Kävin tänä viikonloppuna treffeillä ja vaikka treffit menivätkin omasta mielestäni hyvin, niin nainen kuitenkin katosi ihan kokonaan treffien jälkeen antamatta mitään syytä katoamiselleen.
Kun kohtasimme ensi kertaa kaupungilla, niin huomasin heti että sitä "kemiaa" oli molemmin puolin; nainen oli omaa kauneuskäsitystäni vastaava hurmaava tapaus. Meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita, molemmilla akateemista taustaa ja elämäntilanteet muutenkin melko samassa vaiheessa. Vastoin parempaa harkintakykyäni ensimmäiset treffimme päättyivät seksiin, mutta sen jälkeen nainen ilmoittikin lähtevänsä kotiin enkä huomannut edes hänen puhelinnumeroaan kysyä. Olimme tavanneet nettitreffien kautta nopean viestittelyn jälkeen, joten minulla ei ollut hänen numeroaan, vain nettideittiprofiilin nimi. Erosimme suudellen ja "ollaan yhteydessä" toivotuksin.
Koska nainen oli todella kiinnostava tapaus, sellainen mitä ei edes joka vuosi tule vastaan, niin tämä asia jäi minua häiritsemään koko viikonlopuksi. En vain tunnu pääsevän yli siitä että nainen jollaisesta olen aina haaveillut halusikin minusta vain jonkin epämääräisen yhdenillanjutun. Nyt olenkin lähettänyt hänen nettideittiprofiiliinsa viestin jossa kysyin että haluaisiko hän nähdä uudelleenkin, mutta vaikka hän on kirjautunut sinne useaan otteeseen jo sisään, en ole saanut mitään vastausta viestiini.
Miten olet itse päässyt siitä yli kun se sinua kiinnostava treffikumppani ei olekaan ollut kiinnostunut sinusta? Pitäisikö sinusta toiselle antaa aina edes joku syy siitä miksei toinen kiinnosta tai edes kertoa sitä ettei ole kiinnostunut toisesta yhtään enempää?
Kun kohtasimme ensi kertaa kaupungilla, niin huomasin heti että sitä "kemiaa" oli molemmin puolin; nainen oli omaa kauneuskäsitystäni vastaava hurmaava tapaus. Meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita, molemmilla akateemista taustaa ja elämäntilanteet muutenkin melko samassa vaiheessa. Vastoin parempaa harkintakykyäni ensimmäiset treffimme päättyivät seksiin, mutta sen jälkeen nainen ilmoittikin lähtevänsä kotiin enkä huomannut edes hänen puhelinnumeroaan kysyä. Olimme tavanneet nettitreffien kautta nopean viestittelyn jälkeen, joten minulla ei ollut hänen numeroaan, vain nettideittiprofiilin nimi. Erosimme suudellen ja "ollaan yhteydessä" toivotuksin.
Koska nainen oli todella kiinnostava tapaus, sellainen mitä ei edes joka vuosi tule vastaan, niin tämä asia jäi minua häiritsemään koko viikonlopuksi. En vain tunnu pääsevän yli siitä että nainen jollaisesta olen aina haaveillut halusikin minusta vain jonkin epämääräisen yhdenillanjutun. Nyt olenkin lähettänyt hänen nettideittiprofiiliinsa viestin jossa kysyin että haluaisiko hän nähdä uudelleenkin, mutta vaikka hän on kirjautunut sinne useaan otteeseen jo sisään, en ole saanut mitään vastausta viestiini.
Miten olet itse päässyt siitä yli kun se sinua kiinnostava treffikumppani ei olekaan ollut kiinnostunut sinusta? Pitäisikö sinusta toiselle antaa aina edes joku syy siitä miksei toinen kiinnosta tai edes kertoa sitä ettei ole kiinnostunut toisesta yhtään enempää?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Päivä kerrallaan, aika nopeasti ne kovimmatkin pikaihastumiset menee ohi jos toiseen ei saa mitään kontaktia. Vituttaahan se tuollainen katoaminen toki, sitä harrastaa niin miehet kuin naisetkin.
Itse olen suhtautunut noihin "katoamisiin" lähinnä sitten että toinen ei vain sittenkään ollut niin kohtelias/hyvä ihminen kuin oletin kun katoamistemput teki. Se että se treffikumppani on ollut superkiinnostava tapaus kyllä vähän saattaa pidempään mielessä kummitella kuin se "tavis/harmaan" treffikumppanin katoaminen. Mutta hyvähän se on saada aina välillä itsellekin varmistus siitä että maailmassa, ja ennen kaikkea siellä pienessä osaa Suomea missä itsekin sattuu asumaa asuu myös niitä ihannekumppaneita, eikä ne ole vain mitään mielikuvitusasioita kuten joskus voi alkaa uskomaan kun ei yhtään kiinnostavaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa saa vuosikausiin treffattua tai edes muissa merkeissä tavattua.
Joku syy? Sori nyt, mutta ihan ilmiselvästi sä olit huono pano, oikeastiko sä olisit halunnut, että se nainen sanoo sen sulle päin naamaa?
Tuskinpa sentään. Ei ihmistä voi yhden panon perusteella arvioida paitsi jos ei mitään muuta halunnutkaan kuin panemista.
En minäkään usko että se seksin laatu tai omat miehiset mittani tässä olisivat olleet se syy naisen katoamiselle.
Töissä tätä tänään vielä päässä pyörittelin ja alan kallistumaan siihen suuntaan että se naisen katoaminen johtuu vain siitä että nainen oli päättänyt jo ennen minua että tapaamisen ainoa tarkoitus on vain se seksi ja muu hellyys ja romantiikka ennen sitä.
Mutta siltikin sitä miettii että mitä ihmettä sitä itse oikein teki väärin kun päästin hyppysistäni tuollaisen helmen ja unelmieni naisen.
Mies ei vastaa viesteihin, mies on sika. Nainen ei vastaa viesteihin, mies on huono pano.
No jaa, ehkä se joku nainenkin saattaa joskus etsiä sitä syytä itsestään kun se mies ei soitakaan...
Tyypit on nykyään aina panemassa heti, nyky-yhteiskunta palvoo seksiä ihan liikaa. Tuossa ei ole mitään järkeä, tutustu ensin kunnolla. Voin lyödä vetoa, että kyseinen nainen kiertää nettitreffeillä vain seksimielessä ja sinä olit ehkä joku kolmaskymmenes kaato. Miehillä on oikeasti paljonkin valtaa tässä seksiasiassa, pidättäytyvä mies on varmasti monille naisille mielenkiintoinen parisuhdemielessä.
Tuo nainen tosin oli varmaan sellainen, että ainoa mitä häneltä olisit voinut saada, oli yksi pano. Sitäkään et olisi kuitenkaan oikeasti tarvinnut ja itse asiassa sen takia kiinnyit enemmän ja riskeerasit sukupuolitaudin. Kondomi ei täysin suojaa esim. herpekseltä, joka on elinikäinen vaiva. Lisäksi nainen sai jälleen uuden vahvistuksen siitä, että hän on miesten unelmapano. Kieltäytyminen seksistä olisi palauttanut häntä vähän lähemmäs maan pintaa.
No toki se pelkkä seksikin on aina silloin tällöin ihan kivaa, mutta nuo yhden kerran jutut eivät ole koskaan olleet oikein minun makuuni. Mutta en minä sitä kadu että harrastin seksiä hänen kanssaan, vaan sitä että tein jotain väärin ja menetin naisen sen takia. Pahinta tässä on se että en tiedä mitä tein väärin, vai teinkö minä sittenkään yhtään mitään väärin? Jos tietäisin, niin voisin ehkä korjata sen tai ainakin olla vähän varovaisempi kun seuraavan kerran vastaavanlainen unelmieni nainen tulee vastaan.
Kännit vedin kerran kun "elämäni rakkaus" ei halunnutkaan enää lähteä kolmansille treffeille. Mutta toisella kerralla kun olin jo vähän vanhempi, niin itkin yhden illan vuolaasti ja söin herkkuja ja oksensin.
Aika parantaa haavat.
Ehkä minusta ei buliimikkoa sentään tämän takia tule, mutta melko masentuneissa tunnelmissa tuo loppu viikonloppu meni. Onneksi maanantai toi elämään taas sitä harmaata arkea ja työt sai ajatuksen muualle.
mieti en ole saanut yksiltään nettitreffeiltä pakkeja...mutta mä oon potkinu noita perseelle oikein olan takaa,ka mä muutamat sadat pakit oon antanu..leuka pystyyn ja el'ämä jatkuu
Treffit onnistui. Sait pillua joten kaikki hyvin. Ei muuta kuin muna pystyssä seuraavan kimppuun.
Heh. Mutta entäpä jos se treffien onnistumisenmittari onkin jokin muu kuin se pillun saaminen? ;)
Jotenkin takaraivossa vieläkin pyörii ajatus että ehkä minä sittenkin tapasin sen elämäni naisen, enkä edes päässyt ekoilta treffeiltä jatkoon.
Miksi kiusaat itseäsi sillä oletko tehnyt jotain väärin? Kuulostaa siltä, että teillä oli huippu treffit mutta vaan eri ajatukset jatkosta. Jos hän olisi yhtä kiinnostunut kuin sinä, hän olisi ottanut yhteyttä sinuun uudestaan. Ja jos näin ei ole käynyt, hän ei sitten kuitenkaan ollut elämäsi nainen. Iloitse siitä, että sinulla oli tämä kokemus. Koska se oikeasti oli hyvä kokemus ennen sitä katoamistemppua. Ja jatka eteenpäin. Ja ehkä seuraavan kiinnostavan naisen kohdalla kannattaisi tutustella vielä vähän enemmän ennen kuin alkaa itse tehdä suuria odotuksia. Mutta tsemppiä sinulle!
Helposti! Kun ei edes yritä, ei pety. En koskaan ole käynyt treffeillä tai pyytänyt naista ulos.
Mutta mitä jos sitä on sortunut yrittämään (kuten minä tein), löytää ihanan naisen, treffaa hänet ja sitten vasta epäonnistuu? Miten siitä oikein pitäisi sitten toipua?
Ryyppää aluksi 15 vuotta.
Jaa, että mitenkä toipuisin jos ensinnäkin pääsisin noin pitkälle? Varmaan vetämällä viinaa ja hirttämällä itseni. No ehkä kuitenkin jättäisin sen itseni hirttämisen väliin.
Kerron itselleni, että ehkä se ei ollutkaan mulle sopiva. Ja yleensä sitä voi perustella todellisuuspohjaisesti.
Mutta saitpa ainakin seksiä, eli ei syytä suoraan huoleen.
Kyllähän se aikoinaan oli melkoinen isku nuorelle naiselle kun ensimmäisen kerran sain pakit mieheltä josta olin hyvin kiinnostunut. Itkin, aloin kirjoittamaan päiväkirjaa vuosien tauon jälkeen (aikaan ennen nettiä, nykyaikana olisin varmaan blogin perustanut) ja pidin miehistä taukoa varmaan parin vuoden ajan.
Toki noita kovia pakkeja on tullut myöhemminkin, mutta se ensimmäinen oli kovin.
Tuossa yhdessä ylemmässä vastauksessa on kyllä sanottu hyvin: Aika parantaa haavat.
Vaikeinta itselle oli enemmänkin se että kun sitä ensimmäisen kerran löysi unelmiensa miehen ei sitä enää pystynytkään tyytymään ihan keneen tahansa vastaantulleeseen mieheen. Onneksi ajan myötä niitä unelmien (ja painajaisten) miehiä tuli lisääkin vastaan.