Miten teillä muilla, kuinka usein vierailette lapsenne ja miniän/vävyn luona? Annatteko heidän olla "rauhassa", kylään vain kutsusta vai oletteko niitä jotka "häiriköivät" jatkuvilla yllätyskäynneillä? Mitä miniät/vävyt ja lapsenne asiaan suhtautuvat?
Itse olen hyvin varovainen etten tuppaudu, mutta joskus tuntuu jotenkin pahalta, odottaisivatko he useammin yhteydenottoja. Meillä"nuoripari" on vielä lapseton ja toinen opiskelee vielä ja jotenkin tuntuu että elämäntilanne heillä on sellainen ettei esim yhteistä juttua välttämättä löydy, vaikka läheisiä ollaan!
Muuttuuko tilanne sitten kun heille tulee pikkuisia, lapsi tuo jutunjuurta varmasti enemmän!
Itse olen hyvin varovainen etten tuppaudu, mutta joskus tuntuu jotenkin pahalta, odottaisivatko he useammin yhteydenottoja. Meillä"nuoripari" on vielä lapseton ja toinen opiskelee vielä ja jotenkin tuntuu että elämäntilanne heillä on sellainen ettei esim yhteistä juttua välttämättä löydy, vaikka läheisiä ollaan!
Muuttuuko tilanne sitten kun heille tulee pikkuisia, lapsi tuo jutunjuurta varmasti enemmän!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Etkö huomaa, että olette vieraantuneet jo omista lapsistanne?
"ettei esim yhteistä juttua välttämättä löydy, vaikka läheisiä ollaan!"
Olisiko teillä "nuorenparin" toinen puolisko hankkinut teidät tilanteeseen, jonka takia käytät sanoja "häiriköidä" , "rauhassa" , "varovainen"
Tuollaisilla lähtökohdilla tilanne ei tule "muuttumaan sitten kun heille tulee pikkuisia."
Saman kokeneena tunnen merkit. Aikomuksena on aloittaa vieraille lapsille isovanhempina oloa. Sellaisia pienokasia on paljon, joilla isovanhemmat asuvat kaukana, tai isovanhempia ei ole lainkaan. Lapsilta, joilta puuttuu kokonaan sukuyhteys, haluamme antaa heille samaa tunnetta, kuin oikeiden isovanhempien kuuluu antaa lapsille.
Kysy lapseltasi, vierailetko hänen mielestään liian usein? Kysyvä ei tieltä eksy.
Jutunjuuri voi löytyä yhteisestä tekemisestä ja puuhastelusta... pelkästä kahvipöydässä kököttämisestä ei yhteisiä juttuja kerry.
Siis leffareissulle, teatteriin, matkalle, ulos syömään, tai yhteinen ruoanlaitto, leipominen, mökkipuuhat, kalastus, valokuvaus,
mitä nyt ikinä mielikuvitus voi keksiä.
Tai sitten, jos nuoripari ei tunnu halukkaalta, niin paras antaa olla heidän vaan omissa oloissaan.
Ehkä heillä sellainen vaihe elämässä, että haluvat muotoilla oman tapansa olla ja elää elämäänsä...
joten aika näyttää. Uskalla puhua, olla avoimempi ja kysyä suoraan asioita.
Kiitos Liina Anniina asiallisesta vastauksesta! Enpä huomannut tuossa aloituksessani mainita että nuori pari kyllä käy meillä viikoittain ja lapsemme harrastuksensa puitteessa useamminkin...se on sellaista poikkeilemista :)...ja oli jo puhettakin tuosta meidän vierailukerroista hänen kanssaan ja hän oli hiukkasen ihmeissään ja sanoi että ihan ok vierailumäärä!! Eli no hätä!
...ja "suurelle tarpeelle" tiedoksi että emme ole vieraantuneet lapsestamme, kysymys ei ollut siitä!! Käytin sanoja "häiriköidä ja olla rauhassa" siitä syystä että tällä palstalla on paljon juttuja miniöiden ja vävyjen tuskailusta liian usein toistuvista anopin ja apen vierailuista, ei siis omaa kokemusta!! Tsemppiä sinulle jos sinulla on ko. tilanne omalla kohdallasi!
HYVIN