En kestä enään mietinnän kanssa itse.. Taidan olla heikko. Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun tutustuimme, olimme pikku tuiterissa jonkin kk tuttavuuden jälkeen ja tapailimme. Menin hänen luokseen, muistan aina, kun istuin sohvan reunalla ja tuli pientäö sanaharkkaa kun hän tönäisi minut sohvalle kumoon. En tietenkään ajatellut sen olevan pahaa, en ollut koskaan tavannut miestä joka tekisi naiselle pahaa. Nyt olen ollut tässä suhteessa 2,5 vuotta. Itse sortunut puremaan häntä kerran ja kaulasta raapaisemaan, hän kun on humalassa, tulee hänestä hyvin ilkeä. Muutama tapahtunut aiemmin, yleensä pahoja tönimisiä, mutta kaksi viimeistä kertaa 1. hän huusi ja haukkui humalassa, uhkasin kertoa hänen vanhemmilleen ja tutuilleen mitä hän kotona tekee, suora isku naamalle (ei nyrkillä), otsaan viilto ja naama veressä vaikka olikin pieni viilto vain. Rikkoi kalliin maljamme samassa. Seuraava aamuna herää "missä horo mun puhelin on" kännissä vielä, olin ottanut omista kasvoistani kuvia, jos joudun poliisilaitokselle. Huomasin seuraavana iltana kameran kädessäni, pyysi itselle sanoin etten anna, hyppäsi sohvan yli ja kuristi niin kauan että kameran sai. Jokin päivä tästä, kun jatkoin asumista,mutta puhumatta hänelle, ei hän tajunnut tilanteen vakavuutta. "enhän mää ja nikkeliallergiasta nuo jäljet kaulassa" jnejne.. Nyt juhannus to, otin minttuviina pullon ja sanoin hänelle että jos sinä olet noin humalassa niin saanko minäkin, hän tönäisi minut seinään niin lujaa, että minttuviina pullo rikkoutui suoraan rinnuksilleni. Tähän päivään mennessä hän ei ole pessyt lattiaa,joka tahmainen vaikka olen pyytänyt. Itse kuumeessa, niin en jaksa. Ja ei ollut hänen mielestään pahoinpitely. Yritän kertoa hänelle että ystävilleni joille puhun, hekin sanovat että hän tekee väärin. Ainoa hänen kommenttinsa on "no saitko taas hyväksyntää". Nytkun kirjoitan tätä ja ajattelen samalla, niin tämän on ihan sairasta häneltä. Eikö ole? Mitä olette mieltä tmmöisestä miehestä? Tiedoksi, että meillä 17v ikäeroa. Hän 42v ja minä nuorempi. Nyt saisin mahdollisuuden muuttaa töihin kotikaupunkiini ja mietin miten raaskin jättää tämän miehen. MITÄÄÄÄ???? Alan itsekin sekoamaan :(
Pakko saada ulkopuolisilta neuvoa..
Itse en jaksa enään
26524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"run forrest run"
Ekasta tönäisystä sun olis pitänyt jo tajuta lähteä. Oma vikasi kun jäit.
näinpä, se on sen merkki, että on hyväksynyt kyseisen toiminnan
Aivan mahtavaa uhrin syyllistämistä.Pisteet teille!
jos uhri ei käytä järkeään ja hän jää tilanteeseen SE ON OMA SYY.
yksilölläkin on vastuu omasta hyvinvoinnistaan
Itse olen seurannut lähestä, kuinka yksi läheissimmistä naisystävistäni ajautui kyseiseen suden kuoppaan.
Vaikka kuinka halusi lähteä, ei vaan uskaltanut. Ja kun yrittikin, niin mies meni ja repi takaisin. Kerran muistan kuinka ystävätär tuli luokseni pakoon. Mies tuli oven taakse, pääsi valehtelemalla olevansa eräs toinen, sisään (tyhmänä en osannut ajatellakaan hänen siellä olevan) ja siinä mies änkesi siään ja alkoi etuuttamaan ystävääni puoli alasti tukasta rappukäytävään ja minä pidän ystävää lantioista kiinni että mies ei saa riuhdottua ja samalla olen soittamassa poliisille.
Mies lähti pakoon.
Jatkuvasti raapimisjälkiä, mustelmia.. ihmeellisiä selityksiä.. salailua..
Naisella ei taloudellisesti ollut mahdollisuutta muutta pois yhteisestä kodista, hän oli häpeissään ja peloissaan, maahan lyöty, itseluottamus nollassa. Ei hän enää ajatellut järkevästi, Tuntemani vahna itsenäinen nainen oli poissa.
Ei siinä läheisempienkään puheet enää auta.
Kaikki päättyi siihen, kun ystävätär oli herännyt sairaalasta yritettyään itsemurhaa. Tuo oli se sen herätys asiaan (liian myöhään ja liian radikaalia).
Hän muutti takaisin äitinsä luokse (iso ja vaikea askel aikuiselle naiselle).. haki lähestymiskieltoa miehelle.. ja aloitti parantumisen.. vieläkin.. 4 vuoden jälkeen tuo ihminen on vain varjo entisestään..
Tuollaisessa liitossa elänyt ihminen ei ole terve. Hän ei ajattele selkeästi. En tiedä, mikä saa ihmisen pysymään alkujaan sellaisessa suhteessa.Mutta tässä on vaan se, mitä itse olen todistanut.
En koskaan syyttäisi ystävätärtäni siitä, että hänen ex-miehensä häntä löi (hän syyllisti itseään siitä jo muutenkin.. ainahan se oli hänen syy jos mies kävi päälle).
"Naisella ei taloudellisesti ollut mahdollisuutta muutta pois yhteisestä kodista"
paskapuhetta, koska loppujenlopuksi:
"Hän muutti takaisin äitinsä luokse"
Niin. Koska ei ollut varaa muuttaa omaan asuntoon.
Eli?
Se on aikuiselle ihmiselle vaikeaa se äidin nurkkiin muuttaminenkin. omien virheiden ja epäonnistumisien myöntäminen omalle äidilleen.
Voi kun olisinkin silloin tajunnut.. En vain koskaan ole kohdannut suhteessa väkivaltaa enkä perheessäni en missään koskaan henkilökohtaisesti. Nyt enn tiedä miksi on niin vaikea lähteä. Rakastanko tätä tyyppiä vai olenko vain liian heikko jo..
Olet tajunnut asian nyt!!!
Nämä lifemockerit sun muut ei sitä ymmärrä, mutta niin se vaan menee, että kun se eka väkivaltainen tilanne tulee kodalle parisuhteessa, niin ei sitä tajua. Sitä ei voi uskoa ja sen jotenkin selittää itselleen parhain päin. Ei se ihminen tee mitään tuollaista, jonka kanssa minulla on hyvä olla.
Asian haluaa unohtaa ja antaa anteeksi. Vahinkohan se oli.
Sitten näitä tulee lisää ja ihminen vain murenee, lamaantuu, alkaa syyttää itseään eikä näe ulospääsyä. Voimat menee selviytymiseen.
Mutta sinulle on tilanne valjennut nyt. Se on juuri niin ruma ja sairas kuin kerroit.
Nyt sinä kokoat itsesi ja lähdet pois!
Älä puhu mitään rakkaudesta. Mies ei rakasta sinua etkä sinä häntä. Huomaat sen kun pääset hänestä irti. Et rakasta, et kunnioita, et halua tuollaista elämää.
Olet vielä nuori ja elämä edessä. Et halua tuhlata sitä tuollaisen miehen kanssa peläten ja itseäsi inhoten.
Älä mieti nyt mitään muuta. Lähde vain pois. Kaikki muu järjestyy kyllä kunhan vaan lähdet tuosta paskasta.
se on vain ja ainoastaan omaa typeryyttä jäädä siihen ja itsekunnioituksen puutetta
Kun ei ole.
Paljon monisyisemmistä asioista on kyse, mutta sinä et voi sitä ymmärtää eikä sinun edes tarvitse.
kyse ei ole mistään muusta. voit toki jatkaa itsellesi valehtelua, ei sitä kukaan kiellä
Ja sinä voit jatkaa mielipiteidesi jakamista aiheista joista et mitään ymmärrä. Ei sitä kukaan kiellä.
Minä kirjoitin viestini aloittajalle ja toivon että siitä olisi hänelle edes vähän apua ja rohkaisua.
Tiedän miten vaikeaa hänellä on enkä todellakaan halua lannistaa häntä niin kuin sinä teet.
Hän tarvitsee kaiken mahdollisen tuen päästäkseen jaloilleen ja pois väkivaltaisesta suhteesta. Ei tuomitsemista.
ei siinä tarvitse kun kerätä kamppeensa ja lähteä. se on HYVIN yksinkertaista, eikä siinä ole mitään sen kummallisempaa "ymmärtämistä"
Hakkaus ei ole rakkaus, sanoi joku joskus.
Niinkuin tuo yks tyyppi sanoi, sulla on huono itsetunto, otat vastaan hakkausta vaikka kaipaat rakkautta!
Otappa selvää ihan netistä kuinka monta naista kuolee Suomessa väkivallan seurauksena!
Ajatteleppa ite, jos se tirvasee sua lujaa koko vartalonsa voimasta, voit lennähtää paikkaan jossa pääs osuu johonkin tai niskat retkahtaa...Et kai aio olla osa tilastoa.
Eti näillä sanoilla tuo leike: Pogostan Sanomat
Hakkaaminen ei ole rakkautta
Ilomantsissa pidetystä väkivallaton-tilaisuudesta juttu Pogostan Sanomissa 29.11. /
Itsetunto murenee siitä ensimmäisestä väkivallanteosta kun kyse on perheväkivallasta.
Tilalle astuu itsesyytökset, itseinho ja loputon miettiminen mitä on tehnyt itse väärin kun näin kävi. Uhri ei näe tilannetta niin kuin sivullinen.
Jos joku vieras käy kimppuun nii jokainen tekee siitä syytteen ja poulustaa omia oikeuksiaan. Kun pahantekijä onkin oma kumppani jonka kanssa takana saattaa olla hyvää elämää jo vuosia niin ihmismieli suhtautuukin asiaan ihan eri tavalla. Menee sokkiin.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa kuin aloittaja. En voinut pitkittää asioita, koska kuvioissa oli lapsiakin, mutta lähteminen osoittautui todella vaikeaksi ja vaati valtavasti voimia joita siinä tilanteessa ihmisellä ei ole. Onneksi oli ihmisiä jotka jaksoivat rohkaista ja auttaa vaikka ihan varmasti heidän teki mieli joskus sanoa juuri niin kuin täälläkin sanotaan: olet typerä ja kaikki on omaa syytäsi.
Onneksi eivät sanoneet, koska se olisi vienyt ne viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet ja olisin tyytynyt kohtalooni.
Hakkaaminen ei ole rakkautta! Siitä pitäisi puhua jo koulussa että ihmiset osaisivat olle edes jollain tavalla valmiina, jos sellaista tapahtuu. Että ihmiset ymmärtäisivät, että hakkaaja on syyllinen, ei uhri.
Se ei ole rakkautta että on vaikeaa jättää tuommoinen tyyppi. Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Ilmeisesti yksin jääminen pelottaa sinua.
Jos teillä on niin suuri ikäero, sinä vasta 25 v. ja hän 42 v., niin kuvitteletko hänen rakastavan sinua. Sikaäijä käyttää sinua vaan hyväkseen.Kohta hakkaa sinut sairaalakuntoon. Mee äkkiä kotios! Nuori likka, älä pilaa enempää elämääsi.
ai kuinka raaskit jättää tuommoisen miehen? luepa oma tekstisi uudelleen! ei muuta ku jalat alle jo ja vikkelään! Kun vielä pystyt...
Vaikea ihminen on kuin huume. Tiedetään. Mutta tiedät kyllä että nyt on paras nostaa se kytkin ja muuttaa takaisin kotikaupunkiin.
Voit löytää poikaystävän joka on 17v nuorempi kuin nykyisesi. Jos hommaat itsellesi aivovamman ton rakkaan hommaamana voit unohtaa
sen tulevan rakkaudenkin melko varmasti. Valinta on tietenkin sinun...
Mieti 25v voit löytää miehen jonka kanssa olet pari jonka kanssa perustat perheen. kuristajan ja lyöjän asuntoon ei lapsia voi edes ajatella !
En viitsi sanoa tähän aloitukseen mitään.
Lähe pois kun vielä pääset. Kärsin yli 10- vuotta väkivaltasta narsistia ja odotin että se muuttuis tai edes pyytäis joskus anteeksi. Minäkin rakastin liikaa ja annoin anteeksi. Annoin satuttaa itseäni vuosia. Vasta tajusin lähteä kun ex kuristi ensin tajuttomaksi ja sit yritti vielä tappaa vasaralla. Sit lähin ja en koskaan enää palannut. Nämä 2,5 vuotta elämäni parasta aikaa. Nyt ihana hellä mies, joka pitää hyvänä. Jos rakkaus satuttaa ei se ole sen arvoista!
Lähe ku vielä voit, myöhemmin ei voi lähtee enää.
Saman nähnyt...ja miehen käytös alkoi ällöttää, kun ei tajunnut itse omaa käytöstään tai nähnyt omaa hulluuttaan....vastapuolen olisi vain pitänyt toimia hänen jätesäkkinään...etsivät kyllä aina uuden aisankannattajan joka moiseen alistuu...joten no hätä...pärjäävät kyllä ilman meitä itseään arvostavia naisiakin; joten häivy äkkiä jälkiä jättämättä, katkaise kaikki yhteydenpito ja toivon mukaan arvosta itsesi laadukkaampiin suhteisiin...itsestä kaikki on omassa elämässä aina kiinni : D.
Ensimmäinen pahoinpitely on aina yllätys ja moni selittää itselleen kyseessä olleen oma vika. Vika on aina pahoinpitelijässä.
Eroamista vaikeuttaa pelko tulevaan, mitä sen jälkeen, kun sulkee oven takanaan. Miten pärjää yksin?
Kun on kerran lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta, mikä sinullakin on, on helpompi lähteä seuraavalla kerralla.
"Miten raaskin jättää tämän miehen?" on taas syyllisyyttä minkä mies on saanut sinuun juurrutettua.
Mikä lieneekään päätöksesi, älä seuraavalla kerralla kerro ottaneesi kuvia kuinka hän on sinua pahoinpidellyt. Mikäli jäit liittoon, olet tulevaisuudessakin nyrkin alla.