Yksinhuoltaja isä.

Tarvitset samanlaisen naisen. Luulisi heitä olevan enemmän kuin miehiä, että helppo homma, jos muuten olet siedettävä ihminen.

Tai sitten tarvitsen sellaisen naisen, kuin minä, joka ei halua omia lapsia missään vaiheessa elämää, mutta tykkää kuitenkin todella paljon niistä :) Minulle on helpoin vaihtoehto sellainen mies, jolla lapset ovat jo valmiina. Sellaisia miehiä, kun taitaa olla aika harvassa, ketkä niitä ei haluaisi ja lapsiaihe tulee esille kuitenkin jossain vaiheessa suhdetta. Pyrin kyllä yleensä asian ilmoittamaan jo alkuvaiheessa keskustelujen yhteydessä, ettei se tule sitten yllätyksenä miehelle, joka ehkä haluaakin sen lapsen :)

Niinhän sen luulisi :) Olen mielestäni kyllä siedettävä ihminen. Huum.taj, ihan hyvän näköinenkin ja urheilullinen.
Tuo vaihtoehto että ei haluaisi lapsia olisi kyllä hyvä, kahdessa lapsessa ihan riittävästi. Stressi, huoli, vastuu, kurinpito ynm. kuuluu merkittävänä osana lapsen kasvatusta. Jos vanhemmat tietäisivät ennen synnytystä minkälainen urakka lapsen kasvatus on , ei niitä kovin moni tekisi. Ja kyllä rakastan lapsiani ja en kadu niiden tekemistä.
En sano ettenkö koskaan haluaisi lisää lapsia kun ei sitä koskaan tiedä. Mutta seuraavaan 10 vuoteen luulen etten niitä halua. Jos jonnkin asian elämä on opettanu on se ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan.

En usko hetkeäkään, että vika on sinussa ja olet varmasti tosi hyvä tyyppi kaikinpuolin :) En väheksy naisena sinua sen takia, että et ole töissä. Kahden lapsen kanssa kotona oleminen kyllä varmasti käy ihan työstä. Tai niin olen ainakin huomannut omassa tuttavapiirissä.
En kannusta ketään työttömyyteen tällä, mutta eikö ole ihanaa nähdä miten lapset kasvaa ja oppii, jos nyt vaikka vähän pidempään kotona onkin?

Onko tälläinen asia nyt vain sitten yleisesti useimmille naisille vaikea, jos miehellä on jo lapset edellisestä liitosta ja hän ei myöhemmin enää haluakkaan lisää lapsia, jos nainen vaikka sitten tahtookin. Nainen ei siis varmaan ota sitä riskiä ja siksi jättää välistä.

Toinen asia voi olla myös se, että nainen saattaa pelätä joutuvansa "äidiksi" sinun lapsillesi. Pelkää liian isoa vastuuta, tms.. Näitä asioita minulla tuli mieleen, mitkä saattaa naisia karkottaa :/

Toivottavasti tässä nyt on edes pikkaisen asiaa, eikä kaikki asian vierestä :D

Itselläni on kaksi alle kouluikäistä kanssa, mutta jos toisellakin on lapsia niin helposti tulee ajateltua että sitä on itse sitten 'viimeisellä sijalla' miehen elämässä. Uusperheessä kuitenkin parisuhde on se mikä kantaa eteenpäin. Tietenkin lapsien pitää olla tärkeitä!
Vuoden seurustelin miehen kanssa jolla lapsia. Yhdessä asuttiin kuukaus, kun mies totesi ettei kykene toisen lapsia 'hyväksymään' vaan omat lapset ja oma veri tarvitseekin kaiken ajan. Jotta ette ymmärtäisi väärin niin olin ankarampi omille lapsilleni (mun virhe) ja nuo miehen lapset saivat huomiota kyllä.
Eipä sitä tulevaisuudessa tule helposti alettua juttua lapsia omaavan miehen kanssa. Ehkä olen itsekäs, mutta sitä huomiota pitäisi riittää myös minulle ja minun lapset hyväksyä. Eikä tietenkään kaikki ole samanlaisia, mutta pitää ajatella ettei lasten elämässä kovin moni ole vain läpikulkumatkalla paremman puutteessa.

Jos olet lapsissa kiinni 24/7 niin milloin ehtisit seurustella? Kyllä minäkin juoksisin karkuun, jos mies ilmaisisi olevansa tuollaisessa tilanteessa. Lasten äiti ei ilmeisesti ole kuvioissa, entä isovanhemmat? Muu lastenhoitoapu? Ovatko he päivisin päiväkodissa (tosin harva nainen pystyisi varmaan deittailemaan aina pelkästään päiväaikaan)? Vai odotatko, että mahdollinen naisystävä olisi valmis heti tutustumaan myös lapsiin ja tapailemaan sinua heidän läsnäollessaan?

Toinen yh voisi olla paras vaihtoehto siinä mielessä, että hän ymmärtää yksinhuoltajan arjen MUTTA hänellä on ne omatkin lapsensa ja silloin kyse ei todellakaan ole kahden aikuisen välisestä suhteesta vaan pitää olla todella varma suhteen kantavuudesta, että siihen kannattaa sotkea lapsiakin.

Lapset kasvavat nopeasti. Kun he ovat kouluiässä niin he pärjäävät iltaisin jo muutaman tunnin keskenäänkin, jotta iskä pääsee treffeille. Älä siis hätäile.

Samaa vikaa mut toisinpäin. Itse kolmen lapsen yh-äiti (4v-8v)
ja vaikeaa löytää niin parisuhdetta kuin ystäviä.
Itse olen kuitenkin suht sosiaallinen, nätti ja sporttinenkin, silti suhteiden luominen on kiven alla. Yh toimii kuin punainen vaate miehille ja hiekkalaatikko äideistä on vaikeaa saada vaikka kaffi ja lenkki seuraa. Ainoat halukkaat taitavat olla 40 miehet jotka etsivät "uutta" nuoruuttaan tai älyttömän härskejä ehdotuksia tehtailevat seksinnälkäiset miehet..

Hyvin tuttua tuo vaikeus tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, yksinhuoltajan arjen pyörittäminen jo pelkästään nielaisee aikaa paljon. Ei voi noin vain lähteä kuntosalille jossa vois vaikka tavata kivan miehen. Hiljaista itselläkin ollut, mutta käytän kyllä kaikki tilaisuudet hyväkseni missä miehiin törmää. Ihan normi arjessani olenkin sitten törmännyt mielenkiintoisiin tyyppeihin ja lapsi kun useimmiten mukana niin tietääpähän mieskin heti alussa jo asiasta. Huoltoasemalla, autokorjaamossa ja sukulaisten ystäväpiirissä on päässyt tutustumaan joskus vastakkaiseen sukupuoleen. Sama elämäntilanne lähentää. Minua ei työttömyys haittaisi jos mies muuten kunnollinen eikä ole missään masennuksen syövereissä.

On paljon sukulaisia auttamassa. 3 hoitopaikkaa 20 km säteellä. Ei se niinkään ajasta ole kiinni. Ja kyllä lapset on päiväkodissa päivisin. Itse olen alta kolmekymppinen että tuo 40 voi olla ettei toteudu :D
Kyllä tietenkin täytyisi olla yhdessä lasten läsnäollessa. Kyllä ne lapset täytyy hyväksyä ja niiden kanssa olemaan. Lasteni äidillä ei ole laisinkaan sidettä lapsiin. On vakavasti sairas ollut heti toisen lapsen syntymän jälkeen.
En ajattele niinkään että naisen jonka kanssa elämää rakennan olisi oltava äiti lapsilleni mutta naisen malli jos se nyt oikea sana on niin koen lapsilleni tärkeiksi, koska ovat jääneet siitä paitsi.
Tohon älä siis hätäile voisin sanoa että olen terve nuori viriili mies jonka on aika vaikea olla ilman naista :D Ilmaisinkohan tämän ihan oikein mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. :D
Tuo on totta että masennuksessa rypevän ihmisen kanssa ei kannata alkaa seurustella. Tai jos itse kärsit masennuksesta. Helposti takertuu toiseen ihmiseen ja hakee siitä helpotusta tai pelastusta. Epäreilua rasittaa toista ihmistä näin.

No mutta, eikö ole hyvä, ettei parisuhdetta olekaan syntynyt noiden tyyppien kanssa, jotka heti kaikkoaa sen enempää sinua tuntien?

Tuntuu kyllä, että on hyvin vaikea tutustua ihmisiin oli sitten yh, lapseton, työtön, töissä yms. ja näillä palstoillahan itkevät myös ihmiset, jotka väittävät kaiken olevan kunnossa ja elämä täydellistä, mutta eivät silti löydä pariaan.

ihannemieheni olisi juurikin yh-isä... olen vajaa kolmikymppinen, salainen haaveeni on perhe, mutta ei perinteinen malli kun en lapsia saa. Perheeksi riittäisi puoliso. Tai vaikkapa sijaisperheenä toimiminen. Tai tuo miehen lasten äitinä tai kakkosmutsina (mikäli lasten äiti on kuvioissa).
Tämä, tai sitten paljon mahdollisempi tulevaisuus perheestä, johon kuuluu 50 kissan yksinhuoltajana toimiminen, tosin pitäisi ensin oppia tykkäämään kissoista...

Ja työttömyys pätkätöiden välissä on nykyään enemmän normi kuin poikkeus, ja senkin ajan voi käyttää hyödyksi eikä vain sohvalla dokailuun.
Itekin saisin tehdä töitä niin paljon kuin kuuppa kestää, ja ainoa keino saada lomaa on jättäytyä työttömäksi ilman tukia aina silloin tällöin. Nykyaikaa.

Että eiköhän täällä vielä riitä ihmisiä, jotka tajuaa, ettei mehuus ei ole perinteisistä malleista kii ja parisuhde ja lapset ei sulje toisiaan pois.

En pysty uskomaan, että ketään yh-äitiä ei löytyisi aloittajalle noilla perusteilla, mitä täällä on esitetty. Työttömyys voi tietty vähän tökkiä, mutta toivottavasti löydät pian töitä.

Tai en sitten tiedä, jos yh:t vihaa toisen lapsia niin paljon ettei huoli toista yh:ta.

Lapsettoman samanikäisen naisen kanssa taas olet täysin eri elämäntilanteessa.

Niin no eiköhän se sieltä löydy kun täälläkin tuntuu noita ihmisiä olevan joille minun elämäntilanne ja lapset ei ole mikään ongelma. Ja ihan totta, hyvä ettei ole tuollaisten ihmisten kanssa parisuhdetta syntynyt jotka kaikkoaa ilman että tuntevat minut.
Ja en etsi töitä, lähden opiskelemaan kesän jälkeen. Ettei tässä nyt ihan laakereillaan istuta.:)
Mutta kyllä se on vaikea sovittaa omat asiat kun näin yksinhuoltajana aika on murto osa siitä mitä sitä on vapaana ja villinä sinkkuna ollut.

Itselläni on kaksi lasta ja yhteishuoltajuus joten ymmärrän siltä osin jotain ap:n ongelmasta.

Tosin näin naisena niin itselle merkitsee se että mies etsii töitä tai kuten nyt olet lähdössä opiskelemaan. Jätän kyllä tutustumatta sellaiseen mieheen joka ei edes yritä hakea töitä tai opiskella vaan elää tukien varassa. En etsi itselleni tai lapsilleni todellakaan elättäjää, siitä ei ole kyse, vaan itsellänikin on kunnianhimoa ja halua päästä työelämässä pitkälle ja jos toisen luonteenpiirre on täysin vastakohta, siitä tulee ongelmia, ei siitä rahasta niinkään.

Jos sulla on hoitopaikkoja lapsille niin silloihan ei pitäisi olla ongelmaa luoda parisuhdetta, aluksi ajattelin että jos olet oikeasti 24/7 kiinni lapsissasi niin siinä on vaikea luoda parisuhdetta ja nainen ajattelee että ei ole yhtään kahdenkeskistä aikaa.

Hatun nosto! Itse kolmen yh äitinä lähdin myös opiskelemaan ja nyt opinnot loppu suoralla, Aijon hakea uudestaan opintojen pariin valmistuttuani. Opiskelu on ollut yksi parhaimpia päätöksiäni ja tuonnut sosiaalista elämää. :) Pätkätyöt vain uuvuttivat eivätkä tuonneet muuta kuin lisä stressiä.. Itse myös alle 30v...
Itselle uusio perheen perustaminen ei ole ongelma, vaikka miehellä lapsia, Olen niin lapsi rakas ja omat lapseni ovat erityistarpeellisia lapsia, joten haastetta löytyy.. Nirso siis en oikeastaan ole, mutta jos miinuksia pitää löytää niin tarkka oman perheen rutiineista ja rytmistä. Ehkä se oikea tulee vastaan opiskeluiden tai töiden... Toivoa kannattaa! ;)
Kyllä sinulle varmasti myös oma rakkaus löytyy. Ja siinä peesaan että sama elämäntilanne yhdistää niin kuin sama ajatusmaailma. Ystävien kautta voi löytyä myös helmiä...

Kirjoitan naisena, jolla on yksi lapsi. Musta olisi mahtavaa löytää kaltaisesi, mutta omissa ympyröissäni tutustun vaan lapsettomiin miehiin. Ehkä siksi, että nämä ovat helpommin tavoitettavissa? Näille flirtti on päällimmäisempänä mielessä ja siksi huomaan helpommin? Olisiko ongelmasi sittenkin se, että olet vähän unohtanut arjen keskellä, miten sitä kipinää pidettiinkään yllä - itselleni ainakin pitkästä, pitkästä suhteesta erotessa, lapsiperhearkea yhä pyörittäessä, tuo vaati melkein uudelleen opettelua:)

Plussasi silmissäni:
- Haluan isomman perheen, mutta raskaana olo ja pikkulapsivaihe ei niinkään kiehdo:D. Sun mukana se saapuisivat kaupan päälle. Oma lapseni alkaa olla jo iso ja hurjalta tuntuu jos muutamien vuosien päästä vilkas ja eloisa perhe-elämä on mennyttä elämässäni, on kuin eläkkeelle jäisi:).
- Arvostan sitä, että lapset asuvat luonasi. Arvostan erityisesti, mikäli olette lasten äidin kanssa hyvissä, aikuisissa väleissä. Haen merkkejä vastuullisuudesta ja kunnioittavasta suhtautumisesta muihin ihmisiin ja ennenkaikkia omiin lapsiinsa, joille olet niin tärkeä, elämän turvaaja.
- Samantyyppiset elämänkokemukset - kokemus vanhemmuudesta.

Miinukset:
- Kanssasi olisi vaikeaa järjestää treffejä.

Hieno vastaus Sanoo nainen :) Pikkulapsi vaihde tuntuu aika raskaalta jos siihen joutuisi taas kun omat lapset ohi siitä jo. Kyllä sen unohtaa. Ja sen että itsestä on pidettävä huolta ja ajateltava itseään välillä. Lapseni äitiin on hyvät välit ja käymme häntä joka sunnuntai katsomassa hoitokodissa. Hän siis sairas ja hoidin häntä 3 vuotta ennen hänen siirtymistään hoitokotiin, lasten ohessa. Nyt kun ajattelee taaksepäin elämää niin uskomatonta miten sitä jaksoi silloin ja selvisi ylipäätään hengissä. Helppoa elämää nyt kun pelkät lapset hoidan. :)

Hieman hankalaa järjestää treffejä joo. Sen verran paljastan että Etelä-Karjalasta olen. Ehkä jos Helsingin seudulla asuisi tarjontaa olisi huomattavasti enemmän. Tai ei ehkä vaan olisi :)

Joo, kuule Yksinhuoltaja 007, en löydä susta tän perusteella mitään vikaa - paitsi että paikkakunta ei täsmää... Mutta kyllähän siellä Etelä-Karjalassakin naisia riittää.

Ei se yksinhuoltajuus punainen vaate ole, mutta kyllähän se rajaa - sekä niitä sopivia ihmisiä sekä tapaamistilaisuuksia. Mutta meidän pitää vaan olla aktiivisempia. Niinkuin tuo Janni kirjoitti tavanneensa autokorjaamolla yms... Tätä mäkin olen opetellut- pitämään silmät auki ja testaamaan viehätysvoimaani, vaikka ujostuttaisi. Eihän sitä tiedä missä siihen helmeen törmäisi:).

Tsempit sulle:). Palasin juuri muuten lomailemasta Etelä-Karjalasta - jos ens kerralla törmätään niin lupaa tarjota vaikka jäätelö;)

Älä höpötä ap. Ei ne lapset haittaa, ehkä jotain parikymppisiä teinejä mutta harvaa aikuista. Mulla on pieniä lapsia yhteishuollossa ja voin sanoa että vientiä riittää. Huvittavaa on se kun kävelee rattaiden kanssa kadulla, niin aika usein huomaa kuinka joku mies luo tosi pitkän katseen tai iskee silmää ja hymyilee. Ja rohkeimmat yrittää tulla jopa jutteleen.
Mutta en niistä jaksa kiinnostua. Mulla on aika ehdoton kriteeri se että miehellä on ennestään lapsia, että olisi samat lähtökohdat ja voisin luottaa siihen että mies oikeasti pärjää lasten kanssa. Tärkeää olisi myös se ettei mies vaadi tekemään enempää lapsia.

Lupaan tarjota :) Älä höpötä, höpötän kun tuntuu että on tarve höpöttää :D Sanoisin että naisia lähestytään enemmän vaikka lapsia olisikin. Vaikka olen huomannut itsekkin että pitkiä katseita ollut esim rannalla. Omaa saamattomuutta kait kun en ole mennyt juttelemaan. :) Aktiivisempi pitää olla kyllä. Sanoisin että näin vanhempana sitä on valikoivampi ja ennakkoluuloisempi. Yleensä yritän olla tekemättä ihmisestä tiettyjä ennakkoluuloisia käsityksiä pelkän ulkonäön puolesta koska yleensä ne ovat vääriä. Tässä asiassa sitä jotenkin tekee silti. Kiitos hyvistä vastauksista, silmät auki ja tutka päälle niin eiköhän se sieltä kohta tule eteen unelmien nainen :D