Vuoden tapaillut 11v nuorempaa miestä.Rakastan todella paljon häntä,mies on työnarkomaani,2 työtä,yövuoroja paljon ja raskaat ammatit.Eronnut joitakin vuosia sitten.Hänellä vaan ei aikaa mulle juurikaan,,menee viikkoja,jopa kuukausi reilustikin,kun tapaamme.Sanoo tykkäävänsä kauheasti,mut ei tiedä,mitä on rakastaa.Ei halua erotakaan,vaikka oon yrittänyt joskus päästä irti hänestä,,kun aina niin paha olla,,enkä tiedä,missä mennään.Aina yksin.Tuntuu,että jos oikein tahtoisi,vois joskus saada mullekin aikaa järjestettyä,,kun on aina valmis tekemään toistenkin työvuoroja heidän tarvitessa apua.Muutaman kerran oisin todella tarvinnut hänen läsnäoloaan,,mutta eipä ei ,,mullakin sellainen työ,että harvoin olen vapaalla.Toisaalta haluisin irti tästä,mutta toisaalta rakastan niin mielettömästi. Mikä tätä kaveria vaivaa,kun kuitenkin sanoo,että vain minä oon,jota haluaa. Tiedän satavarmalla,ettei ole toisia naisia.
miehen näkökulmaa toivoisin tähän
onko toivoa
15288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...."mies on työnarkomaani, 2 työtä, yövuoroja paljon ja raskaat ammatit..."
Niin suurta ongelmaa ei olekaan, etteikö sitä voisi töihin paeta..
tietäisinpa vain,mitä hän pakenee sitten..
eikö olisi vain helpompaa etsiä ihminen JONKA elämään sä ja parisuhde sopii?
ei siinä oikein suhde eikä tunteet pääse syntymään jos kaikki on pirun hankalaa alussa.... ja sekin on tosiasia, ettei kaikkien elämään suhde sovi
kannattaisiko puhua kyseisen tyypin kanssa, että haluaako hän järjestellä elämänsä suhteelle otolliseksi?
Huonosti on toivoa, jos yli kuukausikin menee tapaamatta eikä kaverilla tunnu missään. Osalle ihmisiä työ on nro 1 eikä se siitä mihinkään muutu. Kysymys kuuluu, että haluatko olla nro 2?
Millon se ehtii nukkua kun tekee kahta työtä ja yö vuoroja. Jos työ on tärkeempi kuin seurustelu niin anna sen mennä. Etsi sellanen jolla ei ole töitä jos haluat seurustella.
Siskon mies on työnarkomaani, tai oli aina siihen asti kunnes sydänkohtaus vei pitkäksi aikaa pyörätuoliin, nyt yli 10 v. tapahtuneesta, ei vieläkään saa rasittaa itseään ruumiillisesti kovinkaan paljon
Voihh..juuripa ootte niin oikeassa,,tiedänhän sen syvällä..mutkun vain haluaa toivoa ja toivoa,että asiat muuttuis parempaan.Ei ne muutu. Miten osaa päästää irti,kun siinä miehessä on kaikki muu juuri niin,kuin iohailen miehessä ja kunnioitan ja rakastan? Töitä saa ja pitääkin tehdä..mutta suhteellekin järjestettävä joskus aikaa. Pitänee vielä hitusen aikaa kiduttaa itseään..jokaisella ristinsä kannettavana,,tämäkö lienee minun..?
Aina paha olla? Aina yksin?
Lyhyen kuvauksesi perusteella ei tietenkään voi tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä, mutta itse en haluaisi elää suhteessa, jossa kokisin olevani aina yksin.
Jos mies arvostaisi sinua todella, hän kyllä järjestäisi teille yhteistä aikaa vaikka työ olisi hänelle miten tärkeä.
Ihme töitä teillä, kun on harvoin vapaata. en minä vaan omaa elämääni kokonaan töissä halua viettää. Mutta itse asiaan. Vaikuttaa vahvasti siltä, että miehelle riittää varsin hyvin tuollainen vakipanosuhde, eikä hän halua mitään sen enempää. Oletan, että olette puhuneet asiasta. Oman itsesi takia sun on erottava hänestä.
Hän haluaa pitää Sinua varalla. Kun kaivelee niin voipi löytyä joku toinenkin. Tällainen elämän kulku voi sopia hyvinkin ns. työnarkomaanille - ei tarvitse sitoutua kokonaan, mutta tarvittaessa on lämmin syli (tai kaksi) odottamassa.
Niinkai..rakkaudenhan pitäis antaa energiaa ja iloa ja voimaa..mut tää vain imee kaiken viimeisenkin musta. lapseni ovat jo kauan sitten sanoneet,et jätä se mies.Auuts,,hirvittää se monenviikon parkuminen ja masistelu jo..mutta kerralla kunnon itkut..niinkai sitten. Kunhan saa sen voiman irrottautua.
".rakkaudenhan pitäis antaa energiaa ja iloa ja voimaa"
nimenomaan. Mieti, mitä sinä haluat elämääsi. Tätä se ei taida olla.
Ei päätöksenteko koskaan helppoa ole, mutta sinun täytyy vain miettiä mitä suhteelta haluat ja tarvitset. Jollet saa sitä nykyisessä suhteessasi, jonkin on muututtava.
Ei ero aina ole oikea ratkaisu eikä takuulla ensimmäinen vaihtoehto, mutta mikäli muut polut on jo tallattu ja silti on onneton, voi ero olla ainoa vaihtoehto. Ikuisesti ei saa olla onneton.
Jaksamisia sinne mihin ratkaisuun sitten päädytkin!
Muista katsoa TV2:lta Maanantaina 22.7 Cherry Healeyn jakso: Työnarkomaanit
"Työelämän tahti kiihtyy kiihtymistään. Cherry Healey seuraa ihmisiä, jotka paiskivat hommia lähes kellon ympäri, osa omasta tahdostaan ja osa pakon sanelemana. Monilla rankka työ vaatii myös rankat huvit."
http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/kakkonen-kertoo/cherry-healey
Kiitos mielipiteistänne,ehkäpä oli hyvä kuulla ääneen sanottuna niitä asioita,joita en ole halunnut ajatella. Ja todellakin,tämä surun ja onneton olo jo saisi muuttua,,eihän sellaista tahdo kukaan kestää loputtomiin.3 vuotta sitten mieheni sairastui ja 2 v sitten nukkui pois.Siitä on surua riittänyt ihan tarpeekis,pitikin sattua nyt tämä lisäksi.