Ajattelin jakaa teille naisille, jotka ajattelette että olette olleet aina pullukoita ettekä pysty tai osaa laihduttaa. Tiedättekö sen tunteen että "ei tästä tule mitään, ei ikinä!", "ihan sama mitä teen ei paino lähde ja pysy poissa!".
Ta-daa, kyllä muuten tulee ja kyllä muuten pysyy. Ei tämä ole mikään "tehkää näin" -ratkaisu, mutta siis uskokaa pois, on se mahdollista ja vielä ilman että pitää elämää päälaelleen kääntää.
Itse olin yli 30v asti ylipainoinen, BMI roikkui aina siinä 32 tietämillä... ja se todellakin oli läskiä, ei lihaksista tietoakaan. Olin niin kyllästynyt siihen että aina hengästytti, tuli kuuma ja kaikkein pahinta: mitkään vaatteet ei sopineet ja niiden ostaminen ketutti kun ei ollut kokoja niissä mitä olisin halunnut. Ja eipä ne miehetkään kauheasti vilkuile jos vieressä on hoikkatyttö vaihtoehtona, näin se on.
Lopetin pillerit. Migreenisyistä, koska ne aiheuttivat pahaa migreeniä... 16v asti niitä syöneenä, tekohormoonia vetäneenä... paino tippui 6-7kg, aivan ns. vahingossa ja huomaamatta. Olin järkyttynyt, tiesin että pillerit voivat nostaa painoa, mutta jotenkin sen konkretisoituminen noin oli järkyttävää. Sen jälkeen en niitä ole syönyt enkä syö.
Toinen asia: naapuriina tuli liikuntakeskus, ei ollut mitään tekosyytä enää miksen liittyisi. Liityin. Räpelsin ja aloittelin täysin nollasta, mutta en ottanut stressiä, vaan reippaasti menin ryhmätunneille vaikka meinasin kuolla hengästykseen ja salilla tuntui että tyhjiä vain työntelin kun ei muuhun pystynyt. Mutta ajattelin koko ajan että parempi tääkin kun ei mitään. Siitä tippui 4-5kg lisää.
Sen jälkeen ajattelin, että koska noin 10kg oli kohtuu pienellä hermojen menetyksellä ja yrityksellä lähtenyt niin jatketaan sitten.
Tiivistettynä: viimeisen 5 vuoden aikana, minusta on lähtenyt 24kg painoa. Ja viimeisen kahden vuoden aikana, paino on pysynyt samana. Olen normaali, käytän koko S tai M, tähän on joutunut tottumaan ja kehonkuvan muutos on ollut kaikkein vaikeinta hyväksyä. Peilistä minua edelleen tuijottaa joskus pullukka, vaikka ymmärrän etten ole. Omakuva aivoissa muuttuu hitaasti, ehkä ei koskaan, luulen että sisälläni tulee aina asumaan pieni läski.
Käyn vaaalla välillä tarkistamssa tilannetta, mutta noin muuten en painoa stressaa, koska lihakset painavat. Painan noin 5kg enemmän kuin miltä näytän, käyn salilla aivan tosissani ja sehän ei laihduta.
Ja naiset: SYÖKÄÄ! Se paino ei lähde laihduttamalla. Rasva palaa rasvalla, hyvällä sellaisella. Alussa ehkä, jos kalorimäärät on naurettavia, mutta kun pääsette alusta ohitse, niin pitää alkaa syömään jos liikutte, säästöliekillä palava kroppa alkaa vaan ketuttamaan kun on nälkä eikä paino liiku mihinkään.
Mutta kyllä se on mahdollista. Oikeasti. Mutta älkää olko pettyneitä: kurja elämä ei korjaannu olemalla laiha. Olen joskus jopa miettinyt että saatoin olla onnellisempi ajoittain pullukkana, mutta ei se silti tarkoita että haluaisin palata siihen.
Naisellisesti suurin iloinaiheeni on ollut se, että olen saanut räjäyttää vaatekaappini! Se tunne kun tajuaa vaatekaupassa että voin ostaa ns. normaalien ihmisten vaatteita, se että koko S on aivan sopiva!! On se hienoa.
Tsemppiä. Ei tarvitse olla 20v että sen muutoksen vielä ehtii tehdä. Kyllä se 15 vuotta myöhemminkin vielä onnistuu, mutta: todella toivon että olisin tämän aiemmin tajunnut ja saanut aikaan. Mutta hyvä näinkin.
Ja vielä yksi asia: jos et ole ollut pullukka/läski et KOSKAAN voi tajuta millaista se on, tai miten vaikeaa siitä on päästä pois, ärsyttää lukea hoikkien ihmisten (edelleenkin, vaikka itse kuulun nykyään heihin) kommentteja. Älä saarnaa, äläkä vähättele jos et ole itse elänyt asiaa läpi, se pätee myös tähän.
Ja lopuksi: ei ne miehet tule millään automaatilla vaikka olisit kuinka hoikka, se on tässä vielä itselläkin työn alla, ehkä joskus... En ole luovuttanut. :)
Ta-daa, kyllä muuten tulee ja kyllä muuten pysyy. Ei tämä ole mikään "tehkää näin" -ratkaisu, mutta siis uskokaa pois, on se mahdollista ja vielä ilman että pitää elämää päälaelleen kääntää.
Itse olin yli 30v asti ylipainoinen, BMI roikkui aina siinä 32 tietämillä... ja se todellakin oli läskiä, ei lihaksista tietoakaan. Olin niin kyllästynyt siihen että aina hengästytti, tuli kuuma ja kaikkein pahinta: mitkään vaatteet ei sopineet ja niiden ostaminen ketutti kun ei ollut kokoja niissä mitä olisin halunnut. Ja eipä ne miehetkään kauheasti vilkuile jos vieressä on hoikkatyttö vaihtoehtona, näin se on.
Lopetin pillerit. Migreenisyistä, koska ne aiheuttivat pahaa migreeniä... 16v asti niitä syöneenä, tekohormoonia vetäneenä... paino tippui 6-7kg, aivan ns. vahingossa ja huomaamatta. Olin järkyttynyt, tiesin että pillerit voivat nostaa painoa, mutta jotenkin sen konkretisoituminen noin oli järkyttävää. Sen jälkeen en niitä ole syönyt enkä syö.
Toinen asia: naapuriina tuli liikuntakeskus, ei ollut mitään tekosyytä enää miksen liittyisi. Liityin. Räpelsin ja aloittelin täysin nollasta, mutta en ottanut stressiä, vaan reippaasti menin ryhmätunneille vaikka meinasin kuolla hengästykseen ja salilla tuntui että tyhjiä vain työntelin kun ei muuhun pystynyt. Mutta ajattelin koko ajan että parempi tääkin kun ei mitään. Siitä tippui 4-5kg lisää.
Sen jälkeen ajattelin, että koska noin 10kg oli kohtuu pienellä hermojen menetyksellä ja yrityksellä lähtenyt niin jatketaan sitten.
Tiivistettynä: viimeisen 5 vuoden aikana, minusta on lähtenyt 24kg painoa. Ja viimeisen kahden vuoden aikana, paino on pysynyt samana. Olen normaali, käytän koko S tai M, tähän on joutunut tottumaan ja kehonkuvan muutos on ollut kaikkein vaikeinta hyväksyä. Peilistä minua edelleen tuijottaa joskus pullukka, vaikka ymmärrän etten ole. Omakuva aivoissa muuttuu hitaasti, ehkä ei koskaan, luulen että sisälläni tulee aina asumaan pieni läski.
Käyn vaaalla välillä tarkistamssa tilannetta, mutta noin muuten en painoa stressaa, koska lihakset painavat. Painan noin 5kg enemmän kuin miltä näytän, käyn salilla aivan tosissani ja sehän ei laihduta.
Ja naiset: SYÖKÄÄ! Se paino ei lähde laihduttamalla. Rasva palaa rasvalla, hyvällä sellaisella. Alussa ehkä, jos kalorimäärät on naurettavia, mutta kun pääsette alusta ohitse, niin pitää alkaa syömään jos liikutte, säästöliekillä palava kroppa alkaa vaan ketuttamaan kun on nälkä eikä paino liiku mihinkään.
Mutta kyllä se on mahdollista. Oikeasti. Mutta älkää olko pettyneitä: kurja elämä ei korjaannu olemalla laiha. Olen joskus jopa miettinyt että saatoin olla onnellisempi ajoittain pullukkana, mutta ei se silti tarkoita että haluaisin palata siihen.
Naisellisesti suurin iloinaiheeni on ollut se, että olen saanut räjäyttää vaatekaappini! Se tunne kun tajuaa vaatekaupassa että voin ostaa ns. normaalien ihmisten vaatteita, se että koko S on aivan sopiva!! On se hienoa.
Tsemppiä. Ei tarvitse olla 20v että sen muutoksen vielä ehtii tehdä. Kyllä se 15 vuotta myöhemminkin vielä onnistuu, mutta: todella toivon että olisin tämän aiemmin tajunnut ja saanut aikaan. Mutta hyvä näinkin.
Ja vielä yksi asia: jos et ole ollut pullukka/läski et KOSKAAN voi tajuta millaista se on, tai miten vaikeaa siitä on päästä pois, ärsyttää lukea hoikkien ihmisten (edelleenkin, vaikka itse kuulun nykyään heihin) kommentteja. Älä saarnaa, äläkä vähättele jos et ole itse elänyt asiaa läpi, se pätee myös tähän.
Ja lopuksi: ei ne miehet tule millään automaatilla vaikka olisit kuinka hoikka, se on tässä vielä itselläkin työn alla, ehkä joskus... En ole luovuttanut. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.