Ongelmani on näköjään hieman erilainen, kuin muilla tällä palstalla yleensä.
Otsikostakin voi päätellä, että olen yksinäinen. Olen jo pitkään ollut pettynyt sukulaisiini ja ystäviini. Voi sanoa että jos en ite kävisi kylässä tai soittelelisi, meillä ei olisi mitään yhteydenpitoa.
En itsekään pidä kaikkiin sukulaisiin yhteyttä, mutta muutamien kanssa olen enenmmän tekemisissä ja vierailen heidän luonaan ehkä kerran tai pari kuukaudessa.
He eivät kuitenkaan koskaan käy minun luonani.
Suoraan sanoen tässä tulee välillä jo pieniä masennusoireita. Mietin että olenko itse niin hirveä ihminen, ettei mun juttuja jaksa kukaan kuunnella ja sen vuoksi eivät käy minun luona. Tästä seuraavana ajatuksena tulee mieleen, että en itsekään viitsi mennä heidän luokseen kyllästyttämään heitä jorinoillani.
Minua on kehuttu kyllä mukavaksi ja sosiaaliseksi nuoreksi, sen vuoksi en usko kenenkään ajattelevan minusta, että mitäkähän juttua tuon kanssa taas keksisi.
Vai onko tämä kaikki vaan tämän päivän paska-kulttuuria, että olla möllötetään kukin omassa pirtissään?
Otsikostakin voi päätellä, että olen yksinäinen. Olen jo pitkään ollut pettynyt sukulaisiini ja ystäviini. Voi sanoa että jos en ite kävisi kylässä tai soittelelisi, meillä ei olisi mitään yhteydenpitoa.
En itsekään pidä kaikkiin sukulaisiin yhteyttä, mutta muutamien kanssa olen enenmmän tekemisissä ja vierailen heidän luonaan ehkä kerran tai pari kuukaudessa.
He eivät kuitenkaan koskaan käy minun luonani.
Suoraan sanoen tässä tulee välillä jo pieniä masennusoireita. Mietin että olenko itse niin hirveä ihminen, ettei mun juttuja jaksa kukaan kuunnella ja sen vuoksi eivät käy minun luona. Tästä seuraavana ajatuksena tulee mieleen, että en itsekään viitsi mennä heidän luokseen kyllästyttämään heitä jorinoillani.
Minua on kehuttu kyllä mukavaksi ja sosiaaliseksi nuoreksi, sen vuoksi en usko kenenkään ajattelevan minusta, että mitäkähän juttua tuon kanssa taas keksisi.
Vai onko tämä kaikki vaan tämän päivän paska-kulttuuria, että olla möllötetään kukin omassa pirtissään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen nuorena maaseudulta kaupunkiin muuttanut ihminen. Silloin nuorena koin yksinäisyyttä ja olisin halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla ei vain ollut juuri ketään tuttuja paria työtoveria lukuunottamatta. Ei käynyt ketään kylässä, paitsi yhdessä työpaikassa oli tapana kahvitella merkkipäivinä toistemme luona kylässä.
Tuosta ajasta on kulunut vuosikausia. Välillä asuin ylisosiaalisen miehen kanssa, jonka sukulaiset ja tutut tuppasivat käydä kylässä jopa ihan yllätysvierailuillakin. Asuimme ahtaasti ja minua ahdisti kodin muuttuminen "kestikievariksi".
Minulla ei ollut aikoinaan mahdollisuutta jäädä kotiin asumaan sinne maalle, vanhemmat hätyyttivät lähtemään maailmalle jo aika nuorena. Olen aika kauas sieltä päätynyt, eikä sieltä päin usein olla täällä käyty kylässä. Mieheni kanssa siellä kävimme useammin, mutta yksin jäätyäni olen harventanut käyntejä. Matka on hankala ja vanhemmat odottavat aina minun tulevan - heitä nämä vierailut eivät koske vaikka ovat eläkkeellä ja aikaa on. Sukulaiseni ovat suurin osa siellä kauempana eikä heidän kanssaan ole paljonkaan tekemistä.
Nykyisin luonani ei käy koskaan kukaan. Minulla on pari ystävätärtä, joiden kanssa käymme ulkona syömässä ja elokuvissa jne. Toinen näistä on pari kertaa käynyt luonani, mutta en kutsunut enää kun huomasin että minä en voi mennä hänen luokseen, hän teki sen selväksi. Myös eräs toinen ystävätär on joskus vieraillut luonani mutta hän ei myöskään halunnut että hänen luonaan käydään. Minusta olisi heiltä ollut reilumpaa olla tulematta jos heidän luonaan ei saa käydä. Tuntuu siltä kuin luonani olisi käyty urkkimassa ja sitten laitettu oma ovi kiinni että tänne ei ole mitään asiaa. Nykyään tapaan ystäviä vain kodin ulkopuolella. Näin on minusta parempi, saan pitää oman yksityisyyteni eikä omasta elämästä tarvitse kertoa kuin sen mitä itse haluan kertoa. Omaan kotiin päästäminen kertoisi elämästäni enemmän kuin itse haluan.
Ja olihan minulla myös yksi ystävätär jonka kanssa vuosia sitten kyläilimme vuoron perään kummankin kotona. Jossakin vaiheessa tämä ystävätär alkoi käydä vain minun luonani. Otin välillä lemmikin ja tämä ystävätär jaksoi aina marmattaa siitä, että nyt hän ei voi käydä kun sinulla on se lemmikki (hänellä oli allergia). Olisinhan minä voinut käydä hänen luonaan, mutta se ei näyttänyt käyvän. Kun lemmikkini sitten kuoli, puhelimessa tämä ystävä olisi halunnut tavata minun luonani. Sanoin hänelle että voidaan tavata vaikka ulkona kävelemässä tai jossakin muualla. Eipä ole häntä kiinnostanut tapaaminen kun ei saanut tulla minun luokseni. Hän itse teki selväksi että hän pitää oman asuntonsa sellaisena paikkana jossa vain itse käy.
Tulipas tästä pitkä vuodatus, voi sentään.
En tiedä, mikseivät tuttusi käy luonasi. Ehkä se on vain sitä ettei tule lähdettyä ja on niin helppoa kun se toinen tulee omaan kotiin? Ehkä se tapaisivat jossakin kodin ulkopuolella, elokuvissa tai lenkkipolulla tai jonkun harrastuksen merkeissä? Ihmisillä on aika paljon kiireitä ja jos minkälaista ohjelmaa. Voisitko itse aloittaa jonkun uuden harrastuksen, sellaisen jonka parissa tapaa uusia ihmisiä? Voisitko vaikka kirjoittaa ylös niitä jorinoitasi, jos epäilet että ne kyllästyttävät kuulijakuntaa? Päiväkirjan merkintöjä voisi sitten vuosien päästä katsoa ja ihmetellä että tuoltako minusta on tuntunut silloin vuonna ....! Toivottavasti et masennu. Itse olen nyt kesällä hyödyntänyt hienoja säitä ja käynyt paljon ulkoilemassa. Hyvää kesää Sinulle!
Mulla on tullut hankittua ystäviä sosiaalisen median kautta koska huomasin että jos menen suoraan puhumaan lukkiudun henkisesti. Kavereita löytyy Euroopasta ja Suomesta, onpa tullut lähdetyäkin heidän luokseen tovin juttelun jälkeen. Jostain syystä olen vapautuneempi ulkomailla ollessa nauran, puhun enemmän ja avoimemmin... Tulee tutustua paikan päällä uusiin ihmisiin kun mieli on raukeampi..
Olenkin tässä alkanutkin pohtia kun sukuun meni välit tämän vuoden puolella ja enemmän sitä aina haluaisi lähteä takaisin tuttujen luo rajojen taakse jos vanhemmiten siirtyisi tai hankkisi loma-asunnon missä voisin useammin majailla kuin täällä.
Mutta suositan jos haluat saada täältä kavereita vaan et heti uskalla lähestyä niin kannattaa hankkiutua harrastusten tai opintojen pariin missä yleensä tulee sitä jutustelua tehtyä. Jos on facebook käytössä niin rohkeasti kirjoittelemaan eri ryhmiin (omat kiinnostuksen kohteet) ja siellä tapaamaan saman henkisiä ihmisiä...
Mitäs muuta... Sitten on erilaisia tapaamisia mitä jotkut järjestöt järjestää nuorille esim. tyttöjen/poikien talot ja tukinet..
-> https://www.tukinet.net/