Erosin itse muutama vuosi sitten lasteni isästä pitkän ja perusteellisen yhteisen harkinnan jälkeen. Kun 1-vaihe laitettiin yksissä tuumin vireille, oli harkinta aika pitkälti enää väistämättömän odottelua ilman mitään eipäs-juupas-touhuja.
Lähipiirissä on nyt menossa kaksikin eroprosessia, joiden "koreografia" ihmetyttää. Toisessa nainen lähti ovet paukkuen, oma asunto piti saada heti ja sinne muutettiin yhteisen lapsen kanssa, miehellä pari lasta ed suhteesta, osan aikaa hänellä. Nyt mies fillaroi "riiuureissuille" harva se ilta naisen ja lapsensa luo, välillä lapsi viedään yökylään, että päästään vapaammin oleilemaan. Nainen sanoo, että kyllä hän eron haluaa, mutta kiva on pitää välillä hauskaa ja ottaa ilo irti, kun mies kantaa kuohuviiniä ja kukkapuskia ym. Mies on siinä luulossa, että vaimo harkitsee ja on palaamassa kotiin...
Toisessa tapauksessa mies siirsi yks kaks tavaransa uuden naisen luo ja ilmoitti, että 1-vaiheen paperi tulee sitten postissa. On laukannut nyt kahden huushollin väliä nelisen kuukautta ja alkanut vihjailla, ettei yhteistä taloa kannata laittaa myyntiin, koska on palaamassa takaisin. Toisena päivänä aivan eri kello äänessä, talo myyntiin ja hänelle puolet rahoista moottoripyörän ostoon... Vaimo on totaalisen pihalla, on jo käyttänyt kiint.välittäjän tekemässä arvion myyntiä varten talosta, mutta kun toisen osapuolen nimi puuttuu paperista. Lapsilleen tämä isä on puhunut, että talvemmalla lähdetään koko perheenä ulkomaille ym.
Mitä hittoa ihmiset oikein ajattelevat ?! Tuoko on harkinta-ajan tarkoitus, että vedätetään toista mahdollisimman paljon ja toilaillaan jokseenkin syyntakeettomasti?!
Lähipiirissä on nyt menossa kaksikin eroprosessia, joiden "koreografia" ihmetyttää. Toisessa nainen lähti ovet paukkuen, oma asunto piti saada heti ja sinne muutettiin yhteisen lapsen kanssa, miehellä pari lasta ed suhteesta, osan aikaa hänellä. Nyt mies fillaroi "riiuureissuille" harva se ilta naisen ja lapsensa luo, välillä lapsi viedään yökylään, että päästään vapaammin oleilemaan. Nainen sanoo, että kyllä hän eron haluaa, mutta kiva on pitää välillä hauskaa ja ottaa ilo irti, kun mies kantaa kuohuviiniä ja kukkapuskia ym. Mies on siinä luulossa, että vaimo harkitsee ja on palaamassa kotiin...
Toisessa tapauksessa mies siirsi yks kaks tavaransa uuden naisen luo ja ilmoitti, että 1-vaiheen paperi tulee sitten postissa. On laukannut nyt kahden huushollin väliä nelisen kuukautta ja alkanut vihjailla, ettei yhteistä taloa kannata laittaa myyntiin, koska on palaamassa takaisin. Toisena päivänä aivan eri kello äänessä, talo myyntiin ja hänelle puolet rahoista moottoripyörän ostoon... Vaimo on totaalisen pihalla, on jo käyttänyt kiint.välittäjän tekemässä arvion myyntiä varten talosta, mutta kun toisen osapuolen nimi puuttuu paperista. Lapsilleen tämä isä on puhunut, että talvemmalla lähdetään koko perheenä ulkomaille ym.
Mitä hittoa ihmiset oikein ajattelevat ?! Tuoko on harkinta-ajan tarkoitus, että vedätetään toista mahdollisimman paljon ja toilaillaan jokseenkin syyntakeettomasti?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lapselliset aikuiset eivät ajattele, he toimiat tunteella, eivätkä ymmärrä loukkaavansa muita, tai eivät välitä, kun itsekkäästi etsivät elämässä omaa hyvää. Ei heitä voi tavallinen aikuinen ymmärtääkään, ajatuksen juoksu on niin erilaista kuin terveellä, muut ihmiset huomioivalla aikuisella.
Mitä tulee tällaisten aikuisteinien lapsista? Millaisen mallin antavat lapsille?
Siisti ero ja päätöksessään pysyvät vanhemmat antavat lapselle mallin, että aikuiset ovat miettineet päätöksensä huolellisesti ja että avioliitto/avioero ei ole kertakäyttötavaraa, johon voidaan palata aina kuin siltä tuntuu.
Nämä on-off suhteilijat eivät saa minunkaan sympatiaani.
Oliskohan kyseessä jonkinlainen sääli jätettyä kohtaan. Kun näkee toisen riutuvan jätettynä haluaa lievittää tämän pahaa oloa tarjoamalla omaa seuraansa? Ehkäpä jättäjä haluaa antaa jonkinlaisen toisen mahdollisuuden, mutta ei sitten kuitenkaan halua.
Jättäjä ei ehkä tiedä mitä haluaa. Hänellä on paha olla puolisonsa kanssa, mutta sitten hänellä on paha olla ilman puolisoaan. Hän odottaa passiivisena miten tilanne kehittyy. Ehkä jompi kumpi löytää uuden puolison ja tilanne ratkeaa.
Jättäjä ehkä pitää tapaansa toimia oikeutettuna, koska on hän ollut suhteessa jonkin aikaa onneton ehkä pitkänkin aikaa. Jätetty saa luvan ymmärtää miltä se sama paha tuntuu ja se on hänelle oikein. Jätetty on syyllinen petokseen elämä hänen kanssaan olikin toisenlaista mitä oli odottanut. Tässä ajattelussa on se vika, ettei ymmärretä, että parisuhteessa molemmat ovat vastuussa liiton onnellisuudesta, kyseessä on kahden kauppa. Syyllinen ei ole pelkästään se toinen joka saa luvan kärsiä nyt.
Mielestäni kypsä jättäjä ymmärtää oman vastuunsa ymmärtämällällä, ettei syy ollut yksin sen toisen. Syy oli yhtä lailla itsessään ja hyväksyy, että samallai lailla kuin se toinen oli sopimaton minulle, minä olin sopimaton hänelle. Emme onnistuneet saamaan toisista hyviä puolia riittävästi esiin.
Toisen perheen muuttaja-isän tapauksessa vaimon on nyt tehtävä päätös, haluaako tätä kekkulia enää takaisin vai ei. On kai juridisia keinoja osituksen hoitamiseksi joka tapauksessa, kun mies ei saa pantua nimeä talonmyyntipaperiin. Vaikeammaksi ja kalliimmaksi tulee mitä pidempään sählätään. Niin kuten sanottu noin päättämättömän miehen lasten äitinä vaimo joutunee käytännössä hakemaan eron ja hoitamaan käytännön asiat.
Ei ollutkaan se uusi kulta niin ihku elinkumppanina kuin ensihuumassa oli kuviteltu, joo..
On-off-avioliitot ovat tuhoontuomittuja. Kaikki sen tietää. Ennemmin tai myöhemmin ne sortuvat. Ainakin siinä vaiheessa kun jompikumpi rakastuu johonkuhun toiseen. No, sen jälkeen avioliiton jatkaminen olisi puhdasta tyhmyyttä?
Täytyy muistaa, että parisuhteessa on aina kaksi tasavertaista aikuista. Ei tarvitse lähteä toisen vedätyksiin, vaan ajatella ja toimia itse, kuten parhaaksi näkee.
Itse en olisi ikinä päässyt eroon exästä, ellen vain olisi yksin hakenut eroa, uutta asuntoa, ositusta, käyntiä lastenvalvojalla (monta kertaa) ja vielä oikeudessakin, kun ex ei halunnut maksaa elatusmaksuja.