Elikkäs... äitini löysi "kypsällä" iällä (50 ) vastikään uuden miehen ja kaikki hänen vapaa-aikansa ja juttunsa pyörii tämän uuden miehen ympärillä. Sitä ollaan niin siinä vastarakastuneiden symbioosissa ja hurmiossa, että kenellekään muulle ei heru aikaa. Näinhän se yleensä menee...
Minulla ja äidilläni on ollut aina todella lämpimät ja läheiset välit, käymme usein toistemme luona kylässä, lenkkeilemässä, kahvittelemassa, vaihtamassa kuulumisia jne. Puurran pitkää päivää töissä, ja äitini käy päivisin lenkkeilyttämässä koiraani. Äidistäni on tullut myös paras ja ainoa ystäväni, kaikki muut ystävät ovat muuttaneet muualle ja yhteydenpito on jäänyt vähemmälle.
Nyt hänellä ei ikinä ole aikaa minulle kun haluaisin tulla käymään. Aina jotain muuta menoa ja jos jotain on sovittu, äitini tekee oharit. Joka ikinen kerta kun olisin halunnut käydä kylässä, hänelle ei ole sopinut, kun on muuta menoa tämän miehen kanssa. Olen vihainen ja pettynyt, kun mies on aina etusijalla, minä vasta toisena. Olen joku helvetin riesa ja taakka hänelle, kun yritän ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista. Joka puhelinsoitto päättyy riitaan ja solvauksiin, (minun puolelta) koska olen niin kyrpiintynyt tähän tilanteeseen. Yritän kyllä olla onnellinen hänen uudesta ihmissuhteesta, mutta kun se se meinaa sitä, että äidillä ei ole enää aikaa minulle, en todellakaan voi olla onnellinen hänen puolestaan. Olenkin päättänyt, että en ota häneen enää minkäänlaista yhteyttä, eläköön happily ever after vaan tämän uuden heilansa kanssa. Tiedän käyttäytyväni lapsellisesti kun vittuilen äidilleni koko ajan ja heittäydyn marttyyriksi, mutta tuntuu vaan niin pahalta tämä koko tilanne.
Minulla ja äidilläni on ollut aina todella lämpimät ja läheiset välit, käymme usein toistemme luona kylässä, lenkkeilemässä, kahvittelemassa, vaihtamassa kuulumisia jne. Puurran pitkää päivää töissä, ja äitini käy päivisin lenkkeilyttämässä koiraani. Äidistäni on tullut myös paras ja ainoa ystäväni, kaikki muut ystävät ovat muuttaneet muualle ja yhteydenpito on jäänyt vähemmälle.
Nyt hänellä ei ikinä ole aikaa minulle kun haluaisin tulla käymään. Aina jotain muuta menoa ja jos jotain on sovittu, äitini tekee oharit. Joka ikinen kerta kun olisin halunnut käydä kylässä, hänelle ei ole sopinut, kun on muuta menoa tämän miehen kanssa. Olen vihainen ja pettynyt, kun mies on aina etusijalla, minä vasta toisena. Olen joku helvetin riesa ja taakka hänelle, kun yritän ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista. Joka puhelinsoitto päättyy riitaan ja solvauksiin, (minun puolelta) koska olen niin kyrpiintynyt tähän tilanteeseen. Yritän kyllä olla onnellinen hänen uudesta ihmissuhteesta, mutta kun se se meinaa sitä, että äidillä ei ole enää aikaa minulle, en todellakaan voi olla onnellinen hänen puolestaan. Olenkin päättänyt, että en ota häneen enää minkäänlaista yhteyttä, eläköön happily ever after vaan tämän uuden heilansa kanssa. Tiedän käyttäytyväni lapsellisesti kun vittuilen äidilleni koko ajan ja heittäydyn marttyyriksi, mutta tuntuu vaan niin pahalta tämä koko tilanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
et sä voi olettaa, että äitisi lopettaa elämästä, vain sen takia, että sinä niin haluat
mutta myöskin pitäisihän sitä olla muutakin elämää kuin se suhde
Irrota nyt äitis esiliinannauhoista, aikuinen nainen!
Hanki itsellesi elämä, suoraan sanoen.
Äidilläsi on oikeus elämään ja ihmissuhteisiin sinun lisäksesi, ei hän lakkaa olemasta äitisi vaikka omaa henk.koht. onnea ja rakkautta kokisikin!
Olet mustasukkainen äidistäsi. Pitäisikö hänen siinä kypsässä 50 iässä alkaa mummoksi keinutuoliin, marttakengissä, kukallisessa kotimekossa, kikkarapermanentissa? Suonikohjut, ruskeat paksut sukat, ja kodikkaasti lihava?
Ja antautua sinun paijaamisellesi?
Äidilläsi on vielä vuosikymmeniä edessä, hän ei ole lähellekään vanha vielä!
Et ilmeisesti itse ole koskaan kokenut rakastumista, joten et tiedä, että alkuhuumaan kuuluu tuo tiivis symbioosi. Rakastuneet näkee vain toinen toisensa. Se on luonnollista, mutta alkuhuuma menee ohi ja arki palaa kuvioihin.
Anna äitisi nauttia onnestaan ja hanki sinäkin oma!! Ei hän sinua hylkää eikä äidinrakkaus vähene vaikka tunteita on muitakin kohtaan!
Äitis on työnsä tehnyt, kasvattanut sinut aikuiseksi. Nyt on sun tehtävä kasvaa aikuiseksi ja katkasta napanuora, hankkia oma elämä. Päinvastoin, sun pitäs olla onnellinen äitis onnesta.
Tarviaisit selkäsaunan ja kunnon reality checkin.
Samaa mieltä, kuin thcgyuk edellä. Kasva aikuiseksi ja hanki omat kaverit, ei tosta tuu mitään...
Ap olet oikeassa, äitisi on nyt hurahtanut ja elää kuusivuotiaan tasolla, ohi menee eli jonkun vuoden päästä on taas aikaa sinullekin, pahalta tuntuu ja näyttääkin, joskus jopa hävettää.
Sam on kun lapsi eroaa ja löytää uuden, joskus aivan luuserin, siinä sitä katsot vierestä kun menoa on kuin kanalla ilman päätä.
Monesti seuraa itkut perässä , mutta mitään et voi, loukkantuu jos yrität yhtäkään sanaa sanoa.
Ihminen löytäessään kumppanin haluaisi viettää paljon aikaa toisen seurassa. Sen voin silti ymmärtää, että myös sinä haluaisit olla äitisi kanssa tekemisissä, vaikka aikuinen oletkin on hän silti äitisi. Itse soittelen kuulumisia ja äitini soittaa minulle, jos ei olla aikoihin nähty. Kyllä äidiltäsi varmasti aikaa löytyy kunhan annat hänelle hieman aikaa. Ihminen vanhemmalla iällä haluaa viettää omalla tavallaan aikaa ja etsiä sitä auvoista elämää, lapsi on jo aikuinen ja omillaan, uusi kumppanikin on jonka kanssa hänen on hyvä olla. Tämä vaihe tasaantuu usein vähitellen ja voin väittää, että äidin kanssa välit lämpenevät, jos annat tämän hetken viettää hänen tavallaan. Soittele hänelle ja kysele kuulumisia, mutta älä joka päivä, voithan joskus ehkä kysyä voisitko hänen luokseen mennä käymään "lyhyemmällä varoitusajalla".