Mitä mieltä olette tällaisesta?
Eräs henkilö, joka kutsuu minua ystäväkseen, pyytää minulta jatkuvasti palveluksia. Olen auttanut häntä mielelläni, koska olen pitänyt häntä ystävänäni.
Kuitenkin, olen saanut tietää, että hän on pitänyt grillibileitä ja lapsensa synttäreitä, jonne on kutsunut muita ystäviään mutta ei minua.
Välillä minut on lapsen synttäreille kutsuttu ja pyydetty järjestämään tiettyä ohjelmaa. Silloin taas, kun tätä palvelusta ei olla vailla, kutsua lapsen synttäreille ei tule.
No, tämän vielä ymmärtäisin, jos kyse olisi siitä, että hän silloin haluaisi kutsua paikalle ainoastaan lapsiperheitä. Mutta kun ei ole. Silloin, kun minä en ole saanut kutsua, on kutsun saanut kuitenkin yhteinen pitkäaikainen ystävämme, joka on myöskin lapseton sinkkunainen.
Myöskään kyse ei ole siitä, etteikö asuntoon mahtuisi. Heillä on iso omakotitalo ja iso piha, jonne kyllä mahtuu vaikka miten paljon porukkaa. Olen ollut paikalla kun siellä on tupa täynnä ihmisiä, niin että ei se mahtuminen yhdestä ihmisestä ole kiinni.
Tiedostan, että ihmisillä on oikeus kutsua tai olla kutsumatta kenet tahtoo.
Mutta kun kyseessä on pitkään tuntemani henkilö, joka kutsuu minua ystäväkseen ja jättää minut kutsumatta juhliin, jonne muut ystävät kyllä kutsutaan, mutta palveluksia kyllä kehdataan jatkuvasti pyytää.
En voi olla tuntematta itseäni hyväksikäytetyksi, että minua kohdellaan epäkunnioittavasti ja pidetään itsestäänselvyytenä.
Olen aiemmin jo puhunut tästä asiasta ja tuntemuksistani kyseiselle henkilölle. Hän kieltää että kyse olisi hyväksikäytöstä, mutta sama meno jatkuu edelleen.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Eräs henkilö, joka kutsuu minua ystäväkseen, pyytää minulta jatkuvasti palveluksia. Olen auttanut häntä mielelläni, koska olen pitänyt häntä ystävänäni.
Kuitenkin, olen saanut tietää, että hän on pitänyt grillibileitä ja lapsensa synttäreitä, jonne on kutsunut muita ystäviään mutta ei minua.
Välillä minut on lapsen synttäreille kutsuttu ja pyydetty järjestämään tiettyä ohjelmaa. Silloin taas, kun tätä palvelusta ei olla vailla, kutsua lapsen synttäreille ei tule.
No, tämän vielä ymmärtäisin, jos kyse olisi siitä, että hän silloin haluaisi kutsua paikalle ainoastaan lapsiperheitä. Mutta kun ei ole. Silloin, kun minä en ole saanut kutsua, on kutsun saanut kuitenkin yhteinen pitkäaikainen ystävämme, joka on myöskin lapseton sinkkunainen.
Myöskään kyse ei ole siitä, etteikö asuntoon mahtuisi. Heillä on iso omakotitalo ja iso piha, jonne kyllä mahtuu vaikka miten paljon porukkaa. Olen ollut paikalla kun siellä on tupa täynnä ihmisiä, niin että ei se mahtuminen yhdestä ihmisestä ole kiinni.
Tiedostan, että ihmisillä on oikeus kutsua tai olla kutsumatta kenet tahtoo.
Mutta kun kyseessä on pitkään tuntemani henkilö, joka kutsuu minua ystäväkseen ja jättää minut kutsumatta juhliin, jonne muut ystävät kyllä kutsutaan, mutta palveluksia kyllä kehdataan jatkuvasti pyytää.
En voi olla tuntematta itseäni hyväksikäytetyksi, että minua kohdellaan epäkunnioittavasti ja pidetään itsestäänselvyytenä.
Olen aiemmin jo puhunut tästä asiasta ja tuntemuksistani kyseiselle henkilölle. Hän kieltää että kyse olisi hyväksikäytöstä, mutta sama meno jatkuu edelleen.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos ystäväsi kieltää, että on kyse hyväksikäytöstä, niin miten hän on sitten selittänyt toimintaansa?
Jos heillä on omakoti täynnä ystäviä on kynnys ystäväksi kutsumiselle matala.
Jos teillä muuten menee hyvin ja ainoastaan se että et pääse joka juhlaan mukaan harmittaa ei kannata katkaista välejä.
Tiedät itse parhaiten mistä on kyse, eli oletko sellanen kaveri jolla on osaamista tietyissä asioissa (tai auto = ilmaisia kyytejä, kesämökki = lomapaikka) ja jotkut muut ovat niitä joita rakastetaan heinä itsenään vaikka vain istuisivat sohvalla toimettomina.
Avuliaita helposti käytetään hyväksi, vaikka sillä ei niin pahaa tarkoitettaisikaan. Vaikuttaa siltä, ettet ole heille yhtä läheinen ystävä kuin haluaisit olla, mutta ei se minusta ole syytä välien katkaisuun tai riitaan, jos muuten viihdytte yhdessä. Tuttavuuksiakin tarvitaan. Auttavaisuus on hyvä asia niin kauan kuin ei tule tunnetta, että hyväksikäytetään. Sitten kun tunne tulee, kannattaa avuliaisuutta säännöstellä. Sama pätee loukkaantumiseen eli jos loukkaantuu jostain asiasta, kannattaa ottaa joksikin aikaa etäisyyttä ilman riitaa, että huomaa, kaipaako kyseisiä ihmisiä.
Mitä itse olen ajatellut asiasta: Kun kerran muut ystävät kutsutaan, muttei minua, minusta tämä tarkoittaa selvästi sitä, että tämä henkilö ei ole minun todellinen ystäväni.
Varsinkin kun paikalle kutsutaan yhtä kauan (yli 20 vuotta) tunnettu yhteinen ystävämme ja lapsen kaverien vanhempia, joita ei kuitenkaan niin hyvin tunneta.
Myös jos ajattelen, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, niin kyllä kutsuisin kaikki ystäväni paikalle. Sekä myöskin kaverin tai tuttavan, jolta pyydän jatkuvasti palveluksia. En yksinkertaisesti kehtaisi jättää kutsumatta tällaista henkilöä, juuri siitä syystä ettei hän tuntisi oloaan hyväksikäytetyksi, sekä osoittaakseni vastavuoroisuutta ja vähän niinkuin kiitokseksi tehdyistä palveluksista.
Ainut syy, miksi jotain henkilöä en kutsuisi paikalle on se, etten jostain syystä häntä paikalle halua. Ja silloin se tarkoittaisi sitä, etten pidä tästä henkilöstä, minulla on joitakin antipatioita häntä kohtaan tai että en pidä häntä ystävänäni.
En voi myöskään olla ajattelematta halutaanko tällä kenties osoittaa minulle jotain? Että kuulun b-luokan tuttavuuksiin. Naisilla kuulemma on tällaisilla kieroilla ja epäsuorilla tavoilla tapana tahallaan loukata muita.
Ehkä tämä henkilö sanoo minua ystäväkseen vain, koska haluaa minun uskovan niin. Näin hän saa minut pysymään "palvelusreservissään", kun minulta niitä on niin helppo pyytää ja melkein aina suostun. Ehkä muilta hänen tutuiltaan ei kehtaa pyytää näitä palveluksia kun eivät ole niin läheisiä, tai ovat niin kiireisiä ettei heiltä liikene palveluksiin aikaa tai eivät suostu.
No, joka tapauksessa minun mielestäni kaikesta tästä on pääteltävissä vain, ettei kyseinen henkilö ole todellinen ystäväni. Ehkä toiminta ei ole tietoista, mutta hän ei ole tullut ajatelleeksi, mitä kuvaa toiminta minun suuntaani lähettää. Mutta mielestäni kaikesta tästä ei voi muuta päätellä kuin että ystäväni hän ei ole.
Vai mitä mieltä olette? Oletko itse jättänyt joitakin ystäviä kutsumatta juhliisi muun syyn kuin tilanpuutteen takia? Miksi?
Minä en haluaisi riskeerata ystävyyttäni todellisen ystäväni kanssa niin kuin "ystäväsi" tekee. Haluaisin myös tavata todellisen ystäväni aina kun se olisi mahdollista, koska tuntisin pyyteetöntä iloa hänen tapaamisestansa.
Samaa olen miettinyt itsekin.
Palvelusten pyytämisestä hän perustelee, että ne eivät ole hyväksikäyttöä, vaan hänestä on mukava nähdä minua näiden askareiden merkeissä, kun muulloin on niin kiireinen eikä kerkiä näkemään.
Heh, mitä selittelyä. Kerkiihän "ystäväsi" näkemään niissä juhlissa niitä muita ystäviä...Loukkaava manipulaattori ja hyväksikäyttäjä. Toki saat olla kanssani eri mieltä, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että vastasit jo itse omaan kysymykseesi jo avausviestissäsi ja samalla tavalla kuin minä tässä nyt sinulle.
Kiitos vastauksistasi. En ole kanssasi eri mieltä. Ihan samoja asioita olen tuumaillut.
Olen tosiaan vuosien varrella jo pariin otteeseen kertonut tälle henkilölle, kuinka hänen toimintansa minua loukkaa ja ollut katkaisemassa välejä häneen. Hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan halunnut tätä, koska "olen hänen rakas ystävänsä."
Mielestäni hänen toimintansa kuitenkin vastaansanomattoman selvästi osoittaa, että tämä ei ole totta.
Koska mikään kuitenkaan ei ole kuin hetkellisesti muuttunut, vaan mennyt taas takaisin samoihin uomiinsa, harkitsen jälleen välien katkaisemista tähän henkilöön. En vain jaksa ihmisiä, joiden taholta saan kokea jatkuvia pettymyksiä ja loukkaamista. Haluan suojella itseäni negatiivisilta tunnekokemuksilta, olen kokenut niitä jo niin paljon.
Olen rankalla kädellä karsinut elämästäni kaikki tällaiset henkilöt, jotka aiheuttavat minulle pahaa mieltä, käyttävät hyväksi tai kohtelevat epäkunnioittavasti eivätkä osaa arvostaa minua. Moni on saanut mennä.
En tunne tapausta, mutta oletko koskaan itse sanonut hänelle että "pyydä vain apua aina kun tarvitset jotain"? Nimittäin jos olet niin silloinhan syy ei ole hänessä.
Miten tämä liittyy siihen, että jätetään kutsumatta juhliin? Ja jos toinen on luvannut auttaa, saa toinen heittäytyä avuntarpeessa kuinka härskiksi tahansako?
Tottakai autan ystäviäni aina mielelläni. Jutun pointti vain on se, että mielestään hän osoittaa selvästi, ettei ole oikeasti ystäväni jättämällä minut ainoana ystävistään kutsumatta juhliinsa.
Kutsu on tullut vain, kun minun on haluttu tuovan ohjelmaa juhliin. Tämä loukkaa minua syvästi.
Katkaise välit ja katso mitä tapahtuu? Katuuko toinen tai kyseleekö edes perään? (Sitä paitsi ei ratkaisun tarvitse olla joko-tai. Joskus minullakin välit ovat katkenneet, mutta korjaantuneet myöhemmin, kun henkilöt ovat tahoillaan miettineet pitkään omaa toimintaansa ja vastuutaan. Sitten on puhuttu, sovittu ja jatkettu taas puolin ja toisin joustavammin ja huomaavaisemmin matkaa. Tämä on ilmeisesti todellista ystävyyttä, joka ei taipuu, muttei katkea koskaan lopullisesti.)