Ns. "vanha suola" ja uusi suhde.

Vuoden verran pidin hauskaa itseäni nuoremman "pojan" kanssa, tunteita oli molemmilla toisiamme kohtaan, mutta emme alkaneet seurustella minun toiveestani. Poika oli liian tärkeä minulle ja tiesin, että tulisin jossain vaiheessa parisuhdetta kuitenkin loukkaamaan häntä - Elin villiä vaihetta, alkoholi maistui ja menokenkä vipatti. En mennyt edes sänkyyn saakka hänen kanssaan, etteivät tunteet nousisi liian mahdottomiksi. Toisaalta kuitenkin rakastin ja ajattelin häntä koko ajan, joku saisi hänestä unelmien miehen.

Löysin jossain vaiheessa miehen, jonka kanssa olen seurustellut nyt puolivuotta (elämäni kukoistaa, olen jopa miettinyt perheen perustamista - MINÄ!!). Kaikki suhteet tähän poikaan katkesivat, koska loukkasin häntä ilmeisesti kuitenkin liikaa valitsemalla jonkun toisen. Hänen mennessään armeijaan emme edes nähneet pitkään aikaan missään, ja jos näimme, hän ei ollut tuntevinaan minua. Sydäntäni viilsi.

Nyt kuitenkin juhannuksena törmäsimme sattumalta ja hän jopa tuli samaan paikkaan kanssani, tunsin sydämessäni omituisen poltteen. Sen vanhan tutun ja omalla tavallaan pelottavan kuumottavan. Tämä poika on ollut mielessäni päivin ja öin juhannuksesta saakka. Tämän takia olenkin ollut sekaisin, koska mieheni tulee parin viikon työreissultaan kotiin ja ajatukseni ovat sekavia.. Olen miettinyt jopa eroamista, mutta kannattaako se hetken mielijohteesta? Kadunko sitä myöhemmin?

Nykyinen mieheni on suhteellisen varakas (pystyy elättämään itsensä ja tarpeen vaatiessa minut) ja meillä oli heti alusta saakka samanlaisia, yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Nyt tunnen kuitenkin jo pettäneeni häntä, jos en pystykään siihen kaikkeen suunniteltuun? Onko kaikki tullut liian äkkiä?

Mikä ihme tuossa pojassa vetoaa minuun? Miksi hän saa vatsassani aina perhoset leijailemaan. Hän ei ole edes mikään erikoisen hyvännäköinen, ei mies minun makuuni ulkonäöllisesti, toisin kuin nykyiseni. Mitä ihmettä??