rakastu ja teki sut, kun niin kurjasti menee.
Tai mitäs sitä, voishan se olla ettet ois syntynyt tosiaan ollenkaan, se vasta hienoa oiskin ollut. Harmi että sun vanhemmilla oli tollanen ikäero, tosiaan. Harmi, että ne meni lapsia tollee tekemään. Harmi, ettei ne tajunneet että tuloksenahan voi olla...
Sinä.
Onko rumasti sanottu, jos sanoo, että v*ttu että olet tyhmä?
Poikkeustapaukset (kuolleet nuorena) eivät poista sitä tosiasiaa, että ylivoimaisesti valtaosa kuolee vanhoina ja miehet aikaisemmin kuin naiset. On erittäin todennäköistä, että ap:n tapauksessa mies kuolee 20 vuotta naista aikaisemmin.
Voisin sanoa, että tyhmä olet itse, kun et ymmärrä todennäköisyyksiä.
Onnitteluni sinulle koska olet rakastunut vanhempaan mieheen. Saat häneltä varmasti paljon rakkautta ja se erilaisuus on vain voimavara teidän suhteessanne. Itse olen 62 vuotias ja tyttöystäväni on 30 ja meillä menee tosi hyvin. Muiden reaktiot on se pahin ongelma mitä voitte kohdata mutta ajattele itseäsi ja omaa onneasi. Nauti siitä äläkä välitä muiden puheista sillä he eivät tiedä mistä on kysymys.
Muista myös että vaikka hän on paljon kokenut ja elämää nähnyt niin hän ei sinun kanssa haikaile koko ajan että ruoho olisi taas vihreämpää aidan toisella puolen vaan ajattelee että tätä suhdetta en halua pilata ja se saa olla viimeinen ja siitä pidän kiinni enkä pilaa sitä.
"ajattele itseäsi ja omaa onneasi"
Niin, sinä et taida ajatella kumppanisi onnea, mitä joutuu kokemaan nuorella iällään kanssasi, kun elämäsi loppu alkaa lähestymään.
Jo se, että puhut naisen ikäisestä ihmisestä tyttönä, antaa pervon vaikutelman. Tiedätkö itsekään mistä suhteessanne on kysymys?
Voi hyvänen aika! Kymmenen vuoden kuluttua olet 72 !!!!! Ja vaimosi? 40 ! Nainen parhaassa iässä. Mitä sinulla on hänelle annettavaa silloin?
Luuletko että tyttöystäväsi ajattelee tulevaisuudessa samoin? Että olet loppuelämän suhde?
Voihan sattuma, itse olen pahasti ihastunut vanhempaan mieheen ja ikäeroa meillä on saman verran kuin teillä.. Hän vaan valitettavasti ajatteli ettei näin suurella ikäerolla voi tulla mitään.. :( 24-vuotias olen. Joten nauttikaa toisistanne jos toisenne olette saaneet.
Rakkaus on se millä on väliä
up
Olen keski-iässä ja nuoremmat(kin) naiset ovat kiinnostuneita minusta. Ikäeron merkitystä suhteelle olen pohtinut, ja tullut siihen tulokseen, että se on vain yksi eroavaisuus ja loppujen lopuksi aika pieni, mitä tulee ihmisten eroihin yleisemin.
Parien luonteet voivat erota todella paljon toisistaan ja se on se, mikä todella merkitsee paljon. Ikäero näkyy selvimmin ulkopuolisille, mutta suhteessa sillä ei ole välttämättä mitään merkitystä. Rakkaus on luonteiden sympatiaa.
Jos suhteessa tulee vaikeuksia, voi helposti käysä niin, että ikäerosta tulee tekosyy. "Emme tule toimeen koska toinen on niin eri ikäinen." Todellisuus on luultavasti kuitenkin ihan muuta. Ja jos suhde toimii, se toimii ikäerosta huolimatta.