Olen melkein aina yksin kotona, koska muut perheenjäsenet on aina jossain muualla. Valittavat minulle enemmän, kuin sisaruksilleni ja en saa huomiota tai mitään muutakaan yhtä paljon kuin pikkuveljeni ja isosiskoni.
Minun 2 serkkua on tullut mummoni luokse (6v. ja 9v.). He ovat villejä ja satuttaa aina toisia. Toinen serkuistani (9v.) uhkailee ja yrittää pomottaa minua, esim. Kun olin tänään hänen kanssaan rannalla, hän ei suostunut lähtemään ja pisti vastaan, vaikka olin uinut hänen kanssaan jo 1½ h.
Molemmat on myös kovia riehumaan ja satuttamaan muita. Esim. Ne hyppii pöydillä, etsii koko ajan jotain herkkua mitä syödä, heittelee tavaroita. Molemmat on myös väkivaltaisia. Tänäänkin molemmat on potkinut minua, lyönyt ja purrut. Ne saattaa tehdä sen hetken mielijohteesta.
Äskenkin mummoni syytti minua siitä, kun toinen serkuistani alkoi satuttamaan minua meidän pihalla, kun he tappeli minun uimapatjasta ja otin patjan pois.
Lisäksi mummoni suosii ^sukumme pienimpiä serkkuja, ja esim. syntymäpäivä rahaa he saa 10€ enemmän. Muutenkin mummo antaa heille aina kun he tulee käymään, niin "karkkirahaa".
Mitä voisin tehdä saadakseni "asemani" paremmaksi?
Minun 2 serkkua on tullut mummoni luokse (6v. ja 9v.). He ovat villejä ja satuttaa aina toisia. Toinen serkuistani (9v.) uhkailee ja yrittää pomottaa minua, esim. Kun olin tänään hänen kanssaan rannalla, hän ei suostunut lähtemään ja pisti vastaan, vaikka olin uinut hänen kanssaan jo 1½ h.
Molemmat on myös kovia riehumaan ja satuttamaan muita. Esim. Ne hyppii pöydillä, etsii koko ajan jotain herkkua mitä syödä, heittelee tavaroita. Molemmat on myös väkivaltaisia. Tänäänkin molemmat on potkinut minua, lyönyt ja purrut. Ne saattaa tehdä sen hetken mielijohteesta.
Äskenkin mummoni syytti minua siitä, kun toinen serkuistani alkoi satuttamaan minua meidän pihalla, kun he tappeli minun uimapatjasta ja otin patjan pois.
Lisäksi mummoni suosii ^sukumme pienimpiä serkkuja, ja esim. syntymäpäivä rahaa he saa 10€ enemmän. Muutenkin mummo antaa heille aina kun he tulee käymään, niin "karkkirahaa".
Mitä voisin tehdä saadakseni "asemani" paremmaksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuuntelisivatko vanhempasi jos otat tämän asian puheenaiheeksi heidän kanssaan? Ehdottomasti kannattaa jollekin aikuiselle jutella tästä, hienoa että kirjoitit tänne asiasta.
Ei ole oikein minkään ikäisten uhkailu sinua tai ketään kohtaan! Puhumattakaan potkiminen, lyöminen ja pureminen, nuohan ovat rikoksia.
Ei ole oikein että mummosi syyttää sinua sellaisesta asiasta mihin et ole syypää. Aika kummalliselta ja puolueelliselta tuntuu hänen käytöksensä.
Kerrothan taas kuulumisiasi :)
Ei vanhempanikaan ole kiinnostunut asiasta. Siksi laitoin sen tänne.. :) Äiti ja iskä vaan sanoo, että ne on pienempiä ja niitä täytyy ymmärtää.
Voi kuinka kurjaa. :( Ei sinun tuollaista käyttäytymistä tarvitse ymmärtää sillä perusteella että muut ovat pienempiä, sekö sen oikeuttaa... mielestäni se ei ole oikein. Ei kiusaaminen ole koskaan oikein, olivat kiusaajat minkä ikäisiä hyvänsä.
Kuinka paljon "joudut" olemaan serkkujesi(näiden ketkä tönivät ym) kanssa tekemisissä? Pystyisitkö välttelemään niitä heidän tapaamisiaan mitenkään?
Auttaisiko sellainen että seuraavan kerran kun joku tönii, niin huutaisit niin kovaa kuin pystyt "ÄLÄ!" tai sanoisit että "miksi sä tönit mua, en mäkään töni sua".
Itse olen nainen ja nuorempana olin ainakin aika ujo enkä uskaltanut sanoa vastaan. Aloitin harrastamaan aikidoa ja myöhemin karatea, siellä opin puolustamaan itseäni turvallisessa ja mukavasa ympäristössä. Kaikki ujous karisi sinne :) Sekä opin myös käyttämään ääntäni, joka yleensä viimeistään pelottaa tuollaiset isottelijat. (olen muuten pienikokoinen, olen aina ollut luokkani lyhyin, mutta tuolla harrastuksessa sain rutkasti itseluottamusta.
Itse en välttämättä yrittäisikään päästä esim. mummosi suosioon. Jos et omana itsenäsi kelpaa niin olkoon kelpaamatta. Mielestäni vaikutat kivalta ja kirjoitat tosi hyvin. Jos mummosi suosii muita serkkuja, niin varmasti sellainen tuntuu ikävältä varsinkin jos hän sen tekee vielä sinun nähden. Olisiko hassua joskus kysyä häneltä että miksi hän antaa muille enemmän "karkkirahaa" kuin sinulle? Toisaalta voi olla että hän tykkää pahaa jos tuollaista kysäisee...
Ei auta! En voi sanoa serkuilleni vastaan, ksoak ne rupeaa itkemään ja menee sitten valittamaan ädilleni tai mummolle. Nyt tässä tapuksessa, en pysty välttelemään serkkujani, koska ne on meillä yötä, koska mummo lähti reissuun. Lähtevät tänään.. HUH! Asuvat onneksi monen sadanmetrin päässä ja käyvät täällä lomilla ja ovat kerralla mahdollisimman pitkään..
Aloitin itsekkin viimevuonna nyrkkeilyn.. :) Olen ollut aina reipas ja sosiaalinen, joten siitä ei ole ainakaan kiinni. Minua kiusattiin ala-asteella joskus, mutta siihen en oikeastaan kiinnittänyt huomiota. Oletin että kiusaamisen loppuu, kun siirryn ylä-asteelle, kun entiset luokkalaiset ovet eriluokilla, mutta niin ei käynyt. Mun entisestä harrastauksesta tuli mun "kavereita" samalle luokalle.
Jouduin aikoinaan lopettamaan harrastuksen sen takia, että mua kiusattiin. Nää tyypit lkoi levitellä mun vanhoja juttuja koko luokalle, jonka jälkeen alkoi huuteleminen ja haukkuminen. Kaikista mun asioista raportoidaan jne.
LV, vanhemmat, kaverit ja opo, tietää ja tätä on "yritetty" selvittää, mutta se ei ole onnistunut kovinkaan. Ei mua tommonen koulussa häiritse ja mulla on laaja kaveriporukka, joka tukee mua ja mä voin luottaa niihin.
Vanhempanikin tietävät, että mistä kiusaaminen johtuu, mutta isäni sanoo että se johtuu minusta.
Kotona menee kyllä ihan hyvin, mutta tuntuu välillä, että olen perheen huonoin. (olen keskimmäinen lapsi) Olen monesti yksin kotona (tykkään siitä kyllä..) ja minua ei huomioida niin paljon.
Tämmöstä elämää mä elän... Tarkoituksena on muuttaa 2 vuoden päästä pois muualle lukioon. Saisin ainakin aloittaa ihan alusta uudella paikkakunnnalla!
Heippa,
Voi apua, inhottavaa jos joudut "pakosta" katsomaan levottomia serkkujasi, kääk! Toivottavasti sinulla on oma huone.
Serkkujesi käytös kuulostaa taktikoidulta, itse aikanaan kinasin sisarusteni kanssa ja he monesti käyttivät sellaista strategiaa että joko menivät itkemään tai menivät valittamaan vanhemmilleni. Vaikken tosiasiassa ollut hipaissutkaan tai tehnyt mitään pahaa, ehkä nyt saatoin sanoa suoraan jos eivät jättäneet minua rauhaan silloin kun olisin halunnut olla yksin.. :) Mielestäni se oli kuitenkin ärsyttävää.
Hih, mahtavaaa -- nyrkkeily on hieno harrastus! Itsekin harrastin joskus kuntonyrkkeilyä ja tykkäsin lajista hirmupaljon! Ymmärrän niin sua, mäkin olin kiusattu ala-asteella ja se jatkui yläkouluun asti. Mä selvisin siitä parhaiten sillä että en ollut huomaavinaankaan heitä. Siitä he tylsistyvät kun eivät saa mitään vastareaktiota, ainakin nää mua kiusanneet.
Kurjaa ja tosi-tosi lapsellista että sua kiusattiin harrastuksesi takia! Mutta tosi upeeta kuulla että sulla on iso kaveriporukka joihin voit luottaa! Se on tosi iso asia.
Yritin pitää itseäni piristääkseni sellaista unelmalistaa jossa kirjoitin eri tavoitteita mitä haluan joskus elämässäni tehdä, mm. käydä Hawaijilla, uida delfiinien kanssa, ajaa moottoripyöräkortti, nähdä VapaudenPatsas, käydä Lontoossa, ostaa joku tietyn merkkinen auto, tavoite juosta 10km tai maraton joskus, aloittaa tanssiharrastus, snorklata koralliriutoilla jossain päin maailmaa ym. Sit mä piirsin paljon, se oli mun keino purkaa pahaa oloani. Kävin myös paljon metsässä kävelemässä tai pienellä juoksulenkillä. Mä itse olen uskossa joten rukoileminen auttoi mua pahimpien aikojen ylitse. Haluaisin myös joskus osata soittaa kitaraa ;) Musta sä kirjoitat erittäin hyvin ja tosi selkeästi, voisit ihan hyvin joskus osata kirjoittaa oman kirjan jostain aiheesta :)
En tiedä mitä isäsi tarkoitti, mutta itse olen sitä mieltä ettei kiusattu koskaan - ikinä ole missään tilanteessa se syypää että miksi häntä kiusataan. Syypää on se kiusaaja, hänellä on korvien välissä jotain vikaa, ehkä huono itsetunto tai hän kokee kiusatun jollain lailla uhaksi, esim. hänen mielestään kiusattu on paremman näköinen, parempi koulussa, siisti harrastus tms. Hyvin usein kateus saa jonkun kiusaamaan. Musta olisi hienoa jos olisit jatkanut harrastustasi :) tai jos joskus vielä jatkaisit sitä.
Onko vanhemmillasi jotain esim. työstressiä tai vastaavaa ja siksi ajatukset ovat ehkä liikaa jossain muualla? Monilla saattaa olla jotain tuollaista mutta niistä ei välttämättä haluta lapsillensa jutella, koska eivät halua huolestuttaa heitä. Kurjaa jos tuntee ettei huomioida yhtä paljon kuin muita, mullakin oli joskus samanlaisia fiiliksiä. Pystytkö juttelemaan vanhempiesi kanssa? Tuntuuko että he haluavat kuunnella ajatuksiasi? :) Jos pystyt, niin tuntuisiko hullulta mainita heille että olisi kiva viettää heidän kanssaan aikaa, jutella asioista tms.?
Hienoa että sulla on tulevaisuudensuunnitelmia, tosi siistiä!!! :) Joskus on piristävää vaihtaa paikkakuntaa ja saada uusi ympäristö ym. Tsemppiä ja jaksuja!!! Kiva kun kirjoittelet tänne :o)
Hyvä ajatus vaihtaa paikkakuntaa heti kun mahdollista.
Joissakin perheissä perhedynamiikka on sillä tavalla sairas, että yhden lapsen kontolle pistetään kaikenlaista vikaa, laiminlyöntiä ja syytellään tis mistä. Tuo on jo huippua että isä syyttää sinua siitä, että sinua kiusataan. Ei ihme että koulussakaan selvittelyt eivät johda tulokseen, jos isäsi on tuolla asenteella liikkeellä. Tarvitset edes yhden luotettavan aikuisen, joka on varauksetta puolellasi. Löytyykö kummia, kaverin äitiä tai isää tms. jolle voisit huoliasi huojentaa?
Olet aivan oikeutettu myös soittamaan perheneuvolaan tai juttelemaan terveydenhoitajan/koulupsykologin kanssa asioista. Neuvola olisi neutraalin kaukana ja tahdostasi voitaisiin perheenjäseniä ottaa mukaan istuntoihin. Aluksi voit ihan itse ottaa yhteyttä ja mennä "salaa", niin on helpoin. Ja kuten sanottu, irtaudu omille siivillesi ensimmäisen tilaisuuden koittaessa. Serkkujasi voisit aivan hyvin kieltäytyä viihdyttämästä, sanot että tästä lähtien sisaruksesi hoitakoot kauhukakarat.
Kiitos molemmille!! :)
Minulla on kyllä oma huone, mutta en saa olla siel yksin, silloin kun haluan. Minun huoneessa on pleikkari ja veljeni ravaa siellä silloin kun haluaa. Vaikka sanoisin ett olen nyt yksin, niin veljeni änkee sinne väkisin tai alkaa satuttamaan minua, samalla tavalla kun serkkuni. Jos edes hipaisen häntä, hän valittaa äitille ja iskälle. Olen 14 ja tarvitsen omaa aikaa. Vanhempani ei välitä minun omasta ajasta, vaan pitää päästää pelaamaan, jos se haluaa.
Harrastustani olisin halunnut jatkaa, mutta lopettaminen oli ainut ratkaisu. Isäni kävi monesti siellä puhumassa jne. mutta ei kiusaaminen loppunut. Kiusaamiseni oli syrjintää, haukkumista, lukitsemista esim. Vessaan. Vaihdoin jopa joukkuetta, mmutta olin sielläkkin yksin. Lopulta sitten lopetin.
En taida aloitta enää uudelleen, mutta haluaisin ehkä vähän.
Ei niillä mitään stressiä oo. Aina ne mun sisaruksia on ylistänyt, mutta yritän päästä mmyös heidän suosioon.
Tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia mulla on paljonkin. Muutto, kielimmatka, matkustele, hyvä palkkainen työ ja jne.
Serkkujani ei isosiskoni hoida, koska viettää paljon aikaa poissa kotoa ja pikkuveljeni ei aina halua. Olen kieltäytynyt vahtimasta heitä, mutta roikkuvat vaan petässä.. :))