onkos täällä sinkkuja, jotka olis samalla koiranomistajia?
Jäin yksin koirien kanssa ja nyt mietityttää arjen pyöriminen.. naapuri/ystäväapua kyllä saa, mutta eihän niitä viitsi loppumattomiin pyytää. 4H-dogsitterit tiedän, en ole vielä käyttänyt..
tuli vaan sellainen hassu olo, että nyt on ihan yksin vastuussa karvakuonojen hyvinvoinnista..
Jäin yksin koirien kanssa ja nyt mietityttää arjen pyöriminen.. naapuri/ystäväapua kyllä saa, mutta eihän niitä viitsi loppumattomiin pyytää. 4H-dogsitterit tiedän, en ole vielä käyttänyt..
tuli vaan sellainen hassu olo, että nyt on ihan yksin vastuussa karvakuonojen hyvinvoinnista..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eikös nimenomaan yksin elävät usein juuri ota koiran seurakseen?
En nyt oikein ymmärtänyt ongelmaasi... minulla on kaksi koiraa ja vielä lapsikin ihan yksin vastuullani eikä ole vielä naapuri/ystäväapua huushollin pyörittämisessä tarvittu. Monella on vielä paljon isompi porukka hoidettavana - ja ihan yksin.
siis lähinnä henkistä vastuuta tässä suhteen katkeamisen jälkeisessä tuskassa pohdin..:-/
Työmatkani ovat pitkät ja koirien on päästävä pihalle välillä, työmatkoja on, jolloin ne tarttee hoitoa ja näin..
mutta siis kaipa tää oli sellaista "niin, nyt sitten ihan yksin on vastuussa" -fiilistä..
Voi herranen aika ,on sullakin murheet!
Mulla 3 lasta,3-vuorotyö,ei sosiaalista verkkoa ympärillä tukena,isä ei osallistu JA ON VAAN PÄRJÄTTÄVÄ!
Tuntuu naurettavalta,että joku inisee tämmöisiä.No,kun pääsee elämässä liian helpolla,pitää vinkua tyhjänpäiväisiä asioita.Mulla on kuule monta koirallista yh.ystävää,lasren lisäksi koira/koiria.En ole kuullut vikisevän KOIRIEN hoidosta kertaakaan.Lasten kanssa tulee hoito-ongelmia,jos esim. sairastuu vakavasti tms.
Otapa kuule järki käteesi ja mieti,miten helpolla pääset.Tai tule viikoksi kokeilemaan meidän todellisten vastuunkantajien arkea!
Eiköhän karvaisille ystävillesi kuitenkin järjesty sijaishoitoa pikkasen helpommin kuin ihmislapsille????
helpottiko?
hankkia lapsia, edes naisten. Harkinta kannattaa aina ja se että kumppanin resurssit riittävät lapsiin.
Saas nähdä, tajuaako tuo paasaaja koskaan, miksi sitä sosiaalista verkkoa ei ole :p)
Kuules nyt insinööri, jos kaikki lapset suomessa olisivat suunniteltuja, ei täällä asuisi kahtakaan miljoonaa ihmistä.
Aatteleppa ite:
viikonloppuruuhkat Lusin ja Heinolan välillä helpottais,,, monta donaldsia, hesburgia ja muuta amerikanpalvontamestaa menis konkkaan,,,, sais saunoa rauhassa mökillä, kun ei olis rannat täys mesoajia,,, ei tarvis rakentaa lisäydinvoimaa säteilemään lapsiamme sairaaksi,,, kaikille olis tilaa asua omakotitaloissa kerrostaloslummien sijaan,,, massatyöttömyys loppuis, kun ei olis epävakaata markkinataloutta,,, sosiaalipummit kuolis nälkään, kun ei olis verokertymää, millä elättää,,,
Luettelo jatkuu vaikka viisi sivua, mutta noista jo näkee, että Linkola on fiksu mies :)
Sitä minäkin olen aina sanonut, että jos pääsisin Suomen Diktaattoriksi (TM) niin täällä alkaisi väkiluku laskea lujasti.
Esim. KELAn ja kaikkien muidenkin sosiaalibyrokraattilaitosten henkilökunnan voisi marssittaa aakkosjärjestyksessä mereen.
Meidän lapsi oli kyllä harkittu..... koirat tuli vahingossa.
Miten muuten kumppanin resurssit liittyy asiaan? Rahalliset resurssit vai? Älylliset resurssit? Työvoimaresurssit? Liittyykö kumppanin sukupuoli asiaan? Sukupuoliresurssit? Entäs sen toisen kumppanin?
kait on tulla raskaaksi:). No nykyään siltä voi välttyä jos vain haluaa ja onhan niitäkin, jotka haluavat lisääntyä. Kaikki kunnia heille, mutta valitusta arjen kovuudesta lapsiperheelle en niin välittäisi kuunnella. Sehän on puhtaasti oma valinta, sekä mieheltä että naiselta.
Täällä yks sinkku joka koiransa kanssa elelee. 4 vuotta ollaan jo koiran kanssa kaksisteen oltu, ja ihan hyvin on mennyt. Tosin suurin syy siihen miksi on hyvin mennyt on se että ex-mieheni jakaa vastuun. Eli koira on hänellä välillä "lomalla" (n. viikko kuukaudessa) ja minä saan tehdä silloin mitä huvittaa, ilman velvollisuuksia. Ilman sitä tuskin kestäisin (minähän olen tällainen prinsessa joka ei ole tottunut "kovaan elämään" ;-)). Eli rankkaahan se on koiran kanssa kaksin olla, ja varsinkin jos on vastuullinen koiranomistaja; eli koirani ei tarvitse olla työpäivääni pitempään yksin kotona. Eli omat menot mihinkä koiraa en voi mukaan ottaa tapahtuvat silloin kun koira on "hoidossa".
Yllättäviä menoja mulla ei ole, koska tuo vakihoitopaikka ei sijaiste meidän asuinkunnassamme, extempore koiran hoitoon vieminen on mahdotonta. Joskus väsyttää tai on kipeäkin, niin pakko on vain mennä lenkille. Yksi naapuri/ystävä on aivan korvaamaton, jos joskus sattuu jotain odottamatonta, häntä voin pyytää auttamaan (käy viemeässä koiran pissalle jos vaikka myöhästyn normaalista paluuajasta tunnin).
Ja kun koira on energinen, jatkuvaa läsnäoloa vaativa; voimat ovat välillä aika vähissä, mutta sen jaksaa kun koira on tärkeintä mulle elämässä nyt (aina?), kun sitä miestäkään ei ole...
sinkku ja koira. Hyvin tullaan toimeen, mutta mulla onkin niin cool koira ;D Eli se on tosi sopeutuvainen ja tykkää vähän kaikenlaisista elämäntavoista. Rytmillä ei ole sille väliä. Matkoille mennessä joku perheessä ottaa sen hoitoon, onneksi on eläinrakkaita ihmisiä ympärillä :) Harvoin kuitenkaan tarvitse muiden hoitoon turvautua, ehkä kerran VUODESSA... Muuten lenkitän, ruokin, pesen, leikitän koirani ihan itse. Pidän urheilusta ja ulkoilusta ja tietty koirastani, joten eipä tätä nyt rankaksi voi sanoa. Kiva kaveri se on sinkulle!
On, on, paitsi että oma karvakuononi on kaviojalkainen eikä koira ensinkään.
Hyvin sen kanssa pärjää...
Pärjäsin silloinkin, kun oli myös koira ja kissa sen lisäksi... koira kuoli vanhuuttaan ja kissalle kävi tapaturma :(
Kohta otan koiranpennun taas, kunhan työtilanne vakiintuu normaaliin viispäiväseen.
Ei tule jäätyä yksin tupaan synkistelemään ja ikävöimään lapsiaan, kun on eläimiä lenkitettävänä ja kaikenlaista muutakin puuhaa.
Ainoa miinus on, että ei voi extemporee lähteä riiuureissuille päiväkausiksi. Et sattus tietämään, onko 4H:lla pikahälytykellä saatavia horsesittereitä? :)
Palkaa vakituinen Dog Sitteri. Koirat oppivat tuntemaan hänet ja sinä myös. Itse olen 4 lapsen yh, kotona on myös 2 kissaa, papukaija ja koira (vaihtelevasti 1-3 ja nyt yhdellä koiralla pennut, kasvatan). Lapset kun ovat isällään, minä toisinaan muualla, hoitaa dog sitteri kaikki eläimet. Kalliiksi tulee, varsinkin kesällä kun tein viikon lomamatkan, mutta mieluimmin maksan kun että luovun eläimistä tai olisin aina kotona. Onhan lapsillakin iltapäivisin hoitaja kotona, onneksi myös eläimiin tottunut joten hän hoitelee siinä samalla ne, arkisin. Tosin isommat lapset ovat vastuussa kissojen ja koirien ruokinnasta ja ulkoilusta iltapäivisin.
...että ennen perhettä ja lapsia asuin yksin koiran ja kissan kanssa, hyvin meni. Kai kun on koko ikänsä elänyt niin että talossa yksi tai useampi nelijalkainen, on pikemminkin niin ettei voi ajatella etteikö koiraa ja/tai kissaa olisi =)
Koiran saa helposti hoitoonkin (monet suorastaan kyselevät koska saisivat) mutta kissat ovat eriasia, niitä varten hoitaja käy kotona. En raaski pitää niitä esim. koko viikonloppua ulkona, parempi kun Dog Sitteri käy 2-3 kertaa päivässä siinä katsomassa. Papukaija nyt pärjää 2-3 päivää ilman ketään. Nyt pentujen aikana käyn koululaistenkin pitkinä päivinä ruokatunnilla kotona, samoin kun yksi pentu jää kasvamaan, käyn alkukuukausina.
Järjestelyjä vaatii.
Olen sinkku koiranomistaja. Millaisia/millainen koira sinulla on? Tarvitsisin itsekin välillä koiran hoitajaa. Voitaisiin ehkä jelppiä toisiamme. Riippuu montako koiraa sinulla on , miten tulevat juttuun keskenään ja missä asut.
Jos asut mahdottoman kaukana, vaikea toteuttaa.
kaksi urosta, asun maalla Uudellamaalla..
Itse asiassa ehkä tätä pohdiskelua harrastan siksi, että kun on ollut 20 jonkun kanssa ja sitten onkin äkkiä yksin, tulee sellainen itsesääli olo, johon liittyy ajatuksia tyyliin "nyt ihan yksin pidettääv huoli noista, entäs jos mulle sattuu jotain" -tyyliin.. ei siis niinkään se arjen sujuminen (saan naapurin lapsilta apua), mutta siis tuo psyykkinen puoli, joka siis johtuu tästä tuoreesta tuskasta..
selitinköhän asian mahdollisimman monimutkaisesti..?? ;-)
Kyllä kaikki järjestyy pikku hiljaa.
Päivä kerrallaan. Ei kannata katsoa liian kauas eteenpäin näin aluksi.
Kun huomaa, että arjen askareet sujuvat, saa siitäkin luottamusta että elämä kantaa ja se psyykkinenkin puoli alkaa helpottaan. Tottakai sitä kaipaa toista rinnalle asioita jakamaan. Nyt on tehtävä kaikki itse. Onhan sen aikaisemminkin tehnyt, mutta kun välillä onkin toisen kanssa varsinkin 20 vuotta, ne taidot unohtuvat. On aletttava kuin alusta. Lopulta tuntuu hyvältä kun onnistuu ja siitä itseluottamusta lisää. Monet asiat ovat järjestelykysymyksiä. Se aloittaminen on monesti se vaikein. Joskus voimia voi viedä pelkkä ajatus vastuusta, kun se kaikki on omilla harteilla.
Rohkeutta sinulle. kyllä kaikki asiat järjestyvät.
Pyydä apua kun tarvitset. Juttele niin saat uusia näköaloja ja eri vaihtoehtoja asioihin.Se helpottaa.