Tapasin syvästi kristittyn, jätetyksi tulleen, vapaan (eronnut) miehen. Mies oli esim. vastaillut naisten seuranhakuilmoituksiin, mutta ei ollut tärpännyt ja pitikin nykynaisia nirsoina. Mies käy usein hengellisissä tilaisuuksissa ja laittaa 20-50 € kolehtiin, sekä muihin keräyksiin. On avulias ja ystävällinen ihmisiä kohtaan.
Kunnes nyt vuoden kuluttua hän ikäänkuin riisui "roolinaamionsa pois". Olen kuulemma vienyt hänen aikaansa, hän oli tottunut hektiseen työntekoon 24/7. Minä kuulemma olin sekoittanut tätä hänen rytmiään (Hän siis oli vain esittänyt kiireetöntä!). Hän myös kerskui varakkaalla elämällään, mutta minä en koskaan tuosta varakkaasta elämästä päässyt osalliseski (vaikka ulkopuoliset saattavat niin luulla) - ihmeellisenä pidin sitä, että hän maksoi aikuisten lastensa laskuja mukisematta. Yhdessä emme asuneet, mutta vierailin hänen luonaan.
Miehen itsekkyys tuli sitä enemmän näkyville, mitä pidempään seurustelimme.
Huomasin, että Kaikki olisi pitänyt sujua niin kuin Mies haluaa ja miehen aikataulujen mukaan. Tuossa viikko sitten hän sanoi, että Sitoutuminen on vanhanaikaista (mielestäni ristiriitaista puhetta näkyvästi uskoivaiselta mieheltä) Huomasin, että Ainoat asiat, jota hän rakastaa ja joihin haluaa panostaa on hengellisissä tilaisuuksissa käynti, kova työnteko ja aikuiset lapset, jotka eivät edes häntä käy katsomassa.
Olisi mukava lukea kokemuksista, joissa kumppani on antanut eri vaikutelman kuin mitä todellinen elämä ihmisen kanssa on ollut eli otettuaan "roolinaamion pois". Sanoisin, että naapurit ja ystävät eivät näe ihmisen sisintä olemusta, koska sen näkee vain kyseisen ihmisen kanssa eläessään.
Kunnes nyt vuoden kuluttua hän ikäänkuin riisui "roolinaamionsa pois". Olen kuulemma vienyt hänen aikaansa, hän oli tottunut hektiseen työntekoon 24/7. Minä kuulemma olin sekoittanut tätä hänen rytmiään (Hän siis oli vain esittänyt kiireetöntä!). Hän myös kerskui varakkaalla elämällään, mutta minä en koskaan tuosta varakkaasta elämästä päässyt osalliseski (vaikka ulkopuoliset saattavat niin luulla) - ihmeellisenä pidin sitä, että hän maksoi aikuisten lastensa laskuja mukisematta. Yhdessä emme asuneet, mutta vierailin hänen luonaan.
Miehen itsekkyys tuli sitä enemmän näkyville, mitä pidempään seurustelimme.
Huomasin, että Kaikki olisi pitänyt sujua niin kuin Mies haluaa ja miehen aikataulujen mukaan. Tuossa viikko sitten hän sanoi, että Sitoutuminen on vanhanaikaista (mielestäni ristiriitaista puhetta näkyvästi uskoivaiselta mieheltä) Huomasin, että Ainoat asiat, jota hän rakastaa ja joihin haluaa panostaa on hengellisissä tilaisuuksissa käynti, kova työnteko ja aikuiset lapset, jotka eivät edes häntä käy katsomassa.
Olisi mukava lukea kokemuksista, joissa kumppani on antanut eri vaikutelman kuin mitä todellinen elämä ihmisen kanssa on ollut eli otettuaan "roolinaamion pois". Sanoisin, että naapurit ja ystävät eivät näe ihmisen sisintä olemusta, koska sen näkee vain kyseisen ihmisen kanssa eläessään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jep ne hihhulithan on niitä pahimpia alistajia, kun omaavat niin suppean ajatusmaailman, ettei se liity oikein millään tavalla oikeaan maailmaan
Riippuu aika paljon millaisen uskon suunnan on valinnut.
Miehet nyt yleensäki on naisia epäsosiaalisempia :-(
Toipuvat alkoholistit ovat juuri tuollaisia, en tiedä liekö hänellä taustalla alkoholismia.
Mihinkäs tämä perustuu? Älä vaan sano että omaan kokemukseesi yhdestä alkoholistista...
Ja vielä se, että aika moni irtautuu viinasta juuri uskoon tulemisen vuoksi. Ja silloin ei yleensä puhuta mistään hiljaisista körttiläisporukoista tai muusta perus-luterilaisuudesta.
yksi riippuvuus korvataan toisella... se on addiktien keino
Tämä on ehkä kuvaavin uskoontulemisen syy.
Uskonnosta ja uskonnollisissa tilaisuuksissa näyttäytymisestä voi tulla riippuvaiseksi, ja sillä korvataan usein jokin aiempi riippuvuus vaikkapa alkoholismi.
Hyvin monet elävät ulkokuoressaan. Riippumatta siitä ovatko uskovaisia vai eivät.
Miestä käy tavallaan sääliksi. Hyvin ristiriitainen tyyppi. Hän on valinnut joukon ulkoisia arvoja eikä perehtynyt omiin arvoihinsa riittävästi. Työ vapauttaa, toisin sanoen hän tekee kovasti työtä, koska monet muut asiat ovat vaikeita. Läheisyys on vaikeaa, koska hän ei ymmärrä mitä hän tarvii itse eikä näin ymmärrä mitä muutkaan tarvivat. Rahan antaminen lapsille on häneltä suuri rakkauden osoitus, mutta se tuskin korvaa läheisyyttä ja halua olla heidän kanssaan.
Kirkoissa saarnataan juuri tästä: raha ei korvaa rakkautta. Perimmäinen ja tärkein opetus vain unohtuu monilta kaiken viestin ympärille rakennetun moralistisen ulkokuoren vuoksi.
Rahan antaminen ei ole suoraan rakkauden osoitus.
Ex-miehen suvussa rahaa ei annettu rakkaudesta eikä edes pyyteettömästi, vaan rahan saaja jäi aina kiitollisuudenvelkaan antajalle. Rahalla myös näytettiin, että vähävaraisempi on myös vähäarvoisempi.
Exän suku oli hartaasti luterilaisen uskonnon kannattajia, ja narsisti-psykoja lähes kaikki!
Kirkko on tekopyhä. Raha ei muka merkkaa mitään, mutta kirkollis- ja yhteisövero miljoonaomaisuuksissa rypevälle kirkolle kyllä kelpaa. Kirkon oppi on pelotella helvetillä, että ihmiset kuuluisivat jatkossakin kirkkoon pelastuksen toivossa.
Kiitos kommenteista. Täsmennyksiä:
- Kova työnteko (24/7), josta sai rahaa paljastui hänelle tärkeäksi elämänarvoksi. Kotitaloustyöt siivous, ruuanlaitto tms. hänelle ajanhaaskausta.
- Alkoholi kuului vapaa-aikaan.
- Näyttäytyminen tällättynä hengellisissä tilaisuuksissa tai kulttuuritapahtumissa.
Tarkka ulkonäöstä edellämainituissa tapahtumissa.
Vähävaraisempi on myös vähäarvoisempi -lause kolahti.
Tapailumme viilentymisen syyksi koin, etten vähempivaraisena yltänyt hänen tasolleen, vaan hän ajattelee, että jossain on rikkaampi ja arvostetummassa ammatissa (opettaja, lääkäri) oleva häntä varten. Minuun ei kannata sitoutua.
Elämän kokemusta tämäkin suhde kartutti: Syvästi kristitty ulkokuori hämäsi.
"Jätetyksi tullut, syvästi kristitty, kolehtia jakava"... mitenkähän tässä tuli tunne, että miehellä on niitä rautoja aika lailla tulessa.
Unohda koko heppu, tällaisia "kunnollisia" pelimiehiä on varsinkin vanhemmassa sukupolvessa ihan rasitteeksi asti.
Päätän osaltani aloittamani keskustelun toteamalla :Emme pidä enää yhteyttä.
Minua hymyilyttää, koska tiedän arkitodellisuuden, tämän joidenkin mielestä mukavan ihmisen uskovaisen ulkokuoren ja "roolin" takaa.
fanaattiset ihmiset ovat yleensä hieman "sairaita" mieleltään
Joiltakin osin jaan kokemuksia. Mies on hyvin eri tyylinen, mutta kantaa ristiä kaulallaan ja on kristitty omalla tavallaan. Kahdesti avioliitosta eronnut. Siksi itselleni tulikin järkytyksenä, että hän oli aloitteellinen ja hanakka sänkyhommiin, mutta ei pitänyt sitä minkäänlaisena sitoutumisena suhteeseen avioliittoajatuksista puhumattakaan. Ja ikänsä puolesta voisi olla isoisä jo (lapsia on). Että ottaa näistäkin nyt sitten selvän!
Sliipattu pelimies on helppo tunnistaa, mutta kunnolliselta näyttävät pelimiehet ovat salakavalia (esim. uskovainen tai risti kaulalla tai naisiin kyynistynyt eronnut).
Niitä tekopyhiä sanoisin tuollaisesta miehestä.