Olen kolmannen lapsen myötä huomannut että arki on helpompaa ja sujuvampaa useamman lapsen kanssa. :) Ihmeellistä mutta totta!
Ensimmäisen lapsen hankinta oli ainakin omalle suhteelle jonkinlainen shokki. Kaikki meni uusiksi. Koska lapsi kaipasi seuraa ja leikkikaveria eikä halunnut leikkiä yksin, hän oli enemmän kiinni meissä vanhemmissa kuin myöhemmin sisarensa synnyttyä, eikä sisarkaan ole takertunut yhtä tiukasti minuun kun on ollut muutakin seuraa ja elämää talossa.
Toisen lapsen tulo perheeseen oli sekin aika rankka kokemus koska esikoinen oli mustasukkainen. Myöhemminkin sisarusten välille syntyi herkästi leikeissä kilpailuasetelma. joskin lapsista oli seuraa toisilleen ja omaa aikaa tuppasi - ihme kyllä - jäämään vähän enemmän kuin ainokaisen lapsen kanssa.
Kolmas lapsi rikkoi tämän kilpailuasetelman! Lisäksi kolmannen lapsen synnyttyä kaksi vanhempaa sisarusta saivat seuraa toisistaan, muodostivat eräänlaisen "lasten tiimin", eikä mustasukkaisuutta ollut niin paljon.
Joten vinkkaan, jos haluatte helpottaa arkeanne, hankkikaa kolme tai enemmän lapsia! ;) :D Kuulostaa hassulta, mutta totta ainakin meillä!
Tutuilla vaikuttaa olevan samanlaisia kokemuksia. Jopa pikkulapsiarki alkaa rullata mukavammin kun lasten aika menee toisiaan vahtiessa ja seuratessa ja yhteisiä leikkejä keksiessä, sitä enemmän mitä vanhemmiksi tulevat.
Ensimmäisen lapsen hankinta oli ainakin omalle suhteelle jonkinlainen shokki. Kaikki meni uusiksi. Koska lapsi kaipasi seuraa ja leikkikaveria eikä halunnut leikkiä yksin, hän oli enemmän kiinni meissä vanhemmissa kuin myöhemmin sisarensa synnyttyä, eikä sisarkaan ole takertunut yhtä tiukasti minuun kun on ollut muutakin seuraa ja elämää talossa.
Toisen lapsen tulo perheeseen oli sekin aika rankka kokemus koska esikoinen oli mustasukkainen. Myöhemminkin sisarusten välille syntyi herkästi leikeissä kilpailuasetelma. joskin lapsista oli seuraa toisilleen ja omaa aikaa tuppasi - ihme kyllä - jäämään vähän enemmän kuin ainokaisen lapsen kanssa.
Kolmas lapsi rikkoi tämän kilpailuasetelman! Lisäksi kolmannen lapsen synnyttyä kaksi vanhempaa sisarusta saivat seuraa toisistaan, muodostivat eräänlaisen "lasten tiimin", eikä mustasukkaisuutta ollut niin paljon.
Joten vinkkaan, jos haluatte helpottaa arkeanne, hankkikaa kolme tai enemmän lapsia! ;) :D Kuulostaa hassulta, mutta totta ainakin meillä!
Tutuilla vaikuttaa olevan samanlaisia kokemuksia. Jopa pikkulapsiarki alkaa rullata mukavammin kun lasten aika menee toisiaan vahtiessa ja seuratessa ja yhteisiä leikkejä keksiessä, sitä enemmän mitä vanhemmiksi tulevat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä se kolme lasta tuppaa olemaan maksimi, jos esim. haluaa autoilla ja lomailla. Myös ravintolat, hotellit ja huvipuistot ovat isompilapsiselle perheelle taloudellinen rasite. Hotellihuoneita täytyy jo kolmilapsisessa perheessä varata kaksi ja tilaukset tehtävä ajoissa, että sopiva "suite" löytyy. ;)
Tottahan tuokin, että lomailu ja huvittelu kalliimpaa useamman lapsen kanssa, mutta niinhän se on aina mitä suurempi joukko on kyseessä. :)
Perusarki sujuu kolmen kanssa ainakin meillä nyt tosi mukavasti. Koko perhe mahtuu autoon kolmen lapsen kanssa. Meillä kolme turvaistuinta samassa autossa kaksi aikuista, kaikki mahtuvat. :) Riippuu tietysti autosta ja turvaistuimista, mutta meillä ihan tavallinen perheauto ja kaksi lapsista alle 3-vuotiaita.
Useamman lapsen kanssa joutuu hankkimaan suuremman kodin, mutta toisaalta siitä on hyötyä, saa asua suuremmassa talossa/asunnossa eli lapsimäärä nostaa ainakin meillä sillä tavoin "pakollisesti" elintasoa. :) Kun koti kustantaa enemmän, jää vähemmän muihin huvituksiin, mutta toisaalta olen huomannut että isomman perheen kanssa tulee satsattua enemmän kotiin, joka taas lisää omaa elämänlaatua. Huvipuistoreissut budjetoidaan huolella, senhän arvaa että rahanmenoa se tietää. Matkusteltu ei olla lasten kanssa vielä paljon Suomenmaata pidemmälle, mutta ei vielä kovin suuri hinkukaan ole kun ehdittiin miehen kanssa molemmat nuorena reissata ympäri palloa ennen lasten hankintaa ja nyt hyvällä syyllä myönnetään että järkevämpää on niin rahallisesti kuin lasten iätkin huomioiden pysyä enemmän kotirintamalla ja sukuloida mummoloissa. :)
Kotona on myös mukavasti seuraa ja ihmisiä ihan perheen koosta johtuen, mutta myös koska omien tuttujen lisäksi myös lasten kaverit tuovat lisää elämää taloon aivan huomaamatta ja tavallisen arjen kautta.
Useamman lapsen hankinta on itsellä ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä! Ajattelin nyt hehkuttaa tällaistakin mielipidettä täällä, kun niin usein puhutaan väsyneistä vanhemmista, perheen arjen "pyörittämisestä" ym. negatiivisesta. Lapset voivat tuoda paljon lisää "sitä jotakin" elämään, onnea noin tärkeimpiä mainitakseni. ;)
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä olen huomattavasti rennonpi äiti nyt neljän, kuin aikoinaan yhden kanssa. Ja minun ei tarvitse itse olla koko ajan leikkimässä.
Meillä on vain yksi lapsi ja kieltämättä olen joskus miettinyt, että jos olisi toinen niin olisi leikkikaveri. Eikä lapsi niin paljon takertuisi minuun. Kun serkut ovat kylässä ja lapsi leikkii heidän kanssaan saan hengähtää. Välillä kotityöt jää tekemättä kun lapsi kaipaa huomiotani. On aina ollut ns. suuritarpeinen. Ja varsinkin äidin perään. Mieskin moittii, kun en siivoa tarpeeksi...
Lapsemme viihtyy myös hyvin muiden lasten kanssa päiväkodissa. Nyt vaan alkaa olla jo myöhäistä tehdä sitä leikkikaveria. Ja rankinta kyllä mulla oli se ihan vauva-aika. Ja koliikit ja kun en saanut nukuttua. Siihen ei kyllä auta vaikka ois toinen lapsi.
miettikää nyt vielä tulevaisuutta,onko ihmisen elämä vain synnyttämistä ja lasten paapomista?
Höpön pöpö. Lapsethan ovat se "juttu" elämässä. Ne ketkä eivät sitä tajua on kyllä pikkasen hukassa mun mielestäni.
Mielipiteitä saa tietty olla monia, mutta itse olen sitä mieltä että lapsi tuo elämään vastuun myötä sisältöä ja syventää elämää.
Ja siitä lapseen menevästä ajasta: Synnyttäminen on vain yksi päivä elämästä. Jos tekee useamman lapsen niin muutama päivä menee synnytyksiin. Nykyään tuskin usein hankitaan mitään 10 lasta! Muutama päivä sitten synnytyksistä toipumiseen.
Lapsi on pieni sen kolme vuotta, jonka jälkeen omaa aikaa alkaa jo pikkasen jäämään enemmän kun lapsi leikkii itse ja kavereidensa kanssa. Ennen sitäkin on omaa aikaa jos sitä järjestää lapsen hoitopaikkojen kautta ja silloinkin kun lapsi on päivä- tai yöunilla.
Pari vuotta lisää niin lapsi alkaa jo olla huomattavan omatoiminen. Siitä parin vuoden kuluttua alkaa jo koulu ja lapsi alkaa viihtyä yhä enemmän harrastuksissa ja kavereiden kanssa, osaa itse jo vähän liikkuakin ulkona paikasta toiseen ilman hyysäämistä.
Tehkää ihmiset lapsia, ei ne rangaistus tai taakka ole, pikemminkin aivan päin vastoin! Muutenkin meitä suomalaisia alkaa olla aika vähän tässä maailmassa, jos muun maalaiset vaan lisääntyy ja suomalaiset pitää jalat ristissä.
Ja kyllä sitä omaa aikaa elämässä on ihan tarpeeksi tehdä mitä itse huvittaa, ensin nuoruus, sitten kun lapset alkaa olla murkkuiässä ja lopulta lasten lennettyä pesästä. Vaikka lapsenlapsiakin saisi, niin omaa aikaa riittää ihan yllinkyllin vaikka niitä kerran viikossa vähän hoitelisi. :) Itse olen vasta perheen perustanut ja vaikka rankkaa niin ihan ehdottomasti elämäni parasta aikaa! Mutta jokaiselle suotakoon oikeus omaan mielipiteeseen.
Sitä virhettä minä en ainakaan tee, että vaikeuttaisin elämääni entisestään (1.lapsi 2v7kk on) tekemällä lapsia lisää esikolle "leikkikaveriksi". Jos jo yhden perusterveen lapsen hoitaminen ottaakin (otti) yllättäen koville niin miksi järjestää tieten tahtoen lisävaikeuksia? Se toinen (tai kolmas) lapsi ei ehkä olekaan terve, hyvin nukkuva? Sairaudet, mustasukkaisuudet yms saattavat yllättää.. Kahdessa lapsessa on aina valtavan paljon suurempi työ ja vaiva kuin yhdessä, ja kolmessa sitä työtä vasta riittääkin. Kolmet yövalvomiset, kolmet korvatulehdukset jne..
Joillekin asiat eivät ole noin hankalia.
No, meillä oli onneksi vasta nuorimmalla korvatulehduskierre. Tietysti lasten hoitaminen "ottaa koville", mutta harvallepa se tulee yllätyksenä. Varmasti meilläkin on ollut mustasukkaisuutta, mutta meillä on ollut myös ehdoton kielto, että toista ei saa satuttaa. Yövalvomiset eivät ole päättyneet lasten kasvettua, siitä ovat pitäneet lemmikit huolen. :D
Komppaan. Ja ihan yhtälailla meidän kaikkien lasten korvatulehdukset sun muut on menneet kuin menisi yhdenkin. Ja kuka sanoi ettei lasten kanssa olisi välillä rankkaa? Mutta pääosan ajasta lapset tuppaavat olemaan terveitä, eivät sairaita, ihan niin kuin valtaosa aikuisistakin. Ainakin noin yleensä ottaen. Jos perheessä on yksi paljon sairasteleva niin aika "hyvä tuuri" saa olla että toinen samanmoinen osuu samaan perheeseen.
Jos lapsella tuntuu koko ajan olevan jotain kremppaa, niin ehkä kannattais tarkistaa elinolusuhteet, onko lapsella tai vanhemmilla stressiä, onko ravinto monipuolista ja terveellistä, onko ulkoilua tarpeeksi, onko kavereita ja muita läheisiä tarpeeksi ja nähdäänkö heitä tarpeeksi usein, pääseekö lapsi opettelemaan sosiaalisten suhteiden muodostamista leikkipuistoon ja muihin harrastuksiin, jne. Kun lapsi on onnellinen ne sairaudet tuppaa jäämään taka-alalle, vaikka jotain allergiaa olisikin :)
Meillä yövalvomiset oli kyllä ihan verrattavissa yhteen lapseen kun yksi kerrallaan olivat pieniä, isompi nukkui jo ihan hyvin kun oli yöllä opetettu nukkumaan. Välillä tulee heräilykausia että hypitään vanhempien sängyssä tai ei saada yöllä unta, mutta ne menee kyllä aina ohi kun lapsi oppii muistamaan että yöllä nukutaan ja nukkumapaikka on oma sänky.
Sisaruksista on ehdottomasti lapsenkasvatuksessa hyötyä, antavat esimerkin nuoremmille ja oikeastaan kasvattavat paremmin sitä pikkusisarusta kuin vanhemmat melkein. :D
Niinhän se neuvolajärjestelmän perustanut Arvo Ylppökin totesi aikoinaan että paras lahja lapselle on sisarus. :) Eli lisää pikkuveljiä ja siskoja vaan niin lapsista kasvaa sosiaalisia ja ryhmässä hyvin toimivia yksilöitä.
Olihan ennen avioerojakin vähemmän. Johtuisiko osittain siitäkin ettei vanhemmilla ollut mahdollisuutta erota, ei pelkästään siitä että nykyään eroaminen on ihan hyväksyttyä toisin kuin ennen. Kun on paljon lapsia, arjen pyörittämiseen tarvitaan kaksi. Ja mikä parasta, kun on paljon lapsia, ei ole aikaa kinata turhasta puolison kanssa. ;) Kaikki tuppaa suttaantumaan ihan itsekseen.
Juu, kukin omien voimavarojensa mukaan. :) En kenellekään kuitenkaan, missään olosuhteissa, alkais edes puolileikillään, mainostamaan uutta lasta "helpottamaan arkea". Aina ei mee ku strömssössä ja kannattaa punnita niitä omia voimavaroja myös mahdollisessa poikkeustilanteessa. (lapsi tai sinä itse/ puoliso voi sairastua vakavasti, puoliso voi lähteä lätkimään jne jne).
Jos puoliso lähtis lätkimään olisin ehdottoman onnellinen siitä että ainakin jäis nuo kolme ihanaa lasta. En ikänä pois antais! Parasta maailmassa. Ja rakkainta! Jokainen omanlaisiaan persoonia. Jokainen tuonut paljon onnea ja iloa tähän maailmaan ja omaan ja läheisten elämään! Aina ei meinaa jaksaa, arki ja kaikenlaiset sattumukset elämässä yllättävät. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Ei tämän helppoa pitänytkään olla. ;) Lapset vaan tekevät kaikesta hitusen hauskempaa. "Se on asenteesta kii, sano reinikaisen mummaki".