Yksin ja hukassa

rikkipoikki kirjoitti:

Pitkä juttu mutta toivottavasti joku lukee ja antaa neuvoa.. Elikkä erosin miehestäni n.2v sitten, olimme parhaimmat ystävykset vielä suunnilleen 2kk eromme jälkeen, käytiin juhlimassa yhdessä, katsottiin leffoja yhdessä yms. Saatiin yhteinen lapsemme kun olin 16v, nyt olen 20v.. Ystävyys särkyi vain yhtäkkiä, kumpikaan ei seurustellut/tapaillut toisia mutta jostain syystä hän vain ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä enään.. Yritimme silti olla lapsemme seurassa siedettäviä toisillemme, hän oli tällöin muuttanut jo pois , olin exmieheni siskon kanssa hyviä ystäviä myös mutta myös hän katkaisi välit ilman minkäänlaista selitystä, yhtenä iltana sitten exmieheni äiti soitti ja uhkaili minua, jätin vaan kaiken omaan arvoonsa lapsemme vuoksi, noo sitten yhtenä päivänä sain järkytykseni sossusta soiton että lapsellamme ei ole enään turvallista olla isänsä luona (lapsi siis vietti viikonloput isälläään) , exmieheni lääkäri oli soittanut sossuille että exmieheni sairastaa psykoottistamasennusta, sovimme sitten että hän käy hoitojaksoilla sairaalassa ja lapsemme on minun vastuulla sen aikaa että tilanne parantuu, ja tämähän oli minulle ihan ok, lastamme ajatellen paras ratkaisu.. Sitten ajan kuluessa minulle ilmoitettiin että lapsemme voi taas viettää pieniä aikoja isänsä luona, exmieheni tilassa oli mukamas tapahtunut ''uskomaton'' parannus, sovimme eräänä perjantaina että hän hakee sitten lapsemme päiväkodista mutta hän ei hakenut, lähdin kesken työpäivän hämmentyneenä hakemaan lastani pois hoidosta, yritin 2 viikkoa tavoittaa exmiestäni puhelimitse jonka aikana 3 hänen tuttavaansa on uhkaillut minua puhelimitse ja kimppuuni on käyty kerran, kun kimppuuni käytiin niin soitin poliiseille ja selitin tilanteen että olen aivan hämilläni ja en ymmärrä mistä tämä kaikki johtuu ja että uskallanko pian olla edes omassa kodissani?! Lapsi raukka kysellyt koko ajan että ''koska isi tulee?'' yms.. ON NIIN vitun suututtavaa ja surullista että minä olen se joka joutuu sille pienelle sanoon että en todellakaan tiedä.. Jälkeenpäin olen kuullut että exmieheni pyörii hämäporukoissa ja on nykyään mielialalääkkeiden väärinkäyttäjä ja mahdollisesti käyttää myös huumeita.. Viime viikolla tein mielestäni parhaimman ratkaisun ja ilmoitin että haluan lapseni yksinhuoltajuuden , ei tästä mitään tule jos lapseni isän sukulaiset ja ystävät uhkailevat minua selittämättömistä syistä, ja joudun pääni puhki miettimään että koska lapsemme taas näkee isänsä :( en todellakaan enään jaksa miettiä , on tarpeeksi romahduttavaa lohduttaa pientä lasta joka itkee isänsä perään :(( miten itse toimisitte?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä