Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kohta 5 vuotta, avioliittomme on onnellinen ja seksikin on pelannut paremmin kuin hyvin. olemme samanikäisiä, alle kolmekymppisiä, eli olemme olleet suht nuoria kun menimme naimisiin. Kaksi viikkoa sitten tapasin miehen, ainakin 10 vuotta vanhemman kuin itse olen. Hän yritti saada minua mukaansa hotellihuoneeseensa kaikin tavoin, mutta kieltäydyin koska olen naimisissa. Viime viikolla tapasin miehen sattumalta uudelleen ja menin hänen hotellihuoneeseensa, vaihdoimme parit pusut mut muuhun en pystynyt, omatunto kolkutti liian kovaa ja tuntui tosi pahalta. Lähdin siis pois, ennen kun muuta tapahtui...
En ole siitä lähtien saanut miestä päästäni, ajattelen häntä koko ajan ja haluan häntä todella paljon. En ymmärrä mikä miehessä vetoaa minuun näin voimakkaasti, koska kun vertaan esimerkiksi ulkonäöllisesti häntä mieheeni, voittaa mieheni hänet 6-0.
Onko kesälomani/helle sekoittanut pääni niin, että tekemisen puutteessa fantasioin vain tästä toisesta miehestä. Tiedän ettei siitä syntyisi mitään sen enempää, mies on täällä enään vain 2 viikkoa(töiden takia täällä) eikä minulla ole tunteita häntä kohtaa, ei edes pientä ihastusta, ainoastaan pelkkää seksuaalista halua.
Ja todella vahvaa sellaista, ajattelen häntä tai siis seksiä hänen kanssaan lähes koko ajan...
Rakastan miestäni ja en iki maailmassa haluaisi satuttaa häntä, mutta kuitenkin minusta tuntuu, että jos en nyt toimi, jää asia kummittelemaan mieleeni ja vaikuttaa suhteeseen mieheni kanssa. En kaipaa moraalisaarnaa, vaan vinkkejä mahdollisesti saman tilanteen läpikäyneiltä, mitä kannattaa tehdä????
En ole siitä lähtien saanut miestä päästäni, ajattelen häntä koko ajan ja haluan häntä todella paljon. En ymmärrä mikä miehessä vetoaa minuun näin voimakkaasti, koska kun vertaan esimerkiksi ulkonäöllisesti häntä mieheeni, voittaa mieheni hänet 6-0.
Onko kesälomani/helle sekoittanut pääni niin, että tekemisen puutteessa fantasioin vain tästä toisesta miehestä. Tiedän ettei siitä syntyisi mitään sen enempää, mies on täällä enään vain 2 viikkoa(töiden takia täällä) eikä minulla ole tunteita häntä kohtaa, ei edes pientä ihastusta, ainoastaan pelkkää seksuaalista halua.
Ja todella vahvaa sellaista, ajattelen häntä tai siis seksiä hänen kanssaan lähes koko ajan...
Rakastan miestäni ja en iki maailmassa haluaisi satuttaa häntä, mutta kuitenkin minusta tuntuu, että jos en nyt toimi, jää asia kummittelemaan mieleeni ja vaikuttaa suhteeseen mieheni kanssa. En kaipaa moraalisaarnaa, vaan vinkkejä mahdollisesti saman tilanteen läpikäyneiltä, mitä kannattaa tehdä????
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet ns. kyrpähuora.
Punnitse tarkkaan,miten toimintasi vaikuttaa koko loppuelämääsi! Ihastuksia tulee:(kyllähän ihmisiä saa ihailla)!Mutta,ei tarkoita,että kannattaisi edetä teoissa pettämään!Olet vakiintunut kumppanisi kanssa ja uusi ihminen sai sinut tuntemaan jotain jännittävää ja uutta!Jos erittelet tunteesi:niin ehkä huomaat,ettei pettäminen tunnukkaan niin houluttelevelta,ajatellen kaikkea negatiivista,mitä se toisi tullessaan! Mm.moraalisia tunnontuskia ja itsesyytöksiä! Se jättäisi lähtemättömän jäljen elämääsi!Toimisit väärin puolisoa kohtaan.Kaikki,mikä on pyhää avioliitossa,tahriintuisi!Avioliitto on aivan liian tärkeä,että se kannattaisi tuhota:hetkellisten mielijohteiden takia!!!Vielä,kun ottaa huomioon sen,että parhaimman seksuaalisen nautinnon saa psykologisesti silloin,kun rakkaus on mukana ja kumppani on tuttu& turvallinen!!!
Itsehillintää! Seksihalut lähtee runk*malla tai petissä aviomiehesi kanssa. Oma valinta, jos petät, tideä vain että itse kärsit seuraukset = menetät miehesi. Älä tuu sanoon että ei oo varotettu.
näistä vinkeistäsi huolimatta, mies vain pyörii mielessäni... näiden 5 vuoden aikana, en ole kertaakaan katsonut toista ihmistä siinä mielessä, että onpas hyvännäköinen yms.. eli minulla ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että voisin ikimaailmassa kiinnostua toisesta, saatika että harkistsisin seksiä toisen kanssa.
Näin nyt vaan jostain syystä pääsi käymään... tiedän että se on väärin mutta kun pääni ei anna minulle hetken rauhaa.
pelko mieheni menetyksestä hillitsee halua mutta toisaalta alitajunta koputtelee, ettei kiinni jäämisen riskiä ole...
itsesyytökset vielä kestäisin ja huonon omantunnon, mutta sitä en kestäisi jos mieheni saisi asiasta tietää, petos ei todellakaan ole avioliittoni arvoinen. mutta perjaatteessa tästä ei jäisi mitenkään kiinni.. mies on vieras paikkakunnalla, hänkään ei varmasti mitään sen vakavempaa halua, ties vaikka olisi oma perhekin jossain... en ymmärrä itseäni ollenkaan, haluan toista miestä koko ajan, ajattelen vain kuinka pääsisin vierailemaan häneen luonaan mutta pää sanoo että se on väärin! toisaalta, ei avioliittommekaan täydellinen ole.... emme yleensä tee mieheni kanssa yhdessä mitään, siis kodin ulkopuolella. kauppareissut yms yhdessä hoidetaan ja silloin tällöin(harvoin) käymme ulkona syömässä. Mutta mitään muuta emme yhdessä tee, vaikka kuinka yrittäisin miestäni houkutella.
en kuitenkaan ole (ainakaan vielä) valmis jättämään miestäni... en todella tiedä mitä tehdä, tai siis tiedän mutta haluan muuta...
Voi tyttö hyvä. Mietippä tätä: Tuollaisella miehellä on aivan varmasti perhe kotipaikkakunnallaan etkä sä ole ainoa vieras nainen hänelle. Jos asutte pienellä paikkakunnalla, niin aina joku näkee.
No tulihan se sieltä... ette tee yhdessä mitään. Selvästikin kaipaat sitä ja miehesi taas ei halua tehdä yhdessä sen kummempaa. Teillä on nyt ristiriita käsillä. Selvitä ensin se, ennenkö ajattelet pettäväsi. Tutulta nimittäin kuulostaa. Minullakin suhteessani on ollut tuollainen kausi, ettei yhdessä tehty mitään. Mutta siitä selvittiin puhumalla. Eihän muutos hetkessä tapahtunut, mutta parempaan päin on menty. Ja konkreettisia toimia, eikä mitään pelkkää puhetta.
Nämä viestit toteuttavat aina samaa kaavaa. Ensimmäisesssä viestissä oma parisuhde on todella hyvä:
- "avioliittomme on onnellinen"
- "seksikin on pelannut paremmin kuin hyvin"
- "Rakastan miestäni"
Myöhemmin suhteesta löytyykin vikaa:
- "ei avioliittommekaan täydellinen ole"
- "emme yleensä tee mieheni kanssa yhdessä mitään"
Sitten aletaan suunnitella pettämistä ja seurauksia tarkemmin:
- "perjaatteessa tästä ei jäisi mitenkään kiinni"
- "en kuitenkaan ole (ainakaan vielä) valmis jättämään miestäni"
...elis sieltä pohjalta löytyy aika vahva pettymys omaan parisuhteeseen ja uuden miehen intohimoinen ihailu herättää tunteita, joita nainen pohjimmiltaan kaipaa. Mieluiten haluaisi vierasta miestä, kuin omaa miestä, johon on vuosien varrella jo ehtinyt kyllästyä.
ÄLÄ TEE YHTÄÄN MITÄÄN, VÄHIMMÄLLÄ PÄÄSET.
Vanhempana miehenä tiedän, mitä sinussa on tapahtunut. Tai no sikäli kuin mies nyt voi naisen mieltä ymmärtää :) Olet kokenut, mitä on, kun mies todella pistää itsensä likoon saadakseen naisen. Se yleensä toimii kokemattomiin ;) Mutta ei siinä mitään pahaa ole, kunhan pelin hengen ymmärtää: ei sitoumuksia, vaan molemminpuolista nautintoa, jonka jälkimausteet kumpikin hoitaa sitten tykönään.
En ole ollenkaan vakuuttunut, et moiset tilaisuudet pitäisi jättää käyttämättä. Sitä pitää vaan olla valmis kantamaan seuraukset...kaikki seuraukset, joista yksi voi olla se, että jäät mieheen kiinni. Kokemus voi olla niin ylimaallinen, että haluat lisää. Niin käydessä olet salasuhteen suossa, jonka muutaman kerran kokeneena voin sanoa olevan sekä nostava että upottava, siis tosirankka kokemus.
Jos teillä ei ole lapsia, niin tee rakastamallesi(?) miehellesi palvelus: eroa hänestä!
Hän ei ole ansainnut elämänkumppanikseen ihmistä, joka ajattelee tuolla tavoin.
Kun olette eronneet, niin ala sitten elää sinkkuna sinkkujen kanssa. Pane ketä (sinkkua) haluat ja pysy sinkkuna. Et ole sellainen ihminen, jolle terve ja aito parisuhde sopii. Se, että jo viiden vuoden jälkeen haluat hypätä toiseen sänkyyn, kerto kaiken. Jos et nyt petä, niin tee sen ennemmin tai myöhemmin, ja myöhemmin seuraukset ovat hirvittävät. Tämä ei ole moraalisaarna. Tämä on neuvo ja perustelu sille.
On todella lapsellista etsiä täältä (tai mistään) hyväksyntää uskottomuudelle. Moraalisaarnaa et kaipaa – haluat vain, että joku sanoisi, että anna mennä. Miksi et itse ota vastuuta päätöksistäsi? Siitä samasta syystä kuvittelet, että muuta kantavat vastuun myös seurauksista. Niin se ei ole, mutta muut (miehesi ja lapsesi, joita sinulla ei toivottavasti koskaan ole), kantavat seuraukset teosta, johon eivät ole mitenkään voinet vaikuttaa. Raukkamaista, todella raukkamaista!
Kokemuksesta voin sanoa, että anna olla, älä tee mitään. Mä tein. Petin miestäni, seksi vieraan kanssa oli taivaallista. Vasta kun jäin kiinni tajusin, miten kamalan pahasti olin tehnyt miestäni kohtaan. Hänen tuskansa oli suuri. Niin suuri, etten vieläkään tajua, miksi olin niin itsekäs, enkä eronnut ennenkuin vieraan kanssa sänkyyn menin.
Mutta jos olet valmis satuttamaan toista ja eroamaan, kun käry käy, niin siitä vaan. Älä sano, ettei kukaan varoittanut. Meille tuli ero. Hyvä niin, koska emme toisillemme ikinä sopineet. Mutta se mitä tein ennen eroa, on anteeksi antamatonta. En anna sitä itselleni ikinä anteeksi ja toki se vaikuttaa nykyiseen suhteeseenikin. Koko ajan pidän itseäni skarppina, yritän hoitaa parisuhdetta ettei metsään mentäisi ja mä vieraisiin.
Kiitos, että kirjoitit kokemuksesi. On harvinaista lukea em. kokemus, josta näkee, mitä se uskottomuus aiheuttaa - tuskaisen tilan molempien sieluun ja sydämeen, joka satuttaa ennemmin tai myöhemmin ja jota joutuu kantamaan taakkana elämänsä loppuun saakka. On aivan turhaa fiilistellä uskottomuuden kepeydellä ja ihanuudella, niin kuin tällä palstalla usein saa lukea ja juuri siksi kirjoituksesi oli äärettömän tärkeä lajissaan. Siinä on raadollinen totuus kokonaisuudessaan, taivaallinen seksi, jota alitajuisesti tavoiteltiin. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaa tuon saman taivaallisen seksin voi kokea myös sen tylsän vakikumppaninsa kanssa, mutta se tarvitsee sen saman virittelyn, jonka siihen vieraaseenkin suuntaa. Turhaa siis katsoa aidan taakse, kun ihan omalta puolelta voi sen taivaallisuuden löytää, kun vain älyää sen poimia - ihan ilman toisen ja lapsiensa elämän satuttamista.