Puolet elämästäni eli yli 20 vuotta olen ollut naimississa. Naimisissaoloaika on ollut se parempi puolikas vaikka eipä siinä ensimmäisessäkään puolikkaassa mitään erityistä vikaa ollut. Vaikeaa on silti ollut oikeastaan kaiken aikaa. Rakastan vaimoani enkä osaa kuvitella eläväni ilman häntä mutta en osaa myöskään elää hänen kanssaan. Olemme joissain asioissa niin erilaisia. Tämän takia jään usein iltaisin hereille yksin ja jos jokin asia painaa mieltä jään asiaa usein yksin pohtimaan. Silloin ei välttämättä ne parhaat ideat synny. Silti istun ja pohdin.
Yksi asioista mitä toistuvasti joutuu pohtimaan on meidän erilaiset seksihalut. Minä haluaisin usein ja hänelle riittäisi vähempikin. Asiasta on tietenkin usein puhuttu ja olemme molemmat tietoisia toisen tunteista ja tarpeista. Tiedän miten hän rentoutuu ja mistä hän pitää. Ja on meillä hyviä yhteisiä hetkiä ja joskus ne johtaa seksiinkin. Mutta minun oman hyvinvoinnin kannalta liian harvoin.
Käytin sanaa hyvinvointi koska nimenomaan siitä on kyse. Kyllä ihminen ilman seksiä tulee toimeen. Minulla tämä tilanne on kuitenkin tuottanut huonoa oloa. En saa unta, väsyn, jaksan harvemmin käydä lenkillä, saan vielä huonommin unta jne. Se on siis kierre jonka sitten joskus saan katkaistua ja sitten elämä maistuu taas.
Mitä asialle voin tehdä?
Voisin erota? Sitä minä välillä ajattelen mutta kyllä se vaan tuntuisi huonommalta ratkaisulta kuin nykytilanne. Tapasin äskettäin tutun eronneen miehen. Hän ei pitänyt itsestään huolta entiseen malliin. Viina tuntui maistuvan aika hyvin. Oli luultavasti hyvin yksinäinen ja kun vielä oli juuri päässyt eläkkeelle ei ollut enää työyhteisöäkään. Jos eroaisin olisi teitenkin ratkaisut omissa käsissäni. Olen vielä kaukana eläkeiästä ja ihmisiä minulla on muutenkin ympärillä. Silti pelkään että viihtyisin liikaa omissa oloissani ja varmaan iltaolutkin maistuisi entistä useammin. Eronneena minusta tulisi luultavasi vaan huonompi versio itsestäni. Enkä voi erota kun kerran rakastan vaimoani.
Mitä muuta? En voi muuttaa toista ihmistä joten pitää keskittyä asioihin mihin itse voin vaikuttaa eli muuttaa itseäni? Voisin siis opetella parisuhdetaitoja ja sitä kautta saada suhteemme paremmaksi. Olen kyllä huomannut että kun parisuhteen eteen käyttää aikaa ja vaivaa niin se paranee mutta en usko että 20 vuoden jälkeen enää mitään mullistavaa keskitään vaikka onhan sekin mahdollista.
Entä onko minussa itsessä päässä vikaa? Seksiriippuvainen? Mieleeni tulee 80-20 teoria. Kun seksi parisuhteessa toimii on sen merkitys kaikista suhtee osa-alueista noin 20 % mutta kun sitä ei ole sen merkitys kasvaa 80 %iin. Siinä vaiheessa saatan tuntea itseni seksiriippuvaiseksi. Mutta jos oikein ymmärrän niin seksiriippuvainen ajattelee seksiä lähes koko ajan ja pornokuvat jää päähän pyörimään. Itse käyn ihan normaalisti töissä ja mietin ihan tavallisia asoita eli seksiajatukset ei kuitenkaan täytä päivääni. Tuskin edes jaksaisi päivittäistä seksiä enkä koe että se olisi aina mielessä. Melko normaalit tarpeet minulla on enkä lähtisi tilannettani hoitamaan sairautena. Vaimollani on ollut haluihin vaikuttavia sairauksia mutta on nyt kuitenkin perusterve. Me ollaan siis molemmat terveitä mutta on vaan erilaiset halut. höh.
Entä ulkopuolinen suhde? Seksisuhteesta en kokisi enää tässä vaiheessa luultavasti huonoa omaatuntoakaan. Valehdella en osaa mutta ei kaikkia asioita tarvitse kertoa. Herrasmies pitää seikkailunsa salassa. Enpä kuitenkaan tiedä miten homma käytännössä voisi toimia. Mukavan seikkailukumppanin löytäminen voi olla vaikeaa. Mitä jos nainen haluaa jotain enempää. En halua elättää toivekuvia kenelläkään. Prostituoitukaan ei kiinnosta, sepä olisi helppo keino mutta ei siinä varmaan tuntisi itseään kovin haluttavaksi eikä saa aidosti tuottaa toiselle mielihyvää. Olisi tietenkin mahdollista löytää joku, joka on vastaavassa tilanteessa kuin minä. Mutta en halua olla sotkemassa toisten asioita. Voi myös olla että sotkisin omat asiani. Miten asiat pysyisi varmasti salassa? Ja miten minä tapaisin ketään kun ei ole aikaa ja kiinnostusta lähteä kapakoihin notkumaan? Tällaisista seikkailuista välillä haaveilen mutta haaveina ne on toistaiseksi pysyneet. Haavemaailma ja todellinen maailma taitaa olla kaksi eria asiaa. Ehkä hyvä niin… mutta ehkä joskus…
Entä toimisiko elämän täyttäminen muilla asioilla niin ettei ehtisi murehtia niin paljon? Olen joskus urheillut aika paljon. Tällä hetkellä tulee lenkkeiltyä aika vähän ja kyllä sitä määrää voisi lisätä. Siitä tulee hyvä olo. Tämä olisi varmaan hyvä idea. Itse asiaan tämä ei kuitenkaan ratkaise. Seksihaluihin treenaaminen vaikuttaa lähinnä lisäävästi joten ongelma ei katoa mihinkään. Vointi kyllä paranisi sekä fyysisesti että henkisesti. Taidanpa lähteä illalla lenkille. Ehkä vaimokin lähtisi mukaan. Lenkkiseuraa saa kotoa helpommin kuin seksiseuraa.
En välttämättä kaipaa mitään neuvoja, halusin vaan vähän kirjoittaa. Mutta saa toki kommentoidakin jos jotain ideoita on! :)
Yksi asioista mitä toistuvasti joutuu pohtimaan on meidän erilaiset seksihalut. Minä haluaisin usein ja hänelle riittäisi vähempikin. Asiasta on tietenkin usein puhuttu ja olemme molemmat tietoisia toisen tunteista ja tarpeista. Tiedän miten hän rentoutuu ja mistä hän pitää. Ja on meillä hyviä yhteisiä hetkiä ja joskus ne johtaa seksiinkin. Mutta minun oman hyvinvoinnin kannalta liian harvoin.
Käytin sanaa hyvinvointi koska nimenomaan siitä on kyse. Kyllä ihminen ilman seksiä tulee toimeen. Minulla tämä tilanne on kuitenkin tuottanut huonoa oloa. En saa unta, väsyn, jaksan harvemmin käydä lenkillä, saan vielä huonommin unta jne. Se on siis kierre jonka sitten joskus saan katkaistua ja sitten elämä maistuu taas.
Mitä asialle voin tehdä?
Voisin erota? Sitä minä välillä ajattelen mutta kyllä se vaan tuntuisi huonommalta ratkaisulta kuin nykytilanne. Tapasin äskettäin tutun eronneen miehen. Hän ei pitänyt itsestään huolta entiseen malliin. Viina tuntui maistuvan aika hyvin. Oli luultavasti hyvin yksinäinen ja kun vielä oli juuri päässyt eläkkeelle ei ollut enää työyhteisöäkään. Jos eroaisin olisi teitenkin ratkaisut omissa käsissäni. Olen vielä kaukana eläkeiästä ja ihmisiä minulla on muutenkin ympärillä. Silti pelkään että viihtyisin liikaa omissa oloissani ja varmaan iltaolutkin maistuisi entistä useammin. Eronneena minusta tulisi luultavasi vaan huonompi versio itsestäni. Enkä voi erota kun kerran rakastan vaimoani.
Mitä muuta? En voi muuttaa toista ihmistä joten pitää keskittyä asioihin mihin itse voin vaikuttaa eli muuttaa itseäni? Voisin siis opetella parisuhdetaitoja ja sitä kautta saada suhteemme paremmaksi. Olen kyllä huomannut että kun parisuhteen eteen käyttää aikaa ja vaivaa niin se paranee mutta en usko että 20 vuoden jälkeen enää mitään mullistavaa keskitään vaikka onhan sekin mahdollista.
Entä onko minussa itsessä päässä vikaa? Seksiriippuvainen? Mieleeni tulee 80-20 teoria. Kun seksi parisuhteessa toimii on sen merkitys kaikista suhtee osa-alueista noin 20 % mutta kun sitä ei ole sen merkitys kasvaa 80 %iin. Siinä vaiheessa saatan tuntea itseni seksiriippuvaiseksi. Mutta jos oikein ymmärrän niin seksiriippuvainen ajattelee seksiä lähes koko ajan ja pornokuvat jää päähän pyörimään. Itse käyn ihan normaalisti töissä ja mietin ihan tavallisia asoita eli seksiajatukset ei kuitenkaan täytä päivääni. Tuskin edes jaksaisi päivittäistä seksiä enkä koe että se olisi aina mielessä. Melko normaalit tarpeet minulla on enkä lähtisi tilannettani hoitamaan sairautena. Vaimollani on ollut haluihin vaikuttavia sairauksia mutta on nyt kuitenkin perusterve. Me ollaan siis molemmat terveitä mutta on vaan erilaiset halut. höh.
Entä ulkopuolinen suhde? Seksisuhteesta en kokisi enää tässä vaiheessa luultavasti huonoa omaatuntoakaan. Valehdella en osaa mutta ei kaikkia asioita tarvitse kertoa. Herrasmies pitää seikkailunsa salassa. Enpä kuitenkaan tiedä miten homma käytännössä voisi toimia. Mukavan seikkailukumppanin löytäminen voi olla vaikeaa. Mitä jos nainen haluaa jotain enempää. En halua elättää toivekuvia kenelläkään. Prostituoitukaan ei kiinnosta, sepä olisi helppo keino mutta ei siinä varmaan tuntisi itseään kovin haluttavaksi eikä saa aidosti tuottaa toiselle mielihyvää. Olisi tietenkin mahdollista löytää joku, joka on vastaavassa tilanteessa kuin minä. Mutta en halua olla sotkemassa toisten asioita. Voi myös olla että sotkisin omat asiani. Miten asiat pysyisi varmasti salassa? Ja miten minä tapaisin ketään kun ei ole aikaa ja kiinnostusta lähteä kapakoihin notkumaan? Tällaisista seikkailuista välillä haaveilen mutta haaveina ne on toistaiseksi pysyneet. Haavemaailma ja todellinen maailma taitaa olla kaksi eria asiaa. Ehkä hyvä niin… mutta ehkä joskus…
Entä toimisiko elämän täyttäminen muilla asioilla niin ettei ehtisi murehtia niin paljon? Olen joskus urheillut aika paljon. Tällä hetkellä tulee lenkkeiltyä aika vähän ja kyllä sitä määrää voisi lisätä. Siitä tulee hyvä olo. Tämä olisi varmaan hyvä idea. Itse asiaan tämä ei kuitenkaan ratkaise. Seksihaluihin treenaaminen vaikuttaa lähinnä lisäävästi joten ongelma ei katoa mihinkään. Vointi kyllä paranisi sekä fyysisesti että henkisesti. Taidanpa lähteä illalla lenkille. Ehkä vaimokin lähtisi mukaan. Lenkkiseuraa saa kotoa helpommin kuin seksiseuraa.
En välttämättä kaipaa mitään neuvoja, halusin vaan vähän kirjoittaa. Mutta saa toki kommentoidakin jos jotain ideoita on! :)
Vastaukset 115
Vanhimmat
Ihan samanlaista täällä, mutta olen nainen. Onhan sitä tullut mietittyjä vaikka mitä ratkaisua, mutta sinnikkäästi yritän jaksaa tämän tuskan kanssa.
ymmärrän olosi. Minulla aivan samanlainen tilanne ja ajatuksia. Olen siis mies. Lisäksi minua vaivaa ajatus siitä etten seksuaalisesti merkitse mitään vaimolleni. Hän ei halua minua ikinä...siis olisi kova olla haluttu tai jotenkin rakkauden kohde. Meillä on pitkä liitto takana, ja oikeastaan koko ajan on asetelma ollut sama. Minä himoitsen vaimoani, hän ei tarvitse minkäänlaista hellyyttä. Aikoinaan halusin eron, minulla oli sivusuhdekin jota en lopuksi edes salaillut. Suhteessa hullaannuin siihen että nainen halusi läheisyyttäni ja seksiä kanssani. Sen selvittelyn jälkeen vaimo halusi jatkaa kuitenkin kanssani ja vähän aikaa menikin paremmin. Mutta puutteessa tässä on oltu taas kymmenen vuotta.
Naisena tulee mieleen pari seikkaa.
Nainen haluaa kyllä seksiä, jos saa siitä nautintoa. Sen sijaan jos se ei tunnu ihmeelle, sitä ei ole kiinostunut harrastamaan ollenkaan. Onko teillä tekniikka hallussa, oikeasti? Tiedättekö aidosti, mistä vaimonne pitäisi?
A, tilatkaa useampi seksiopas netistä ja opiskelkaa huolella
B, yrittäkää kyselemällä tms selvittää, mistä vaimo pitää tai mikä ei tunnu hänestä ihmeemmältä
Selvittäkää, onko vika lisäksi muualla. Onko tyytymättömyyttä kotitöistä tms
Oletteko lihoneet? Huolehditteko ulkonäöstänne? Katsokaa peiliin monella tapaa.
Syökö hän ehkäisypillereitä? Se aikaansaa haluttomuutta. Siirtykää toisenlaiseen ehläisyyn, jos sitä vielä tarvitaan.
Siis hetkinen...
Onko seksin onnistuminen kiini vain miehen tekniikkataidoista? Eikö naisen itse tarvi tuntea itseään tai osata mitään?
Jos mies ei tiedä mistä vaimo pitää niin eikö vaimon pitäisi kertoa se miehelle ilman kiertelyä ja kaartelua?
Kokemukseni mukaan kotityöt eivät ihmeemmin liity seksiin, vaan ovat oivallinen tekosyy kaiken mahdollisen välttelemiseen. ainakin omalla sukupolvelaani molemmat tekevät kotitöitä.
Samaten täällä, olen myös nainen. Aina mies lupaa, että "ryhdistäytyy" ja "muistaa" seksin...
Ei toinen ihminen voi tuottaa nautintoa, jos ko henkilö ei anna itsensä nauttia. Ei tunne omaa kroppaansa, ei osaa välttämättä edes tyydyttää itseään. On niitäkin, jotka eivät edes tiedä, miltä orgasmi tuntuu. Tai sitten niitä, jotka automaattisesti laittavat robotin seksin ajaksi päälle velvollisuudentunnosta. Siinä pitää olla molemmat päät mukana.
Olet näköjään ottanut askeleen eteenpäin perustamalla tänne tilin. Allekirjoitan monet kirjoittamasi asiat, mutta mieti voitko kunnioittaa itseäsi enää sen jälkeen, kun jäät sivusuhteestasi kiinni. Ennen pitkää ne paljastuvat kuitenkin. Kaikki voi mennä uusiksi paljon ikävämmällä tavalla kuin ottamalla ero.
Jos asia on niin tärkeä, että olet valmis vaarantamaan avioliittosi ikävimmällä mahdollisella tavalla, eikö olisi parempi puhua vaimon kanssa asumuserosta. Sinä aikana molemmat voivat halutessaan olla muiden kanssa. Jo keskustelu asumuserosta varmasti avaisi vaimon silmät sille, miten paljon asiasta kärsit. Seksuaaliterapiaakin on olemassa. Seksuaalista halua voi virittää ja ruokkia monin tavoin.
Kiitti vastauksista! "Mukava" huomata että on muitakin vähän samantyyppisessä tilanteessa.
Mahdollisesta sivusuhteesta kiinni jääminen kyllä pohdituttaa tietenkin. Mutta sivusuhde kuulostaakin jo vähän isommalta hankkeelta kuin jokin enemmän satunnainen kertajuttu. Ei kyllä onnistuisi pyörittää eri suhteita rinnakkain. Mutta jos olisi joku, jonka kanssa kerran kesässä joisi iltapäiväkahvit ja kävisi sitten vähän peiton alla touhuamassa jos molemmat on sillä tuulella, ihan vaan koska se olisi hauskaa. Ehkä ei sellaista naista ole olemassakaan? Ja jos olisikin niin käykö sitten niin että yksittäiskerta muuttuu säännöllisyydeksi ja sitten alkaa kaikki tv-sarjoista tutut suhdekoukerot. Aika pelottava ajatus kyllä.
Hyvä jos tilin perustaminen tänne on askel eteenpäin. :)
Netissä on satoja satunnaista seksiseuraa haluavien keski-ikäisten, varattujen ukkomiesten ilmoituksia. Kuka haluaa riskeerata oman turvallisuutensa ja terveytensä vastaamalla tuollaiseen ilmoitukseen? Tietyissä elokuvissa naiset ja miehet ovat vastustamattoman haluttavia ja seksi mahtavaa tai ainakin ääntä riittää, mutta, kuten itse sanoit, ehkä se on enemmän satumaailmaa kuin todellisuutta.
En tiedä naisista mutta ainakin itsessäni älyllinen toiminta tapahtuu välillä yläpäässä ja välillä alapäässä. Hissi vaan ei aina mene ylös asti ja sitä voi tehdä aika erikoisia päätöksiä seksin ja hetken hurmion takia. Niin ainakin minä teen vaikka rohkeus ei aina riitäkään niin pitkälle kun toivoisin. Hyvä niin kai...
Mutta pointtini siis on että ehkä joku ilmoituksiin vastailee vaikka järjellä ajateltuna se ei välttämättä ole turvallista. (?)
No, itse en vielä mitään netti-ilmoituksia ole laittanut. Noin kun sinä ne kuvailet niin homma ei kuulosta kovin hohdokkaalta. Elokuvissakaan nämä vastuttamattoman haluttavat hahmot ei yleensä löydä toisiaan netistä. Usein ne bongaavat toisensa cocktailkutsuilla tai salaisten agenttien rosvojahdissa tai maailmanpelastustehtävissä. Pitäsikai miettiä vähän uutta ammattia ja harrastuksia. :)
Eipä ole minullakaan kokemusta, tuskin tuleekaan. Mielikuva nettiseurasta on luotaantyöntävä tai anti-glamöröösi, agentit eivät pane nettiin seuranhakuilmoituksia. Ihmiset käyttävät vaivaa siihen, että bongaavat ihastuksensa "sattumalta" jne. eli jotenkin tuo mekanistinen ja kaupankäyntimäinen asenne ei kiinnosta.
Onhan varmasti naisia, jotka hakevat riskiseksiä, mutta se on harvinaisempaa kuin miehillä yksinkertaisesti siksi, että harvemmin miehiä raiskataan kuin naisia, esimerkiksi. Riski joutua rikoksen kohteeksi on tuollaisessa vain liian suuri puhumattakaan siitä, että henkilön oma kuvailu itsestään ei välttämättä lainkaan pidä paikkansa naisen mielestä!
Täällä vielä ainakin yksi rouva joka on samassa tilanteessa ja myöskin pohtinut samoja asioita kuin sinä. Olen sitä mieltä että seksi kuuluu ehdottomasti parisuhteeseen ja jos ei sitä sieltä saa niin on haettava sitten varmaan muualta.Ja jos mies on niin itsekäs että phtaa vielä senkin jälkeen kun on asiasta keskusteltu niin nainen ansaitsee kyllä jonkun toisen petikaverin.
Niin, kuinka kauan siitä asiasta pitää keskustella että puutteessa elävä on mielestänne oikeutettu hakemaan seksinsä muualta.
Minä (40 v mies) kärvistelin vuosia kuivassa liitossa kun vaimo (34 v) ei ollut kiinnostunut minusta seksuaalisesti parin alkuvuoden jälkeen. Yritin avata keskustelua eri tavoilla ja viedä asiaa eteenpäin. Joskus tilanne parani keskustelujen myöstä pariksi viikoksi mutta sitten seksi taas loppui. Parisuhdeterapiaakin ehdotin, mutta vaimo ei halunnut puhua asiasta ulkopuolisen kanssa, eikä oikeastaan minunkaan kanssani. Työ täytti kaiken hänen elämässään, lapsia meillä ei ole.
Sitten kyllästyin ja totesin vaimolle että nyt hankin seksini muualta kun et sitä halua. Vaimo tähän totesi että senkun vaan. Sitten kun minulla oli joku yhden illan suhde niin vaimo alkoi riehumaan ja riitelemään katkerana. Ehdotin eroa mutta sekään ei kelvannut. Tätä en ymmärrä? Miksi vaimo haluaa elää kanssani, vaikka ei ilmiselvästi siedä lainkaan seksinkaipuisen kosketustani?
Hiljattain, vihdoin vuosien pohdintojen ja yritysten jälkeen etsin itselleni vuokrakaksion ja muutin pois kotoani. Toisaalta oloni on hyvä kun saan aloittaa elämäni vähän kuin puhtaalta pöydältä, mutta välillä huomaan että minusta on tullut katkera vanha ukko. Juuri juttelin ex-vaimoni kanssa puhelimessa ja hän kyseli olisiko mahdollista vielä perua ero ja palata yhteen... voihan vee...
En varmaan koskaan pysty enää luottamaan ja sitoutumaan yhteenkään naiseen tämän kokemukseni pohjalta. Tiedän että kukaan ei pihtaa tarkoituksella, mutta miksi antoi minulle vuosien ajan turhaa toivoa kun ei ollut todellista halua ati kykyä ratkaista ongelmaa? Ja miksi puhui uudelleen yrittämisestä? Voisiko joku nainen kenties avata minulle tätä logiikkaa?
Onko olemassakaan sellaisia naisia, jotka aidosti haluavat miestään seksuaalisesti sen parin vuoden alkuhuuman jäätyä taake?
Vastaus viimeiseen kysymykseesi: on. Olen ollut naimisissa 22 vuotta ja seksuaalielämämme on kukoistanut kaikki nämä vuodet. Ehkä tämä on pitkälti luonne ja elämänhistorian kysymys. Malli seksuaalisuuteen tulee jo kotoa, toisaalta jokaisen pitäisi mielestäni pohtia itse omia mallejaan, jotta seksuaalisuus voisi koko ajan kehittyä ja muuttua. Kun ihminen vanhenee, seksuaalisuus on sitä nautinnollisempaa, mitä paremmin itsensä ja toisen hyväksyy. Aina ei haluta, mutta kosketukseen pitäisi mielestäni suostua aina. Ellei, se on toisen hylkäämistä. Oma kokemukseni on, että mitä enemmän seksiä on, sitä useammin sitä haluaa. Mutta seksi ei saa olla tylsää, molemmat ovat monipuolisuudesta vastuussa.
Jos olisin mies, valitsisin naisen, joka pitää luonnostaan hellyydestä ja kosketuksesta, niin seksi tulee luonnostaan mukana. Monipuolinen seksi ja helppous keskustella siitä mitä voisi kokeilla ja mistä pitää suhteen alusta alkaen ennustaa ehkä hyvää jatkoa ajatellen, siis nimenomaan sellainen, jossa nainen on aktiivinen ja kiinnostunut seksuaalisuudesta muunakin kuin suorituksena. Jos itse olisin mies, etsisin lempeää naista, joka ei usko tiukkoihin sukupuolirooleihin. En miehenä suostuisi tilanteeseen, jossa seksiä pitää "pyytää" ja "antaa" niin kuin se olisi jokin kauppatavara.
Kunnioitan suuresti ratkaisuasi eli sitä, että olit vaimollesi rehellinen. Seksuaalisuus on tärkeimpiä asioita avioliitossa, samoin rehellisyys ja sitoutuminen.
Tutun kuuloisia ajatuksia!
Meillä on lapsia ja siksi nuo sinun tekemät ratkaisut tuntuu mahdottomilta tehdä. Onhan ne tietenkin muutenkin vaikeita koko elämän suuntaan vaikuttavia päätöksiä. Hyvä että olet pysynyt rehellisenä.
Mietit milloin on oikeutettua hakea seksinsä muualta. Itse olen ajatellut että ei se ole koskaan oikeasti oikeutettua. Se on aina jollain tavalla väärin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta harva muutenkaan elä kaikkien sääntöjen mukaan joten kyllä tässäkin voi antaa itselleen oikeuden joustaa jos siltä tuntuu. Tehdään siis tietoisesti väärin jos tehdään.
Fiksua tekstiä!
Tuosta keskustelusta vielä. En tosiaan usko, että seksiongelmia ratkaistaan keskustelemalla puolison kanssa. Silloin kannattaa hakea ulkopuolista apua, jos on kovasti keskusteltava ongelmista eli puhe on ongelmakeskeistä, ei ratkaisukeskeistä.
Normaalit ja jokaisessa liitossa vastaan tulevat asiat kuten tilapäinen haluttomuus ja kiireisyys tai se, että seksi tuntuu tylsältä, kaivataan vaihtelua: ne ratkaistaan toiminnalla, ei keskustelemalla. Toiminta on läheisyyttä monessa muodossa, toisenlaisia tapoja ja paikkoja seksille, usein, ei kuitenkaan aina edeten varsinaiseen seksiin asti. Ei makeaa mahan täydeltä. Pitää olla aina jotain, mitä odottaa, jotain uutta, sen eteen pitää nähdä vaivaa. Mutta yksin ei voi urakkaa tehdä. Itse lähtisin aika nopeasti liitosta, jossa mies alkaisi jättää kaikkea tuollaista minun vastuulleni. Kuihtuisin nopeasti, menettäisin elämäniloni ilman seksiä. Eihän avioliitto ole kaveruutta tai jos on, molempien pitäisi olla sitä mieltä, että niin on hyvä.
Luulen, että monen seksuaalisesti haluttoman naisen takana ei ole mitään sen ihmeempää traumaa, vaan se, että seksuaalisuus on vain unohtunut ja muuttunut velvollisuudeksi arjen paineissa, vire puuttuu. Yksi syy voi olla, että sukupuoliroolien takia jotkut naiset voivat ajatella, että seksi on jotenkin miehen vastuulla eli roolitus on jäykkää (mikä näkyy myös seksuaalisuuden toteuttamisessa). En tiedä auttaisiko asiaa, jos seksuaalinen aktiivisuus otettaisiin mukaan terveyden ja kauneudenhoitovinkkeihin. Monet naisethan ottavat terveys-ja kauneusvinkit vakavasti, koettavat syödä terveellisesti, kuntoilevat jne. Seksi on terveydelle vähintään yhtä tärkeää, ja sitä se on myös ulkonäölle. Se laihduttaa, saa iloiseksi, tyytyväiseksi omaan vartaloon, seksi myös tuo halun näyttää hyvältä ja feminiiniseltä. Se parantaa enemmän elämänlaatua kuin kolesteroliarvot.
On ihmisiä, joille seksi ei ole kovin tärkeää, mutta jotka silti vilpittömästi rakastavat puolisoaan. Voin siis hyvin ymmärtää, jos vaimosi halusi elää kanssasi, vaikkei halunnutkaan seksiä. Riippuu, minkä merkityksen seksille elämässä ja parisuhteessa antaa.
Jos parisuhteessa on ongelmia, joista toinen ei halua edes puhua, se ei ole mielestäni oikeutus hakea seksiä muualta (paitsi jos puolisot sopivat niin). Itse koen niin, että vaikka mieheni pihtaisi, muilta en kuitenkaan saisi sitä samaa läheisyyttä ja tunneyhteyttä. Jos ongelmista ei voi edes puhua eikä ole halua yrittää ratkoa niitä, silloin on hyvä syy erota ja yrittää hakea uutta onnea. Riskinsä siinäkin. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja, joista pitää valita vähiten huono.
Olen huono selittämään haluttomuutta ja seksittömyyttä, mä kun haluan aidosti miestäni vielä parinkymmenen vuoden alkuhuuman jälkeen.
Niinpä, kaikkien joile seksi on tärkeää pitäisi valita kumppanikseen samanlainen ihminen joka myös arvostaa seksiä. Käytännön elämässä asia on huomattavasti monimutkaisempaa. Ehkä sinulla on asiat niin hyvin että et tajuakaan kuinka onnellisessa ja harvinaisessa asemassa olet.
Huomattavan suuri osa naisista ei pidä seksiä mitenkään merkittävänä osana elämää. No selväähän on että nainen kuin nainen löytää helposti seksiseuraa halutessan, toki ne muut toiveet suhteen osalta eivät sitten välttämättä toteudukaan yhtä helposti. Mutta siis tästä johtuen naisten suhde seksiin on erilainen kuin useimmilla miehillä. Meille miehille puolestaan seksin saaminen on useinkin kovan ponnistelun takana ja edes harvan säännöllisen seksin takia joutuu sietämään monenlaista naisen metkuilua. Tässä mielessä suurin osa miehistä joutuu suostumaan suurimman osan elämästään mainitsemaasi tilanteeseen, jossa seksi pitää pyytää ja antaa. Valitettavaa, mutta näin se vain menee.
Lisäksi käytännössä on vaikea löytää seksuaalisesti sopiva kumppani myös siitä syystä, että suhteen alkuvaiheessa moni vähän kylmempikin naaras (tai uros) jaksaa hetken esittää seksinhaluista saadakseen toisen sitoutumaan suhteeseen. Tämä on mielestäni erittäin epäreilua ja karhunpalvelus molemmille, varisnkin kun lapset on tehty niin toinen puoliso jätetään siihen kylmään suhteeseen riutumaan puutteeseensa.
V1tuttaa niin helvetisti, taidan alkaa homoksi!!!
Varmaan tällainen ongelmakeskeisyys on aika syvällä meissä suomalaisissa tai ihmisissä yleensä. Tämän lukeminen on ihan terapiaa. Ongelmakeskeisyys -> ratkaisukeskeisyys ja vatvominen -> toiminta!
No, ei mikään estä kokeilemasta miestenvälistä seksiä, eikö. Se voi olla vaikka kuinka kivaa, vaikka on siinäkin varmasti omat ongelmansa pitemmän päälle. Ei ole helppoa löytää kumppania, jonka kanssa kaikki natsaa, ei homon eikä heteron, tajuan kyllä olevani onnekas tässä suhteessa.
Olen monesti ajatellut, että miesten osa on tosi hankala ml. tuo seksin saamiseen liittyvä ponnistelu. Kirjoitit siitä hyvin. Naisen metkuilunkin tiedän, en vain harrasta sitä seksin saralla... mutta välillä itseänikin naurattaa, miten "loogisia" jotkut juttuni ovat. Luulen, että miehet ovat monessa suhteessa, mutta eivät fyysisesti, se heikompi osapuoli.
Niin, olisi kyllä hyvä jos osaisi paremmin nähdä asioista myönteiset puolet ettei aina tunnu että kahden huonon asian väliltä pitää valita. Vaikka näin; -"Hyviä uutisia kulta, olen ajatellut kesäksi hakea jännän seksisuhteen tämän meidän suhteen rinnalle". Hah, ei ehkä ihan realistista meillä. Mutta oppisinpa kuitenkin näkemään ne hyvät puolet kaikista vaihtoehdoista eikä vaan huonoja...
Laittaisin vielä paremmaksi ja lisäisin peruskoulun tai lukion terveystiedon seksuaalikasvatukseen. Toki nuori tuossa iässä ei varmastikaan saa asiasta oikein mitään itseensä kun seksuaalisuus on vielä niin alkutekijöissään.
Nykyisinhän luullakseni pojille opetetaan että pitää kunnioittaa naisen koskemattomuutta jne. Samalla tavoin nuorille tytöiile voisi opettaa oman seksuaalisuuden tunnistamista ja vaalimista, niin sitten aikuisena se seksi ei jäisi aina miehen vastuulle ja naiset osaisivat hieman paremmin kertoa toiveistaan ja tarpeistaan.
Tämä kuvaa nykyistä tasa-arvomeininkiä varsin hyvin. Pojille opetetaan että naisilla on oikeuksia parisuhteessa. Miehillä ei ole parisuhteessa oikeuksia lainkaan, joten tytöille ei tarvitse opettaa muuta kuin pitämään omia puoliaan paremmin...
Jep taas tuttuja ajatuksia vaikkakin aika kyynisiä. Tuo on tuttua että seksin saamiseksi joutuu kaikenlaista käymään läpi ja naisen metkuiluja sietämään. Tuohon liittyy myös mitä aikaisemmin kirjoitin että ajatustoiminta tapahtuu alapäällä. Miehenä en ole tässä tilanteessa oma itseni. Suhteen alkuvaiheessa mm. "tykkäsin" hömppäelokuvista ja vaatekaupoissa käymisestä. Nyt kyllä tiedän paremmin mistä tykkään mutta vieläkin on usein tilanteita jossa eri ruumiinosat haluaa ohjata toimintaa eri suuntiin.
Voisihan sitä ryhtyä vielä vähän kyynisemmäksi mutta eipä se taida auttaa mihinkään. On ne naiset ihan yleisesti kuitenkin hyvin mielenkiintoisia kaikin puolin...
"Jos olisin mies, valitsisin naisen"
Ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Meillä oli 15 vuotta upeaa seksiä ja sittemmin 15 vuotta selibaattia. Elämää ei voi hallita.
Tuntuu siltä, että ennen pitkää mies lakkaa olemasta seksiobjekti naiselle. Toisilla muutos kestää kuukausia, toisilla vuosikymmeniä.
Ehkä helpointa on niillä, joiden vaimo ei ole oikeasti koskaan ollut seksistä kiinnostunut ja on ajatellut sen olevan vain keino pitää mies motivoituna. Näillä naisilla lopahdusta ei tapahdu koskaan. "Onneksi" tuntuu olevan paljon miehiä, joita naisen passiivisuus ei kiusaa, joten toimivia pariskuntia voi muodostua.
Tekstissäsi on paljon yleistyksiä. Mistä voit tietää, että jonakin päivänä mieheni väistämättä lakkaa olemasta minulle haluttava? Ei ihmissuhteissa voi mennä sen taakse piiloon, että naiset tai miehet ovat sitä ja tätä. Elämää ei voi täysin hallita, mutta omia tekoja voi hallita, keskustelemalla ajatuksia ja tunteita voi hallita ja ymmärtää paremmin. Muiden syyttämisellä ei pitkälle potki. Elämä muodostuu pitkälti sellaiseksi, millaiseksi omat teot ja ajatustavat, elämäntyylit sen muovaavat. Esimerkiksi pettäminen voi rikkoa rakkauden lopullisesti. En millään muotoa ole fatalisti, aina kannattaa uskoa ja tavoitella hyvää.
Onhan meitä. Itsekin haluaisin enemmän seksiä kuin mitä suhteessani (15 v yhdessä) saan. Mutta kun halut eivät sovi yhteen niin minkäs teet. Lapsiakin on, joten mihinkään itsekkäisiin tekoihin ei ole mahdollisuutta.
Jep, vaikka en usko että pihtaus olisi suoraan itsekkyyttä. Ei toinen välttämättä mahda haluttomuudelleen mitään.
Mutta itsekkyyttä tai ei niin lopputulos on sama, ei seksiä, unettomia öitä ja harmaita hiuksia... tylsää ja hankalaa
Omasta puolestani olen jo vuosia sitten luovuttanut. Elämä on v-mäinen keksintö eikä jaksa kiinnostaa minua enää.
no en tiedä onko itsekkyyttä vai mitä mutta minun elämääni seksi kuuluu kyllä useammin kuin kerran vuodessa, sitäpaitsi olen vasta vähän yli40v enkä mikään vanha mummo vaan seksuaalisesti hyvässä iässä
Samaa mieltä. Ikää myös vähän yli 40 ja tuntuu että tässähän sitä ollaan ihan parhaassa iässä. Ikävä on olla ilman kun aika paljosta jää paitsi.
näin on ja seksi on kuitenkin yx elämän parhaimmista nautinnoista...
Eilen oltiin vaimon kanssa lenkillä ja puutarhahommien jälkeen kärräsin häntä kottikärryillä ympäri pihaa. Lapset oli ihmeissään. Meillä on oikeasti usein aika hauskaa.. vaan sitten tämä halujen ero. Illalla silitin hänen tukkaa kunnes hän nukahti ja itse jäin hereille. :/
Tämä on ollut hyvä keskustelu tähän mennessä. Kiitos teille siitä! Luulen että olen kirjoituksistanne oppinutkin jotain. Jos joku haluaa seikkailuseuraa niin tiedoksi että minä olen nykyisin salainen agentti ja todella haluttava.
Väkisinkin tulee mieleen ajatus siitä, mitä vaimosi näistä esiin tulleista ajatuksista sanoisi... Olisiko järkyttynyt, kun et haluakaan olla vain hänen salainen agenttinsa.
Mutta mikä olen ketään moralisoimaan. Pidä huolta itsestäsi, hyvää kesää. Ja toivottavasti joku haluton nainen antaa vastauksia Nappamestarin kysymyksiin. En jaksa millään uskoa, että suurin osa naisista olisi seksin suhteen haluttomia, joten etsintöjä kannattaa jatkaa ja tehdä uusi valinta tarkasti.
Kyllä saa moralisoidakin. Ihan hyvä että on pysyy käsitys siitä mitä on oikein ja väärin. Kuten yllä jo sanoin en pidä rinnakkaista seksisuhdetta oikeutettuna vaan se on pohjimmiltaan väärin.
Tämä on minussa pikkuhiljaa kypsynyt ajatus. Kun tuntuu tukalalta ja muut vaihtoehdot tuntuu mahdottomilta alkaa tehdä mieli venyttää tai rikkoa sääntöjä. Mutta en minä vielä ole mitään tehnyt enkä päättänyt... ajatellut vaan...
No en nyt tarkoitttanut että suurin osa naisista olisi seksin suhteen haluttomia, mutta onhan miesten ja naisten keskimääräisessä seksintarpeessa huomattava ero, niinkuin kaikilla nisäkäslajeilla. Perustuu ihan lisääntymisbiologiaan.
Uskon että moni ukko lopettaisi liian työnteon ja pullistelun jos seksiä saisi vaan olemalla oma itsensä. Jännä ajatusleikki, yhteiskuntamme voisi olla ihan toisn lainen...
Mitä muuten tarkoitat tuolla: jos seksiä saisi vaan olemalla oma itsensä? Tai pullistelulla ja liiallisella työnteolla liittyen seksiin? Tarkoitatko, että sinun pitäisi jotenkin esittää saadaksesi seksiä, keneltä? Onko tuossa sinulla itselläsi nyt takana se ajatus, että seksi on vaihtokauppaa, minä teen jotain, sitten saan seksiä? Se on kuvio, joka mielestäni sun itsesi kannattaa purkaa, jos etsit uutta suhdetta.
Tarkennan vielä tähänkin: jos ajattelet, että naiset ovat tietynlaisia seksin saralla ja mukautat tuohon oletettuun stereotypiaan omaa käytöstäsi, ei vika ole ainakaan naisen (tai vika on huono sana, mutta ymmärrät mitä tarkoitan?) On parempi, ettei oleta toisen olevan mitään ja käyttäytyy ja ilmaisee itseään rehellisesti, vaikka toinen ei aina pitäisikään siitä. Mielestäni hyvä parisuhde syntyy siitä, myös seksin saralla.
En nyt tarkoita tässä nimenomaisessa asiassa itseäni vaan ihmiskuntaa yleensä.
Jos yksinkertaistetaan asioita hieman niin urosnisäkkäät haluavat saavuttaa mahdollisimman hyvän aseman yhteiskunnassa että pääsisivät valitsemaan mahdollisimman kauniin/terveen/hyvän naisen itselleen seksikumppaniksi. Ja puolestaan naisen täytyy kelpuuttaa vain se mahdollisimman terve/älykäs, luotettava ja vastuuntuntoinen mies turvatakseen jälkikasvunsa menestyksen.
Sitten kun yhdessä on oltu joitain vuosia niin seksuaalinen vetovoima hiipuu ehkä luonnon sanenlemasta syystä kertoen puoliskoille että nyt kun pennut osaavat kävellä ja syödä kiinteää ravintoa niin on aika etsiä uusi seksipartneri ja varmistaa täten suvun jatkuminen. Ei ihmisen seksuaalisuus ole vielä kehittynyt tähän muutaman sadan vuoden aikana kulttuurin mukana tulleeseen vaatimukseen pitkästä parisuhteesta. Eli molemmat sukupuolet toimivat alitajuisesti luonnon sanelemin ehdoin.
Mutta todellisuudessahan ihmiset ajattelevat monimutkaisemmin ja syyt voivat johtua ties mistä. En tietenkään itse oleta naisista mitään kovin yleistävää vaan suhtaudun jokaiseen ihmiseen yksilönä ja pyrin olemaan aina oma itseni. Esittämällä jotain mitä et oikeasti ole, et voi päästä kovin pitkälle.
Voisiko ajatella myös niin, että seksuaalisuutta arvostetaan suhteen alussa enemmän? Siksi siihen käytetään enemmän aikaa, seksualisuutta stemmataan yhteen, omaa halua ruokitaan eri tavoin mm. pukeutumalla hyvin, huolehtimalla itsestä kaikin tavoin, odotetaan toista kotiin kuvitellen "kaikkea kivaa", mutta kun parisuhde arkistuu, käy helposti niin, että seksi hoidetaan "sitten joskus" ja toista aletaan helposti pitämään itsestäänselvyytenä.
Tähän pakettiin kuuluu myös rooliutuminen eli se, että kuvitellaan tuntevamme toinen, toinen on se haluttomampi, parempi puhumaan tms. (=eikä sille voi muka mitään, se on luonnonvoima, persoonallisuudenpiirre tms. se on aina ollut sellainen) ja kuvitellaan osaavamme lukea toisen ajatukset. Edelleen kuvitellaan, että toinen loukkaantuu ja pelätään vaikeuksia, jos kerrotaan totuus, arki sujuu paremmin ilman kahnauksia. Siksi ns. rohkeampi osapuoli joutuu pian raahaamaan toista perässään ja toinen saa oleilla "vastuuttomasti" imussa vastailemassa kysymyksiin. Tai molemmat alkavat arkailla, seksi (tai jokin muu arka asia) jää käsittelemättä, sen ohi hissutellaan päivittäin, kunnes muita ongelmia kehittyy peittäen alkuperäisen varjoonsa.
En kuitenkaan kiellä, etteikö seksi olisi luonnonvoima siinä missä kuolemakin.
No meillä vaimoilla on helpompaa jos ei saa tarpeeksi usein. Me voidaan aina käyttää patterikäyttöisiä leluja jos ukkokullalta ei heru.
Seksi kuuluu suhteeseen mutta vaikea on löytää kumppania jota haluttaa aina vuodesta toisen samaan aikaan olisihan se jo aika sairastakin. Sentakia teillä miehet on kaksi tervettä kättä ja meillä naisilla patterileluja jos ei nuo halut sovi kohdalleen.
Bautinnollisia hetkiä molemmille
Siis ei voi olla tottta! Voiko nainen ajatella 2000-luvulla että seksi on mekaaninen suoritus, joka voidaan täysin korvata itsetyydytyksellä? Jos runkkaaminen korvaisi seksin niin mihin kukaan mies tarvitsisi parisuhdetta ylipäätään? Hieman käy sääliksi sinua Katjakk jos et ole tuon parempaa seksiä ukoltasi saanut. Pitäisikö ukko lähettää maailmalta oppia hakemaan?
Olen itse miehenä varsin seksuaalinen olento ja seksikeskeinen, mutta eiköhän siinä seksissä tärkeintä ole läheisyys ja halutuksi ja hyväsytyksi tulemisen tunne.
Itse asiassa se, että nainen suostuu vastentahtoisena lahnana makaamaan ja odottaa että akti on ohi, on mielestäni yhtä loukkaavaa ja turhauttavaa kuin seksistä kieltäytyminen. Mutta ehkä niitä sellaisiakin miehiä on joiile riittää se lahnan pumppaaminen.
en minä ainakaan nelikymppisenä naisena tyytyisi pelkästään käyttämään mitään patterikäyttöisiä leluja, ei niin kovaa kohtaloa vois ihmisellä olla..nainen on mielestäni 40v parhaassa iässä seksuaalisesti eikä aitoa seksiä pysty millään korvaamaan. Sitäpaitsi tämä elämä on lyhyt, siitä pitää saada nauttia
Niin, oma käsi on sentään lämmin.
Kyllä se omakiva voi vähän helpotusta tuoda joskus. Jos ongelma on tilapäinen se on varmaan ihan riittävä ratkaisu kaikin puolin. Mutta jos seksihalujen ero jatkuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen niin oma käsi ei kyllä kovin paljon tilannetta auta. Siinä kun puuttuu se olennainen. Se on vähän kuin sairautta parantelisi särkylääkkeellä.
Ja tuo "kaksi tervettä kättä" on kyllä liioittelua. Yksi käsi vaan. Ei vasurilla onnistu mitenkään. :)
Kyllä patterikäyttöinen kylmän jyystön voittaa. On paljon todella kylmiä miehiä, jotka osaavat tasan tarkkaan vain sen jyystön. EIhän sellaisesta voi pitää. Koska tällaisia miehiä on niin paljon, on paljon myös naisia, jotka ovat joutuneet yhteen tällaisen miehen kanssa. Nimimerkillä kokemusta on...
Taitaa olla ihmisen evoluutio pahasti kesken. Kreationistiversio olisi että Jumalan luomistyössä on tapahtunut virheitä. Ihmisestä kun puuttuu se on-off nappi millä seksihalut saa kytkettyä. Sellainen olisi kyllä älyttömän kätevä. Onnistuis esim. sellainen monen naisen peräänkuuluttama "läheisyys ilman seksiä". Minulle läheisyys ilman seksiä tarkoittaa läheisyyttä jossa en näytä seksuaalista kiihottumista. Ihan mukavaa sekin. Mutta jos seksiä on hyvin harvoin on se "läheisyys ilman seksiä" entistä vaikempaa ja se vaan hankaloittaa yhteisen sävelen löytämistä seksihalujen suhteen. Jos ne omat halut saisi jostain napista vähän vähemmälle niin olisi kyllä elämä helpompaa.
Tai vielä parempi jos puoliso olisi kuin se hetivalmis kiuas, joka olisi aina valmis lämmittämään kun vaan luukkua vähän raottaa.
Kun nyt tätä nappia tai luukkua ei ihmisessä ole pitää jotain toimintatapoja kehittää itselleen. Jotain vikaa minun päässä kyllä on kun tämä on niin vaikeaa. Eilen taas nukutin vaimon tehokkaasti pitkällä hartiahieronnalla. Kivaa jutusteluakin oli ja lusikka-asennossa hän nukahti mukavasti. Itse jäin hereille naama täynnä tukkaa ja paikat kovina. Sitten vaan yksikseni sohvalle pohtimaan elämän menoa. Uni ei tule millään ja yhtään järkevää ajatustakaan. Alle neljän tunnin yöunilla töihin, ja illallakin vielä pakollista iltaohjelmaa tiedossa. Höh mikä päivä. En voi tästä syyttää vaimoani kuitenkaan. Ei hän ole tehnyt mitään väärää, meillä vaan ei halut kohtaa. Se että kärsin tästä näin paljon on lähinna sitä että en osaa tätä asiaa päässäni käsitellä vaan ajatukset jää pyörimään.
Päässä siis vähän vikaa... Toivottavasti on korjattavissa. Minne kannattaisi viedä huoltoon? Auttaisiko ohjekirjan lukeminen vai pitäisikö ensin kokeilla vielä itse?
Hetkinen, kun kuvaat tuota tilannetta, niin mulle tulee sellainen ajatus, että oletko kuitenkin yksinkertaisesti liian kiltti ilmaisemaan sitä, että sinä todellakin haluat seksiä ja oletat, että asialle (vaimon haluttomuudelle) tapahtuu jotain? Mistä oikeastaan tulee suhteessanne se ajatus, että sinun on mukauduttava, onko näin muissakin asioissa?
Vaimon halut ja suhteenne seksuaalinen tyytyväisyys on myös vaimon vastuulla, ei sinun yksin. Vastuut eivät ole tasapainossa, jos toinen jatkuvasti jää ilman eikä kyse ole mielestäni mistään tunteista vaan ihan seksistä, erilaisista tavoista harrastaa seksiä myös silloin kun ei itseä välttämättä niin haluttaisi. Jos toisesta välittää, huolehtii omista haluistaan, toisen haluista ja jos se unohtuu, voi siitä mielestäni käydä ihan suoran keskustelun.
Jos suhteenne on läheinen ja huomioonottava niin kuin kerrot viesteissäsi, se voi olla sitä myös seksin alueella. Eli vaimosi voisi nähdä sen, ettet ole mikään paijaililja, vaan haluat paljon enemmän seksiä, o i k e a s t i ja jos kerran vaimosi rakastaa sinua, hän voi tehdä jotakin asialle. Halu voi syntyä seksin aikanakin jne. Kysy vaimoltasi, onko seksinne hänen mielestään tylsää ja mitä HÄN aikoo asialle tehdä? Vastuuta vaimoasi tilanteesta äläkä tyydy paijailuun. Tiedän, että osaat tehdä sen oikealla tavalla, sulla on sana hallussasi, kyse on ehkä vain siitä, että olet jotenkin sitä mieltä, että vaimollasi on oikeus, mutta entä sinun oikeutesi? Mistä ylipäätään tulee ajatus siitä, että on oikeus olla haluton ja toisen on tyydyttävä tilanteeseen?
Minusta nää on ihan perustavanlaatuisia kysymyksiä parisuhteessa, joista vois hyvin mennä seksuaaliterapiaan.
Tarkennan: voisi kysyä vaimolta, onko seksinne hänen mielestään tylsää, miksi sitä on niin vähän? Ja mitä sinä aiot asialle tehdä, koska olen hemmetin tyytymätmön tähän tilanteeseen? Siis vastuuttaa vaimoa keksimään uusia juttuja seksiinne ja pohtimaan miksi hän haluaa niin vähän ja haluaisiko haluta enemmän, mitä hän aikoo tai voisi tehdä asialle?
Ja sitten voisit myös pitää huolta, ettei keskustelut jää keskustelujen tasolle. Oman kokemuksen perusteella, jos seksiä on vähän, sitä haluaa vähemmän, mutta jos sitä on paljon, sitä haluaa enemmän. En tiedä voiko tätä yleistää kaikkiin naisiin, mutta niin uskoisin. Eli nainen voi helposti olla pitkät ajat ilman seksiä, kun pääsee siihen moodiin.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi vaimo7, ei vastuu parisuhteesta voi olla vain toisella osapuolella.
Mutta oletteko huomanneet mitä kaikissa iltapäivälehtien artikkeleissa neuvotaan puutteessa elävälle aviomiehelle? Kaikki terapeutit tms. neuvovat miestä toimimaan juuri näin kuin creama kertoo toimineensa. Eli juurikin antamaan haluttomalle vaimolle läheisyyttä ilman vaatimusta seksistä. Miehen käsketään sysätä omat tarpeensa sivuun ja haluton osapuoli saa paljon hierontaa, hellimistä ja ravintolaillallisia.
Kyllä itsekin muistan monesti paijailleeni ja hyväilleeni exäni uneen ja itse sen jälkeen toiseen huoneeseen runkkaaman seisokin pois että pystyisin edes nukahtamaan.
Kiitti taas vastauksista!!
Ehkä tekstini antaa vaikutelman että olen liian kiltti. Mutta teksti on aina yhden henkilön versio. Tuo on minun kirjoittamaani ja haluankin teille tuoda teille esille että kärsin mielettömän paljon vaikka olen uskomattoman hyvä mies. Suurta vääryyttä siis. :) Olen jättänyt mun omat ilkeilyt ja tyhmyydet vähemmälle.
Mutta kyllä me siis olemme näistä asioista puhuneet paljonkin ja sanon kyllä asiat niin kuin ne on. Asia on silti vaan umpikujassa eikä jokapäiväinen valittaminen mitään auttaisi. Hän tietää hyvin että kärsin tilanteesta ja hän haluaisi haluta enemmän. Siinä mielessä olen ollut liian kiltti että taidan kuitenkin itse olla se osapuoli, joka kärsii enemmän tilanteesta ja joka voi vähemmän tehdä asialle. Ehkä nämä asiat pitää vaan vielä selkeämmin käydä läpi. Laittaa vaikka pääkohdat powerpointesitykseen ja sitten kunnon toimintasuunnitelmat ja aikataulutukset että saadaan projekti maaliin. Sitä kautta sitä spontaania seksielämää hakemaan. :)
On totta että parisuhteessa pitää myös osata vaatia. Sekä antaminen että saaminen vaatii kuitenkin että itsetunto on hyvä. Itseeni tilanne tietenkin vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti ja ehkä siksi olen joskus liian kiltti. Hänen osaltaan pelkään että hän tuntee olevansa huono arvoton vaimo. Jos itse ei pidä itseään minään niin sitä pitää myös antamaansa rakkautta arvottomana. Vähän kärjistettyä mutta kyllä sitä on helppo saada tällaisen itsetuntokierteen aikaiseksi. Toisaalta, sitten kun meillä on seksiä niin se on vaihtelevaa ja hyvin nautinnollista molemmille. Silloin ei ole mitään tietoa kummankaan huonosta itsetunnosta. Aika kinkkistä ymmärrettäväksi. Jotain naisen logiikkaa. Yritän nyt tätä ongelmaa fiksata kuntoon kaikilla rintamilla.
Vaimo kävi vaihtamassa hormoonikierukan uudeksi ja silloin taisi asiat mennä vähän huonompaan suuntaan. Ehkä voisin tiedustella että voisiko sen laittaa pois. Sitten tulee vaan muut vaivat tilalle.
Kiltteys tarkoittaa monesti sitä, että oma elämä, halut, kiukut ja tahto muuttuvat vieraammiksi itsellekin, koska niitä ei ota vakavasti eikä niistä keskustella. Johonkin tahto, ärtymys ja seksihalut kuitenkin menevät eli nyt siihen, että haaveilet salaisesta seksiseurasta. Ehkä kaipaat sellaista yksinkertaisempaa ja vähemmän kivaa asennetta myös parisuhteeseesi kuin mitä haaveilet yksinkertaisesta anonyymiseksistä saavasi? Keep it simple and stupid.
Rakastat kovasti vaimoasi, pelkäät, että hän tuntee olevansa huono ja arvoton vaimo, jos ottaisit asian päättäväisesti esille, koska hän ei arvosta seksuaalisuuttaan niin että t e k i s i i t s e jotain sille, että haluaisi enemmän? Jos ymmärsin oikein mitä kerroit, pihtaaminen ja sinun ymmärtäväisyytesi ei ratkaise sitä asiaa, vaan pahentaa tilannetta. Se on melkein johtanut avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen sinun osaltasi. Nainen on i t s e vastuussa halustaan niin kuin mieskin. Minusta kuulostaa siltä, että vaimosi ei osaa ajatella asiaa niin, että hänellä todellakin on vastuuta sekä omasta että sinun seksuaalisuudestasi tasa-arvon nimissä. Kotitöistä voi neuvotella, seksistä ei. Paitsi että ihan hyvin kannattaa neuvotella seksistäkin.
Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että mitataan desimitalla kumpi tekee enemmän aloitteita, keksii uusia asioita tai harrastaa seksiä useammin, vaikkei ihan niin paljon haluttaisi, koska toiset ovat luonnostaan virkeämpiä tekemään aloitteita ja haluamaan, mutta jonkinlainen tasapaino tai tasa-arvo kannattaa etsiä, niin että ollaan tyytyväisiä. Omassa suhteessani olen se virkeämpi, siksi kiinnitän tähän asiaan huomiota: on tylsää, jos vain toinen tekee aloitteita, on tylsää, jos toinen ei keksi juuri mitään vaan odottelee vain, mitä tuleman pitää.
Jokainen nainen voi löytää itse ne tavat, jolla ruokkii seksuaalisuuttaan, vaikka kumppani puuttuisi. Itse ajattelen tätä ihan terveyskysymyksenäkin. Ja parisuhteessa siihen mielestäni sitoutuu, jos suhteeseen on lähtenyt.
Ehkä lehdissä asioita yksinkertaisestaan liikaa, toisaalta voi olla, että monissa parisuhteissa läheisyyden puute on iso ongelma ja seksi on liian mekaanista (samanlaista), kun asioista ei puhuta suoraan ja tarpeeksi usein. Ihmisethän muuttuvat koko ajan, uudet asiat tulevat ajankohtaisiksi, syntyy loukkaantumisia, luulemisia ja väärinkäsityksiä. Töihin, kotiin ja takaisin kokouksiin: ihminen viettää aikaa ja käyttää kapasiteettiaan moninkertaisesti niihin asioihin, jotka eivät lopulta tuota kuin rahaa. Siksi irtisanottujen tuska on myös sen tajuamista, että annoin kaikkeni turhaan. Jos ihmiset käyttäisivät aikaansa rakkaaseensa yhtä paljon kuin töihinsä, sitä ei useinkaan tarvitsisi katua.
Vielä haluan sanoa, että ymmärrän täysin, että tämä on vain yksi pintaraapaisu suhteestanne, johon totta kai kuuluu niin paljon nyansseja ja asioita, joita ei viitsi kirjoitella edes anonyymisti. Siitä lähtökohdasta lue näitä vastauksiakin, vain arvailuja ja omia mielikuvia, joita tekstistäsi syntyy.
Luin muuten kerran jostain tutkimuksen, jonka mukaan pornoelokuvien katsominen kiihottaa yhtä paljon naisia kuin miehiäkin kehollisten toimintojen määrällä mitattuna. Tämä ei ole puolustuspuhe pornolle, vaan ajatus jälleen siitä, ettei visuaalista stimulointia kannata väheksyä naistenkaan osalta.
Kun kirjoitit siitä, miten paijaat vaimoasi, hierot häntä, etkö voisi pyytää häntä hieromaan itseäsi myös (ei hartioista)? Tasapuolisuuden vuoksi ;)
"Vaimon halut ja suhteenne seksuaalinen tyytyväisyys on myös vaimon vastuulla, ei sinun yksin. Vastuut eivät ole tasapainossa, jos toinen jatkuvasti jää ilman"
Vastuussa voi olla vain asioista, jotka ovat omassa vallassa. Seksihalut eivät ole omassa vallassa.
"Mistä ylipäätään tulee ajatus siitä, että on oikeus olla haluton"
Onko ihmisellä oikeus olla halukas? Mistä se ajatus tulee?
Ei nämä taida olla oikeuskysymyksiä.
Eli: seksipuutos ajaa ennenaikaiseen hautaan, mutta mikään mahti maailmassa ei voi siltä suojata. Ei ole maailmanlakia, jonka mukaan halut toteutuvat, kun tarpeeksi asiaa käsittelee.
Tässä on ydinkysymyksiä eli näistä pitäisi puhua jo ennen kuin menee naimisiin.
Halu ja haluttomuus eivät ole oikeuskysymyksiä, vaan arvokysymyksiä ja tasa-arvokysymyksiä eli ajattelen, että seksuaalisuus EI ole luonnonvoima, jota ei voisi hallita. Mies hallitsee halunsa, jos naista ei haluta niin kuin ap:n tapauksessa. Nainen voi ruokkia haluaan monin tavoin, jos hän arvostaa seksuaalisuutta suurena ja antoisana elämänvoimana. Kaikissa elämäntilanteissa ei ole mahdollisuutta ja halua ruokkia halua teoin (joita nainen itse hallitsee), seksuaalisuuden voi myös panna syrjään arvokkaammaksi kokemiensa asioiden tieltä.
Kyse ei siis ole asian käsittelystä sanoin, vaan teoin. Tästä on tietysti oikeus pidättäytyä, mutta jos toinen jää ilman, suhde ei ole tasa-arvoinen. Miehellä ei ole suurempaa velvollisuutta tuottaa naiselle nautintoa, vaan suhde, jossa aktiivisuutta hiukan tarkkaillaan, on mielestäni tasa-arvoinen - ei desimitalla, vaan niin, että molemmat ovat toistensa aktiivisuuteen (eli toisen huomioimiseen seksuaalisesti aktiivisin teoin) tyytyväisiä on mielestäni hyvä.
Tietenkään tämä ei ole ainoa oikea malli, jokainen pari tekee ratkaisunsa omien arvojensa pohjalta, mutta jos ne poikkeavat, tulee melko varmasti ongelmia. Haluttomuuden takana taitaa usein olla sellainen ajatus, että seksuaalisuus on luonnonvoima, jolle ei voi mitään. Olen täysin eri mieltä, tiedän, ettei asia ole niin, koska olen itsekin välillä kokenut haluttomuutta.
Vika on siinä, että ämmät kirjoittavat ne ohjeet. Eiväthän he tiedä, mikä oikeasti auttaa vaan minkä he ajattelevat auttavan. Todellisuudessa he eivät ole koskaan joutuneet viettelemään yhtäkään naista.
Kiitos taas mielenkiintosista vastauksista! Vastaan lisää luultavasti vasta parin päivän päästä sillä nyt mennään mökille viettämään viikonloppua. Seksilomaa siis? Hah.
Mukavaa viikonloppua kaikille avioelämän kiemuroita pohtiville! :)
Kiitos samoin :)
Ikäänkuin seksi olisi parisuhteessa ainut mittapuu onko liitto hyvä vai huono. Seksi on lopulta aika pieni osa avioliiton kokonaisuutta. Seksikyllästetyssä maailmassa siitä on tehty liian iso numero. Jos kaikkialta tunkee seksiä ja pornoa, se menettää makunsa. Se ei enää kiehdo kun sitä tulee joka tuutista.
Nainen ei ole kuin mies seksuaalisesti. Nainen kokee asioita joita mies ei koe, lasten saaminen on järisyttävää naisen fysiikalle. Kun mies nauttii lapsen tekemisestä, naisen keho käy läpi myrskyn jonka kaltaista ei ole toista.
Väsymiset, tottumukset, tuttuus, niin moni juttu voi viedä seksuaalisia haluja. Miehelle kaikki vaikuttaa olevan jotenkin helpompaa. Jos tyttö lapsena ei ole kokenut isän kiintymystä itseensä, voi olla vaikeaa osoittaa myöhemmin hellyyttä miehelleen. On myös toisinpäin pojan osalta äitiinsä.
Miksi mies kokee usein että seksi ja seksin määrä on välittämisen mitta eikä hän saa rakkautta jos seksiä on vähän?
Miestä voi rakastaa vaikka seksiä on vähemmän. Miehelle löytyy muitakin tapoja purkautua seksuaalisista paineista. Miksi purkautumisen väline on oltava aina nainen, melkeinpä kuka tahansa?
Mies voi loukata naista sanoessaan asioita joita ei tarkemmin ajattele. Kiukuissaan mies uhkailee toisilla naisilla ja erolla, kehuskelee naisten huomiolla jne.
Olen kuullut sanottavan että mies puhdistautuu, naiseenko? Tuo on mielestäni lähinnä loukkaavaa naista kohtaan ajatella ja ilmaista asia naiselleen noin. Siinäkin tapauksessa että miehelle kehittyy seksuaalisia paineita kun siittiöitä muodostuu. Naista olisi kunnioitettava näissä asioissa, monet miehet ei ajattele miten he loukkaa sanoillaan. Naisen seksuaalinen herkkyys on hieno asia joka tulisi huomioida.
Ei toinen sukupuoli ole aina välttämättä ainoa vaihtoehto purkaa paineita. Sen voi tehdä itsekin. Onko arvokasta rikkoa perhe ja ihmissuhteet että saa seksuaalisen tyydytyksen? Antaa kaikki seksuaalisen tyydytyksen alttarille? Se jättää aina jälkensä vaikka sen salaakin. Ihminen on olento jolla salasuhdekin vaikuttaa alitajuisesti perhe-elämään ja lisää kylmyyttä parisuhteessa.
Yksinkertaistat suuresti. Ei kukaan tässä pitkässä ketjussa ole sanonut, että seksi on parisuhteen ainut mittapuu. AP nimenomaan korostaa sitä, että hänellä on hauskaa vaimonsa kanssa muutenkin.
Seksi ei ole ainut, mutta hyvin tärkeä parisuhteen mittari. Ainakin itse koen niin, että läheisyys, hellyys ja seksi erottavat parisuhteen muista suhteista. Voin olla ystävä ja puhua henkeviä monen naisen kanssa. Voin ajatella samalla tavalla ja tuntea aitoa kunnioitusta, jopa ihailua monia naisia kohtaan. Parisuhteen tekee erilaitseksi se, että odotan siltä myös hellyytä ja intohimoakin. Jos en niitä saa, se alkaa lähestyä muita luonteeltaan tavanomaisia suhteita.
Turvan haku, taloudellisen taakan jakaminen, yksinäisyyden poistaminen. Kaikki nämä ovat ihmiselle tärkeitä asioita. Voiko niiden takia kuitenkaan monopolisoida toiselta ihmiselta seksin? Saako niiden vuoksi päättää toisen ihmisen selibaatista? Mistä sellainen oikeus olisi tullut.
Miksi läheisyyden, hellyyden ja seksin haluaminen olisivat jotenkin vähäarvoisempia asioita parisuhteessa, kuin niiden vältteleminen? Miksi on jotenkin ala-arvoisempaa haluta seksiä, kuin olla kylmä ja etäinen?
Monopolisoida seksuaalisuus on mielenkiintoinen ajatus. Itse koen vieraana ajatuksen, jonka mukaan nainen on täysin erilainen kuin mies seksuaalisesti. Mielestäni sekä mies että nainen ovat seksuaalisesti herkkiä, toista ei saisi loukata sanoin eikä teoin. Edelleen, lasten saaminen kestää naisen elämässä muutaman päivän, äitiys ei monopolisoi naisen seksualisuutta millään tavalla, vaikka se muuttaakin parisuhdetta, muuttaa myös miestä.
Ja seksikyllästeinen viihdemaailma on vähän samanlainen asia kuin muoti ja kauneusihanteet, eiköhän ne ole useimmille naisille satumaailmaa niin kuin miehille pornokin. Ne ovat aikuisten satuja, mutta todellinen maailma, oma seksuaalisuus ja seksi oman partnerin kanssa ovat eri asia. Kuinka moni aikuinen lopulta ottaa nuo mallit sellaisenaan? Epäilen, etät hyvin harva.
Hienotunteisuus omaa partneria kohtaan on asia, jonka takia ehkä vastasin ap:lle, hän tuntuu olevan hienotunteinen vaimoaan kohtaan, jopa niin, että oma "kärsiminen" puutteessa jää syrjään. Oma haluttomuuskin voi aiheuttaa syyllisyyttä ja tarvetta puolustautua. Jos on jokin ongelma, mennään helposti mies ja naisyleistyksen taakse hakemaan tukea. Yleisiä myyttejä ovat juuri seksuaalisuuden hallitsemattomuus (vaikka jokainen hallitsee omaa seksuaalisuuttaan päivittäin) ja miehen ja naisen täysin erilainen seksuaalisuus.
Minusta yleistykset aiheuttavat suurta harmia suhteelle, jossa on seksiongelmia. Jokaisen seksualisuus on syntynyt pitkän ajan kuluessa alkaen vanhempien hoivasta, tavasta ilmaista seksuaalisia asententeita, nuoruuden kokemuksista, ihanteista jne. Käsitys siitä, millaista on naisen tai miehen "oikeanlainen" seksualisuus on yksi asiakokonaisuus, jonka voi purkaa: mistä nämä käsitykset oikeastaan omassa elämässä tulevat ja ovatko ne realistisia ja tarkoituksenmukaisia.
Tässä on koko juttu pähkinänkuoressa. Seksi ei ole ainoa, mutta hyvin tärkeä mittapuu, jos jompi kumpi on tyytymätön.
Mutta en halua syyllistää halutonta osapuolta (moni haluton tuntee syyllisyyttä jo valmiiksi, se on osa ongelmaa ja estää tilanteen paranemista, koska syyllinen hakee syitä ja puolustautuu ja seksistä tulee riitaa), johtuuhan haluttomuus joskus siitä, että parisuhteen tunnepuoli ei toimi. Silloin ei seksikään voi toimia. Jos naista/miestä on loukattu ei seksiä pitäisi harrastaa vastentahtoisesti.
Mutta ap:n tapauksessa voi hyvin olla kyseessä ihan tavallinen haluttomuus, jossa nainen on vain juuttunut haluttomaan moodiin ja itsekin haluaisi haluta enemmän (näin ap kertoi) ja seksi on pariskunnalla antoisaa. Silloin voi hyvin olla hyötyä tasa-arvonäkökulmasta. Vaimo haluaa olla hellä miehelleen tasapuolisesti, siitähän on kyse, että haluaa antaa toiselle tasapuolisesti nautintoa, vaikka oma nautinto olisi sensuaalista, ei seksuaalista (hartiahieronta ja paijailu).
"Ikäänkuin seksi olisi parisuhteessa ainut mittapuu onko liitto hyvä vai huono."
Ei olekaan, mutta jos seksiä ei ole, elämä on huono.
"Miksi purkautumisen väline on oltava aina nainen"
Ei joka kerta, mutta halukasta naista tarvitaan muutama kerta viikossa, jotta miehen elämä olisi vaivan arvoista. Miksikö? En tiedä, mutta niin se vain on.
Ei naisen tarvitse asialle mitään tehdä eikä hän voikaan, mutta miehen onni riippuu seksistä. Seksi ei takaa onnea, mutta seksittömyys takaa onnettomuuden.
Varmaan aika yksilöllistä tuo ja haluttomampi voi olla kumpi vaan osapuoli. Minulle sopisi tuo muutama kerta per viikko oikein kivasti. Kerran viikossakin olisi aika ok. Jos nainen vaatisi seksiä päivittäin voi olla että minusta tulisi pian se haluton osapuoli.
Mielestäni yksinkertaistat asioita hieman liikaa ja jaottelet ihmiset miehiin ja naisiin. Kyllä monesti mieskin voi olla se haluttomampi osapuoli. Tai nainen voi menettää halunsa ilman äidiksi tulemista. Tai nainen voi rikkoa liiton hakemalla jännitystä vieraastaa sängystä.
Huomaatko että syyllistät miehiä kommentissasi aika yksipuolisesti ja jätät naiset tavallaan vastuun ulkopuolelle? Ikään kuin mielestäsi vain miehet olisivat velvollisia muuttamaan persoonallisuuttaan ja sysäämään oman minuutensa syrjään ja nainen saisi olla oma itsensä ilman osaansa vastuusta parisuhteen onnistumisesta.
Mistä se "seksuaalinen herkkyys" jota voi loukata, tulee yhtäkkiä naiseen, yleensä avioliiton solmimisen tienoilla? Miksi suhteen alkuvaiheessa kaikki sujuu kirjaimellisesti kuin rasvattu (myöhemmin tarvitaankin rasvaa).
Itsetyydytyksen voi tehdä myös ilman parisuhteen vastuita.
Tutkimukset kyllä tukevat käsitystä, että seksi on tärkeimpiä mittareita parisuhteen laadulle.
No hoi!Pitkästä aikaa päätin sadepäivän ratoksi lukea näitä palstoja ja nyt täytyy sanoa,että tämä ketju on paras lukemistani aikoihin.Jatkakaa keskustelua yhtä viisaasti,kiitos :)
Kiitos samoin! Huomenna sataa taas, ehkä silloin kirjoitat lisää. :)
HEI!
Todella ihanaa kirjoittamista ja asiallista tekstiä aloittajalta..
Minulla 34 vuotta avioliittoa takana ja jo melkein lapsena 13v tapasin mieheni..
eli muita miehiä minulla ei ole koskaan ollut..
Meillä 4 aikuista lasta ja 3 lapsenlasta..ja nyt 5vuotta aivan asuttu ns.kavereina..
miehelläni on kyllä sairauksia jotka varmaan rajoittavat ..mutta ei puhu..ei pukahda..
Nukumme eri huoneissa..eikä paljon kyllä puhuta keskenämme..
En enää tiedä mitä tekisin en haluaisi vaan olla kun ikää kuitenkin 50 ja risat.
Ja kai joku mies minuakin vielä voisi haluta.. vai jatkaako tätä rutiininomaista avioliittoa vaan ja esitetään sukulaisille että meillä kaikki niin hyvin..
Miehesi saattaa kokea esim sairauksien aiheuttamat erektio-ongelmat niin hävettävinä, että välttelee niiden takia seksiä kokonaan. Käsittääkseni se on miehillä monesti haluttomuuden syy eli haluja voisi olla, mutta koska pelkää kykyjensä puolesta, välttelee tilannetta. Kannattaa laittaa aiheesta oma aloitus palstalle. Teidän kannattaisi hakeutua johonkin ammattilaisille juttelemaan tilanteesta. Jos ei mies lähde, mene aluksi yksin.
Itsekin olen ajatellut olisiko parempi nukkua eri huoneissa. Ajatuksena se on tylsä ja sinun tekstin rivienväleistä olen lukevinani ettei se välttämättä ole mieluinen ratkaisu...
Kärsit siitä ettei mies puhu. Miten saa miehen puhumaan?
Neuvoa en osaa antaa, mutta myötätuntoa kyllä. Ansaitset parempaa.
Tässä on jo ehtinyt tulla niin paljon hyviä kirjoituksia ettei ihan tiedä mihin vastaisi. Asiaa on niin paljon.
Takerrun ensin hieman tuohon että miksi seksi on "se ainut mittapuu" onko suhde hyvä vai huono. Minusta seksi on yksi asia monen joukossa, mutta silti se on myös erityisasemassa. On totta että rakkautta voi osoittaa monella eri tavalla myös ilman seksiä. Mutta rakkauden osoittaminen ei ole aina helppoa. Voi olla että luontevimmat tavat osoittaa rakkautta ei ole kovin tehokkaita koska puolisot yleensä arvostavat hyvin erilaisia asioita. Luontevaa olisi tehdä toiselle niitä asoita mistä itse tykkää ja olettaa että hän kokee nämä asiat tärkeinä ja miellyttävinä. Avioliittoleirien ja parisuhdeoppaiden yksi vakioharjoitus on että molemmat puolisot tekee listan siitä millaisista rakkauden teoista pitää eniten, sitten listoja verrataan. Tällaisten asioiden kanssa joutuu varmaan eniten tekemisiin suhteen alkuvuosina mutta kun suhde vanhenee niin olisi varmaan hyvä laittaa listat ajan tasalle.
Minun listalla on seksi aika korkealla. Listalla on myös muita asioita. Tämä on minun listani eikä kukaan voi sanoa että se olisi väärä. Jos minulle haluaa osoittaa rakkauden tekoja on aika tehotonta jos yrittää jotain mitä ei ole listalla. Esim. jos vaimo toisi minulle perjantana kukkia kiittäisin kyllä kohteliaasti mutta ei se kyllä kovin paljon lämmitä. Parisuhteen kannalta se olisi hukkaan heitettyä energiaa. Rakkauden tekoja pitäisi siis kohdistaa oikein.
Mutta sitten se seksin erityiasema. Seksi on tekemistä ja molemminpuolista rakkauden osoittamista. Kaikki rakkauden teot edellyttää että asian eteen näkee vaivaa mutta seksissä pitää myös saada aikaiseksi se seksualinen halu. Vaimo7 on yllä sitä mieltä että jokainen on itse vastuussa omasta halustaan ja että halua voi ruokkia ja jossain määrin hallita. Varmaankin näin voisi yleistää poislukien sairaudet yms. mutta se on varmasti hyvin vaikeaa jokaiselle. Oma kokemukseni rajoittuu siihen että tiedän miten vaikeaa on vähentaa haluja. Voin yrittää olla ruokkimatta haluani, eli en katsele pornoa tai ajattele mitään seksiin liittyvää. Ei vaan onnistu.... Ja yhtä lailla kuvittelen että halun lisääminen voi olla hyvin vaikeaa. Mutta tämä on kyllä asia mistä teidän kovin vähän. Haluaisin kyllä uskoa Vaimo7:n esittämiä asoita seksuaalisuuden hallitsemisesta mutta oma kokemukseni on kyllä lähinnä että seksuaalisuus hallitsee minua enkä minä sitä.
Vielä väliin taas kiitos kaikille loistavasta keskustelusta! Mökillä oli kivaa vaikka ei ollutkaan seksilomaa. Mukava nyt kotiin tullessa lukea taas teidän uusia viisaita ajatuksia. :)
Olen siis seksin suhteen riippuvainen vaimostani. Kun hänen haluttomuutensa kestää pitkään niin oma mielenterveys kärsii. Normaali symbioosi muuttuu epäterveeksi riippuvuudeksi. Jos minulla olisi salasuhde, edes niin että kokeilisin kerran tai joskus harvoin.... ehkä silloin en kokisi olevani niin umpikujassa. Tietäisin että on olemassa jotain muutakin ja osaisin suhtautua haluttomuuteen terveemmin viettämättä unettomia öitä....
Yritän siis perustella salasuhdetta mutta en oikeuttaa sitä. Tiedän että se on väärin. Enkä halua valehdella enkä jäädä kiinni. Kun lukee uskottomuusosion keskusteluja huomaa kyllä ettei tällaiset hankkeet yleensä lopu hyvin. Silti en malta luopua ajatuksesta siitä että voisin viettää helliä hetkiä joskus salaa jonkun muun kanssa. Hotelliin keskellä päivää, kylpyä, hierontaa, hyväilyä, seksiä. Täysin erillään muusta elämästä. Keidas keskellä arkea.
Harmi, ettet kokenutkaan seksiviikonloppua. Se, että seksuaalista halua voi ruokkia, ei ole omaa keksintöäni, vaan tieteellistä tietoa. Seksuaaliterapiasta on paljon kirjallisuutta olemassa, jos hallitsee englannin kielen. Seksuaalisuutta voi käsitellä lääketieteellisestä, parisuhteen tai yksilöpsykologisesta näkökulmasta.
Koska kirjoitat täällä omasta näkökulmastasi, huomiotani kiinnitti oma roolisi eli millaisen käyttäytymisen sallit itsellesi suhteessa. Ulkopuoliselle tulee vaikutelma, ettet pysty ilmaisemaan itseäsi rehellisesti eikä suhteenne ole tasapuolinen seksuaalisen huomioisen osalta.
Seksuaalista halua synnyttää erillisyys (ei symbioosi) ja "terävienkin" tunteiden osoittaminen ja ilmaiseminen, kun taas symbioottisessa suhteessa ollaan hyvin kilttejä ja huomaavaisia, mikä jättää osan myös seksuaalisen halun ja ilmaisun repertuaarista suhteen ulkopuolelle. Symbioottisessa suhteessa haluttomuus on tavallista. Ollaan eräänlaisessa sisarussuhteessa, jolloin "rajummat" tunteet torjutaan: seurauksena on, että liekkiä haetaan suhteen ulkopuolelta. Tämä roolisi suhteessanne voi olla hyvinkin osa ongelmaa. Seksuaalisen halun syttyminen ja sen ylläpitäminen edellyttää aitoutta ja rehellisyyttä.
Vaimosi ajatuksethan asiasta jäävät tässä kokonaan syrjään. Siksi olisi hyvä, jos menisitte seksuaaliterapiaan, olen varma, että hyötyisitte siitä.
Jos tämän aiheen kirjallisuus on tuttua voit ehkä suositella jotain hyvää luettavaa? Meillä on kyllä iso kasa parisuhdekirjoja yms. mutta olisi hyvä jos voisi lukea jotain asiallista opusta, joka keskittyy nimenomaan seksuaalisuuteen. Vaikutat tietävän paljon asiasta ja minäkin haluaisin oppia lisää.
Heps, googlella löysin aika nopeasti paljon mielenkiintoisia kirjasideoita. Täytyy laittaa tilaukseen vähän lomalukemista. :)
Hauskaa, että tieto kiinnostaa. Se kumminkaan korvaa ammattitaitoista seksuaaliterapiaa niin kuin ei lääkärikirjan lukeminenkaan korvaa lääkäriä. Omia asioitaan on vaikea diagnosoida eikä tieto siitä, että nainen voi itse lisätä seksuaalista haluaan välttämättä saa vaimoasi haluamaan lisää seksuaalista toimintaa.
Kun puhuit symbioosista, niin symbioosivaihe kestää parisuhteessa noin kolme vuotta. Sen jälkeen pariskunta erillistyy, monet suhteethan hiipuvat tuossa kohtaa seksuaalisesti tai päättyvät eroon. Symbioosissa molempien puolisoiden persoonallisuudesta jää piiloon osia, jotka uhrataan yhteiselle yksikölle. Rooliutuminen on erillistymisen vastakohta. On eri asia sanoa, että tarvitsemme toisiamme, emme voi elää ilman toisiamme kuin sanoa, että olemme yhdessä, koska olemme valinneet niin ja rakastamme toisiamme.
Itse olen tykännyt lukea ammattikirjallisuutta. Amazoniin voi panna hakusanaksi sexual therapy ja hakea ammattikirjallisuutta. Yliopiston kirjastosta löytyy lukemista ilmaiseksi. Olen lukenut siis terapeuteille tarkoitettua tietokirjallisuutta, seksuaaliterapiakirjat ovat monesti artikkelikirjoja, joissa on huomioitu sekä lääketiede, parisuhdedynamiikka että yksilöpsykologia. Teksti voi olla melko karua ainakin lääketieteen (psykiatria) kohdalla, mutta tieteellisen kirjallisuuden kohdalla pääsee aina käsiksi alkuperäiseen tutkimukseen aiheesta. Siis lähdeluetteloista pääsee lukemaan lisää, tietyistä aiheista. Luulisin, että popularisoidut tietokirjat parisuhteesta ovat samantyyppisiä kaikkialla, mutta voihan niistäkin katsoa, amazonissa on lukija-arviot, jotka auttavat valinnassa. Suomalaisiakin seksuaaliterapiakirjoja voi löytyä, korjaan, en voi sanoa, ettei ole, koska en ole tarkistanut viime aikoina.
En osaa suositella tiettyä kirjaa, jossa olisi ns. kaikki, koska tieto tyypillisesti karttuu pitkän ajan kuluessa ja kerätään useista eri lähteistä. Katsoin amazonista äsken, kirjoja löytyy aivan valtavasti pelkästään hakusanalla sexual therapy, female sexuality, slow sex, sexual energy, nyt muistin hyvän suomalaisen kirjan, jonka nimi on muistaakseni Syvyyttä seksiin, mutta en muista tekijää, toisen lääketieteellisesti painottunut, jonka muistan, on Systemic sexual therapy, jossa on naisen seksuaalisesta haluttomuudesta useampi artikkeli ml tutkimustulokset siitä, miten seksuaalinen stimulaatio vaikuttaa haluttomaan / ei-haluttomaan. Tuo haluttomuus on muuten yksi lohkomisen muoto, toinen on haluton ja toinen halukas. Toinen on kärsivällinen, toinen kiukuttelee. Jos parisuhteessa on jakautuneisuus rooleissa, se vaikuttaa aivan varmasti seksuaalielämään, koska seksuaalinen energia on niin kokonaisvaltaista. Seksistä näkyy kaikki ja seksuaaliterapia on vaikeaa. Suosittelen kokenutta terapeutti, esim Sexposta löytyy tai ansioluettelo kannattaa tsekata yksityisvastaanottoa pitävältä terapeutilta, jos menette terapiaan.
Lisää hyviä kirjoja tulee mieleen, rooliuutumisesta Väätäisen ja Timorian kirjassa Pari suhteessa on ajatuksia herättävä rooliluettelo (parisuhdedynamiikkaa) ja jo jonkin aikaa sitten ilmestynyt Heidi Valastin kirja Rakasta rohkeasti on myös hyvä. Netissä sivu Rakkaudeksi sisältää usein hyviä artikkeleita, myös Väestöliiton sivuilta löytyy artikkeleilta parisuhdedynamiikasta.
On pakko kommentoida tuonne hieman ylemmäs menevään tekstiin, jossa creama haaveilee ihan erillisistä salaisista hetkistä jonkun toisen kanssa. Erillään muusta maailmasta ja omasta elämästä.
Kuinka ihanaa se varmasti on sellaisesta haaveillakaan.
Minun mieheni harrasti sitä kahdeksan vuoden ajan minulta salaa ja sinä aikana meidän avioliitto muuttui aivan todella erilliseksi, seksiä kyllä oli, ei riitoja, mutta mies meni ja eli aivan omaa elämäänsä, vedoten työkiireisiin, joita hänen ammatissaan kyllä todellisuudessa onkin. Mutta jätti sitten töitä sen verran tekemättä, että ehti toisen miehen vaimon kanssa viettämään aikaansa. Kun tämä suhde tuli kolme vuotta sitten minun tietooni, koko korttitalo hajosi vähän siellä sun täällä. Meidän kolmikymmenvuotinen liitto on siitä lähtien ollut vaakalaudalla. En pysty enää tippaakaan luottamaan mieheeni, hän ei missään nimessä halua erota, vakuuttaa rakastavansa minua, mitä en kyllä pysty uskomaan. Tai ehkä hän jollain tasolla varmasti rakastaakin tai jotain sellaista, mutta miten suhtautua puolisoon, josta saa tuollaista tietää. Meillä on paljon hyvää, tämä paljastuminen toi meitä lähemmäs tietyllä tavalla toisiamme, mutta minulla kaihertaa niin paljon tämä luottamuksen takaisin saaminen, että en todellakaan tiedä, mihin tämä johtaa. Välillä luottamus kasvoi, sitten taas se katosi johonkin ehkä pieneenkin säröön.
Kun sitten rikot puolisosi luottamuksen, voit olla varma, että salasuhteen hinta on todellakin kova. Siinä ei enää naurata. Ei ainakaan miestäni.
Ja kun ulkopuolisen silmin katson elämäämme tämän ajanjakson ajalta, ei voi kuin sanoa, että toivoisin jokaisen salasuhdetta harkitsevan pääsevän edes hetkeksi elämään sitä todellisuutta, mikä on paljastumisen jälkeen.
Kun lapsetkin ihmettelevät isän tekemisiä ,eivät halua olla edes tekemisissä. Siinäkin oli oma työnsä, saada lasten luottamusta takaisin. Mies ei todellakaan tiennyt, mihin ryhtyi ja sanoikin, että jos olisi tiennyt aikanaan, olisi jättänyt koko homman väliin.
Silti tiedän, että tuo suhde oli hänelle sellainen, joka merkitsi paljon. Sitä tässä itse kipuilenkin. Haluaisin erota, mutta en kuitenkaan. Rakastan häntä edelleen, mutta kärsin, kun en voi luottaa. Mikä on hinta kaikesta. Meillä oli mielestäni hyvä avioliitto, en kiellä, ettäkö en minäkin olisi mennyt arkiaskareiden taakse, mutta niin teki mieskin - molemmat vaativissa ammateissa ja lapsilla paljon harrastuksia. Ruuhkavuodet, siinä kuvitteli, että molemmat ajattelevat joskus arjen helpottavan. Mutta minä olin kuvitelmieni kanssa yksin, mies haki sen helpotuksen vähän etuajassa. Ja sen jälkeen ei mikään ole oikein helpottanutkaan.
Eroa tuosta toisesta naisestakin hän teki liian pitkän aikaa minun mittapuuni mielestä. Työnsin häntä todella toiseen suuntaan, toisen naisen luo, mutta hän ei halunnut lähteä. Ja siinä tuskassa olin liian väsynyt tekemään itse ratkaisua.
Ja ärsyttää se, että tuolla uskottomuuspalstalla aina valitetaan näiden "kakkosten" toimesta, että miksi vaimo ei heitä miestään pihalle, kun kaikki paljastuu. Miksi vaimo on niin tossukka? Itse kysyn, että miksi mies ei lähde, jos siltä tuntuu ja haluaa jotain muuta, kuin mitä kotona on?
Mies totesi lopulta, että tajusi, että hän saa sen kaiken kotoa ja paljon enemmän.
Näitä sanoja voisi kuunnella vaikka kuinka paljon, mutta joudun tosiaan vieläkin tässä miettimään, mitä teen elämäni kanssa. Miehen kanssa on erittäin hyvä olla, meillä on mukavaa yhdessä, matkailemme, vietämme aikaa kahdestaan paljon ja on läheisyyttä, seksiä. Siitä ei ole pulaa. Mutta tämä jätti niin suuren särön, että en tiedä, riittääkö siihen yksi ihmisikä sitä mitenkään korjaamaan. Ehjäksi ei koskaan enää tule, mutta tulisi edes jotenkin yhteen liimatuksi.
Jos et oikeasti ole valmis tuhoamaan elämääsi, älä lähde pettämisen tielle, voin ihan täydestä sydämestä tuon neuvon sinulle antaa.
Jos tunnet, että et saa liitosta sitä, mitä haluat, yritä vaimosi kanssa vielä käydä pariterapiassa, seksuaaliterapiassa ja keskustelkaa. Mielestäni voit sanoa vaimollesi, mitä olet ajatellut ja mitä mieltä olet asioista ja minkälaisia ratkaisuja teet, jos asiat eivät muutu.
Tämä on nyt se paikka, missä mies mitataan - pystytkö olemaan mies ja sanomaan, mitä mieltä olet ja mitä haluat? Vai menetkö sieltä, mistä luuserimiehet menee - pettämisen kautta? Sitäkin kautta meinaan pääsee ihan syvällisiin keskusteluihin vaimon kanssa sitten lopulta - ellei ole kengän kuva takapuolessa ennen sitä. Mitä luulet, antaisiko vaimosi anteeksi sinulle, jos sinulla olisi salasuhde?
Entä antaisitko anteeksi vaimollesi, jos nyt paljastuisikin, että hänellä on toinen mies? Mieti näitä.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja elämänohjeesta! Olet kyllä ihan oikeassa kaikessa mitä kirjoitat...
Lapsiakin tosiaan on ja haluan olla heille hyvä isä ja haluan pitää perheen yhdessä. Kaikkea ei voi saada.
Tuohon viimeiseen kysymykseen en osaa ottaa realistisella tavalla kantaa. Spontaani reaktioni on että voisin vaimon suhteen hyväksyä. Mutta varmaan jos enemmän alkaisin miettiä kuka tämä mies on ja mitä heillä on mitä meillä ei avioliitossa ole niin voi herätä vaikka mitä tunteita. Käytännössä olisi varmaan hyvin vaikea sulattaa ja antaa anteeksi tällainen tilanne...
Olen ollut naimissa yli 30 vuotta ja yhteisiä vuosia on kaiken kaikkiaan 35. Parisuhde ei ole helppo tapa elää, toisaalta se antaa jotain sellaista, jota ei saa mistään muualta kuin kasvamalla ja kokemalla ja jakamalla saman ihmisen rinnalla vuosikymmeniä; tätä eivät koe instatsuhteissa elävän parinvaihtajat.
En tiedä yhtäkään pitkää avioliittoa, jossa kaikki menisi niin kuin toinen haluaa; luulisin, ettei sellaista ole olemassakaan. Seksihalutkaan harvoin ihan fifty-fifty kohtaavat. Meillä on varmasti avioliiton ensimmäiset 20 vuotta ollut sama tilanne kuin teillä eli mies on ollut halukkaampi ja aktiivisempi. Seksielämämme on aina ollut kuitenkin suhteelllisen aktiivista,e ttä luulisin, ettei varsinaisesti puutteessa elämisestä voi puhua.
Nyt tilanne on hiipumaan päin, olemme 57 ja 55 vuotiaita ja seksielämä on harvennut noin kertaan kuukaudessa ja nyt minä haluaisin enemmän. Eikö olekkin koomista; kai sitä aina haluaa jotain sellaista mitä ei ole....
Seksi on tärkeä liima parisuhteessa ja pahoin pelkään, ettei suhteen ulkopuolinen suhde siihen vaikuta muutoin kuin negatiivisesti sillä syrjähypyllä on muitakin merkityksiä kuin vain seksi varsinkin kun se on ennalta suunniteltu ja tahallinen.
Jos olisin vaimosi, haluaisin aikaa olla kanssasi ja ehkäpä vielä niin, että saisin olla joskus aloitteentekijä seksiin. Mieheni kanssa tuo ei onnistunut koska hän "aina kerkesi ensin" ja joskus toisiaan toivoin, että minäkin voisin olla se ensiaskeleen ottaja.
Kiitos tästä toivoa herättävästä kirjoituksesta. :)
Tässä alkaa 20 vuotta tuntua suhteellisen lyhyeltä ajalta.
Huomenna on taas lomaa tiedossa enkä pääse enää tänne kirjoittelemaan. Mutta onhan tässä jo aika paljon ehditty keskustella. Minä olen saanut teiltä paljon uusia näkökohtia hankalalta tuntuvaan tilanteeseen!!
On myös ollut mukava kun tänne on voinut anonyyminä huudella myös tyhmiä ajatuksia ja tunteita. Omalla nimellä kirjoitettuna olisin varmaan jättänyt puolet pois. :)
Tänään on taas vähän parempi päivä. Vaimoni teki jotain mistä tulin hyvälle tuulelle. Se ei ollut mitään seksiin liittyvää mutta vaan oivalsin taas että en minä ilman häntä voi elää. Tämä ei tietenkään tarkoita että ongelmat olisi poissa ratkaistu. Vuoristorata on vaan kääntynyt vaihteeksi toiseen asentoon. Kun on paremmalla tuulella on myös tulevaisuudentoivoa. Ehkä meillä menee ihan luonnostaan seksihalut paremmin tasan 10-20 vuoden päästä? Tai ehkä voimme oikeasti tehdä jotain meidän tilanteelle. On ehkä mahdollisuus parempaan. Toivo on tärkeä polttoaine. Jos tulevaisuuden näkee sellaisena että kituutellaan hiljalleen huonompaan suuntaan ilman ulospääsyä niin sitä tietenkin ahdistuu. Toivo voi tulla mistä vaan, pienistäkin asoista.
Tilaan kyllä vähän luettavaa koska haluan oppia... Ja voin kyllä kuvitella meneväni seksualiterapiaankin vaikka sekin tuntuu vähän ahdistavalta. Vai olisiko se jopa hauskaa? hah
Hämmästyttävää, miten se on aina se mies, jonka on opittava uutta, tehtävä temppuja, kärsittävä, oltava kärsivällinen, ymmärtäväinen...
Ja nainen voi vaan luistella läpi elämän ja tanssia ruusuilla. Kyllä kato mies hoitaa mukisematta ja jos ei niin se on ero ja lapset tänne.
Sun ainoa ongelmasi on läheisriippuvuus. Oot liian kiintynyt vaimoosi. Sulla ei oo munaa lähteä koska pelkäät sitä että se sattuu. Kyllähän se sattuukin muutaman kuukauden mutta vuoden kahden päästä kun löydät seksiä haluavan naisen joka ihailee, niin huomaat taas yhtenä unettomana yönä (jos niitä enää tulee), että "mitä hemmettiä minä tein siinä suhteessa niin kauan? Miksi en lähtenyt aikaisemmin!"
Muista, ettet sinä lapsistasi eroa vaan vaimostasi!
Hyvää suoraa tekstiä. Tuota pitää vielä miettiä mutta pari asiaa tulee mieleen. Voit olla täysin oikeassa että läheisriippuvuus voi olla iso osa mun ongelmaa. Mutta jos lähden niin onkohan sitten sama ongelma edessä mahdollisessa seuraavassa suhteessa? Eli onko tämä sellainen ongelma, joka seuraa mukana? Silloin se pitäisi ratkaista jollain muulla tavalla kuin eroamalla. Tässä tulee mieleen myös Vaimo7:n kirjoitukset "erillisyydestä" parisuhteessa.
" Eli onko tämä sellainen ongelma, joka seuraa mukana? Silloin se pitäisi ratkaista jollain muulla tavalla kuin eroamalla."
Ei vaimosi sen takia lakkaa haluamasta seksiä, että olet läheisriippuvainen. Kyllä se seuraavakin nainen lakkaa sitä seksiä haluamasta jos parisuhteeseen vielä aiot mennä. Mutta läheisriippuvuus nimenomaan estää sinua etsimästä omaa onneasi.
Muista: kukaan nainen ei ole korvaamaton vaikka voi ainutlaatuinen ollakin hyvässä ja pahassa. Naisia tulee lisää - joskus hyviäkin. Aina. parisuhteettomuudessa on vain yksi huono puoli ja se on se, että joutuu hankkimaan sitä seksiä erilailla: tavalla, joka ei aina ole miehelle luontaista. Parisuhteessa me kuvittelemme voivamme lillua omana itsenämme, vaan kyllä se sulla ja monella muulla kuitenkin sitten on sitä valvomista, ohjelmatoimistona toimimista ja vokottelua. Samalla energialla mutta eri kikkoihin käytettynä olisit jo useammassa seksisuhteessa käynyt.
Hyviä näkökulmia uskottomuuteen yllä. Toipuminen vie vuosia ja lapset muistavat kriisin tai eron koko elämänsä. Sitä kannattaa miettiä ennen kuin tekee ratkaisunsa.
Yksi näkökulma uskottomuuteen on se, ettei kyse ole vain halusta, joka ei tyydyty parisuhteessa. Seksuaalisessa halussa on nimittäin kyse myös haluamisen haluamisesta eli tunteesta, että tulee itse halutuksi ja hyväksytyksi seksuaalisena olentona. Ilman tuota tarvetta seksin puute olisi helposti hoidettu itsetyydytyksellä.
Minusta seksuaaliterapia on mielenkiintoista, mutta ei helppoa. Ehkä hyvän terapian ja terapeutin tunnistaa siitä, että kysymykset ovat hiukan epämiellyttäviä välillä, koska ne tuovat omasta käyttäytymisestä itselle tuntemattomia puolia esille. Sitä itsetuntemuksen syveneminen tarkoittaa. Kun pois lohkotut tunteet tulevat takaisin parisuhteeseen, voi parisuhteessa olla erillisenä yhdessä. Se on tietysti koko elämän mittainen tehtävä, mikään parisuhde ei ole täydellinen.
Kiitos kaikille keskustelijoille ja hyvää kesää!
Kiitos hienosta, syvällisestä ja asiallisesta keskustelusta!!
Harmi,ettei se minua auttanut, kuten olisin toivonut. Voi kun osaisin itsekin kirjoittaa noin. En ole vielä kolmeakymmentäkään, mutta olen tämän asian kanssa vääntänyt jo pitkään ja apua/näkökulmia etsinyt. Olen kihloissa ja kaikki muu suhteessa on vallan mainiosti, mutta seksihalut eivät kohtaa. Mietin melkein päivittäin, että kannattaako sittenkään mennä naimisiin, saada lapsia, luvata loppuelämä (sitä avioliitto minulle tarkoittaa, lupausta rakastaa loppuun asti).. vai tuleeko minustakin tänne palstalle valittaja tai pahimmassa tapauksessa pettäjä.. Voiko olla, että kaikkea ei voikaan saada? Että jos haluan tämän hauskan, rehdin, puoleensavetävän miehen, jolla on samanlaiset elämäarvot ja toiveet, niin sitten minun on lopetettava kuvitelmat seksielämästä...?
Minä halusin suhteen alkupuolella mielellään 2-3 krt/vk, mies ehkä kerran viikossa, nyt pari vuotta myöhemmin hän kiinnostuu asiasta kahden-kolmen viikon välein. Omat haluni olen "saanut alennettua" siihen, että kerran viikossa elättelen toiveita ja tulen sitten surulliseksi, kun mies on niin stressaanut/väsynyt/töissä/nukahti samantein. Välillä tuntuu, että on kokonaan unotanut sellaisen asian kuin seksi. Häntä ei tunnu asia vaivaavan pätkääkään. Asiasta on keskusteltu ja myös riidelty useaan otteeseen ja se auttaa pariksi viikoksi, sitten mies taas "unohtaa". Viime kerralla ehdotin terapiaa, mies suuttui. Ehdotin varovasti, että ehkä stressi on saanut hänen testosteronitasonsa muuttumaan, voisimme selvittää sen, mies tulistui ja loukkaantui. Hän muuten sanoo, ettei minun vartalossani tai meidän seksissä ole mitään vikaa, kehuu seksikkääksi ja sanoo rakastavansa. En kulje kotona ruppasissa verkkareissa tms. olen yrittänyt seksikkäitä alusvaatteita, vihjailua, suoraan ehdottelua jne..
Rivien välistä olen saanut kuvan, että miehelle rakastelu on kuin työtehtävä (hänelle työ on todella tärkeää elämässä, minulle ei niinkään), siihen pitää valmistautua, olla just oikeassa mielentilassa, tavoitella täydellisyyttä, ei saa mokata (lerpahtaa, tulla liian aikaisin jne). Mitään esim. erektio-ongelmia ei koskaan ole ollut. Minä suostun esileikkiin, vaikka ei välttämättä haluttaisi hirveästi, mies saa kuitenkin haluni syttymään. Mies pikemminkin suuttuu, jos yritän hänen halujaan herätellä. Hän ei myöskään osaa sanoa, mistä hän kiihottuu, joka on minusta todella outoa. Minä tiedän mihin suutelu tai silittäminen, sanat jne. toimivat aina.
Uutena ongelmana mukaan ovat tulleet yhdyntäkivut. Kun seksiä on ehkäpä kerran kuussa, käyttämättmät paikat kipeytyvät. Pelkään, että se entisestään vähentää miehen haluja, kun luulee satuttavansa minua. Tosiasiassa kuitenkin nautin ja joskus itsekin laukean sen lyhyen hetken aikana (ei ole yllättävää ettei miehellä kestä kauaa), kivut tulevat vasta myöhemmin enkä syytä miestä niistä. Paitsi no.. kuten gynenikin sanoi, jos seksiä olisi säännöllisesti/useammin, kipuja ei tulisi.
Vielä neiti, erotkaa, kun ei vielä ole perhettä. Viittaan omaan elämääni.
Ehkä miehesi kiinnostus ei kohdistu naisiin? Hän vain ei haluaisi itselleen myöntää asiaa.
Vaikea uskoa, että näin olisi. Silloin kuin rakastelemme, hän on kyllä paikalla ja intohimoa riittää.
Tässä muutamia minun ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta avioliitossa. Meillä on ongelmana juuri tuo halujen epätasaisuus. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Voin luetella vuodet, jolloin seksi on ollut suhteessamme hyvää. Ensimmäinen vuosi ennen ensimmäistä lasta oli todella aktiivista aikaa, samoin viime syksy elokuusta marraskuuhun.
Lapsen syntymän jälkeen kerrat harvenivat kertaan/viikko, kun aiemmin olimme olleet useammankin kerran päivässä. Myöhemmin kerrat harvenvat,ollen huonoimmillaan kerran-pari vuodessa. Aina löytyi jokin syy, milloin lapset, milloin tyytymättömyys omaan kehoon jne. Kun yksi syy lakkasi olemasta, löytyi toinen. Lopulta hän ilmoitti, ettei hänen tarvitse teeskennellä ja miellyttää toisia, kuten aiemmin. Ai ai, kun teki itsetunnolle hyvää. Ero on todennäköisesti edessä, kun nuorimmainen (nyt 16) lähtee kotoa, ellei mitään muutosta taphdu. minulle riittäisi se kerran viikossa saunan jälkeenkin. Ajattelen kaikkea sitä seksiä, joka on jäänyt saamatta. En ole pettäjätyyppi, mutta tietäen monen vastaavan tilanteen, en myöskään tuomitse pettäjiä. Avioliitto on sen verran suuri sitoumus, että siinä pitää edes joskus yrittää miellyttää toista.
Mielestäni avioliittoon kuuluu myös seksi. Vaikka rakastankin vaimoani, tuskin olisin hänen kanssaan alkanut perhettä perustaa, jos olisin tiennyt ennalta, millainen vallankäytön väline seksi on ja millaisessa puutteessa voi joutua avioliitossa elämään. En tiedä. valehtelevatko muut, mutta itse olen varmaan viime vuosina joutunut runkkaamaan monikymmenkertaisesti sen, mitä avioseksiä saanut. Kyvyt ja halut ovat tallella. Pillulla voi kiristää ja avioseksi tulee kaikkein kalleimmaksi. En ole laskenut, mutta viime syksyn seksuaalisen aktiivisuuden vaihetta lukuunottamatta yhdyntä on tullut maksamaan tuhansia euroja/kerta (pelkästään seksissä laskettuna). Tuskin vaimo suostuu siihenkään, että haen seksini muualta.
Turha puhua kotiöiden jakamisesta ja muusta läheisyydesta. Kotityöt on meillä jaettu hyvinkin jo suhteen alkuajoista lähtien ja ruoanlaitto on ollut minun vastuulla koko ajan. Turha puhua myöskään, etten osaa tyydyttää vaimoani, olen aina ollut valmis minkälaisiin kokeiluihin tahansa. Vaimoni ei näytä kaipaavan minkäänlaista läheisyyttä,ainakaan minun osaltani.
Eikö eturauhasongelmiinkin (joita minulla ei onneksi vielä ole) säännöllinen ejakulaatio ole yksi ennaltaehkäisevä hoito, en vain tiennyt, että sen joutuu hoitamaan omin käsin.
Uusin taktiikka on, että hän menee hyvin aikaisin nukkumaan tai valvoo aamuyöhön, että minä olen jo nukkumassa. Yksi keino välttää seksi kanssani, on tulla nukumaan peseytymättömänä ja se on juuri vaimoni, joka ei voi ajatella seksiä ilman peseytymistä. aamulla muka taas ei ehdi, vaikka teinit nukkuvat puolille päivin.
Asenne seksin korvikkeisiin näyttää monesti olevan sellainen, että jos mies on puutteessa, niin hän joutaakin olla ja jos nainen on puutteessa, niin hänellä on oikeus hakea seksiä muualta. Naisen itsetyydytys ja seksilelut ovat ennakkoluulotonta kokeilua ja tervettä oman seksuaalisuuden etsintää, mutta miehen vastaavat ovat säälittävän puuytteessa elävänn runkkarin perverssiä touhua.
Jos alkaisin ryyppäämään, kaikki varmaan säälisivät vaimoani, että missävika, kun mies vain juopottelee, vaikka on onnellisesti naimisissa fiksun ja kauniin naisen kanssa.
Anteeksi tämä sekava vuodatukseni, mutta tällaisia ajatuksi minulla tuli mileen ketjua lukiessani.
Kyllä itsekin naisena olen sitä mieltä, että seksi avioliitossa on niin tärkeä asia, että sen puuttuessa kannattaa vakavasti eroa miettiä, ettei katkeroidu. Onhan meillä kaikilla kumminkin vain tämä yksi elämä. Olen myös lukenut siitä, että ejakulaatio on tärkeää miehen terveydelle.
Tässä hyvässä keskustelussa tuotiin esille, että seksuaalisuus on myös tasa-arvokysymys ja myös on kyse siitä, arvostaako toista ollenkaan. Tekosyiden keksiminen seksistä kieltäytymiselle on loukkaavaa ja myös monet miehen seksuaalisuutta koskevat yleistykset ovat sitä samaa miesvihamielisyyttä, jota paljon näkee, kun nainen puolustelee omaa haluttomuuttaan. Ärsyttää tuollainen poikalasten ja miesten esineellistäminen.
Ja ellei toista halua miellyttää niin mitä rakkautta se ylipäätään enää edes on? Vanhemmallakin iällä voi löytää hyvän parisuhteen, monet löytävät. Jotkut naiset tuntuvat ajattelevan, että lapset ovat jonkinlainen lukko, jonka pitäisi lukita koko elämäksi epätyydyttävään parisuhteeseen tai muuten lähtijä on roisto. En tykkää tuostakaan ajatuksesta, että ollaan yhdessä lasten takia, kunnes he ovat tietyn ikäisiä. Lapsilla on silloin välinearvo. Seksittömään liittoon tyytyvän pitää tietysti kantaa itsensäkin vastuuta eikä syyttää puolisoa vain kaikesta. Vastuu omasta aikuisesta elämästä on aina itsellä, ei muilla ihmisillä.
Aika tutun tuntuista juttua. Mutta mitä tapahtui viime vuoden elokuusta marraskuuhun?
Lähdin nyt alkuun lukemisen tielle. Olin jo tilaamassa pokkareita luettavaksi loman jälkeen mutta keksin että Amazonista löytyy paljon luettavaa myös Kindlemuodossa. Sitä kautta saan luettavaa suoraan kesälaitumille. Eilen tilasin ensimmäisen kirjan arvostelujen perusteella ja luin sen loppuun samana iltana. Nyt on jo toinen työn alla. En kyllä tiedä vielä johtaako tämä mihinkään mutta ainakin on erittäin mielekiintoista juttua, ja hyvin paljon sellaista mitä ei tule pelkästään elämänkokemuksen kautta opittua.
Loistavaa pohdiskelua.Näkökulmia,kyseenalaistamista,tunteita,tietoa.
Itse alle nelikymppinen,parisuhteessa mieheni kanssa ollut 15 vuotta.
Seksi toiminut aina,seksuaalisuus on varmaan meidät molempien olemuksessamme aika vallitseva piirre.Minä olen se vaativampi osapuoli ehkä kuitenkin.
Asia, jota tässä työstän tapahtui parisen vuotta sitten kun hän oli melkein puoli vuotta työkomennuksella toisella puolella tätä rakasta palloamme.
Hänen seksihalunsa katosivat kokonaan.
Kertoi siitä häveten,peläten,itkien.Minä tunsin itseni rumaksi,lihavaksi,arvottomaksi.
Ei sitä tilannetta kestänyt kuin kuukauden päivät. Mieheni sanoi että kun stimulaatiota ei seksiin ollut millään tasolla,niin sen asian unohti.Hän lähti töihin sillä asenteella että täällä kun ollaan ni duunit tehdään hyvin ja uppoutui töihinsä.
Silmäni avautuivat keskustelujen myötä siinäsuhteessa,että miesten seksuaalisuus voi olla myös yhtä herkkä kuin naisten.ja pelko hylätyksitulemisesta voi olla jopa voimakkaampaa kuin naisilla,sillä siihen liittyy se maskuliinisuus puoli,jota jotkut miehet niin kovasti huutelevat.
Homma toimii kuin junan vessa konsanaan ja tuo asia toi meitä entistä lähemmäksi toisiamme!
Jatkakaa ihanat ihmiset tätä keskustelua-tämä toimii!!!!
Vähän koostetta omista ajatuksistani tällä hetkellä tähän vanhaan säikeeseen.
Kun olen omia motiivejani tutkinut olen huomannut että paljon tärkeämpää kuin itse seksi tai laukeaminen on se että kokisin olevani haluttu. Se että hän haluaa minua on ikään kuin hyväksyntä että kelpaan sellaisena kuin olen. Huomaan nyt että tämä on minun riippuvuuteni. En ole seksiriippuvainen vaan riippuvainen vaimoni halusta harrastaa mun kanssa seksiä. Joka tapauksessa riippuvuus johtaa moneen huonoon asiaan: Riippuvainen ei ole haluttava. Riippuvaista voi manipuloida tietoisesti tai tiedostamatta. Riippuvainen ei ole oma itsensä. Huomaan esim. että varon sanomasta asioita mitä häntä voisi ärsyttää koska se vähentää mahdollisuuksia seksiin -> eli olen yhä vähemmän oma itseni. Ja jos liikaa varoo mitä sanoo niin ei tule ehdotettua mitään uudenlaista seksiä. Seksikerrat harvenee ja seksin sisältö tulee tylsäksi. Orgasmi ei ole seksin hyvyyden mitta.
Se mitä minun pitää tehdä on siis ymmärtää että minun pitää ITSE omatoimisesti hyväksyä itseni sellaisena kuin olen enkä olla riippuvainen vaimoni reaktioista. Minun pitää tehdä asioita, jotka entisestään parantaa itsetuntoani ja auttaa minua seisomaan omilla jaloillani. Minun pitää tuoda esille toiveitani ja ajatukseni riippumatta siitä miten kuvittelen etukäteen vaimoni niihin reagoivan. Rohkeus ja rehellisyys on seksikästä vaikka riskinotto voi tuottaa välillä hankaluksiakin. Jos seison omilla jaloillani hänen reaktionsa ei voi kaataa maailmani. En anna hänen määritellä millainen olen vaan teen sen ihan itse.
Muutos on prosessi ja ihminen kehittyy läpi elämän. Minulla on nyt hyvä vaihe päällä mutta edessä on paljon vaikeita asioita. On hyvin mahdollista että tilanne johtaa vielä eroon, mutta siinä tapauksessa myös auttaa että osaan seisoa omilla jaloillaan. Luulen ja toivon kuitenkin ettei eroa tule vaan että minun muuttuminen ja kehittyminen ihmisenä pakottaa meidän avioliitton muuttumaan. Meidän pitää päästä irti symbioosista tilanteeseen, jossa kaksi erillistä omilla jaloillaan seisovaa ihmistä nauttii yhdessäolon ihanuudesta.
Nyt alat olla oikeilla jäljillä kuomaseni. Mietin vain edelleenkin miehenä että miksi roikut kiinni vaimossasi kun hän ei selvästikään sinua lähelleen halua?
En hyväksy nyt vastaukseksi yhteistä varallisuutta tai muuta vastaavaa materiaa. Jos otat eron ja vaimo saa puolet positiostasi niin voit syyttää siitä vain itseäsi ja maksaa oppirahat.
Hienoa pohdintaa, todella! "Rohkeus ja rehellisyys on seksikästä." Näin juuri, tämän naisena tunnistan hyvin. Toisen peesaaminen (mikä ei edes onnistu), on tie itsekunnioituksen romuttumiseen ja vallan epätasa-arvoon, vaikka sitä kumpikaan ei edes tietoisesti halua.
Se oli "vanha minä", joka ei kelvannut lähelle. Olen kyllä valmis eroamaan jos ei asiat muuten järjesty. Mutta nyt olen hyvin kiinnostunut näkemään mihin tilanne johtaa...
Tervetuloa itsetutkiskelun pariin. Muutamankin oppaan lukeneena ja aivan mielettömiä oivalluksiakin (muihin osa-alueisiin liittyen) niistä saaneena, voin vaan todeta ettei se ongelmaa ratkaise. Itse olen ollut pitkään parisuhteessa ja olen ollut meillä se aktiivisempi osapuoli seksin suhteen aina. Ei mieheni toki aina ole asiaa haittanakaan pitänyt, mutta jossain vaiheessa asiaan tuli selkeä muutos. Muutoksesta huolimatta sain kotonakin seksiä, mutta siitä puuttui hellyys ja intohimo. Ratkaisin asian rinnakkaissuhteella tai parilla sellaisella (kyllä miehetkin alkaa kuvioita sotkemaan ja odottamaan enemmän kuin on sovittu). Eipä parantunut tilanne kotona tuostakaan. Ainoastaan minulta katosi halu omaa miestäni kohtaan. Ja nyt kun minä olen varmastikin viileämpi osapuoli niin on aivan selvästikin huomattavissa toiselta hellyyttä, aloitteellisuutta ja suoranaista intohimoa seksiä kohtaan.
Nyt sitten yritän tavoittaa oman nuppini asetukset kohdalleen, jotta itsekin haluaisin taas omaa puolisoani. Jäin pohtimaan latistinko mieheni aikaisemmin jatkuvalla haluamisella, johon hän koki olevansa velvollinen (kilttinä miehenä) vastaamaan? En tiedä. Syksyn missioksi olenkin asettanut sivusuhdeväännöistä irtaantumisen (varo; koukuttaa vaikka toista ei rakastaisikaan - haluun ja saamiseen jää kiinni) ja oman parisuhteen pelastamisen. Ja mikäli en tähän kykene, on minun aika väistyä parisuhteesta. En halua loppuelämääni elää petollisena puolisona.
Nykypäivän ongelma noissa seksihommissa on yksinkertaistaen se että nykysuomessa miehet ei ole enää miehiä eikä naiset naisia ! Kaikenlainen feminismi ja tasa-arvo hölpötys on tehnyt miehistä netissä ruikuttavia munattomia surkimuksia - omasta mielestään keskustelevia ja moderneja .. J a naiset taas pitävät näitä snautsereitaan seksillä tai lähinnä sen pihtaamisella nöyränä poikana kieltäen heiltä näin oikeuden olla mies tarpeineen. Eivätkä edes arvosta miestään tämän jälkeen. Ottakaa miehet mallia Urkista joka otti rakastajia kun Sylvin marketti napsahti kiinni!!
"Kaikenlainen feminismi ja tasa-arvo hölpötys on tehnyt miehistä netissä ruikuttavia munattomia surkimuksia"
Luepa vaikka Juhani Ahon "Juha" tai Mika Waltarin "Sinuhe", niin huomaat, että ongelma on ikiaikainen.
"naiset taas pitävät näitä snautsereitaan seksillä tai lähinnä sen pihtaamisella nöyränä poikana kieltäen heiltä näin oikeuden olla mies tarpeineen."
Seksi ei ole oikeus, vaikka olisi mikä tarve.
"
Seksi ei ole oikeus, vaikka olisi mikä tarve."
Ei, mutta pihtaus sen sijaan on velvollisuus, vaikka olisi mikä tarve
Kiitti mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Antaa ajattelemisen aihetta.
Huomaan nyt että puoliso tuntee olevansa ahtaalla kun minä en enää toimi kuten olen aina ennen toiminut. Erilaisia ja uudenlaisia tunteenpurkauksia tulee vähän väliä. Lähinnä hän voivottelee sitä miten huono hän itse on. Nämä tilanteet ovat minulle vaikeita. Tekisi mieli lohduttaa ja sanoa kaikki ne asiat mitä kuvittelen että hän haluaa kuulla. Hän tietenkin haluaisi että hän kelpaisi minulle kun ei kelpaa itselleen. Mutta kun kerran olen päättänyt muuttua niin enää hän ei saa minulta samanlaista lohtua. Minusta tuntuu että hänen pitäisi ensin hyväksyä itsensä ja sitten vasta hakea läheisyyttä.
Avioliitossa on kyllä tärkeä hyväksyä toinen sellaisena kun hän on. Mutta mitä jos toinen ensin toteaa olevansa surkea ja sitten vaatii hyväksyntää ja lohdutusta? Minusta se tuntuu lähinnä manipuloinnilta. Tämä on varmaan toiminut aikaisemmin kun olen ollut liian kiltti ja seksipuutteinen…
Mutta olenko nyt liian ilkeä? Minulle on hyvin vaikea tietää miten käyttäytyisin tällaisissa tilanteissa. Kuuntelen kyllä mutta en tiedä miten tukisin häntä muuten.
Vaikeuksista huolimatta pidän lohdullisena että asioita tapahtuu ja tilanne elää. Elämää ja muutosta tässä kaivataan eikä vanhan kaavan mukaista tasaista puurtamista.
Miten puolisosi tukee sinua? Onko muutosta seksielämän suhteen tapahtunut eli oletko puhunut rehellisesti siitä, mikä sinua häiritsee, ja siitä, mihin se on lähes johtanut?
Nämä ovat tietysti vain pieniä vaikutelmia, joita tekstinpätkistä saa, mutta niiden perusteella tulee vaikutelma siitä, että saatat olla ärtynyt, jopa vihainen vaimollesi? Minkä verran annat itsellesi luvan tällaisiin tunteisiin vai ovatko ne hankalia sinulle? On vaikea tukea toista, jos on häneen ärtynyt ja kokee hänen manipuloivan itseään. Olisiko mahdoton ajatus sanoa todelliset ajatuksesi tuosta huomaamastasi kaavasta vaimollesi? Sitten pääsisitte keskustelemaan vähän syvällisemmällä tasolla kuin sellaisella, että sinä tuet, hän saa tukea. Tukeminen ja ymmärtäminen on toki tärkeää, mutta jos ongelma ei ratkea, kannattaa ehkä kokeilla toisenlaista lähestymistapaa?
Mukavaa, että muutosta on ilmassa. Kaavojen ja roolien rikkominen johtaa muutokseen, vaikka sen tekisi vain toinen puolisoista. On tosi hyödyllistä havainnoida noita kaavoja, joita parisuhteeseen syntyy, niistä löytyy uusia näkökulmia. Ehkäpä se, ettet enää ole kommentoinut ja selittänyt pois vaimosi itsetuntoon liittyviä huolia (?) voisi haastaa häntä tarkastelemaan ja ottamaan vastuuta niistä itse. Huonoudentunnetta toisen mielestä on hyvin vaikea pois saada. Voiman tunnetta syntyy vastuun ottamisesta ja aikuisuudesta.
Kyllä muutosta on tosiaan jo kesän aikana ja jälkeen tapahtunut. Olen rehellisesti ja suoraan puhunut ajatuksistani ja se on kyllä kannattanut vaikka se vaikealta on välillä tuntunut. Seksielämän puolellakin on muutos ollut selvää. Eli olen monilta osin jo ihan tyytyväinen nykytilanteeseen.
Kai tässä on vaan kyse siitä että me ollaan tosiaan oltu monessa asiassa riippuvaisia toisistamme. Kun minä olen epäterveestä riippuvuudesta hankkiutunut irti se saa aikaan muutoksen parisuhteessa joka pakottaa pinnalle ne asiat missä hän on ollut minusta riippuvainen. Siitä nämä välillä tulevat ”huonot päivät” ehkä juontaa juurensa.
Itse asiassa tämähän taitaa mennä aivan oppikirjan mukaan.
Hienoa että maltti on ollut valttia ja omaa muutosta läpikäymällä parisuhde paranee. Olet esimerkki monelle.
Hieno homma!