Pakko avautua, kun en oikein ymmärrä tilannettamme..haluaisin hieman neuvoja, että miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia.
Olimme pitkään poikaystäväni kanssa kaukosuhteessa, kunnes saimme tilaisuuden asua samassa kaupungissa muutaman kuukauden ajan. Päätimme, että asumme ajan yhdessä hänen luonaan, sillä tuloni ovat tuon ajan vain muutaman satasen - ei ole millään varaa maksaa vuokraa. Tämä oli siis meidän molempien yhteinen päätös - minä suostun muuttamaan hänen kaupunkiinsa, kauaksi pois kaikesta minulle tärkeästä ja tutusta ja tekemään töitä nälkäpalkalla, ja hän suostui siihen, että kun hänen vuokseen jätän kaiken taakseni ja tiputan elintasoni, saan asua ilmaiseksi hänen luonaan.
Tämä yhdessä asuminen on kuitenkin ollut aivan hirveää. Jatkuvaa riitaa, molemmat ovat olleet todella surullisia, vihaisia, pettyneitä kaikkeen. Päätimme eilen yhdessä, että eroamme, koska olemme molemmat todella onnettomia. Kysyin mieheltä, että voiko hän sitten auttaa minua vuokran maksun kanssa, kun muutan pois - muutaman sadan palkallani kun ei elä millään, jos siitä vielä maksaa vuokran - edes soluhuoneesta. Hän sanoi, että tottakai, kun hän on minut halunnut kaupunkiinsa ja tiennyt etten saa tarpeeksi rahaa, että nyt kun eropäätös on yhteinen, hän tietysti maksaa puolet uuden asuntoni vuokrasta.
Aloin etsiä soluhuonetta, ja löysinkin muutaman mahdollisen näiksi jäljellä oleviksi kuukausiksi...Puhuimme sitten siitä, että muutan pois. Yhtäkkiä mies sanookin, ettei hänellä ole edes euroa antaa minulle uuteen asuntoon, vaan meidän pitäisi sittenkin jatkaa yhdessä asumista (hänellä on todella hyväpalkkainen työ, mutta hän keksi yllättäen tänään, että hänen pitää maksaa sukulaiselleen hurja summa rahaa ensikuussa). Siis erota, mutta asua yhdessä. Eli jatkaa sitä samaa itkua, raivoa, suuttumista, surua mitä meillä on tähän asti ollut, mutta eronneina. Mitä??
Mitä tämä on? Miksei hän ymmärrä omaa parastaan? hän on itsekin ollut todella surullinen ja onneton, eikö hänkin olisi paljon onnellisempi, kun saisi vihdoin elää omaa elämäänsä... eihän tämä tilanteemme muutu, jos edelleen elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen, mutta vain eronneina... (paitsi sosiaalisessa mediassa, jossa kuulemma edelleen olisimme parisuhteessa)...
Tunnen olevani vankilassa :( Pilaamme toistemme elämät, jos jatkamme yhdessä. Jos muutan pois, mutta mies ei auta minua, jää minulle kuukaudessa ruokaan, puhelinlaskuun ja kaikkiin muihin menoihin n. 150€. Eli en pärjää :(
Mitä teen? :(
Olimme pitkään poikaystäväni kanssa kaukosuhteessa, kunnes saimme tilaisuuden asua samassa kaupungissa muutaman kuukauden ajan. Päätimme, että asumme ajan yhdessä hänen luonaan, sillä tuloni ovat tuon ajan vain muutaman satasen - ei ole millään varaa maksaa vuokraa. Tämä oli siis meidän molempien yhteinen päätös - minä suostun muuttamaan hänen kaupunkiinsa, kauaksi pois kaikesta minulle tärkeästä ja tutusta ja tekemään töitä nälkäpalkalla, ja hän suostui siihen, että kun hänen vuokseen jätän kaiken taakseni ja tiputan elintasoni, saan asua ilmaiseksi hänen luonaan.
Tämä yhdessä asuminen on kuitenkin ollut aivan hirveää. Jatkuvaa riitaa, molemmat ovat olleet todella surullisia, vihaisia, pettyneitä kaikkeen. Päätimme eilen yhdessä, että eroamme, koska olemme molemmat todella onnettomia. Kysyin mieheltä, että voiko hän sitten auttaa minua vuokran maksun kanssa, kun muutan pois - muutaman sadan palkallani kun ei elä millään, jos siitä vielä maksaa vuokran - edes soluhuoneesta. Hän sanoi, että tottakai, kun hän on minut halunnut kaupunkiinsa ja tiennyt etten saa tarpeeksi rahaa, että nyt kun eropäätös on yhteinen, hän tietysti maksaa puolet uuden asuntoni vuokrasta.
Aloin etsiä soluhuonetta, ja löysinkin muutaman mahdollisen näiksi jäljellä oleviksi kuukausiksi...Puhuimme sitten siitä, että muutan pois. Yhtäkkiä mies sanookin, ettei hänellä ole edes euroa antaa minulle uuteen asuntoon, vaan meidän pitäisi sittenkin jatkaa yhdessä asumista (hänellä on todella hyväpalkkainen työ, mutta hän keksi yllättäen tänään, että hänen pitää maksaa sukulaiselleen hurja summa rahaa ensikuussa). Siis erota, mutta asua yhdessä. Eli jatkaa sitä samaa itkua, raivoa, suuttumista, surua mitä meillä on tähän asti ollut, mutta eronneina. Mitä??
Mitä tämä on? Miksei hän ymmärrä omaa parastaan? hän on itsekin ollut todella surullinen ja onneton, eikö hänkin olisi paljon onnellisempi, kun saisi vihdoin elää omaa elämäänsä... eihän tämä tilanteemme muutu, jos edelleen elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen, mutta vain eronneina... (paitsi sosiaalisessa mediassa, jossa kuulemma edelleen olisimme parisuhteessa)...
Tunnen olevani vankilassa :( Pilaamme toistemme elämät, jos jatkamme yhdessä. Jos muutan pois, mutta mies ei auta minua, jää minulle kuukaudessa ruokaan, puhelinlaskuun ja kaikkiin muihin menoihin n. 150€. Eli en pärjää :(
Mitä teen? :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
otappa vanhempiisi yhteyttä. tai kavereihisi. kyllä tuosta tilanteesta ulos pääsee
Sosiaalitoimeen voi ottaa myös yhteyttä. Jos olet kirjoilla vanhalla paikkakunnalla, kysy molemmista, nykyisestä ja siellä missä kirjat. Näissä käytännöissä on eroja. Jos taas olet siirtänyt osoitteesi ja kirjat uudelle paikkakunnalle, sosiaalitoimistoon vaan yhteys.
Asumistuesta oletkin jo varmaan tietoinen?
Turha jäädä miehen avun varaan, jos se on noin vaikeaa. Jos pyydät apua vanhemmilta tai kavereilta, älä anna heidän siirtää tilillesi rahaa, koska sossu katsoo sen tuloksi päätöstä tehdessään.
miksi miehen pitäisi edes auttaa tyttöä, kun ovat eroamassa. tällöinhän sitä on jokainen omillaan
olen tällä hetkellä itseasiassa ulkomailla, keski-euroopassa. Onko mahdollista saada jotain asumistukea myös tänne, jos kyseessä on työ, josta saa aivan minimipalkkaa? täytyykin kysyä KELALTA.
Lifemocker, teimme sopimuksen, että hän auttaa minua niin kauan kuin olen täällä. Joten ero tai ei, mielestäni sopimuksen pitää pitää. Varsinkin silloin, kun kyse ei ole siitä, että minä olisin jättänyt hänet. Hänkin haluaa erota.
älä ole naivi. ero muuttaa kyllä asioita
Sinä ehkä voisit jättää itsellesi edes jossain kohtaa läheisen ihmisen tyhjän päälle, kun hän on yhteisestä sopimuksesta tullut ulkomaille luoksesi asumaan ja olet luvannut häntä osittakin elättääkin. Totta, tyhmyydestä sakotetaan, mutta on turhaa kääntää veistä haavassa.
Toivottavasti epätoivoinen kuitenkin saa apua muualta, eikä joudu turvautumaan exäänsä.
pari kk KAUKOseurustelu ei tee ketään läheisiksi
Mä oon myös eronnu samasta syystä, ja asumme silti samassa taloudessa. Ero muutti meitä paljon. Pystytään asua samassa talossa kun ei enää seurustella. Me kuitenki pussaillaan vieläkin? Mitä mä en ymmärrä... Ja välillä harrastetaan seksiäkin. Mutta ei olla enää tapeltu ym. Ero muuttaa asioita paljon!
jotkut jää roikkumaan toiseen