...silloin, kun se on yksipuolista! Nyt toivoisin, että olisin täysin tunteeton ihminen! Mielessä ei ole mitään muuta, kuin se yksi ihana nainen. Onko teillä muilla keinoja, joilla saisi ajatukset jonnekkin muualle...?
Rakkaus on syvältä...
mies26
141691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Unohtamiseen päihteitä, viinaa ja lääkkeitä. Parhaiten olen kuitenkin onnistunut toisella naisella tai pelailulla muiden kanssa.
Nih :D
Minkäs kissa karvoilleen mahtaa...
=) terkut vaan tädille!
Ala miettimään naisia vain esineinä ja leikkikaluina. Se auttaa. Tuppaa olla niin, että juuri sitä ei koskaan saa kehen rakastuu, ja sitten joutuu tyytymään puolivillaiseen. Parempi vain kovettaa tunteensa.
Ja siinä on sekin hyvä puoli, että kun oppii kohtelemaan naisia kuin paskaa saappaan alla, ei ole naisseurasta pulaa. Mervi Tapola Suomen ykkösnaiseksi vaan!
Turha se on yrittää ajatella muuta! Kun rakastaa vaan niin paljon ei voi ajatella mitään/ketään muuta! Ehkä se tunne joskus katoaa tai sitten ei... Kohta kolme vuotta takana eikä vieläkään muutosta tapahtunut..huoh..
Vasta kolme vuotta? Amatööri!
Mistäs tiedät että se on yksipuolista?Onko nainen sanonut niin tai jotain et haluu olla kaveri vai mistä päättelet?
Sen tietää siitä, jos nainen on kolme vuotta antanut ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa.
No et paini asian kansa yksin, mulla on sama homma jo 8 vuotta ja en pääse eroon tunteesta.Nainen kyllä tietää mun tunteet ja sillä on samoja tunteita mua kohtaa.Mut täs mennään eikä mahda mitään,ei kuulema voi jättää omaa ukkoaan kun rakastaa sitäkin liikaa.Ymmärrän häntä asiassa mut itse tulen hulluksi kohta asian kanssa.
TÄYSIN sama tilanne. Jahkataan ja kierrellään, tulee sellainen fiilis, että mulla on tälle naiselle ainoastaan se funktio, että mä tyydytän
sen tarvetta olla haluttu.
On se niin hienoa, kun joku ihailee, sanoo rakastavansa ja haluaisi tehdä hyvää. Mutta siinä sivussa voikin sitten jatkaa sitä tuttua, tylsää ja turvallista kotielämää.
En ymmärrä miksi. Tai sitten en vain halua ymmärtää. Onhan se toki vaikeata rikkoa totuttuja kaavoja ja hypätä tuntemattomaan, mutta myöskin helvetillisen väärin vehdata muiden kanssa ja vetää näiltä sitten matto alta.
Sanoin "naiselleni" viimeksi, että en halua häntä asiassa painostaa, mutta mä olen jo sanonut mun mielipiteeni asiassa, että soita kun tuut järkiisi ja haluat vaihtaa parempaan.
Sitä soittoa ei taida koskaan tulla. Jatketaan sitten ilmeisesti ymmärtelyä ja biisien kirjoittamista.
Mitäs sä sit itse koko ajan teet?Lopeta jahkailu ja anna muijalle kenkää!Eiks sulla oo ton enempää itsekunnioitusta,että annat kohdella itseäs noin?!
Ja mitä biisien kirjoitteluun tulee niin:samaa kai minunkin on sitten tehtävä kun en muuten saa vastakaikua..jos mä sit joskus laulan ne biisit,joku muu saa soittaa.
Kyllä mulla on itsekunnioitusta, mutta tässä asiassa en ymmärrä itseäni. Kai mulla on sitten joku pakottava tarve vääntää veistä mahassa, kun en voi sanoa tälle naiselle että juokse perseeseen.
Vaikka tietää ja tajuaa, ettei tästä suurella todennäköisyydellä tule ikinä yhtään mitään.
Rakkaus on hulluutta, se on ainakin selvää.
Tuli mieleen Hotakaisen teksti :
"En voi luoda onnellisena. Tuska sisään, tyttö ulos."
"Sanoin "naiselleni" viimeksi, että en halua häntä asiassa painostaa, mutta mä olen jo sanonut mun mielipiteeni asiassa, että soita kun tuut järkiisi ja haluat vaihtaa parempaan."
Eli käytännössä sanoit, että hän saa tulla kun häntä huvittaa ja että sinä olet aina tarjolla. Big mistake. Kiinitetäänpä ne kivekset takaisin. Sama pätee ensimmäiseen kirjoittajaan.
Itselläni ei ongelma ole aivan niin paha. Eräs rengastettu nainen soittelee aina silloin tällöin lähtemään ulos ja yleensä se johtaa aina johonkin. En ole vienyt asioita sänkyyn asti enkä aio viedäkään, vaan nautin hyvästä seurasta jutellen, tanssien ja puhuen pikkutuhmia. Ehkä sen takia suhde onkin pysynyt näin mukavana. Jos antaisin ohjat naiselle, siitä ei seuraisi minulle mitään hyvää. Parempi ettei asioita viekään pidemmälle, sillä voisinko loppujen lopuksi minäkään luottaa häneen, jos saisin hänet omakseni?
Biologisesti naisille on edullista pitää ympärillään niin paljon miehiä kuin mahdollista. Bonuksena mainittakoon heidän tarve näyttäytyä ja selvittää, kuinka hyvä markkina-arvo heillä onkaan. Te olette heille kakkosia. Sivelette heidän egoaan, mutta ette koskaan pääse minnekään. Vaikka pääsisittekin, olette todennäköisesti korvikkeita. Minäkin saatan olla tuolle naiselle kakkonen, mutta ainakin olen sitä omilla ehdoillani. Ei hänkään ole minulle ykkönen.