En tiedä... Tuntuu että minusta on tullut hirveän arka miesten suhteen... siis sillä tavalla että oikeasti kiinnostuisin kenestäkään ja päästäisin lähelle, henkisesti tai fyysisesti...
Voisin kuvitella että vasta sitten kun on saman ihmisen kanssa törmännyt useampaan otteeseen ihan silleen casualisti, ja mikäli on ihan asiallinen tyyppi, niin sitten voisi ruveta tuntumaan mahdolliselta kiinnostua ihmisestä..
Kolmenkympin toisella puolella, tuntuu että miehillä on aivan hirvittävä kiire! Ja kukaan ei osaa pitää hauskaa, vaan tutustumisen takana tuntuu aina olevan hirmuiset tavoitteet, joko päästä pöksyihin tai treffeille tai mitä lie? Ja kun mennään asioiden edelle, esim. kysellään ensimmäisen viiden minuutin jälkeen että voitaisiinko tavata joskus uudemman kerran tms.. Niin minä jostain syystä sulkeudun... Puhumattakaan siitä että jos keskustelun sisältö pyörii yhtä kohteliaisuutta, ja minun kiitostani enempää minun ulkomuodossani tms. en todellakaan osaa suhtautua sellaiseen...
Ja haluamatta kuulostaa millään lailla typerältä, niin sen jälken varsinkin kun jo muutama tällainen tulee vastaan illan aikana, niin huomaan etten enään osaa antaa itselleni mahdollisuutta sellaisiin tyyppeihin tutustumiseen jotka jälkeenpäin ajateltuina olisi voineet vaikuttaa ihan kivoilta, vaan livistän kohteliaasti kaikista tilanteista ja lakkaan puhumasta kenellekään kun väsyn "selviytymään" näistä tilanteista ystävällisesti ja tahdikkaasti..
Eikä satunnaisessa seksissäkään sinällään mitään pahaa ole, vaikken nykyisessä elämänvaiheessani lähtökohtaisesti sitä hae.. Mutta jos huomaa jo kauas että mies yrittää päästä tekemään kaadon lepertelemällä ja esittämällä muuten kiinnostunutta (ja esittämisen kyllä huomaa) niin ei kiitos. Miksi minä lähtisin kenenkään mukaan joka pitää minua selkeästi vielä itseäänkin tyhmempänä? Sellainen tyyppi on todennäköisimmin sitäpaitsi vain todella huono pano.. =/ Jos seksiä haluaa, niin silloin mielummin tekee sen suoraan selväksi viekotellen, eikä "kivaa tyyppiä esittäen".
Nää nyt on näitä minun omia ajatuksia aiheesta, mitkä piti nyt jostain syystä saada ulos itsestä.. :)
Voisin kuvitella että vasta sitten kun on saman ihmisen kanssa törmännyt useampaan otteeseen ihan silleen casualisti, ja mikäli on ihan asiallinen tyyppi, niin sitten voisi ruveta tuntumaan mahdolliselta kiinnostua ihmisestä..
Kolmenkympin toisella puolella, tuntuu että miehillä on aivan hirvittävä kiire! Ja kukaan ei osaa pitää hauskaa, vaan tutustumisen takana tuntuu aina olevan hirmuiset tavoitteet, joko päästä pöksyihin tai treffeille tai mitä lie? Ja kun mennään asioiden edelle, esim. kysellään ensimmäisen viiden minuutin jälkeen että voitaisiinko tavata joskus uudemman kerran tms.. Niin minä jostain syystä sulkeudun... Puhumattakaan siitä että jos keskustelun sisältö pyörii yhtä kohteliaisuutta, ja minun kiitostani enempää minun ulkomuodossani tms. en todellakaan osaa suhtautua sellaiseen...
Ja haluamatta kuulostaa millään lailla typerältä, niin sen jälken varsinkin kun jo muutama tällainen tulee vastaan illan aikana, niin huomaan etten enään osaa antaa itselleni mahdollisuutta sellaisiin tyyppeihin tutustumiseen jotka jälkeenpäin ajateltuina olisi voineet vaikuttaa ihan kivoilta, vaan livistän kohteliaasti kaikista tilanteista ja lakkaan puhumasta kenellekään kun väsyn "selviytymään" näistä tilanteista ystävällisesti ja tahdikkaasti..
Eikä satunnaisessa seksissäkään sinällään mitään pahaa ole, vaikken nykyisessä elämänvaiheessani lähtökohtaisesti sitä hae.. Mutta jos huomaa jo kauas että mies yrittää päästä tekemään kaadon lepertelemällä ja esittämällä muuten kiinnostunutta (ja esittämisen kyllä huomaa) niin ei kiitos. Miksi minä lähtisin kenenkään mukaan joka pitää minua selkeästi vielä itseäänkin tyhmempänä? Sellainen tyyppi on todennäköisimmin sitäpaitsi vain todella huono pano.. =/ Jos seksiä haluaa, niin silloin mielummin tekee sen suoraan selväksi viekotellen, eikä "kivaa tyyppiä esittäen".
Nää nyt on näitä minun omia ajatuksia aiheesta, mitkä piti nyt jostain syystä saada ulos itsestä.. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitäpä järkeä sitä on vaan kaverina tapailla kun ei mitään kaveria toisesta hae?
Tapailla? No ei niin mitään, koska kavereita minulla on muutenkin ja minä tapailen ketään vasta kun kiinnostaa tutustua muussa kuin kaverimielessä.. ;)
Puhun lähinnä siitä että sitten kun alkaa vaikka nähdä samaa naamaa sattumalta samoissa piireissä kerta toisensa jälkeen ensin, ja sitä voi vaikka ihan vaan jotain pari hyväntuulista sanaa vaihtaa ohimennen tms...
Ehkä kyse on siitä että sitä voi tarkkailla toista ensin ihan rauhassa ennen kun päättää onko toisessa jotakin kiinnostavaa...?
Minä juttelen normaaleja asioita naisille. En kommentoi niiden ulkonäköä kehu naisia tai puhu mitään seksiin viittaavaa ettei ne luulee että pyrin niiden pöksyihin heti. Enkä pyydä niiden numeroa jos ei itse sitä tarjoa. Jätän sen homman naiselle et jos se on kiinnostunut niin se pyytää kyllä numeroa tai jotain.