Kiinnostaisi saada tietää, onko oma tatska alkanut kaduttaa.
Jos on, niin miksi?
Jos on, niin miksi?
Kuinka moni on alkanut katua tatuointiaan?
tat6
22811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei ole yksikään. niistä kun tulee ns "omia lapsia" ja osa sinua... toki pari kuvaa varmasti tekisin hieman toisin nykyisin, mutta pääperiaate kyllä pysyisi samana
varmasti. Eivät tietenkään mene myöntämään sitä julkisesti.
Miksei muka myöntäisi??? Kyllä mä ainakin myönnän ja menisin kyllä heti poistattamaan tai ottamaan peitetatskat jos olisi rahaa. Tuli 15-vuotiaana otettua ei niin ammattilaisella. Korjautinkin jo yhtä, mutta siitä tuli vielä kauheampi... Mutta tästä samaisesta "tatuointitaiteilijasta" täällä olikin jo varoitusketju.
Ikää nyt 33v ja vanhin leima ollut ihossa 17 vuotta. Silloin ei ollut ikää eikä lupaa ottaa isompaa, joten tuo pieni koko satunnaisesti harmittaa. Kyseisen tatuoinnin laajentamista olen kyllä suunnitellut ja uusien ottaminen pyörii mielessä koko ajan. Vielä ei ainakaan ole mikään kaduttanut. Miksi pitäisi?
Enkä minä pelkää vanhainkodin ryppyjä. Siellä me rupsahdetaan ja dementoidutaan yhdessä, tatuoidut ja tatuoimattomat. Söpösti rinnakkain.
http://www.youtube.com/watch?v=pQvDAhaRXDk
Ei vastaa juurikaan kysymykseen, mutta eipä ne tatuoinnit rumenna vanhaakaan.
Ei kaduta.. 5 tatskaa koristaa ihoani ja kaikilla on tarina ja merkitys.
klassista paskanjauhantaa.
"Mun tatskoilla on tarina kerrottavanaan...."
Paskanmarjat!!!!
Yksiä helvetin laumasielupellejä koko sakki.
Paskasakin pitää näyttää, mitä ovat. Ei niitä kaduta.
Kukaan viisas ei halua " trampstamp" leimaa.
inhoon tatuointeja, omaani ja toisten.
Ei mitään järkeä ainankaan ottaa jotain merkityksettömiä kuvioita, jos joku nätti kuva millä tarina niin sitten.
Useimmat ottavat vain siksi kun kavereillakin on, melko idioottimaista lauma sieluisuutta.
Muutaman persoonallisen olen nähnyt loput yleensä samoja mitä toisillakin on, Yäk!
Joo niitä en ymmärrä kun jotkut menevät liikkeeseen ja ovat ihan "oon jo suunnitellu monta vuotta tatskan hankkimista", jaa minkäslaista? "noo.. öö. en tiedä vielä." ja sitte kattoo kirjasta jonku mallikuvan kun kerta pakko on se tatska hankkia ja tää tietenkin tapahtuu niin monelle että viidesosalla on sama tatuointi kun ei olla ajateltu sen syvemmälle.
Tykkään kyllä kovasti niistä tatuoinneista, rumistakin, joilla on kunnon syy.
Eipä ole tatuointeja. Ihmiset jotka niitä ottavat vaikuttavat jotenkin typeriltä, anteeksi vain. Ovat lähinnä jengien ja vankilakungien juttuja.
Hmm... Kai se on sitten mentävä liittymään johonkin jengiin ja hankkiuduttava linnaan. Johan tämä säännöllinen työelämä alkoikin kyllästyttää =)
Minä kadun kolme vuotta sitten ottamiani kahta tatuointeja. Olin silloin täysi-ikäisyyden kynnyksillä ja oli kyllä hienoa saada ne. Nyt muutamia vuosia myöhemmin olen huomannut ettei ole ollenkaan minun juttuja, osittain jopa häpeän sitä, että minulla on kaksi pientä tauointia (toinen korvan takana, toinen varpaassa), vaikka säälittävän kokoisiahan ne ovat eikä juuri kumpikaan näy. Molemmat tulen poistamaan jossain vaiheessa ja enkä suosittele niitä alle 20-vuotiaille, jos niillekään vielä. Kannattaa miettiä tarkkaan! :)
Eipä itellä ole haitannu yksikään elämää vaikka niitä 5 kappaletta löytyy, ensimmäiset 2 ottanut jo 16-vuotiaana. Se oli osa sitä ikää. Kyllähän osaa nuista vois parantaa mutta yhtään niistä en häpeä :3
ei harmita sitten yhtään! olkaa koristaa tatuointi, toiselle puolelle vielä kun saisi. oma ihoni, sillä teen mitä haluan.
En! Ei ole ensimmäistäkään eikä tule!
Katuisin varmasti jos olisin ottanut. Mutta ei kukaan tervejärkinen mitään läiskää ota itelleen iholleen loppuelämäks. Varsinkin kun ne tatuointimaalit on ties mitä auto ja ties mitä ylijäämämaaleja.
Surullista katsottavaa, kun melkein jokaisella nuorella naisella on joku ruma läistä ihossa. Jos ei ole mitään muuta keksitty niin otettu tähtiä? Onko niillä joku tarina?
Entä kadutko tatuointien takia tapahtuvaa manaamista?
- Tatuoinnit poistavat valtavan määrän fysiologista kipua kerralla.
Sellaista ei saa tehdä.
En sillä tavalla kadu tatuointia(ni), koska siitä riittää iloa moneksi vuodeksi. Se on tarkoitettu koko elämän kestäväksi ja värittämään keskustelua ihmisen tasa-arvoisuudesta, mm. psykoosin poistamisena.
Tatutointi liittyy aina näin myös hyvinvoinnista huolehtimiseen, älyllisyyttä ja vastuun kantamista ihmisistä korostaen Jumalkäsityksinä.
Ensimmäiset tatuoinnit näin lyijynreunustamina ruusuina vanhoilla miehillä ympäristössäni jo leikki-ikäisenä lapsena. Katumus oli 6-vuotiaan ajatus, vihamielinen, väkivallan osoitus, jossa en halunnut pohjimmiltani ottaa vain vastaan, sellaista lahjaa.
Toinen tatuointi oli vanhalla miehellä ankkurina ja se edusti onnea, kuin iloa ja vapauttakin hänelle, meri-miehenä. Se oli vain väline, joka edusti turvallisen kiintymys-suhteen, kuin rakkaudenkin rakentumista ympäristöön. Turvallisuudentunne, jo valmiina, oli tärkeä, väkivaltaisessa ulkoisen feminismin maailmassa. Juuri meri-mies kertoi, että ne ovat vain pelkkään kivun poistamista varten. Hänelle kostettiin heti. Hän eli jatkuvassa pelon maailmassa, sen ympäröimänä ja jatkuvasti seurattuna. Tatuoinnit eivät sitä edustaneet, ulkoisen feminismin maailmaa, ja ehkä ne olivat pakollisia meri-miehillä, jotka joutuivat olemaan pitkään poissa kotoa, heidän lapsilleen. Ainakin lapsenlapsille....
Ei hätää: "Seurakunta oli kyllä luonut minulle ydinperhe-käsitteen, vaikka en ollut koskaan saanut sellaista pitää."
Tatuoitu mies, ihan kärsivä jyrsijän oloinen merimies, näytti hyvin paljon paikkakuntamme diakonin vaimolta, joka työskenteli silloin sen aikaisessa lastenpsykiatrisella hoito-alalla.
Jotkut ovat kertoneet, että tatuoinnit halventavat sukupuolta nimenomaan naiselta. Tämä ei ole tarkoitus, ja asia on vanha.
- Missä niitä tatuointeja pidetään? Äitini kysyi, tarkoittaen kasvoja.
- Niitä pidetään ihan seurailemisen esteenä, ja näin otsalohkolla,
Ihmisen Kunnioittamise(ssa).
He olivat, kuin kaksois-olentoja.
- Niin, tietysti tatuointi voi olla vahinkoa. Tatuointi nuorentaa....
- "Ennen ei tiedetty ihmisen eri-arvoistamisesta", hän, lastenpsykiatrinen hoitaja sanoi. Ei tiedetty, että se on turvallisuushakuisuutta.
Tatuointi huolettaa.... Mitä jos se laukaisee jotain kuolemasta, Manalan maailmasta? Jos se kertoo siten ihmisen vaarallisuudesta.
Se ei koskaan liity sinällään perheeseen, väkivaltana. Naisia ei oltu tatuointeja laittaessa, ennen ajateltu, että he olisivat itse tatuointien kohteena. Neula vain hakkasi vapautta, turvallisuutta perheelle. Pitkät aavat olivat kuluttaneet miehiä, he olivat vain ahavoituneet auringon tuottamasta autiomaasta keskellä merta. Kuka tahansa olisi halunnut paeta sitä, ja auttaa siinä muita, samassa laivassa olevia. He kantoivat vastuuta toinen toisistansa kykyjensä loistaessa kehoina, aivan inhimillittömissä vaativissa, ja sosiaalisestikin painostavissa, hektisyyden olosuhteissa.
- Varsinaisesti tämä ei ole minun oma keskusteluni....
Kaduttaa jos en olisi ottanut. harkintaan käytin 5vuotta ennen kuin otatin suunnitelmat iholle.