Lapset ovat vielä nuoria eivätkä seurustele. Rakastan heitä ja toivon heidän löytävän itselleen rakkaan ihmisen puolisokseen. Nimenomaan heille itselleen, en puutu siihen mitenkään enkä voi ymmärtää vanhempia jotka koittaa omia aikuisen lapsensa itselleen eväten tältä perheen perustamisen tai puuttumalla aikuisen lapsensa perhe-elämään. Kyllä jokaisen anopin ja apen kuuluisi ymmärtää väistyä sivuun ja antaa heidän olla rauhassa. Surullisia tapauksia ne vanhempien kuoltua yksin jääneet 50-60 vuotiaat aikamiespojat tai ikäneidot. Tavallaan eletty ihan turhaan koko elämä.
toivottavasti olen joskus anoppi
--------------
12202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten voi jonkun elämästä sanoa, että turhaan eletty?
Itselläni on lapsia ja aviomies, mutta ei pokkaa mennä noin arvostelemaan kenenkään elämäntarkoitusta.
Naimattomalla ja lapsettomalla ihmisellä voi olla jotain muita tarkoituksia elämälleen. Luovuus, työ, uskonto, auttaminen, jokin vakaumus, jokin päämäärä ja sen saavuttaminen...
Ihminen on yhtälailla hyödyllinen yhteisössään kuin muutkin, vaikka ei tee lapsia... tapoja on monia olla tarpeellinen ja saada tyydytystä.
Joten tsemppiä vaan kaikki aikamiespojat, ikäneidot sekä lapsettomat pariskunnat... jokaisella on oma polkunsa ja merkityksensä elämälleen.
t. Liina Anniina 34
Elämän tarkoitus on jatkuvuus. Jatkuvuus jälkeläisissä. Oli ne sitten omia tai adoptoituja.
Jo vain, jolla kulla voi olla. Elämän jatkuvuutta voi ylläpitää epäsuorastikin. Esim. lastenlääkäri, -hoitaja, jolla ei omia lapsia, mutta työnsä kautta auttaa elämän jatkuvuutta.
Tai elintarviketyöntekijä. Ilman hänen työpanostaan elämän jatkuvuus olisi uhattu.
Ikäneito-opettaja, joka työskentelee lasten parissa, auttaa ja ohjaa selviytymään lapsia elämässään.
Vai väitätkö, ettei heidän työpanoksellaan ole mitään merkitystä?
Ei lasten tarvitse olla edes adoptoituja, kun heitä auttaa elämän jatkuvuudessa.
Eivät vanhemmat, eivät nekään jotka synnyttävät lapsia, kykene yksin ylläpitämään elämän jatkuvuutta ilman koko yhteisön ja yhteiskunnan toimivuutta.
Kaikilla meillä on paikkansa ja oikeutensa tässä populaatiossa. Kukaan ei selviydy täysin yksin.
Toivottavasti en saa noin ajattelevaa anoppia. Häpeä aikuinen!
Kirjoitin epäselvästi tarkoittaen että nämä lapsettomat/puolisottomat elävät elämänsä vanhempiensa ehdoilla tietämättä mitä kaikkea onnellisuutta elämä olisi voinut tuoda. Eivät koe vanhemmuuden tunnetta koska elämä kuluu vanhempien pillin mukaan tanssiessa. Sitä en pakottaisi omia lapsiani tekemään, rakastan heitä ja toivon heille oman perheen.
Eiköhän liene aika harvinaista, että aikuiset lapset jäävät kotiin jumittumaan ja tanssimaan vanhempiensa pillin mukaan?
Liekö jäänne maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta, jossa elinkeinon harjoittaminen pakotti jäämään kotitilalle töihin eikä puolisoa kyliltä löytynyt.
Ehkä jossain päin vielä näin tapahtuu, mutta tuskin niin yleinen ilmiö sentään...
paremminkin nuoret aikuiset toimivat vanhempiensä käskyttäjinä kuin toisin päin.
Maaseudulla varsinkin monesti näkee aikamiespoikaa äitiään kyyditsemässä kaupoissa. Äiti ostaa pojalleen vaatteetkin kuin lapselle.
Miten niin tanssivat vanhempiensa pillin mukaan? Miten niin elävät turhaan?
Eikö ihminen voi mielestäsi olla itsenäinen ja tärkeä ilman puolisoa tai lapsia?
En haluaisi kuulu teidän sukuunne. Olisi todella ikävää kuulla tuollaista halveksuntaa ja vähättelyä jonkun suusta. Onneksi minä riitän ystävilleni ja myös vanhemmilleni ihan omana itsenäni, etkä sinä voi minun elämäni tärkeyttä määrittää.
Suoraan sanottuna kommenttisi on todella ilkeä ja vähättelevä. Aivan kuin yksin elävillä ei olisi mitään ihmisarvoa tai omaatahtoa. Todella vähättelevää heitä kohtaan.
So?
Jos maaseudulla näkee aikamiespojan äitiä kyyditsemässä kauppaan, niin mitä sitten?
Maaseudulla kauppakeskus on kilometrien takana ja iäkäs äiti vailla ajokorttia.
Pitäisikö äidin raastautua kauppaan linja-autolla kasseja kantaen, ehkä on jo nivelrikkoa ja muuta kulumaa sekä sydänvikaa?
Jos poika asuu samassa pihapiirissä tai samassa taloudessa äidin kanssa, niin eikö ole hieno juttu, että äiteemuori saa autokyydin.
Samalla reissulla hoituu pojan vaatteet.
Aika moni meistä vaimoista hankkii miehelleen vaatteet kuin "lapselle". Tai ainakin on miehen mukana makutuomarina.
Mikä me on sanomaan, jos poika maanviljelys tai lehmätilaa hoitaessaan samalla auttaa äitiään. Pitäisikö kaikki äidit pistää palvelutaloihin, vaikka eivät haluaisi.
Ei maaseudun pojan elämä välttämättä kurjaa ole.
Kurjimuksia löytyy pääkaupunkiseudun lähiöistä.
Joku työtön, eronnut Rane voi käydä kinuamassa äidiltään kaljarahaa väkivaltaa käyttäen, ja siipeilee pelokkaan äitinsä eläkerahoilla ihan joustavasti.
Ei ole itsenäinen jos vanhemmat päättää asioista aikuisenakin. Vanhemmille varmasti riittääkin jos heidän kanssaan asuu vielä kolmikymppisenäkin. Heillehän se sopii erittäin hyvin ja mikä siinä jos itse on aikuinen vauva tyytyväinen eikä muuta kaipaa. Kai se on helppoa jos vanhemmat tekee ruuat ja valitsee vaatteet. Ei tarvitse miettiä mitään kun kaikki tuodaan eteen. Mitä sitten kun vanhemmat vanhenee ja ovat hoitaneet kaiken vaatteiden ostosta, ruuan teosta ja asioiden hoidosta aikuisen puolesta. No, en edes koita ymmärtää kun lähdin kotoa jo 17v opiskelemaan ja olin ylpeä itsenäisyydestäni. Välit vanhempiin hyvät silti vaikka en heidän kainalossaan nukukaan.
Yhtä hyvin voi säästyä paljolta pahalta. Pettämisiltä, avioeroilta, lapsettomuudelta.
Vanhemmuus voi loppua kuin seinään, kun kammottava pirttihirmu astuu miehen elämään.
En olettelisi kenenkään onnellisuuksia ja onnettomuuksia.
ninkkö