Olen tapaillut pari kertaa mukavaa miestä. En alunperinkään välttämättä odottanut, että tästä tulisi oikeaa suhdetta, lähdin mukaan kokeilumielellä, vaikka oikeaa suhdetta kuitenkin jonkun miehen kanssa toivoisin.
Mies vaikuttaa jo muutaman kerran jälkeen ihastuneelta ja itselläni on karvat jotenkin nousseet pystyyn ehkä kun en itse tunne samoin. Tietyn treffimäärän jälkeen pitäisi ehkä alkaa suutelemaan ja tuntuu, että en pysty siihen ollenkaan. Joku tässä vaan tökkii, olisiko kemian puute. Olen jo hieman stressaantunut, missä vaiheessa hän ehdottaa suutelua ja miten siitä voisi kieltäytyä. Haluaisin tapailla häntä ystävänä rauhassa, mutta tällainen taitaa olla miehistä mahdotonta? Jotenkin epämiellyttävää alkaa suudella lähes vierasta ihmistä, kun ei ole herännyt tunteita. Toisaalta myös mietin, että jaksaisinko olla juuri tämän miehen kanssa loppuelämääni. Mies ei jotenkin täytä toiveitani älyllisellä puolella, olisikohan tässä vika. Olen yrittänyt olla välittämättä siitä.
Olen kerran aikaisemmin jättänyt miehen juuri tällaisissa tuntemuksissa suhteen alussa. Sen jälkeen olimme pitkään ystävinä, jolloin pystyin tutustumaan häneen ja lopulta seurustelimmekin. Mutta koskaan en tuntenut häntä kohtaan suurta intohimoa. Olisikohan siinäkin ollut ns. kemian puute?
Olen ymmälläni tuntemusteni kanssa, mitä pitäisi tehdä. Onko kenelläkään antaa vinkkejä?
Mies vaikuttaa jo muutaman kerran jälkeen ihastuneelta ja itselläni on karvat jotenkin nousseet pystyyn ehkä kun en itse tunne samoin. Tietyn treffimäärän jälkeen pitäisi ehkä alkaa suutelemaan ja tuntuu, että en pysty siihen ollenkaan. Joku tässä vaan tökkii, olisiko kemian puute. Olen jo hieman stressaantunut, missä vaiheessa hän ehdottaa suutelua ja miten siitä voisi kieltäytyä. Haluaisin tapailla häntä ystävänä rauhassa, mutta tällainen taitaa olla miehistä mahdotonta? Jotenkin epämiellyttävää alkaa suudella lähes vierasta ihmistä, kun ei ole herännyt tunteita. Toisaalta myös mietin, että jaksaisinko olla juuri tämän miehen kanssa loppuelämääni. Mies ei jotenkin täytä toiveitani älyllisellä puolella, olisikohan tässä vika. Olen yrittänyt olla välittämättä siitä.
Olen kerran aikaisemmin jättänyt miehen juuri tällaisissa tuntemuksissa suhteen alussa. Sen jälkeen olimme pitkään ystävinä, jolloin pystyin tutustumaan häneen ja lopulta seurustelimmekin. Mutta koskaan en tuntenut häntä kohtaan suurta intohimoa. Olisikohan siinäkin ollut ns. kemian puute?
Olen ymmälläni tuntemusteni kanssa, mitä pitäisi tehdä. Onko kenelläkään antaa vinkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä itse olen sellainen ihminen, että jos sitä kemiaa (himoa toista kohtaan) ei heti tunnu, niin en edes käy yrittämään mitään. Se on mun valintani ja sä tiedät itse, miltä susta tuntuu. Suurin osa ihmisistä väittää, että se kemia löytyy ajan myötä, sitten kuin oikein rakastuu toiseen. Mä vähän epäilen. Muutaman kerran on tullut kokeiltua ja odoteltua, että josko se himo toista kohtaan löytyisi, mutta kun ei niin ei. Väkisin on hyödytöntä vääntää.
Parhaat suhteet itselläni on syntyneet, kun mies on heti vienyt jalat alta. Heti olen tiennyt, että tuon kanssa haluan sänkyyn ja yhteistä elämää.
Jos ei ole kemiaa niin ei ole kemiaa, ihan turha pitkittää asiaa tapailemalla ystävinä. Kyllähän ihmiset tietty muualla maailmassa menevät järjestettyihin avioliittoihinkin mutta länsimaissa ei onneksi tarvitse. ja eniten se mies pettyy, jos aloitat suhteen hänen kanssaan ja sitten vastaasi tuleekin sellainen mies joka kolahtaa ja tämä "sopiva" mies jää kuin nalli kalliolle.
Niin onkohan tosiaan niin, että se kemia ei voi syntyä pitkän ajan kuluessa? Tämä voi olla hyvinkin mahdollista. Jos saisin jonkun todistuksen, että tämä pitää paikkansa, niin voisi aina yksien treffien jälkeen olla varma, että tuleeko tästä mitään.
En kyllä kestäisi intohimotonta suhdetta, koska en pystyisi edes harrastamaan seksiä, jos en tuntisi rakkautta miestä kohtaan.
Tavallaan harmittaa, kun mies on ihan mukava, mutta en vaan saa intohimoa syttymään.
Nyt on pakko kertoa minun ja mieheni tarina. Tuttavuutemme alussa meillä oli täsmälleen sama asetelma; mies vaikutti ihastuneelta ja minua se lähinnä hirvitti. Pidin hänestä, mutta en ole varma tiesinkö sitä silloin, minäkin odotin kauhulla ensimmäistä lähestymisyritystä miehen taholta ja väistelin ahdistuneena. Halusin siitä huolimatta tavata häntä ystävänä, olihan hän mukava. Meille koitui tästä jopa ikäviä riitatilanteita, sillä mieheni tulkitsi välttelevän käytökseni siten että en pitänyt hänestä tai kunnioittanut häntä niin kuin muita miehiä. (Kehoitan siis sinuakin miettimään hyvän sään aikana miltä oma käytöksesi miehen näkökulmasta näyttää ja tarvittaessa puhumaan asioista.)
Kyllähän se ensimmäinen suuteluyritys sieltä sitten lopulta tuli, hetkellä jolloin en kunnolla osannut sitä odottaa. Jäädyin aivan täysin enkä kyennyt vastaamaan suudelmaan. Minulle tuli tästä välittömästi valtavan paha mieli, tilanne jonka kuuluisi olla hieno oli mennyt totaalisen pilalle ja pelkäsin että se oli minun syytäni, pelkäsin myös tämän vuoksi menettäväni ystävän. Mies oli kuitenkin ymmärtäväinen, lohdutti eikä syyttänyt minua mistään. En oikein ymmärrä mitä sitten tapahtui, mutta seuraava suudelma ja muu fyysinen kanssakäyminen ei tuntunutkaan enää pahalta (ja minä tein siihen aloitteen). Ehkä hän tuolla ensimmäisellä suudelmalla ja sen jälkeisellä ymmärtäväisellä suhtautumisella jotenkin rikkoi lopullisesti jään ja voitti luottamukseni. Tänä päivänä tuosta kaikesta on kulunut neljä vuotta ja olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Suhde syveni ja lämpeni vähitellen ja seksin osalta menee nykyään todella hyvin ja olemme edelleen aktiivisia. Näin siitäkin huolimatta, että minäkään en alussa tuntenut mitään "kemiaa"! Se kemia syntyi vasta kokeilemalla ja ajan kanssa. Oleellista on kuitenkin se, että mies ei missään välissä tuntunut minun mielestäni täysin epämiellyttävältä. Näin on ilmeisesti sinunkin laitasi, koska olet epävarma sen sijaan että olisit täysin varma siitä että et halua tämän miehen kanssa yhtään mitään.
Kokemani perusteella olisin melkein valmis ehdottamaan, että mikäli mies ei todellakaan ole sinulle ehdoton ei, kokeile rohkeasti hänen kanssaan suutelemista tai seksiä (vaikka mitään hirveää kiirettä ei tietenkään tarvitse pitää). Muuten et saa tietää. Jos sen jälkeen tuntuu siltä, että et halua edetä enää, niin saitpahan ainakin sen selville. Mutta kuka tietää, ehkä olet näissä asioissa samanlainen kuin minä, eli hieman arka, epävarma siitä mitä haluan ja hitaasti lämpiävä, ja ne kemiat heräävät hyvänkin miehen kanssa vasta kun uskallat heittäytyä. Onnea matkaan!
Se vasta tuleekin olemaan ihanaa miehelle, kun aloittaja ensimmäisen seksikerran jälkeen toteaa, että "ei toimi, sori".