Haluaisin kysyä, miten paljon te muut arabimiesten vaimot annatte miehellenne "anteeksi" sitä, että aina menossa. Mieheni ei ikinä vietä aikaa kanssani paitsi iltaisin, muuten aina kavereiden kanssa kahvilassa, urheilemassa, syömässä, mitä vaan. Minä jään aina yksin kotiin lasten kanssa. Lapset tosin eivät ole hänen omiaan mutta olemme kuitenkin perhe ja uskottelin mennessäni naimisiin, että sen jälkeen en olisi enää niin yksinäinen.
yksinäisyys
paljonko anteeksi
13352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitäs valitat ,eikös arabimiesten vaimojen paikka ole kotone ja tehdä kotityöt .Miesten tehtävä on mielistellä muita naisia ja olla kavereitten kanssa.
Ei kannata valittaa. Siinä toteutuu Kausaalisuus, syy - seuraamusl laki parhaimmillaan
Eli, olet saanut sitä mitä olet pyytänytkin.
Mulla sama tilanne, tosin mies on africasta kotoisin, mutts aina töissä, harrastamassa, tai kavereiden kanssa. Ensin kävimme yhdessä ulkona , ja kyläilemässä , kun saimme lapsen, yhteinen aika vaan vähenee vähenemistään. Enää meillä ei ole edes yhteisiä kavereita, kun kaikki tutut pariskunnatkin ovat yllättäen eronneet, ja yhteydenpito heihinkin huomattavasti vähentynyt. Ahdistavaa huomata, että tällaiseksi tämäkin ennen niin hyvä suhde on luisunut. Naimisissa, ja aina yksin.
"Mulla sama tilanne, tosin mies on africasta kotoisin"
Oletko varma ettei hän ole europesta? Tai asiasta? Vai olisiko kuitenkin north americasta? No, tärkeintä että on joltain continentilta kotoisin.
Hei!
Mullakin afrikkalainen mies. Emme ole naimisissa eikä ole lapsia, mutta useampi vuosi ollaan oltu yhdessä.
Alusta asti tiesin, että hänen kulttuurissaan miehet "maleksivat" yhdessä suurimman osan päivästä tai illat töitten jälkeen. Ihan oikeasti maleksivat, harhailevat kaupungilla kilometrejä ja istuvat kahviloissa tunteja. Suomalaiseen parisuhdekäsitykseenhän se ei oikein sovi, että mies luuraa missä milloinkin, mutta Afrikassa se näyttää olevan ihan normaalia, eikä miehesi välttämättä osaa sitä edes kyseenalaistaa - niinkuin itsekään emme voi helposti käsittää, että miehen ei kuuluisi viettää suurinta osaa vapaa-ajastaan kumppaninsa kanssa.
Naiset puolestaan viettävät päivät keskenään toisten naisten ja lasten kanssa, ja heilläkin on monenmoista touhua, että tuskin edes kovasti kaipailevat miehiään. Nuoret naiset myöskin "maleksivat" kaupungilla omissa porukoissaan. Illalla sitten kullan kainaloon hengähtämään ja jakamaan päivän tapahtumat.
Minun mieheni onneksi ei ole pahimmasta päästä noita "maleksijoita" vaan viihtyy mielummin kotosalla, ei ole niin sosiaalinen kuin monet maalaisensa. Muutenkaan ei tykkää olla "esillä" ja viihtyy pienemmissä porukoissa ja on ehkä hieman ujo.
Ehkä semmoinen vinkki - Älä jää kotiin nyhjöttään ja soittelemaan miehen perään, vaan lähde itsekin maleksimaan sinne sun tänne, hommaa harrastus tai tapaa tyttöystäviäsi päivän aikana. Tee itsellesi ohjelmaa - Itsenäistyt ja erillistyt kumppanistasi ja pärjäät mahtavasti ilman että tarvii nyhjätä yhdessä yöt ja päivät. Tämä voi saada myös kumppanisi huomaamaan, että sinulla on omakin elämä, ehkä jopa hieman mustasukkaiseksi. Voi olla että yllättäen haluaakin viettää enemmän aikaa kanssasi. Mutta pää asia on että saat itsellesi kumppanistasi riippumatonta onnea elämääsi : )
Jos tilanne on kuitenkin vakava siinä mielessä, että kumppanisi on kaikki päivät pois kotoa, tulisi asiasta keskustella vakavasti. Tärkeää on, että molemmat tunnistaisi kulttuurin eroavaisuuden tässä asiassa ja voisitte yhdessä löytää kultaisenn keskitien. Jos kumppanisi ei ole valmis joustamaan, varmaan viimeinen juttu on kertoa, mitkä on rajasi - mitä pystyt hyväksymään ja mitä et - ja ilmoittaa, mitä tulee tapahtumaan jos tilanne ei muutu.
Miehesi elää sellaista elämää, jollaista hänen isänsä ja muut sukulaismiehensä ovat kautta aikojen eläneet. Arabimaissa miesten ja naisten maailmat ovat kovin erilaiset ja erilliset. Mie t ekee miesten juttuja kodin ulkopuolella, nainen pysyy kotona ja hoitaa kodin, lapset yms.
Ettei tämä olisi yksi syy, miksi joidenkin täkäläisten naisten mielestä arabimiehet ovat miehekkäämpiä kuin suomalaiset, jotka puuhailevat kotona ja hoitelevat lapsia eli tekevät naisten töitä.
Jos haluat tasavertaisen kumppanin, suosi suomalaista.
Kannattasi ottaa selvää kumppaninsa kulttuurista ja tavoista ennekuin ryhtyy mihinkään vakavampaan suhteeseen ja alkaa tekemään lapsia. Ihan säälittää nämä lapselliset naiset, jotka eivät ymmärrä parastaan ja menevät yhteen näiden tiettyjen maiden miesten kanssa, joissa naisten asema ei ole kovin kummoinen, ainakaan länsimaiden kulttuurien silmissä.
Ehkäpä te nyt arvon naiset alatte ymmärtää arabimiesten naiskäsitystä, jonka mukaan nainen on vaistojensa varassa elävä lapsenomainen olento ja tarvitsee senvuoksi jatkuvaa valvontaa jotta estettäisi tekemästä tyhmyyksiä, tyhmyyksiä joiden tekemisistä te valitatte näilläsivuilla päivittäin.
En ole arabimiehen vaimo, mutta sanoisin, että ei tarvitse antaa eikä pyytää anteeksi. Mieheni kulttuurissa kahvittelukulttuuri ei ole niin sukupuolten mukaan eriytynyttä kuin arabimaissa ja usein tavataan perheiden kesken, joskin naisilla ja miehillä on osin omat juttunsa.
Suomalaisella naisella on riski jäädä yksin. Mies voi olla omasta mielestään hyvä mies, kun tuo perheeseen rahaa eikä liiemmin roiku vaivana. Naisella taas ei aina ole sitä naisyhteisön tukea tai se ei kiinnosta - meillä kun on tapana ajatella, että parisuhde tuo elämään sisältöä.
Molemmat ovat tienneet yhteen mennessään, että puolisolla saattaa olla erilaiset käsitykset asioista. Jos yhdessä ollaan, molempien pitäisi tarvittaessa joustaa. Ei tarvitse hyväksyä, jos mies viettää enemmän aikaa kavereidensa kuin vaimonsa kanssa. Toista ei kuitenkaan voi muuttaa ja määräillä. Eli jos asia ei keskustelemalla ratkea, eipä siinä paljon voi tehdä.
"Molemmat ovat tienneet yhteen mennessään, että puolisolla saattaa olla erilaiset käsitykset asioista. "
Näinhän sen pitäisi olla, mutta selvästi ei useinkaan ole. Valitettavasti ihmiset keskimäärin käyttäytyvät näissä parisuhdeasioissa ihan hemmetin typerästi. Enempi simpanssina kuin ihmisenä.
Potku munille auttaa:)
tai voipi olla, että kyse on kulttuurista, nimittäin pettäjäkulttuurista! Silloin naiset jätetään kotiin hoitamaan muksuja!
20 vuotta takana. Mies menee, vaan lakkaa menemästä vanhetessaan. Sittenkään ei ole aktiivisesti läsnä, vaan tuijottaa tv:stä arabikanavia tai jalkapalloa. Jos et tällaisesta parisuhteesta tykkää, niin eroa ja hae sellainen suhde, jossa mies haluaa sun kanssa tehdä juttuja. Ihan ilman "pakottamista". Mies tuskin muuttuu, voi muuttua vähäksi aikaa, jos sulla on kunnon uhkakortti esittää. Esim ero, joka saattaa olla hänelle kauhistus. Muuttaa käyttäytymistään vähäksi aikaa, ja hetki kun huomaa sun rauhoittuneen, alkaa taas mennä. Nykäsjungerilainen peli kenties uuvuttaa sut loppuun, ennen kuin huomaat todellisuuden: mies viihtyy omiensa parissa. Piste.
Jos rakennat ihan oman ystäväpiirin, harrastukset ja elämän kuviot, niin voit olla ihan tyytyäinen teidän perheen tyyliin. Jos se siis sulle sopii. Joskus tunnet olosi kuin vieraalta planeetalta olevaksi, kun kuuntelet töissä muiden juttuja perhe-elämästä.
Mun neuvo on siis: rakenna oma elämä. Sitä kai kysyit "miten annatte anteeksi?" kysymykselläsi. Tai eroa, jos et halua hyväksyä. Sitten sun ei tarvi miettiä 20 vuotta myöhemmin miten annata itsellesi anteeksi sen, että "pilasit" oman elämäsi. Sekin voi olla aika katkera kalkki nieltäväksi. Ps. sun mies ei odota anteeksi antoa, koska hän ei todellakaan koe tekevänsä mitään väärin!
Mun