Moikka, mun pitää varmaan kävellä lankulta mereen tän viestin jälkeen, mutta pakko silti kirjoittaa.
Eli, olen laihtunut yllättävän lyhyessä ajassa ja helposti yli kymmenen kiloa,kuusi kiloa olisi vielä edessä.
Nyt huomaan katsovani toisia,nykyisiä lihavia ihmisiä hieman kieroon tyyliin että "tekis nyt toikin itelleen jotain."
Johtuisko tämä siitä, että koska laihduin mielestäni helposti,ajattelen jotenkin että se olisi ollut muillekin yhtä helppoa?
Eli, olen laihtunut yllättävän lyhyessä ajassa ja helposti yli kymmenen kiloa,kuusi kiloa olisi vielä edessä.
Nyt huomaan katsovani toisia,nykyisiä lihavia ihmisiä hieman kieroon tyyliin että "tekis nyt toikin itelleen jotain."
Johtuisko tämä siitä, että koska laihduin mielestäni helposti,ajattelen jotenkin että se olisi ollut muillekin yhtä helppoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei voi tietää mitä toinen ajattelee ja miksi. Mitä luulet johtuuko se siitä? Toisaalta, se mikä sun mielestä on helppoa, joku voi kokea vaikeaksi.
Itse yritän laihduttaa ja katson minäkin kieroon ihmisiä kun olen huomannut että itsekurista on kiinni! Mulla ei pudotettavaa ole enää kuin parisen kiloa, nytkin jo painoindeksi normaali. Ei ne kaikki lihavat voi millään olla iso luisia ja vajaatoiminnasta kärsiviä!!! Lähipiirissä yks lihava on mieltä et on isoluinen (naurettavaa) ja muut on lihavia kun eivät pysy poissa jääkaapilta. Ei vaikka zemppaisin ja tarjoudun lenkkikaveriksi! Sit valitetaan kun raajoihin koskee jne.. Että kyl mä ymmärrän miks ex lihavat katsoo muita lihavia määrätyllä silmällä. Kertoo siitä et on ylpeä itsestään ja syytä onkin! Et ole ainoa ja moni hoikka katsoo niitä lihavia pitkään, lihavat eivät halua ajatellakaan heissä olevan mitään vikaa. Vaan siis jos näkökenttä peittyy läskillä nii kyl väkisin jää ihmettelemään! Laihduttakaa! Pystytte siihen! :)
Olen minäkin ylpeä omasta saavutuksestani, 33kg painonpudotus takana ja olen nykyään normaalipainoinen. Mutta eipä tule mieleenkään katsoa muita ihmisiä kieroon, en koe olevani mitenkään parempi ihminen. Minä onnistuin tässä, monet muut onnistuvat asioissa, joita minä puolestani en pysty tekemään.
Itse katson usein lihavia lenkkeilijöitä ja koitan antaa niille telepaattisesti tsemppiä että ovat jaksaneet lähteä ulos pudottaa painoaan!
Sama juttu! Mulle tulee itsellenikin hyvä olo, kun näen ylipainoisia ja huonokuntoisia kuntosaleilla treenaamassa tai ulkona lenkkeilemässä. Ajattelen, että hitto, mitä positiivista tahdonvoimaa täällä väreilee!
Mutta sitten kun näen lihavia röhnöttämässä terassilla juopuneina ja turpeina, lastaamassa eineksiä ja mässyjä ruokakärryyn naama rutussa tai valittamassa kuntosalilla ettei jaksa (tai "mennään jo") niin fiilis kääntyy halveksunnan puolelle.
Jokainen saa olla toki niin lihava kuin haluaa, mutta negatiivisuuden kylväminen ympäristöön on kiellettyä! Kun käy sanomassa väsymystä valittavalle, että se on tehnyt ihan hyvän treenin, ja että tuosta on hyvä jatkaa, niin kummasti sen asenne piristyy ja saattaa vieläpä tehdä muutaman sarjan ihan vaan hyvää oloaan.
Joo ei oo enää ns. Myötätuntoo lihavia kohtaan vaan harmittaa että eivät viiti alottaakkaan laihdutusta..
Kävelyn ansiosta laihduin tosi paljon. söin vähän. lisäsin kilometrejä pikkuhiljaa ja mukavaa oli suunitella uusia reittejä missä käydä. sää oli todella hyvät eli senkin ansiosta yli 2 tunnin kävelyt onnistu. muita jotka on yli painosia niin tulee ajatuksia kyllä mut kesä on saanut monet tutut kuntoilee kukin tavallaan. mukava huomata innostus ja oon utelias kyllä miten heilä menee. nyt normaalipaino ja pysynyt hyvin kun syön ok ja liikun.
Ei ole tarvetta katsella nenänvartta pitkin muita joilla kiloja on.Tiedän että voivat olla ahdistuneita ja miten vaikeaa se painonnhallinta joillekkin on.Minulle oli tosi vaikeaa mutta nyt olen normipainossa.Paremminkin tekisi mieli halia sellaista ihmistä.