kävimme perheen kanssa lomalla ja eiköhän reissussa näkynyt vanhoja tuttuja -entisiä työkavereita, naapureita jne.
Minua ei kiinnosta pascaakaan heidän asiansa tai arkista heille omasta elämästäni. Miten siis on, kun perheen kanssa lomalla ollaan ja tulee näitä "riesoja" vastaan, niin miten pitää käyttäytyä? eikö ole ok kun ei ole tuntevinaan tai sitten voi nyökätä? viduttaa kun lyöttäydytään iholle. Itse turistin helpolla uusiin ihmisiin ja tykkään jutella, mutta entisiä tuttujamenneisyydestä en kaipaa. Jos jostakin työkavereita kiinnostun ja haluan kaveerata, niin kai pidämme sitten yhteyttä.
Minua ei kiinnosta pascaakaan heidän asiansa tai arkista heille omasta elämästäni. Miten siis on, kun perheen kanssa lomalla ollaan ja tulee näitä "riesoja" vastaan, niin miten pitää käyttäytyä? eikö ole ok kun ei ole tuntevinaan tai sitten voi nyökätä? viduttaa kun lyöttäydytään iholle. Itse turistin helpolla uusiin ihmisiin ja tykkään jutella, mutta entisiä tuttujamenneisyydestä en kaipaa. Jos jostakin työkavereita kiinnostun ja haluan kaveerata, niin kai pidämme sitten yhteyttä.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Olitkohan edes hyvä työntekijä ja nyt joudut "pakoilemaan", kun pelkäät että mokasi ovat jo tulleet esiin. Kun tekee työnsä hyvin, eikä ole tiukkis niuhottaja, ei haittaa vaikka näkisin työkavereita myöhemmässä elämässä.
Ai sä oot se joka päättää, oletko jonkun kaveri vai et? Kyllä niissä tarvitaan kaksi osapuolta -toki narsistit eivät näe kuin oman itsensä.
Kaveruuteen tarvitaan kaksi osapuolta, mutta kumpi tahansa voi päättää että nyt ei enää olla kavereita. Niin se toimii.
Hah. Olin liian hyvä työntekijä. Ja kyllä minä päätän kenen kaveri olen, vaikka en ole narsisti. Minulla vain on sosiaalista kykyä ja näin ollen vara valita seurani. Mutta ärsyttää, kun joillakin ei ole tätä mahdollisuutta ja siksi tuppaudutaan toisten perhelomia häiritsemään. Jos maksan perheestäni vaikka hotellissa 400€/vrk, niin en minä halua entisten enkä mielellään nykyistenkään työkavereiden lätinöitä ja lomasuunnutelmia kuunnella. Sori vain, mutta on omakin elämä.
Ehkä omasta mielestäsi "liian hyvä työntekijä"... Mutta se kokonaisuus ratkaisee.
Ok. Sovitaan vaikka niin, mutta jos olen kokonaisuutena ns. perseestä, niin sitä auuremmalla syyllä - miksi minua ahdistellaan kun olen vapaalla? Minua ei kiinnosta muiden asiat, niinpä miksi muita kiinnostaa minun asiat? Kateelliset on toki uteliaita, mutta eikö voisi vain moikata korkeintaan?
Ei sinulla kovin hyviä "sosiaalisia kykyjä" ole, jos et pääse hiunotunteisesti eroon kyseisestä tilanteesta,
Miksi suomalaiset eivät voi sanoa suoraan olemuksella tai puheellaan, että ei kiinnosta olla tekemisissä?
Minua ei kiinnosta ihmisten tekemiset, mutta kohteliaisuus syistä olen muiden kanssa tekemisissä. Kyllä ymmärrän aloittajan pointin, että ei jaksaisi edes tervehtiä. Itselläni on niin hallitseva olemus, että jotenkin viestitän olemuksellani kaipaavani seuraa tai muuta vastavaa. Ihmissuhteeni ovat minulle pelkästään rationaalisia, koska en vain jaksa muiden ihmisten small talk -keskustelua.
Ole oma itsesi aloittaja. Sano suoraan mitä ajattelet, koska ulkopuoliset eivät voi arvata mitä ajattelet. Itse olen joskus törmännyt vanhoihin työkavereihin ja minun on aina vaikea päättää, että pitääkö toista tervehtiä vai ei. Olenkin tullut siihen johbtopäätökseen, että tilanteen mukaan tervehdin tai sitten en.
Tähän loppuun haluan sanoa kaikille, että olkaa omia itsejänne ja sanokaa suoraan mitä ajattelette. Näin niin kuin rationaalisena ihmisenä en jaksaisi tulkita toisen olemuksesta, että mitä sinä nyt haluat jne.
Lisäys edelliseen viestiin
Sanoin melko suoraan ja äkäiseen sävyyn entiselle työkaverilleni, että ei kiinnosta enää olla tekemisissä. Oikeasti sitä on vaan niin vaikea sanoa, että milloin ihmissuhde on loppu ja milloin sitä tulisi jatkaa.
Hei ja kiitos asiallisesta vastauksesta.
Kyllä minä toki viestän sen, että en halua jäädä läyryämään. Yksinkertaisesti, jos haluan olla jonkin ihmisen kanssa tekemisissä, niin kait nyt otan tähän yhteyttä -eikö?
Nytkin viime kuussa olin lomalla perheen kanssa, niin eiköhän perhana siinä kylpylässä sattunut samaan aikaa olemaan eräs umpimulkku entinen työkaveri. Oli niin ärsyttävä tyyppi töissä -suhteilla kun oli- että hän oli eräs syy miksi annoin työpanokseni muualle. No tämä yksi siellä vastaan käveli ja yritin mennä vähän niin kuin en tuntisi ohi mutta sitten huomasin, että tämä tunnisti ja nyökkäsin, niin juttusillehan se tuli. Oli kiire perheen asioita hoitamaan ja yhteiseen ajanviettoon.
Mielestäni ihminen saa ja tämän kuuluu valita seuransa. Kukaan ei ole tilivelvollinen elämästään, vaikka kuinka on työkaveri saatuja entinen työkaveri. Työ on työ ja siviilielämä on siviilielämä.
Ihmetyttää pirusti ihmisten uteliaisuus.
Koita nyt elää sen tosiasian kanssa, koska ihmiset nyt vain ovat uteliaita.
Itsellä sama ongelma, että en vain jaksa vapaa-ajalla kenenkää seuraa. Entiset kamut vihjaavat, että on vaarallista viettää niin paljon aikaa yksinään. Minulle kuitenkin on mielenrauha saada tehdä niitä asioita, joita aidosti haluan. Ihmiset eivät kuulu tähän luokkaan.
Toki välillä tulee juteltua ihmisten kanssa, mutta aina minun aikeet tulkitaan väärin. Ehkä pitäisi sanoa suoremmin, että olen kiinnostunut nyt vain itsestäni ja omasta työpanoksestani. Sen verran sosiaalisia kontakteja harrastan, että pysyy tieto muiden ihmisten touhuista tasapainossa.
Minä olen kyllä sosiaalinen persoona ja tykkään ihmisistä, en vietä aikaani yksin, vaikka yksinkin osaan olla, mutta entiset työkaverit ja nykyiset eivät kuulu vapaa-aikaani.
Ihan samat fiilikset. Luultavasti heti potkujen jälkeen monia vaivaa uteliaisuus, mitä toi nyt tekee seuraavaksi. Ja kuvitellaan myös, että tuo on yli-ihminen, joka selviää vaikka mistä mankelista ja nousee silti ylös takajaloilleen muina miehinä. Jokainen tajuaa, että Suomen oloissa on suurin piirtein 2 vaihtoehtoa, ellei ole yrittäjä:
1) jäät totaalisesti te-toimiston tukien varaan tai ilman niitä
2) luot itsellet työpaikan/saat joltain tutun kautta paikan.
Siitäkö reservissä olemisesta pitäisi joillekin utelialle "small talkina" jaksaa vielä kertoilla sievisteleviä näkökulmia? Se siitä alennustilasta vielä puuttuisi.
Yksi ongelma on myös se, että moni ala on Suomessa niin pieni, että työnantajille soitellaan, kun hakee uutta paikkaa. Se onkin sitten "kiva rumba" hässätä näiden juorukellojen tietojen jälkeen työnhaussa ja yrittää peitellä epäonnistumistaan.
Itse lähdin koulutukseen vähäksi aikaa muualle, mutta se on kallista ja sitten lapset jää vaille toista vanhempaa. Tällä asialla on inhimilliseltä kannalta kova hinta. Joku sanoi, että eipähän tule pennut paapotuiksi liikaa. Tiedä sitten.
Jos joku tulisi loman aikana hakemaan seuraa, minulla ainakin löytyy arsenaali välttää näitä tilanteita. Ajoitus, "näkemättämyys", välttely, mutta näin menee enemmän aikaa, jotta toinen tajuaisi. Parasta olisi, jos voisi kertoa suoraan, että "kiinnostus loppui yhteisen työnantajan työpaikkaan".
Onhan joskus asia toisinkin päin, joku vonkaa vanhalle työpaikalle ja siellä vältellään.
No jos haluaa välttää tuttujen tapaamista lomalla, niin sitten varmaan pitää tehdä niin erikoiset lomasuunnitelmat, että todennäköisyys tuttujen tapaamiseen on mahdollisimman pieni. Siis yleensäkin miten edes on mahdollista jatkuvasti törmätä lomalla (tai lomamatkalla?) koko ajan työkavereihin?
Itse olen elämäni aikana asunut monissa paikoissa ja kerännyt tuttuja aina sinä aikana, ja myönnän, että vaikka harvoihin huonot välit onkaan, niin en minäkään välttämättä haluaisi käydä elämäntarinaani läpi niiden kanssa joihin törmäisin. Viesteistäsi paistaa kuitenkin läpi aikamoinen kauna tuntemiasi ihmisiä kohtaan, esim. "umpimulkku, joka pääsi vain suhteilla töihin", että tulee kyllä mieleen, että ajatteletko täysin realistisesti noista ihmisistä?
Itse olen kohdannut silloin tällöin ihmisiä, joista paistaa läpi käytännössä täysin perusteeton viha joitain tiettyjä ihmisiä kohtaan, ja usein taustalla ovat näiden ihmisten joko juorujen takia tai täysin omassa päässään kehittelemistä skenaarioista, joissa vihantuntija asettaa vihankohteen osaksi jotain omaa ratkaisematonta ongelmaa, ja kaataa päässään vihankohteen päälle täysin tälle kuulumattomat ongelmat. Itse olen joskut saanut pistäviä ja täysin epäkorrekteja kommentteja puolitutuilta nopeissa kohtaamisissa, ja on jäänyt itselle kyllä aika hämmentävä olo, että mitähän mä tollekin olen tehnyt, kun en ole koskaan edes varsinaisesti jutellut ihmisen kanssa eikä hän edes tunne minua.
Mutta mietiskelyihisi epätoivottujen ihmisten kohtaamisesta: eiköhän noita tilanteita tapahdu kaikille. Järkevintä on puhua kohteliaasti, mutta lopettaa tilanne lyhyeen esim. sanomalla, että kiire pukkaa päälle. Kyse on sosiaalisista taidoista ja kyvystä jauhaa tyhjänpäiväistä small talkia hetki. Mutta ihan omankin mielenrauhan kannalta on parempi pitää kohtaamiset positiivisina tai ainakin neutraaleina, eikä tuoda esiin jotain pään sisäisiä kaunoja toiselle.
Tietty jos asuu pienessä paikassa tai on muuten pienet piirit, niin joitain epätoivottuja ihmisiä on vaikea välttää. Ja kyllähän jotkut oikeasti ovat sellaisia Hyacinth Bucket-tyylisiä päällekäyviä ihmisiä, joilla on ikäviä luonnevikoja, ja joiden kanssa ei vain voi tulla toimeen; kuulostaa pahalta, mutta olen tuntenut tuon kaltaisen super drama queen-naisen, joka halusi aina järjestää sekaannusta, ja häntä kyllä vältin. Lopulta välit menivät täysin poikki, kun kypsyin totaaliseen scheissen jauhamiseen mitä nainen harrasti.
Mutta kannattaa siis myös miettiä mistä omat huonot fiilarit muita kohtaan voivat johtua, eikä täysin syyttää muita. Tietty en tunne sinua, joten eipä nämä mitään juuri sinua kohtaan osoitettuja kommentteja voi ollakaan. Eipä meistä kukaan täydellinen ole :)
Kokemusta myös on, että vaikka menisi mihinkä maahan maailmassa, tulee suomalaisia vastaan. Eiköhän tilanne ole sama kuin entisen työkaverin tapaamisessa kuin tuijottaisi omaa naamaansa peilistä, johon on jo niin kyllästynyt.
mene johonkin hesan kauppakeskukseen kaffeelle klo:12 et törmää suomalaisiin
Minkä lkäinen olet? Ja missä kahviloissa käyt?Kaipaisin kahvi seuraa,ikävä yksin mennä kahville.
Jos kerran olet sosiaalinen ja omasta mielestäsi älykäs, niin eikö aika yksinkertainen heitto olisi "..Mut oli mukava nähdä! Oon puolisolle luvannu että tää lomareissu menee täysin perheen seurassa ni jos et pahastu ni mun varmaan kannattaa pikkuhiljaa hilppasta tonne noiden seuraan :D"
Loppu loma meneekin sitten kohdatessa hymyillen morjenstellessa kun toinen tietää ettei paree häiritä. Voi olla rehellinen, mutta ystävällisesti. Näin itse toimin sosiaalisena ja älykkäänä yksilönä. Toinen osapuoli tietää, että et oikeasti halua välttämättä itse työjuttuja mietiskellä lomalla, mutta arvostaa, että ilmaisit asian kohteliaasti. Pelimies sitten myöhemmin kohdatessa voi kysellä "Miten loma meni?", kun ei lomalla vaihdettu kuulumisia.
no huh huh...jää joskus työttömäksi niin tiedät miltä tuntuu kun jäät yksin.ei ketään kinnosta sun kuulumiset,eihän sulle voi kuulua mitään kun kaikki rahat menee elämiseen etkä liiku missään.näin se vaan menee!! tsemii kuiteskin että jaksat hankalat kanssaihmiset!!
Onneksi et kuulu työyhteisööni.
Ylimielinen paska, sulla ei oo tuttuja eikä kavereita
Enkö justiinsa kertonut, että minulla on liikaa tuttuja ja niitä näköjään tulee vastaan joka paikassa. Ylimielinen paska en ole, mutta silti saan valita seurani.
Te vastaajat olette ihme tyyppejä. Tilanne on aivan normaali, ei tarvitse olla ystävä entisten työkavereiden kanssa. Se on usein kova kilpafoorumi. Ei mitään "pakkoystävällisyyttä".
No ei luulisi hirveän vaikeaa lyhyen jutustelun jälkeen ilmaista, että olen tässä perheen kanssa lomalla, joten lähdenpä tästä viettämään heidän kanssaan aikaa, terve. Jos ei ketään halua tavata, niin on parempi lomailla vaikka erämökillä.
Näin olen toiminut.
Mutta ymmärrän kyllä tiedä. Facebook -ihmisten erilaisen kannan asiaan.
Meitä joitakin ei vain kiinnosta toisten asiat eikä uteliaille omastamme kertominen. Lisäksi jokainen saa valita seuransa - ja minulla onneksi on mistä valita ;)
-Jossakin olikin juttua suomalaisuudesta, että se heikko itsetunto ja pienet piirit aiheuttaa sen, että etsitään joka paikassa siltoja ihmisiin. Muualla maailmalla inhotaan utelemista ja halutaan tavata uusia ihmisiä jos ihmisiä tavataan, mutta Siomessa päin vastoin. Ihme sopuleiksi ja kuppiluntalaisiksi ihmetellään.
Tervehdi kohteliaasti ja käännä sitten selkäsi ja tee selkeästi selväksi ettei kanssakäyminen kiinnosta.
No mitäpä sitä edes moikkaamaan jos välit on puolin tai toisin huonot. Itse sanon takaisin moit, hymyilen tekohymyn pikaisesti ja käännän samantien huomioni ja itseni toisaalle, senverran olen itse nykyään umpimulkku... Hyville kavereille moikkaan toki edelleen..
Miksi sitten yleensä olet alunperin silloin aikoinaan kaveeranut heidän kanssaan?
Mä olen ollut 14 vuotta työelämässä, ja työpaikat vaihtunut monesti kun olen yrittäjänä myynyt osaamistani taloille, ja paljon on tullut nähtyä, mutta kenekään kanssa en ole koskaan ruvennut kaveeraamaan, mulla on omakin kaveripiiri ja se riittää minulle, en kaipaa yhtään enempää tuttavuuksia.
Lähinnä mulle tulee mieleen että olet huono kaveri/ystävä yhtään kenellekkään, mikäli aikoinaan olet heistä hakenut sosiaalista seuraa, ja nyt täysin itsekkäästi olet päättänyt heidät hylätä. Olisit vaan sanonut suoraan että koet ettet ole heille mitään velkaa etkä halua olla missään tekemisissä sen sijaan että tulet jonnekkin suomi24:n keskustelupalstalle hakemaan sympatiaa pahalle olollesi.
En jaksa tuollaiselle vänkyrälle alkaa rautalangasta vääntämään, mutta olenko sanonut kaveeranneeni näiden kanssa? Työkavereita me —oltiin.
Kuulostaa naurettavalta. Itse olen asunut koko ikäni samalla pienellä paikkakunnalla, ja on vaikea kuvitella, että välttelisin vanhoja työkavereita ja naapureita. En ole kaikkien kanssa kovin läheinen, mutta näen heitä aika usein ja olisi tosi epäkohteliasta olla tervehtimättä.
Niin en myöskään näe miksi pitäisi olla epäystävällinen. Mitä se tervehtiminen on keneltäkään pois. Se pitää vain tehdä niin hajuttomasti ja mauttomasti ettei tutulle tule halua tulla juttelemaan. Mut niinhän siinä joskus käy, että vaikka näin tekis niin se innokas juorunnälkäinen utelija tulee kyselemään mitä henkilökohtaisimpia kysymyksiä. Minulla kerran yksi tuttu (harrastuksesta) tuli vastaan, emme edes aiemmin ole jutelleet mutta nyt jostain syystä näin kävi ja vähän ajan päästä hän jo kyseli minun palkkaani! en kertonut ja hän yritti udella uudelleen mitä siitä ja siitä saat rahaa.. olin aika monttu auki, uskomatonta. Mut paljon on siitä kiinni minkälainen kuva itsestä ulospäin tulee. Olen iloinen, positiivinen, halutessani hyvin ulospäinsuuntautunut ja puhetta riittää. Tämä ehkä saa jotkut luulemaan että lörpöttelen kaiken mitä sylki suuhun tuo ja olen ns. helppo vedätettävä, mutta kyllä ne aivotkin voi raksuttaa vaikka samalla hymyilisi ym.
Minä ainakin sanon että "sori, olen nyt lomalla" ja jatkan matkani jos joku ei-toivottu henkilö tulee häiritsemään.
Hulluksihan sitä tulee, jos lomallakin pitää pälyillä, ettei vaan kohtaa epätoivottuja. Suomi on pieni, kaupungit pieniä ja reissailu jokapäiväistä, joten törmäilläänhän sitä väkisinkin. Erämaahan kannattaa suunnata, jos ahistaa.
Ei sitä tarvitse tulla lätisemään ja utelemaan vaikka tnaamauttuja näkee.
Käy lääkärissä!
Sullapa on ollut kiva loma, eiköhän ressailuusi syy löydy korviesi välistä.
Lomalla relaillaan, mutta miten relaat kun joka paikassa joku moljake iskee iholle? MInulle on ihan sama miten kukin kesänsä viettää, mutta voisiko lomalla saada loman entisistä työkavereista ja nykyisistäkin, varsinkin jos ei olle kuin työkavereita? Älkää siis tulko iholle ja jutuille!
Lomalla pitäisi saada loma nimenomaan niistä joita arjessa joutuu kestämään, eli lähinnä perheestä, nykyisistä työkavereista, naapureista yms. Jollain vuosia sitten tapaamilla hyypiöillä ei ole väliä ne on hoidettu kymmenessä minuutissa ne jaarittelut ja sitten ei tarvitse nähdä kuin ehkä kymmenen vuoden päästä taas.
Mutta mikähän siinä on että näistä joiden kanssa pitäisi arki jakaa, niin ei tahdo saada lomaa sitten millään.
Tai jos sitä edes ehdottaa, niin heti leimataan ihan paskaksi ihmiseksi ja epäkelvoksi perheen isäksi ja yhteiskunnan jäseneksi. Tai jos esim. haluu lomailla lasten kanssa, niin miksi se on vaimolle ongelma?
Tämä on justiinsa sitä kynttilän polttamista kummastakin päästä ja sitten ihmetellään kun ero luvut kasvaa jatkuvasti. Ennen kun miehet oli savotoilla talvet ja kesällä maahommissa, niin tuli riittävästi etäisyyttä puolisoidenkin välille, nyt pitäis nyhjöttää samassa sillipurkissa jatkuvasti. Ihan älytön ajatuskin!!!
Miksi tämän keskustelun sävy on niin tympeä? Suomalainen teke hirveän ongelman siitä, että pitää tervehtiä tuntemiaan ihmisiä ihmisten ilmoilla. Omahyväiset ja itsekeskeiset tyypit ovat täällä sitä mieltä, että on aivan asiallista ilmoittaa päin näköä, että "ei kiinnosta" tai jättää kylmästi tervehtimättä. Ollaan muka jotenkin "rationaalisia" - aivan kuin tällainen rationaalisuus muka riittäisi tässä elämässä. Ollaan siis suomeksi sanottuna uskomattoman rajoittuneita ja keskenkasvuisia, huonotapaisia ja töykeitä, siis tehdään tämä maailma omalla käytöksellä hyvin epämiellyttäväksi paikaksi. Nimitellään toisia ihmisiä selän takana mulkuiksi ja hyypiöiksi ja ollaan omasta mielestä kaikkien työpaikkojen parhaita työntekijöitä.
Minusta on itsestään selvää, että jostakin tuttua ihmistä kuuluu tervehtiä ja mielellään vielä myönteisellä asenteella, vaikka tyyppiä inhoaisi miten paljon. Jos toinen utelee asioista joista ei halua puhua, ei ole pakko niistä asioista puhua ja sillä sipuli. Voi sanoa ettei halua puhua aiheesta x, eikä sitä tarvitse sanoa epäystävällisesti. Voi myös sanoa valkoisen valheen, että on vähän kiirettä tässä, hei sitten ja hauskaa kesänjatkoa. Miksi halutaan nolata se toinen ihminen, joka tulee juttelemaan? Miksi halutaan olla niin pahansuopia? Kuka sellaisesta käytöksestä saa jotain elämäniloa itselleen?
Suomi on ulkomailla sellaisessa maineessa. että fasiliteetit tässä yhteiskunnassa ovat hyvät, myös työelämässä, mutta ihmiset ovat umpimielisiä ja epäkohteliaita. Tämä jälkimmäinen on vaan niin iso ongelma, että täällä on monien ihmisten paha olla. Kyllä tekisi paljon halveksittu kristillinen kasvatus hyvää: rakasta lähimmäistäsi, kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. On turha pullistella omalla erinomaisuudella ja varakkuudella, jos on niin pikkusieluinen ja kyvytön tyyppi, ettei kykene kohtelemaan kaikkia ihmisiä ystävällisesti, myös vihamiehiään. Ette ehkä tajua, että valta ja herruus on yleensä sillä, joka tähän pystyy.
Koetetaan nyt kehittää sitä myönteistä asennetta vaikka väkisin, ja pyritään ajattelemaan asioita toistenkin ihmisten kannalta: jos te menette juttelemaan jollekulle joka pitää teitä "mulkkuna", miltä se tuntuu jos ao. ihminen paukauttaa päin näköä että ei kiinnosta tai jättää tervehtimättä kokonaan? Se tuntuu varmasti hyvin, hyvin loukkaavalta ja alentavalta. Voi olla että siinä vaiheessa ei enää tunnukaan oikealta tämä tällainen "rationaalinen" käytös. Vetoan suomalaisiin: tehdään tästä maasta ihan oikeasti parempi paikka. Ei olla enää metsäläisiä, jotka vihaavat kaikkia ihmisiä.
Eikö ap. juuri siihen pyri, että moikataan ja thats it!
Ja kylläpä nämä uteliaat entiset työkaverit utelee siksi, että saavat seuraavana työpäivänä raportoida töissä mulqwistille miten sillä menee kenellä oli meisseliä vaihtaa pois tästä paskasta. Meneppä sanomaan siihen " en halua keskustella asiasta", niin sittenhän siellä entisessä työpaikassa vasta puhutaankin kateellisten juoruja.
Sama pätee niin entisiin työkavereihin kuin entisiin naapureihin ja muihin; moikkaaminen riittää. Ja jos lomakohteessa nähdään, niin juttelee vaikka lomakohteesta eikä utele.
Suomalaiset on kateellinen junttikansa jossa pienet piirit, ja siksi toisten asiat kiinnostaa.
Minulle oli täysi yllätys, että tuntemattomat suomalaiset (jotka ovat usein lievästi epäsosiaalisia) ovat lomalla yhtäkkiä vailla seuraa ja 'liimautuu' sopivan juttukaverin persukseen.
Olin juuri lasten kanssa lomalla ja useamman kerran joku pariskunta/täysin tuntematon tyyppi tunki meidän seuraan. Olin kohtelias, mutten mitenkään rohkaiseva: sitten pitää tunkea lasten seuraan ja tentata meidän elämän yksityiskohtia.
"Ja kylläpä nämä uteliaat entiset työkaverit utelee siksi, että saavat seuraavana työpäivänä raportoida töissä mulqwistille miten sillä menee kenellä oli meisseliä vaihtaa pois tästä paskasta."
Ja tämä on ainut syy miks entiset työkaverit tai esim. opiskelukaverit ovat yhtäkkiä susta niiiiin kiinnostuneita.
Työkaverit ovat ihan oma juttunsa, seuraa lapsiperhettä ja tunkee samaan pöytään. EVVK
Ei mitään syytä olla mieliksi. Ole kuin et tuntisi. Se on oikeutesi, tietty.
Avaajalla on selkeästi todella puutteelliset sosiaaliset taidot, jollei pääse avauksessa kerrotuista tilanteista hienotunteisesti eroon. Ala kuule opettelemaan ihmissuhdetaitoja ja sitä, kuinka iholle pyrkivistä (mielestäsi ei niin kovin kiinnostavista) ihmisista pääsee kohtuulisessa ajassa ja kohteliaasti eroon. Siten ettei ko. henkilö edes huomaa tulleensa "torjutuksi". :D
Varmaan useimmilla iholle tunkijoilla jää yhteen yrittämään, kun tulee viileää ilmaa vastaan, että se lohdutukseksi. Älä ota turhaan katsekontaktia ikäviin ihmisiin, kyllä viesti menee perille enemmittä loukkauksitta.
MULLA onneksi pääsääntöisesti niin mukavia työkavereita että heitä olisi ilo nädhä vaikka lomallakin, toki en kaipaa heitä yllenkaan lomalla, mutta haittaakaan ei olisi. vain muutamia vuosikymmenten takaisia 2 työpaikkakiusaajaa en halua nähdä, toki en varmasti tuntisi heitä, eivätkkä he minua.
ap, ole oma itsesi. ei kenenkään ole pakko puristaa itsestään muuta kuin mitä on. mä en edes ole varma vaikken vahingossa tuntisikaan kaikkia ihmiiä enää:).
NAUTTIKAA ELÄMÄSTÄ, JA VALITKAA ITSE SEURANNE.
Minulla on hyvä lääke tohonkin.Yksinkertaisesti haukut kaikki lähtiessäsi mul..ksi ja pers...nuolijoiksi niin saat todennäköisesti olla rauhassa eikä tarvii edes ajatella että pyytävät pask. firmaan takas töhin..minulla ainakin toiminut tähän asti.Itse en työpaikoilla kavereita hae vaan olen siellä työskentelemässä.
Kyllä jokainen saa päättää YKsityis elämästään, onko jonkun työkaverin kanssa tekemisissä jossain lomakohteessa vai ei tai muutenkaan.
Ja mielestäni se riittää, kun ne on siellä työpaikalla ja muut kaverit on sitten muualla:) Ei töitä kotia eikä lomamatkalle.
kun entinen alainen työyhteisöstä siirtyy entisten työkavereiden valvojaksi, voi sitä naivutusta ja narsismin määrää millä entiäsiä työkavereita simputetaan.
Alaisille pitää antaa aina niin huonot työtodistukset etteivät he ikinä pääse yläpuolelle.
Kun hyvin kohtelee saa paskan päälle palkakseen.
http://Epic-Rewards.com/?ref=231200
http://www.youtube.com/watch?v=Cab2SxyRnCU
Minun mielestäni tämä keskustelu pyörii kummaa kehää. Eipä ole itselläni koskaan ollut moista vaikeutta. Jos minulla on kiire, niin sanon sen. Jos taas ehdin jutella, niin juttelen.
Ei ole sellaista taikakeinoa, millä menneisyydestä pääsisi eroon tyyliin: minä tahdon kun minä en tykkää nitinällä. Tuollaisia toiveita voi toki olla. Minulla on hyvinkin itselläni toiveita, että kohtaan entiset työtoverit kasvokkain. Yleensä suurin osa heistä tekee noin itsekin, jos on pitkään oltu samassa paikassa.
Elä elämäsi niin, että saat siitä sellaisen muovattua, kuin itse haluat. Totuus on, että lomamatka kannattaa tehdä kauas ja harvinaiseen kohteeseen, jos siellä ei halua tuttuja nähdä. Yleesä toinen maa jo riittää sentään...
Elämä ei avaa automaattisesti sinulle pelkästään kadun aurinkoista puolta, kylpylöitä ei perusteta pelkästään sinulle. Mistä olet saanut päähäsi, että nappia painamalla saat kaiken kultatarjoittimella itsellesi sopivan lämpöisenä?
Vastonkäymisiä tulee, pahempiakin kuin entinen (ilmeisesti ystävällinen) työkaveri, joka osaa käyttäytyä paremmin ja kohteliaammin kuin sinä. Ompa kummaa nitinää.
Jotkut tekevät valtavasti työtä, että saisivat sellaisen elintason, että voisivat itse vaikuttaa elämänsä laatuun ja lomakohteiden valintaan. Jotkut jopa tekevät valinnan lapsettomuudesta, että saisivat siedettävän elämän itselleen.
Aloittaja luulee olevansa joku johtaja ttu. Hänelle pitää kostaa, nöyryyttää, kytätä ja savustaa ulos Stana !!! Luulet olevasi parempi. Tumpelo, reppana, luuseri oot ja teidän lapsetkin on.
Onko tämä AP edes aikuinen? Miten voi vanhojen tuttujen näkeminen ja kohteliaasti näistä erkaantuminen olla noin vaikeaa? Eihän siinä tarvitse kuin hölistä jotain säästä, suunnilleen.
OK, ymmärränhän minä toki, mutta miksi tulla omista epäonnistumisistaan tänne valittamaan.
Olen aikuinen, ikää 40v.
Missä olen epäonnistunut?
Ei tarvitse joo kuin hölistä niitä näitä säistä jne. mutta kun senkin ajan käyttäisi mielekkäämmin ja hyvässä seurassa:)
"Ei tarvitse joo kuin hölistä niitä näitä säistä jne. mutta kun senkin ajan käyttäisi mielekkäämmin ja hyvässä seurassa:) "
No jo on otsaa ihmisellä. Taidat olla provo. Kukaan järkevä ihminen ei valita tuollaisia. Toivon todella, etten ole koskaan ollut sinunlaisesi kanssa samassa työpaikassa. Kuinka edes olet työtä saanut ikinä, kun ihmisiä pelkäät.
Voisit hakeutua terapiaan. Erilaisia kammoja voi hoitaa ja niistä voi toipua.
AI pelkään ihmisiä? Katoppa, kiitos tiedosta. Minut on kyllä testattu sosiaaliseksi persoonaksi ja olen kylläkin ihminen joka tulee kaikkien kanssa juttuun. Siksikö minua ahdistelee ne ei niin kivat tyypit?
" olen kylläkin ihminen joka tulee kaikkien kanssa juttuun."
Ja ilmenee miten? Olet ajatellut, että sinulla on testipaperit, niin niillä pääsee. No, ei näy pääsevän. Miksi liikut yleisissä paikoissa, kun noin hirveästi käytännössä kuitenkin kammoat tuttuja. Ei tuo ihan normaaliakaan ole. Etkös ymmärrä, ettei sinulla ole yksityisoikeutta yleisiin tiloihin.
Minullakin on yksi sellainen tuttava, joka on vähän sinunlaisesi. Väittää itsestään suuria, mutta käytännössä on vain ylpeä. Jonka ylpeyden taakse kätkeytyy pelkoa ja epäluottamusta. Ei liene tarpeellista kertoa, että enempää en minäkään hänen sielunelämästään tiedä. Ei ole avoimuutta hänellä.
Sinustakin tulee käsitys, että olet leuhka ja kuvittelet itsestäsi suuria. Kuvittelet että sinulla on oikeus suurempaan privattiin kuin muilla, vaikka et kuitenkaan maksa privattia. Mene oikeasti lomalle kauas. Niin muutkin tekevät.
Hanki kotiapulainen, joka käy kaupassa ja riittävän suuri kartano, missä on puisto omiin tarpeisiisi. Pystytä muurit ja laita hälytyslaitteet varmuudenvuoksi. Hanki isoja koiria. Henkivartijat estävät myös lähelletulon, kun ympäröit itsesi niillä.
Eli rahalla saa ja hevosella pääsee. Oletko hankkinut itsellesi pelkästään aseman, mutta et tykötarpeita? Tyhmyydestä sakotetaan.
no siihen on helppo konsti: en kaipaa seuraasi mene ...tuun. säästyt monilta teeskentelyiltä. helpompi ajaa ei toivotut ihmiset pois, kuin teeskennellä?
No huh huh, joku entinen työkamusi on varmaan saanu susta aikanaan sellasen kuvan, et sulle voi tulla juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Kannattaa nyt jatkossa ottaa vaan sellanen töykee asenne kaikkia kohtaan, niin välttää moiset "kuulustelut". Voi pieksut, kuinkakohan monta kertaa minäkin oon tälläseen miinaan kävellyt, kun oon erehtynyt mukavaa ja kivaa entistä työkaveria moikkaamaan. Ei perskeles, täytyy lopettaa moinen.
Niin no mutta kun töissä on oltava tekemisissä niidenkin uteliaiden kanssa, joiden kanssa ei ilman palkkaa viitsi jutella:)
Miksi käyt työssä, kun sinulla on itselläsi niin paljon? Mitä salattavaa sinulla on? Yleensä ihmiset ovat uteliaita vain, jos joku salaa jotain kummallisella tavalla. Muuten olet kyllä vainoharhainen.
No kyllä mun mielestä peruskohteliainen voi olla ja tervehtiä...
Vaikkei turisemaan tartte jäädä jos siltä ei tunnu.
Sitäkään ei koskaan tiedä jos jonkun muun yhteydessä joutuu törmäilemään uudestaan, esim monet ammattikunnat on aika suppeita.
Minusta tuollainen "mä en nää enkä tunne sua" on jokseenkin moukkamaista.
Edelleen painotan, että ei sitä tartte kummempia jäädä juttelemaan, jos ei kiinnosta.
Entäs kun se toinen tulee puheille suunnilleen väkisin?
Miten tullaan "puheille" väkisin? Mille ihmeen "puheille"? Minusta tuntuu, että olet itse luonut itsellesi paineita. Ei kenellekään tarvitse mitään ihmeitä puhua. Et osaa normaali small talkia, missä sanotaan, eikä kuitenkaan sanota. Olet tavanomainen suomalainen, joka puhuu varmaan vain tärkeää ja painavaa asiaa, ja kokee, että aina on oltava tärkeää ja painavaa asiaa. Onko sinulla niin heikossa hapessa olevia tuttuja, että sinun on tarvottava heille lounas joka kerta kun törmäät heihin? Laitettava hätäapua tilille? Johan on.
Huoh....arvaappa kiinnostaako minua mitä sinä pienessä mielessäsi luulet?
Mikäs sinun pääsi sitten niin suureksi on tehnyt? Olen tyytyväinen pieneen päähäni. Ei ole sentään tuollaisia ongelmia kuin sinulla.