Olen seurustellut miehen kanssa puolitoista vuotta. Miehessä on paljon hyvää, mutta aika paljon myös huonoja tai erikoisia piirteitä. Hän ei siedä keskustelua mistään vakavista asioista, hänen täytyy kokea olevansa aina oikeassa ja kaiken suhteessa täytyy sujua hänen ehdoillaan, mikään muu ei käy.
Hän sanoo, ettei ole oikein koskaan tuntenut naispuolisten kanssa mitään. Olemmekin nyt päättämässä suhdetta, koska se ei vain etene, koska hänestä ei tunnu siltä. Olemme tosin yrittäneet päättää suhteen muutaman kerran aiemminkin, mutta joka kerta mies on tullut takaisin.
Onko mahdollista, ettei mies tunne naispuolisten kanssa juuri mitään? Jos on, mistä se voi johtua ja voiko se muuttua? Hänellä ei ole 40-vuoteen mennessä ollut pitkiä, kestäviä parisuhteita, niin tässä mielessä hänen väitteensä voi pitää paikkaansa.
Kun miehen luonne on kovin vaativa, itsepäinen, hallitseva ym., niin mistä tällainen luonne syntyy? Voiko vaikeaa luonnetta mikään muuttaa? Tässä voi olla kyse jopa persoonallisuushäiriöstä, mutta parempi olla maallikkona ottamatta kantaa.
Hän sanoo, ettei ole oikein koskaan tuntenut naispuolisten kanssa mitään. Olemmekin nyt päättämässä suhdetta, koska se ei vain etene, koska hänestä ei tunnu siltä. Olemme tosin yrittäneet päättää suhteen muutaman kerran aiemminkin, mutta joka kerta mies on tullut takaisin.
Onko mahdollista, ettei mies tunne naispuolisten kanssa juuri mitään? Jos on, mistä se voi johtua ja voiko se muuttua? Hänellä ei ole 40-vuoteen mennessä ollut pitkiä, kestäviä parisuhteita, niin tässä mielessä hänen väitteensä voi pitää paikkaansa.
Kun miehen luonne on kovin vaativa, itsepäinen, hallitseva ym., niin mistä tällainen luonne syntyy? Voiko vaikeaa luonnetta mikään muuttaa? Tässä voi olla kyse jopa persoonallisuushäiriöstä, mutta parempi olla maallikkona ottamatta kantaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itseäsi hyödyttäisi ehkä enemmän pohtia, miksi tunnet vetoa tällaiseen mieheen?
Sen varaan ei kannata laskea, että mies muuttuu. Se on hyvin epätodennäköistä. Mitä itse saat tuollaiselta suhteelta?
No, oli kyse mistä on, niin kai se ratkaiseva kysymys on, mitä sinä sitten saat tuosta suhteesta. Haluatko keskustella vakavasti? Jos haluat, niin hänen kanssaan et sitä saa, syystä tai toisesta, hänen mielestään se on turhaa ja koska ikää on, on aina ollut. Kyse ei ole nuoruuden kokemattomuudesta, ujoudesta tai välttelystä vaan siitä, että aikuinen mies ei ole elämässään koskaan kokenut tarvetta keskustella, ainakaan sitten kumppaninsa kanssa. Lisäksi, hän haluaa että kaikki on hänen ehdoillaan jne. eli on aina halunnut, siksi varmaan niin lyhyitä suhteita onkin, koska jos ihan mustavalkoinen on, ei siinä kukaan nyt ikuisuutta jaksa joustaa. Tietenkään pelkät lyhyet suhteet ei kerro aina mitään, mutta yhdistettynä tuohon ominaisuuteen... Niin, haluatko sinä elää aina vain toisen ehdoilla, onko se sinulle ok?
Voi olla että hänellä vaan on köyhä tunne-elämä. Hän ehkä hakee suhteiltaan kevyttä seuraa ja seksiä, mutta ei mitään vakavaa, eikä tunne syvästi. Ja hän haluaa olla sellainen, jos hän olisi kokenut tarvetta muuttua, hän olisi tehnyt sen ilman sinuakin, sinun käskystäsi tai toiveistasi se ei takuulla tapahdu. Hän on siis ehtinyt niin vanhaksikin että enpä oikein kovin paljon toivoa antaisi mistään muuttumisesta.
Vaikeankin luonteen voi ihminen muuttaa pikkuhiljaa itse, tempramenttiaan voi oppia aika pitkälle hallitsemaan, keskustelua voi opetella ja tunteitaan miettiä, ja joustavaksikin oppii, kun ottaa rennommin, päättää tehdä muidenkin mieliksi välillä ja kokeilee pikkuhiljaa hypätä mukaan. Ihan täysin ihminen ei muutu silloinkaan, se jokoa on epäspontaani, ei varmaan maailman ympärimatkalle päivän päätöksellä lähde, mutta ehkä huvipuistoon kyllä. Se joka aina sanoo ei, sanoo usein kuitenkin, mutta oppii joskus sanomaan kyllä. Tempramentiltaan tulinen, on sitä aina, mutta oppii olemaan reagoimatta joka asiaan, reagoimaan hillitymmin ja suuttumaan yksikseen. Jos on huutaja, oppii siihen että menee vaikka vessaan karjumaan pahimmat höyryt ja sitten voi taas rauhallisemmin jatkaa. Kielenkäyttöäänkin voi opetella ja kiroilla vaikka itsekseen metsälenkillä... Ujo voi opetella haastavia tilanteita ja pelkäävä voittaa pelkojaan. On todella, todella paljon, mitä voi opetella ja suuriakin haasteita muuttaa siedettäväksi. Tiedän tämän, koska olen paljon joutunut muuttumaan ja itseäni kasvattamaan. Mutta...
Se on lähdettävä omasta halusta, omasta ymmärryksestä siihen että itse haluaa muuttua, erilaisen elämän, suhteita, kavereita, voida eri tavalla (yleensä paremmin) ja tajuaa, että kaikki se on mahdollista kun itse muuttuu. Mutta sinäkin olet varmaan joutunut muuttumaan? Ei käy hetkessä, eihän? No, jep, ei. Eli se on askelia eteenpäin ja vuosien työ, omasta halusta huolimatta.
Joten miehesi ei muutu sinun halustasi etkä sinä sitä voi muuttaa, eikä hän muutu ollenkaan jos ja kun ei itse halua.
Mutta mitä saat tuosta suhteesta? Jos tarkoitus on vaan tapailla, harrastaa seksiä ja se toimii, olla suhteessa vaan suhteen takia, eikä saada siitä muuta, niin miksi ei. Kunhan siis se toimii sinulle. Minulle tunteettomuus, joustamattomuus ja vaikeat ihmiset eivät toimi. Tai siis liian vaikeat, minä haluan suhteeltani myös rakkautta, yhteisiä asioita, molemmin puolisia keskusteluja, neuvotteluja, joustamista, yhteistyötä, minä kaipaan tuntemista ja syviä keskusteluja, ja olen onnellinen kun koen että joku rakastaa minua, ketä minä saan rakastaa.
En tiedä, mitä tuommoisesta suhteesta itse saisin, siis tietenkin tämän lyhyen kuvailun perusteella, koska vaikka olen pitkään ollut sinkkunakin joskus, vuosia siis, en silti koe että olisin ennemmin kenen kanssa tahansa ja suhteessa, mistä en saisi mitään. Se tuntuisi minusta pahalta, koska se heijastaisi vaan yksinäisyyttäni, eikä muuta. Se että ottaisin "kenet tahansa" ei olisi minulla rakkautta eikä poistaisi yksinäisyyttä vaan ainoastaan pahentaisi asiaa. Se että saisin rakastaa, olisi taas taivaanlahja ;)
Mutta, me olemme erilaisia. Ja minullakin on vähän pitkiä suhteita ja olen yksin pitkiä aikoja, joten se ei yksin kuvaa asioita. Olen myös itsenäinen ja itsepäinen, mutta en silti odota että olisin aina oikeassa, ja kaiken täytyisi aina mennä minun ehdoillani. Koen saavani myös antaessani.
Eli ymmärrän nuo ihmisyyden puolet, mutta tuo ainakin tässä kertomanasi kuulostaa jotenkin ääripäältä.
En voi siis sanoa sinun puolestasi, enkä tunne miestäsi. Sinun täytyy itse tietää, mitä saat ja mitä suhteiltasi kaipaat, ja millainen miehesi on. Mutta sitä mieltä olen, että ihminen ei muutu, tuommoinen kuvailemasi ei ainakaan, sinä et siihen voi vaikuttaa ja joko otat hänet sellaisena kun hän on tai sitten et ollenkaan.
Enkä itse huolisi tuollaista miestä ollenkaan.
Lueppa tuosta: http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2013061917177090_lz.shtml
Suhteet eivät kestä, halu olla oikeessa jne...