Alkamisajankohta mietityttää

Tuota voisi kehitellä siihen suuntaan, että kurssilaiset toisivat joka aamu päivärahat mukanaan, ja ne maksettaisi päivän lopuksi jokaiselle kurssilaiselle takaisin. Silloin ei tulisi lovea valtion kirstuun.

Mikko hyvä kirjoitti:

Tuota voisi kehitellä siihen suuntaan, että kurssilaiset toisivat joka aamu päivärahat mukanaan, ja ne maksettaisi päivän lopuksi jokaiselle kurssilaiselle takaisin. Silloin ei tulisi lovea valtion kirstuun.

Kurssitusjuttu oli vitsi nykyisestä politiikasta jonka mukaan työttömiä patistellaan kalliin yksityisen kurssittajan kursseille. Iso osa työttömistä ei pidä kurssitusjutuista sen enempää kuin ne tahot jotka koko leikin kustantavat.

Työvoimatoimistot patistelevat tänäpäivänä työttömiä tarjoaamaan yrityksille valtion tukirahaa siitä, että yritykset ottavat pitkään työttömänä olleen työnhakijan töihin. Tukiraha on parhaimmillaan kaksi kertaa työttömyysrahan suuruinen. Olennaisinta on se, että sadoille virkailijoille maksetaan siitä, että he pakottavat työtöntä tarjoamaan valtion rahaa yrittäjille.

Työtön on pieni rahareikä yhteiskunnalle verrattuna siihen miten työministeriö levittelee rahaa jonka se saa pääsääntöisesti yrityksiltä. Rahaa ehkä voidaan levitellä, mutta sitä en käsitä miksi työttömän pitää toimia työvoimatoimiston markkinamiehenä. Eikö olisi helpompaa ja halvempaa monistaa jokaiseen yritykseen lentolehtinen jossa työministeriö kertoo itse uusista toiminnoistaan ja siten myös jättää yrittäjille sen päätöksen, että ovatko he etsimässä valtion tukityöllistettyä vai ihan oikeaa työntekijää?

Työvoimatoimistossa 30 minuutin keskustelussa selvisi myös se, että virkailijalla ei ollut käsitystä todellisesta työelämästä taikka arkipäiväisistä konkreettisista asioista. Virkailija ei ymmärtänyt omasta autostaan hädintuskin senvertaa, että miten autoa tankataan. Työnteko ja työnhaku ei siis tänäpäivänä ole mitään konkreettista. Työ ja työnhaku on siis feminististä ihmis-suhde leikkiä jossa tekijä taikka työtön on vain pelinappula shakkilaudalla.