Sinkkuna 10v suhteen jälkeen ollut nyt reilu 3 kk. Ikää 28v. Ensimmäinen pyhä yksin...
Sitä kaipaa niin monia asioita .
Hellää kosketusta , vaikka vain sormenpäillä. Kun joku alkaa hymyillä kun tulet huoneeseen. Syliä johon yöllä käpertyä. Lämmintä ihoa. Halauksia . Sitä kun voi nauraa jonkun kanssa ja puhua aamuyöhön. Tekstiviestiä tai puhelua vain siksi että on ikävä. Kun ilma muuttuu sähköiseksi silmiin katsoessa . Pieniä juttuja, joiden puuttuminen repii välillä niin että tuntuu pään hajoavan.
Sitä kaipaa niin monia asioita .
Hellää kosketusta , vaikka vain sormenpäillä. Kun joku alkaa hymyillä kun tulet huoneeseen. Syliä johon yöllä käpertyä. Lämmintä ihoa. Halauksia . Sitä kun voi nauraa jonkun kanssa ja puhua aamuyöhön. Tekstiviestiä tai puhelua vain siksi että on ikävä. Kun ilma muuttuu sähköiseksi silmiin katsoessa . Pieniä juttuja, joiden puuttuminen repii välillä niin että tuntuu pään hajoavan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
18vuotiaana suhteessa ja sitte 10 vuotta yksin? sulla menee huonommin, kun atämmillä. Ei muuta ku lopetat sen nirsoilun ja kelpuutat jonkun niistä sadoista ehdokkaista.
hups luin vähän väärin 3kk sinkkuna 10vuoden suhteen jälkeen. No se kuulostaa enemmän normaalilta naiselle, oliskin ollut aika ihme, jos joku olisi atämmät päihittänyt.
Traagista, mutta luuletko saavasi täältä jotain vertaistukea, vai onko tämä provo? Täällä suurin osa miehistä on ollut 10 vuotta ilman naisen kosketusta, hyvä jos kahville asti on päässyt.
menin yhteen 18v. ja erosin 3 kk sitten. ei provo. Outoa olla yksin. en ole tottunut. mutta täällähän ei saa puhua mistään ettei joku vedä hernettä nenään. aaaivan unohtui.
Mee baariin. Saat sieltä munaa sormia napsauttamalla.
500 ätmiä ilmoittautuu vapaaehtoiseksi laastarisuhteeseen.
Siinähän ne kaipaamani asiat tuli aloittajan viestissä.
Hermeettistä neitsytvittua. Ainiin, mutta enhän mä saanut sitä edes parisuhteessa.
En voi kuvitella miltä se tuntuisi koska en ole kokenut sitä. Haluaisin kyllä tietää miltä se kosketus tuntuu tai lämmin naisen iho.
Toivon että voitan lotossa joku päivä niin sitten naiset alkaa kiinnostumaan koska naamalla ei silloin ole naisille väliä kun miehellä on rahaa. Muuten en saa ikinä tutea miltä nainen tuntuu.
Ehkä eniten kaipaa yhteisiä haaveita ja tavoitteita elämässä. Pieniä ja isompia. Ja sitten tietysti hyvää parisuhteessa vs. yksinoloon on sekin, että on aina se kumppani, jonka kanssa voi tehdä asioita, joita ei yksin oikein ole mukava tehdä.. esim. matkustelu. Muuten pärjään kyllä hyvin yksinkin.
Ei se siitä munasta ole kiinni. Seksiin kuuluu itsellä ne tunteet. Haluan olla ihastunut ja tuntea perhosia vatsassa ja nauttia siitäkin. Pelkät panot ei kiinnosta.
Vaikka ei olisi provo, niin on se vähän julmaa tulla jotain 3kk yksinoloa purkamaan tänne. Minä en ole koskaan seurustellut, ei kokemusta seksistä, suutelusta tai mistään läheisestä kontaktista tai romanttisesta. Pelkkää yksinäisyyttä ja hylkimistä. Ahdistaa.
Julmaa purkaa omia tunteita? Pitäisikö tänne tehdä omat osiot ikisinkuille, 5v. Jälkeen eronneille, 10v. Jälkeen eronneille jne.?? Jos on ollut sinkku aina, ei taatusti voi käsittää kuinka outoa on olla yksin ja ilman sitä parasta ystävää . Syrjintää tuollainen :(.
"Jos on ollut sinkku aina, ei taatusti voi käsittää kuinka outoa on olla yksin ja ilman sitä parasta ystävää . Syrjintää tuollainen :(."
Jos taas on seurustellut noin suuren osan elämästään ei taatusti voi käsittää kuinka kurjaa, masentavaa ja ahdistavaa on kun on viettänyt koko elämänsä yksin ilman parisuhdetta tai edes minkäänlaista naisen kosketusta.
Olen sitä mieltä että on miljoona kertaa pahempi kohtalo olla koko elämänsä ilman rakkautta. Silloin jos on edes joskus seurustellut on varmasti paljon paremmat mahdollisuudet vielä löytää uusi rakkaus. Naisille se ei yleensä muutenkaan ole mikään suuri ongelma toisin kuin meille tietyille miehille. Sanon vain että valitettavasti et tältä palstalta tule saamaan sympatiaa.
En ole aloittaja, mutta kommentti kiinnitti huomioni.
Itselläni on kokemusta molemmista, niin totaalisesta yksinäisyydestä ja kelpaamattomuudesta, johon en koskaan kuvitellut tulevan muutosta, kuin elämäni mullistaneen ihmeen tapahduttua myös yhdestä seurustelusuhteesta.
Ennen kuin kenellekään kelpasin, se ainainen yksinäisyys söi sisältä, enkä uskonut, että mitään pahempaa voisi olla olemassakaan. Jos niitä henkilöitä, jotka minua kouluikäisenä kiusasivat, ei oteta lukuun, minulle olisi kelvannut kuka tahansa, pieninkin mahdollinen huomio.
Lopulta, kun joku minut huomasi, se tunne oli mieletön. Luulin sitä rakkaudeksi, mutta kyseinen ihminen oli minulle ennemmin pakkomielle, ikään kuin huumetta. Sitä en kuitenkaan itse käsittänyt pitkään aikaan.
Kun hän sitten kyllästyi suhteeseemme, se tuska oli pahinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut aika paljon kaikenlaista paskaa. Silloin ajattelin, että olisi sittenkin ollut parempi viettää yksin koko elämäni, kuin kokea se kipu, kun on riippuvainen toisesta ihmisestä, ja tämä ihminen kääntää selkänsä, vaikka ennen suhdetta olin vakaasti sitä mieltä, ettei mitään pahempaa ole, kuin se, ettei kukaan ole koskaan välittänyt.
Nyt jälkeenpäin ajatellen, kun kipu toisen menettämisestä on laantunut, myönnän auliisti, että olen erittäin iloinen, kun kuitenkin sain mahdollisuuden suhteeseen, ja että joku oli hetkellisesti kiinnostunut minusta. Koska tämä tila, jossa nyt olen, on "miljoona kertaa" parempi, kuin se, jossa kukaan ei ollut koskaan minusta välittänyt. Niin paljon minussa on muuttunut tuon kokemuksen myötä.
Ymmärrän hyvin katkeruuden ja epätoivon, jotka monia tämän palstan miehistä hallitsee. Mielestäni se on kuitenkin kaikkein ikävin tunne, kun oppii todella luottamaan toiseen, kun toisesta tulee rakkauden/ pakkomielteen kohde, ja sitten hän puukottaa selkään.
Toki nämä ovat vain omakohtaisia kokemuksiani, ja jokainen tuntee asiat tavallaan. Itselleni ei tulisi enää mieleenikään vähätellä toisten menetyksen tunnetta.
Voi olla, ettet voi koskaan ymmärtää aloittajan kivun tunnetta, jos itselläsi ei ole kokemusta sellaisen ihmisen menettämisestä, joka kykenee koskettamaan sieluasi. Voi olla, ettei aloittaja voi koskaan ymmärtää sitä kipua, mitä sinä koet, jos hänellä ei ole kokemusta koko eliniän kestäneestä yksinäisyydestä.
Miksei sitä voisi hyväksyä, ettei teidän kokemuksenne ole verrattavissa? Jo ihan siksikin, että olette kaksi täysin eri ihmistä. Kumpikin tilanne on omanlaisensa helvetti. Jättäisitte nyt ne lihapullat ja hajuvedet vaan yhteen. Elämä on paljon mielekkäämpää, kun on vähän sekaista.
Tuskin aloittajaa paljon helpottaa ajatus, että hänellä on paremmat mahdollisuudet löytää "uusi rakkaus", kun hän on juuri menettänyt (mahdollisesti?) palan sieluaan. Ei ihmiset ole kertakäyttökamaa, ainakaan kaikille ihmisille.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tältä palstalta on aika turhaa odottaa sympatiaa. Ja se on ihan ymmärrettävääkin. Hiukan ikävää, mutta täysin ymmärrettävää.
Aloittajalle:
Mikäli et ollut tietoinen, tällä palstalla ei paljon "normaalit" sinkut juhli, heitä halveksutaan. Palstan ovat vallanneet ne kurjat, jotka eivät ole muuta saaneet, kuin paskaa niskaansa.
Kirjoittamiesi tunteiden julkituomista täällä voisi verrata siihen, jos upporikas henkilö, omaisuutensa menetettyään, erehtyy valittamaan koko elämänsä kodittomina viettäneille kovaa kohtaloaan. Onhan se vähän julmaa, vai mitä?
Minulta saat kyllä sympatiaa, vaikket sitä kaipaisikaan, enkä sitä oikein osaakaan ilmaista.
Olisiko ikävä klisee sanoa, että se helpottaa ajan kanssa?
Tuollainen tilanne, missä on koko aikuisikänsä ollut toisen kanssa, ja sitten häntä ei enää olekaan, on varmaan kamala. Niitä tunteita ja ajatuksia kannattaa käydä läpi. Tukahduttaminen saa ne pyörimään mielessä entistä enemmän.
Enhän tiedä syytä eroonne, mutta tämä kappale auttoi minua kerran suuresti jäsentämään omia tunteitani, päästämään irti, mutta vaalimaan sitä, mitä oli:
Toivottavasti sinulta löytyy muitakin ystäviä, joihin tukeutua.
Jaksamisia sinulle, ja toivottavasti myös kaipaus aikanaan hellittää.
Itse kaipaan sitä, että on toisen kanssa tavallaan samalla aaltopituudella. Ikään kuin sielujen yhteyttä siis. Jotakuta, joka saisi minut tuntemaan itseni vähän vähemmän irralliseksi, ja vähän vähemmän tyhmäksi.
Spämmään vielä vähän, kappaleen linkki kun unohtui:
http://www.youtube.com/watch?v=vxSw2AexIFk