Sain aamulla nukkua pitkään, mies katsoi lasten perään. Kun heräsin, oli kahvi keitetty juuri sopivasti valmiiksi ja mies oli lähdössä lasten kanssa ulos. Sain syödä brunssin ihan rauhassa ja hetken omaa aikaa! Ihana, ihana mies!
Ihana mies!
Yllätetty vaimo
21361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ai niin, siivosi aamutuimaan keittiönkin, pesi useamman koneellisen pyykkiä ja pakkasi vielä lapsille hauskat retkieväät mukaan!
Siksi hehkutan että tuli niin hyvä mieli, jonka toivoisi voivansa jakaa kaikille muillekin! Miehet, muistakaa yllättää ja ilostuttaa vaimojanne aina välillä, se totisesti kannattaa! ;)
Mihin naista enään tarvitaan, kun talossa on jo sellainen,kysyn vaan.
Mukava nähdä joku myönteinenkin viesti täällä ongelmaisten palstalla!
Perheen sisäiseen tehtäväjakoon vaikuttanee ratkaisevasti kulloinenkin tilanne?
Kuka tekee mitä ja milloin!
Meillä tuon tyypin asiat ovat kokeneet inflation jo ajat sitten.
Pesukoneelle ei vaimoni minua ole laskenut enkä ole väkisin tunkenutkaan.
Penskamme pesivät omat vaatteensa noin 12-vuotiaista lähtien.
Kun lapsemme olivat pieniä oli vaimoni kokaikaiseti kotona.
Vapaata otimme siten, että vaimon sisko tuli kotimieheksi ja me häivyimme johonkin, motelliin, Tallinnaan, Rostockiin yms.
Pitää nyt tarkentaa että ollaan oltu jo kauan naimisissa ja meilläkin nuo tuollaiset "paapomiset" on todellakin kokeneet inflaation. Joskus se arki - ja siippa - vaan iloisesti yllättää. :) Meillä on liiton kautta takana vaikka minkälaista ylä- ja alamäkeä, myrskyä, matalapainetta ja puhuria, mutta aina välillä se aurinkokin näemmä paistelee. ;) Tahtotilahan tämä avioliitto on ja kai sitä on välillä tehtävä lujasti töitä että yhteiselo jatkuu. Miehen yllätyksestä tuli mieleen että välittämisensä näyttääkseen on välistä hyvä tehdä jotain oikein konkreettista. Se tuo oikeasti jaksamista ja hyvää oloa lisää kummallekin ja koko suhteeseen ihmeen paljon! Taidanpa suunnitella miehen pään menoksi jotain hauskaa ylläriä puolestani minäkin.
Kaikesta muusta huolimatta minunkin siippani teki joskus ihmeitä. Kauan aikaa sitten aamukahvit keitettyään tuli herättämään laulaen Kaija Koota: "Minä en tiedä mitään kauniimpaa kuin sinä ...". - Vuoteesta nousi yllättynyt aamukärttäyinen sekasotkuhiuksinen peikkotyttö. Aamukahvit keittää edelleen paikalla ollessaan, laulua ei enää kuulu.
Josko sille miehelle vinkkaisit kuinka kivalta se aamukahvi laulun kera tuntu? Ja että voiskos ottaa taas repertuaariin. Ehkä toinen luulee ettei sillä niin kovin suurta merkitystä ollu vaikka pienillä jutuilla just varsinki perusarjessa tuppaa olemaan. :)
Jooo, olihan se kivaa, kai. Mutta se ei pirä mua enää kauniina, kun ma olen muuttunut omaksi itsekseni. Ja se on parempaa tai parempi kuin kiva.
JSS (jätä se) jos ei alal laulamaan. Luulen, että se tepsisi.
minutkin mieheni yllätti Juhannuspäivän aamuna "aamuklunssilla" jonka sain jo yhdeksältä suuhuni. Tämänjälkeen pikkaset kahvit
Elämisen rytmi määrittää tekemisiä.
Vaimoni on aamu-uninen.
Yhtenäkään loma-aamuna tai vapaa-ajan asunnnolla viettämällämme aamulla vaimo ei ole tehnyt itse aamupalaa.
44-aviovuotta tulee täyteen syksyllä.
Esimerkiksi Espanjan lo.ma-asunnollamme, joka on ollut meillä 27-vuotta, minä lähden aamuisin klo 830:n tienoissa pienelle aamukävelylle kalasataman kautta kauppahallille.
Ostan vaimolle tuoreen voisarven tai kurpitsahillotäytteisen, kookkaan rinkelin.
Kun könttyän asunnolle 9:n jälkeen on vaimo parvekkeella jäähdyttelemässä teetään.
Hedelmät ovat keittiösä.
Lounaat hoidan samalla periaatteella.
Kyse on vain elämisen rytmeistä ja minun mielenkiinnostani lounaiden suunnitteluun ja valmistamiseen.
Jos mies lähtee aamuisin liikenteeseen,niin on pahat mielessä. Ehtiihän siinä ajassa vaikka mitä. Meilläkin kävi niin. Eli nukuin onneni ohi:(
Meillä oli tapana tuoda toiselle yllätykseksi kotiin jotakin herkkuja, vaikkapa ihana leivos, mitä ei noin vain tule itse ostaneeksi. Mutta kerran mies tuli kotiin ja alkoi yllättäen imuroida. Katsoin sitä ihmettä haavi auki ja tiesin heti, että jotain oli pahasti vialla.
Meillä kaikki muu menee rutiinien piikkiin mutta jos erehtyisin viemään leikkokukkia niin se aiheuttaisi syvällisen ja epäluulon täyteisen pohdinnan taustatekijöistä.
En ole kokeillut kuin kaksi kertaa, synnytyslaitoksille.
Imuroinnista mainitakseni niin juuri ennen vaimon paluuta tyttöjen matkoiltaan, siivoan asunnon.
Viikko tai pitempi aika niin perusteellinen suursiivous.
3 - 5pv, pintasiivous.
Lyhyemmät eivät aiheuta mitään.
Ei ole epäillyt mitään, eikä ole ollut syytäkään. On vaikuttanut ilahtuneelta vaikka tuostakin katosi yllätysmomentti jo vuosia sitten.
On meilläkin siivottu kun palaan viikon vierailulta äitini luona.
Keskilattiaa on hätäisesti imuroitu, kaikki sohvatyynyt ovat pinossa sohvan vieressä lattialla. Ihan kaikki kattilat ja astiat on tiskattu viime tingassa yhdellä kertaa, keittiö lainehtii vieläkin märkänä. Leivänmurut on huitaistu kämmenellä sohvapöydältä lattialle. Pöytäliina on tomaattikastikkeen tahrimana lehtikorissa ja pöydällä on liinana sanomalehti. Kriittisin osa vessanpöntöstä on pesty. Likapyykki on kerätty kasaan kylppärin lattialle pyykkikorin viereen.
Saisko saman leikkokukkina?
Yritystä kuitenkin?
En minäkään ole täydellinen. Jukopliuta kun en saa mattoja oikeille paikoilleen.
Värisokeuteni vaikuttanee osaltaan.
Lyhyen poissaolon pikasiivouksessa ne eivät sekaannu mutta isossa siistissä, jossa käytän ne ulkona, ne menevät sekaisin.
Vaimo siirtelee ne naureskellen paikoilleen.
Toinen heikkouteni on pyykki.
Aikanaan onnistuin toimittamaan rätit vaivihkaa pesulaan ja ehdin saamaan ne takaisinkin.
Pari vuotta sitten kävi käry. En ollut tarkistanut pienen pesulan lomia ja sain lakanat yms. pois vasta vaimon kotiuduttua.
Petraamisen varaa on minullakin.
Ps. Vakavasti ottaen, tyttöjenmatkasiivoomiset ovat signaali vaimolle siitä miten tervetullut hän on takaisin.
Olisi karmea tilanne palata paskaiseen huusholliin viikon tai muutaman poissaolon jälkeen.
Enkä muuten koe kivesteni olevan tippaakaan uhattuina!
On niitä ensinkään, siis ollutkaan. sanonta: Sitä ei koe minään,jos ei ole koskaan ollutkaan.
Vaikka et ehkä tarkoittanutkaan tätä vitsiksi, näin kotisi kuvina silmissäni ja nauroin loppukaneettiasi lukiessani vedet silmissä.
Hän ainakin yritti ja osoittaa sillä olevansa kehityskelpoinen, tosin saattaa tarvita hellää opastusta :)
Tarkoitin kommenttini nimimerkille "Hävityksen kauhistus", meni näköjään väärään väliin.
Mä teen noin jatkuvasti vaimolleni mutta saanko kuulla olevani ihana mies... En. Joskus kyllä kehut saa itse työstä...
Imuroin, pesen lattioita, täytän ja tyhjään tiskaria, rakensin talon, huollan ja korjaan talossa ja autotallissa, leikkaan nurmikot/pensaat, kasvatan juurekset/vihannekset, maksan lainat ja ruuat, hoidan kaiken kotiin/perheeseen liittyvän asioinnin vbakuutuksista vessapaperiin, lähden mukaan vaimon rientoihion irvistelemättä, vietän aikaa perheen kanssa, annan vaimolle aikaa lenkkeillä ja tehdä omia juttujaan, otan lapset mukaani jonnekkin useasti viikossa tunniksi tai pariksi, en juo, en polta, en ole vittumainen/katkera, käyn salilla/lenkillä, kunto on kova, myös mieskunto, menestyn työssäni, olen korkeasti koulutettu, rakastan elämää kaikesta huolimatta....
Palkinnoksi saan todella hyvää ja vuorovaikutteista seksiä, en yhdeltä vaan kahdelta naiselta, vakituisesti. Kumpikaan ei ole vaimoni, joka laittoi seksihanat kiinni yli 2 vuotta sitten ja on edelleen pysynyt kannassaan.
Lasten vuoksi olen vielä avioliitossa ennalta määräämättömän ajan, vaimoa rakastan edelleen, ystävänä. Rakkauden himo ja palo kuoli siihen silmänräpäyksen millisekunttiin, kun kuulin ettei alttarille taluttamani nainen, vaimoni, halua seksiä kanssani....
Helppoon elämään tottunut vanha nainen.
Ollessani tänään estynyt hoitamaan sapuskan valmistusta delegoin tämänpäiväisen tehtävän eilen illalla vaimolle.
Pitkällisen harkinnan jälkeen hän päätyi KALAPUIKKOIHIN!
Keitettyjen perunoiden kera ilman kastiketta!
Jopa mielikuvitus jylläsi herkkujen suunnittelussa!
Kaiken kukkuraksi ehdin kotiin jo klo 13.30 ja vaimon ostamien herkkujen valmistus jäi automattisesti minulle.
Salaatin valmistelua vaimo ei ollut edes aloittanut.
Sen verran muutin herkkunikkarin suunnitelmaa, että valmistin raakapaistettuja pottuja runsaan sipulin ja ronskin valkosipulitäydennyksen kera.
Lieneekö kyseessä naisen katala juoni varmistamaan jatkokokkailu ajatuksella kunnon sapuskoista jatkossa?