yhteisymmärryksessä päätimme tehdä vauvan. Vauva syntyy noin kuukauden kuluttua eikä mies ole kertaakaan vapaaehtoisesti koskenut vatsaani tai ollut kiinnostunut vauvan liikkeistä - joskus humalassa polleana kertoilee kavereilleen kuinka hänestä tulee isä ja meistä tulee niiiiin hyvä perhe, selvinpäin tätä samaa innostusta ei ole osoittanut. Mies käy töissä ja vapaa-ajalla treffailee kavereitaan tai pelaa tietokoneella. Minä tuskastelen kesän helteistä ja raahailen kaupasta monen kilon ostoksia näillä raatojaloilla joille jo painonnousuni on liikaa ostoksista puhumattakaan. Saatan nukahtaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa ja kaikki muu homma jääkin sitten tekemättä. Tunnen koko ajan huonommuuden tunnetta aikaansaamattomuudestani. Itken joka päivä yksinäisyyttäni, vauvan ollessa hereillä on siitä sentään iloa. Mies hermostuu kun itken koko ajan. En tiedä kauanko jaksan taas tällaista -.- onko kaikki ensimmäistä lasta odottavat isät noin juntteja?
Lapsi tulossa - miestä ei tunnu kiinnostavan
hyvävaiei
301126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tuntuu että "vika" on nyt sinussa, enemmän kuin miehessäsi. Tietysti miehesi voisi auttaa sinua raskaana olevaa paljon enemmän - oletko hänelle sanonut/pyytänyt apua? Varmasti miestäsikin jännittää ja mietityttää tuleva lapsi. Kaikki eivät vaan innoissaan pälätä asiasta, ei ole tapana.
Sinun huonommuudentunteesi ja aikaansaamattomuutesi ei ole miehesi syy. Mutta laita se raskauden piikkiin, silloin saakin tuntea itsensä väsyneeksi! Miehesi saattaa hermostua itkemisestäsi, koska ei esimerkiksi ymmärrä miksi itket, tai mitä hän voisi asialle tehdä.
Puhukaa asiat selviksi, älkää olettako toisistanne mitään ja jos toivotte jotakin tapahtuvan niin sanokaa se ääneen!
Tsemppiä loppuraskauteen!
Ei, ne miehet jotka ovat aidosti olleet kiinnostuneita parisuhteesta ja naisestaan ovat sitä myös raskauden aikana. Miehesi ei varmaan ole ollut. Hän on puhunut sinulle nättejä juttuja ja varmaan haaveillut vauvasta ihan oikeasti, mutta käytös on kyllä ollut nähtävissä koko ajan.
Hän on ollut koko ajan lapsellinen mies, joka käy töissä, dokailee ja pelaa tietokonetta, jos nyt oikein rehellinen olet, niin hän on ollut lapsi eikä aikuinen koko ajan ja sinä hänen äitinsä.
No, se valinta meni jo, turha nyt enää itkeä.
Muista että 6kk on raskaimmat. Kun vauva syntyy, se tulee olemaan kamalan ahdistavaa aikaa, koska luulet että nyt olet ikuisesti vankina, kun vauva itkee, kahden tunnin valein olet kiinni siinnä, valvot yöt, olet pohjattoman väsynyt, ja ihmisen lapsi tarvitsee 24h/vrk jonkun.
Älä pelkää, et voi luottaa mieheesi, mutta nyt järki käteen, lopeta se pillittäminen. Olet ihan itse miehesi valinnut. Et tule olemaan ikuisesti sidottu, ja väsymys tulee väistymään kyllä: luota itseesi ja siihen että ajat muuttuu aina.
Sinähän jaksat niin kauan kun tarve vaatii. Se on ihan turha tässä vaiheessa itkeä ettet tiedä kauanko jaksat, katsos kun yksihuoltajana vaan MAKSAT kaikesta ja olet täysin yksin, joten ei kannata erota. Tulet vain olemaan yksin. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin jne. joten älä ole hölmö. Lapsen kohdalla valinta meni jo kuukausia sitten ja sinähän jaksat koska sen itse teetkin.
Nyt voit sentään ohjata miestäsi. Lykkää sille roskapussi käteen kun se menee ulos: "vie tuo". Älä mäkätä ta pyydä. Kun auto pitää viedä korjaamolle, käske sen viemään, varaa aika, anna sille avaimet ja sano "vie", ymmärrtäkö: anna käskyt, tee niiden noudattaminen helpoksi. Älä koskaan suutu, älä koskaan nalkuta. Jos mahdollista.
Jos se ei tottele, piilota peli, ja sano että saa sen takaisin kun hoitaa hommaan. Kyllä, niinkuin lapselle. Anna palkkio eli kehu, kun tekee jotain oikein.
Älä kiristä seksillä, muuten et saa sitä itse. Muista olla kiitollinen taloudellisten kustannusten jakamisesta, se on iso etu.
Valitsit "lapsen" mieheksi, nyt siis hyväksy tilanne ja elä sen mukaan: ei lapsetkaan ihan hyödyttömiä ole, mutta niiltä ei saa odottaa oma-aloitteisuutta ja asioita mihin ne ei pysty.
(Ja JOS se mies ikinä muuttuu, se ei muutu painostamalla ja nalkuttamalla. Se muuttuu itse omasta tahdostaan, jos muuttuu. Mutta sinä pääset vähemmällä stressillä, kun lakkaat stressaamasta ja odottamasta ihmeitä.)
Nyt ala hoitaa asiat kuin aikuinen nainen ja lopeta nyt se ruikuttaminen: itse valitsit, ja itse kannat sen lapsen, vai tuliko yllätyksenä että nainen on raskaana, nainen synnyttää ja loppujen lopuksi, jos mies haluaa karata, henkisesti tai fyysisesti, se siihen pystyy? Niin, no, isoäiti unohti nyt kertoa jotain mutta elämä on epäreilua, älä sääli itseäsi siitä hyvästä. Saat paljon enemmän lapsesta kun se karkaava mies. Saat kasvaa, saat kasvatuksen ilon, saat seuraa, saat rakastaa, saat antaa kaikkesi ja enemmän. Se joka antaa eniten, myös lopulta saa eniten. SINÄ olet perheenne sydän nyt. Lopeta erohaikailut, lopeta itkut, hyväksy tilanne.
Soita ystäville, tutuille, sukulaisille, pyydä apua, seuraa jne.
Soita neuvolaan ja etsi lastenhoitoapua ja siivousapua jo valmiiksi.
"onko kaikki ensimmäistä lasta odottavat isät noin juntteja? "
Ei tietenkään. Sinä vain valitsit semmoisen.
"En tiedä kauanko jaksan taas tällaista"
Noin 20 vuotta ja riippuu miten epäonnistut/onnistut itsenäistämään lapsesi... Mutta muista että kasvatat hänestä aikuista etkä äidin ihmissuhdekorviketta.
"Itken joka päivä yksinäisyyttäni"
Niin, etsi vertaistukea ja soita kavereillesi; miksi sinua pitää paapoa?
"Saatan nukahtaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa ja kaikki muu homma jääkin sitten tekemättä"
No mitä sitten? Onko maailma tuhoutunut kun nukut hetken?
"Minä tuskastelen kesän helteistä ja raahailen kaupasta monen kilon ostoksia näillä raatojaloilla"
Miksi? Etkö osaa pyytää apua tai yksinkertaisesti ostaa pienemmissä erissä?
Hätää ei siis ole. Sinun vaan pitää kasvaa aikuiseksi ja löytää "esiäitien" taistelutahto ja aikuisuus: naiset ovat aina kasvattaneet lapset, huolehtineet perheen ja selvinneet raskaista ajoista. Tsemppiä, älä luovuta. Elämä saattaa yllättää myös positiivisesti.
Lyön vetoa että kohta se jättää sinut. Tuskin auttaa kotitöissä, ei tee ruokaa eikä imuroi. Jäät yksin vauvan kanssa ja miehen henkaa kavereiden kanssa ja ryyppää.
No onpa taas kerran älytön töräys sinulta, "kiltti mies" !
(Eipä ihme, ettei flaksi ole käynyt, kun tunnut tietävän kaiken kaikesta ilman omaa kokemuspohjaa!)
Aloittajan tilanne on varmaan suht "tyypillinen" ; eivät kaikki miehet, etenkään nuoremman sukupolven edustajat, osaa suhtautua raskaana olevaan kumppaniinsa "oikein". Ainokaisen lapseni isä oli jo ennestään kahden pojan isä, kun odotin yhteistä lastamme - eikä hän erityisesti "hössöttänyt" mitään ; perintösängyn maalaaminen taisi olla ainut konkreettinen teko vauvan tulon suuntaan. Ei hän vatsaani kosketellut ja vauvan liikkeet kiinnostivat just sen hetken, kun niistä mainitsin. Fiksaili suurimman osan loppuraskauden ajasta verstaassa autojaan ja kieltämättä kävi mielessä, että mahtaako miestä näkyä paljoa enempää vauvan synnyttyäkään..? No, ei hän toki niitä hommiakaan kokonaan jättänyt, mutta ihan riittävästi on ollut mukana tekemisissä nyt, kun olemme perhe.
Parin ystäväni kanssa olen asiasta jutellut ja olemme tulleet siihen tulokseen, ettei ainakaan meidän siippamme ole olleet mitenkään "aktiivisia odottajia", mutta vauvan synnyttyä kaikista on tullut isiä.
Hormonit saavat mielialat heittelemään ja itkun silmään herkästi, mutta se kuuluu asiaan eikä ole mitään tavatonta. Eikä ne fiilikset minnekään katoa heti vauvan synnyttyä, mutta aikaa myöden kyllä.
No kyllä ap:n kirjoituksesta voi päätellä jo paljon. Vapaa- ajalla mies pelaa koneella ja henkaa kavereiden kanssa vaikka oma nainenkin olisi. Luuletko että tilanne muuttuu kun lapsi syntyy. Ap:n mies kännissä selittää kaikkee mut selvinpäin ei kerro samoja asioita.
Selvästi kännisen miehen paskan puhumista. Aloittaja ei tule saamaan kovin paljon tukea kun muija joutuu kaupassakin käymään raskaana ollessa ja kantamaan raskaita kauppa kasseja. Jos siihen ei saa edes apua niin on selvää että ap: n mies on juntti luuseri.
Vaikka mulla ei ole kokemusta niin ei tarvii olla fiksu edes kun tietää et ap. n mies ei tule tukemaan naistaan. Olisin tuhat kertaa parempi mies tolle naiselle ja monelle muulle.
Kumma että vielä vapaana liikut kun olisit niin erinomainen mies kenelle tahansa.
Parhaat yleensä viedään ensimmäisenä. Jotain vikaa täytyy olla kun et kelpaa kenellekään.
Olen vapaa koska ulkonäköni ei miellytä naisia. Siltin kohtelisin naisia hyvin ja tekisin kotitöitä esimerkiksi.
... Ja Kokemuksen Syvä Rintaääni jatkaa taas lätinöitään....
Pistää nämä besserwisseröinnit epäilemään, että ulkonäkö ei ole ollut este pariutumisellesi, vaan itseriittoiset jutut.
Mistä voit tietää kuinka kohtelisit naista, jos et ole koskaan ollut parisuhteessa?
Ei ihminen aina toimi niin kuin on ajatellut toimivansa.
Joskus yllättyy itsekin siitä, miten reagoi johonkin eikä hyväksy itsekään tekemäänsä. Silti toistaa virheitään aina vaan.
Olen nähnyt kun väkivaltainen ihminen itkee ja katuu aidosti. Kuitenkin hän on taas väkivaltainen seuraavalla kerralla. Siitä on vaikea parantua omin avuin ja ulkopuolista apua tuollainen ihminen harvoin hakee. Kierre on valmis.
En jaksa uskoa että yksikään väkivaltainen on suunnitellut olevansa sellainen. Ihan tavallisesta elämästä hekin varmasti ovat joskus haavelleet, mutta jotain siellä sisimmässä on pielessä.
Väkivaltainen ihminen tarvitsee apua. Uhrin syyllistäminen on aika irvokasta.
Kyllä mä itteni tunnen ja tiedän mitä tehdä ja käyttäytyä. Kaikenlaista olen nähnyt ja jos tekee erilaisesti kuin muut niin sillä pärjää jo pitkälle.
ei miehesi mikään sun hovinarri ole, jonka pitää sua viihdyttää ja keksiä sulle tekemistä.
jokainen on vastuussa siitä OMASTA onnellisuudestaan!
ja sinä voisit ottaa vastuuta omista typeristä möläytyksistäsi!
niin kyllä mä seison mielipiteitteni takana
Minusta kuulostaa kyllä oudolta ettei tuleva isä ole kasvavasta masusta kiinnostunut. Itse ainakin kuuntelin ja tunnustelin iltaisin lasteni potkivan ja polskuttelevan siellä äitinsä kohdussa, sehän oli äärettömän herttaista, melkein oli tippa linssissä :)
Onnelisuus tulee siitä että rakastaa ja jakaa asioita ja luottaa toisen apuun kun tarvii apua. Jos mies ei edes käy kaupassa kun nainen on raskaana niin mies on idiootti eikä ansaitse naista. Ei ap voi olla mitenkään onnellinen tuon miehen kanssa.
Heh, elämänohjeita mockerilta ja i.like.you:lta.. Kyllä nettimaailma on vaan ihan omaa luokkkaansa!
Näyttää ap:ta kismittävän, kun oma mies ei suhtaudu raskausaikaan kuin ihannemiehet elokuvissa. Elokuvat ovat elokuvia, ne suoltavat ihan sellaisia käytösmalleja ja mielikuvia kuin mitä tekijät katsovat parhaaksi katsojille esittää tai mitä tekijät ajattelevat katsojien toivovan. Kuvauksesi perusteella miehesi käyttäytyy kuin ihan normaali mies. Sellaisena hänestä tulee varsin hyvä roolimalli lapsellesi. Mies, jonka koko elämä pyörii jälkikasvun ympärillä, on huono roolimalli lapsilleen, joiden kuitenkin tulee jossain vaiheessa omin avuin raivattava oma tilansa ja paikkansa tässä yhteiskunnassamme, jossa armoa ei heikoille anneta.
Älä nyt paskaa puhu :D Mies voi ja miehen pitää rakastaa täydestä sydämestään lapsiaan jo ennenkuin ne ovat maailmaan edes putkahtaneet. Ja mies voi ja miehen pitää rakastaa lapsiaan senkin jälkeen kun ovat vaippoihinsa sinappinsa luovuttaneet. Tiputtaneet maitohampaansa ja käyneet koulunsa ja lentäneet omille siivilleen. Kyllä miehen kuuluu rakastaa lapsiaan ja olla alati kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista läpi aikakausien. Se ei tarkoita missään mielessä että mies olisi joku vitun nössykkä vaan se tarkoittaa sitä että lapset saavat myös isänsä rakkautta ja heistä kasvaa täysipäisiä ihmisiä ja kelvollisia yhteiskunnan jäseniä.
Jotkut lapselliset pellet tai luuserit piilottavat tunteensa ja notkuvat jossain räkäisessä jätkäjengissä tai klisuttelevat tietsaripelejä että saa aikansa jotenkin kulumaan. Vastuuntuntoinen mies osallistuu täysipainoisesti lastensa elämään niiden kaikissa vaiheissa.
Minä olen omakätisesti katkonut lasteni napanuorat ja antanut ensikylvyt ja olen siitä sekä ylpeä että hyvin otettu että nuo pieneet ihmeet sain tehdä.
Ei isän rakkaudella ja välittämisellä ole mitään tekemistä sen kanssa ettei heikoille anneta armoa, rakkaus tekee lapsistakin vain vahvempia :)
Pitkälti olen sun kanssa samaa mieltä. Onko nykyisillä nuorilla äideillä jotenkin ruusuisempi kuva vanhemmuudesta kuin meillä nelkyt ihmisillä? Ei mun mies ollut yhtään kiinnostunut mun odotuksesta ja mäkin vaan toivoin, että syntyis jo, niin loppuis valasolo. Kun lapset sitten oli maailmassa, niin kyllä isä osallistui yllättävän paljon lasten hoitoon. Mä en voisi sietää, jos ukko olisi koko ajan mahaa hiplailemassa tai silittelemässä. Se olisi ahdistanut mua kamalasti. Mä en huolinut miestäni edes neuvolaan mukaan, ekan lapsen synnytykseen pitkin hampain ja toiseen ei edes pyytänyt päästä mukaan.
Kyllä ap:n mies varmasti lapsesta huolehtii, kun vauva tulee maailmaan. Munkin mielestä hän käyttäytyy niinkuin ihan normaali mies. Monelle miehelle isyys alkaa vasta siitä, kun pieni ja ihana lapsi on maailmassa. Ap panikoi turhaan. Pantakoon se hormonimyrskyn piikkiin.
Voi olla hormonimyrskykin :) Parisuhteessa toimitaan niin ettei se kumppani suotta ahdistu. Jos sinä et pitänyt hiplailusta niin mun naiset kyllä tykkäs siitä, kaikki on yksilöitä joten jokaiselle sopii ne omat tavat toimia, siihen nyt ei mitään yleisohjetta voi antaa. Mutta silti, jos mies ei osoita mielenkiintoa nyt niin ymmärtääkö hän oikeastaan mitä on tapahtumassa? Ellei, se kertoo jonkin asteisesta keskenkasvuisuudesta tai typeryydestä :P Välttämättä hän ei osoita mielenkiintoa sittenkään kun lapsi on syntynyt. Moni mies kokee vauvat taakoiksi koska nehän tarvitsevat alati huomiota eikä anna aina nukkuakaan kunnolla, koliikkitapaukset vielä vähemmän, joten siinä voi pinna kiristyä. Tunnen monta pariskuntaa joille on tullut ero pian lapsen syntymän jälkeen eikä isää hirveästi kiinnosta silloinkaan koko juttu. Me miehetkin ollaan siis hyvin erilaisia. Mutta silloin jos lapsi on yhteisestä toivomuksesta pistetty aluilleen niin kyllä normaalin ja tuntevan miehen pitäisi kyetä se tajuamaan jo raskausvaiheessa mitä sieltä on tulossa? Itse olin useillakin neuvolareissuilla mukana. No, eka yritys päättyi keskenmenoon joten ehkä sen takia olin naisen tukena enemmän koska hän tarvitsi mua normaalia enemmän.
Elokuvista näyttää tarttuneen tämä ajatus siitä, että Perhe on kaikki kaikessa ja mitä tahansa voi tehdä tai uhrata Perheen eteen. Terveesti kehittyneessä yhteiskunnassa jälkikasvua ei kuitenkaan kasvateta tekemään mitä tahansa Perheen eteen, vaan tärkeintä on, että pystyvät antamaan oman kontribuutionsa yhteisen hyvän eteen. Perheen ympärille käpertyminen edustaa eräänlaista älyllistä ja emotionaalista solipsismia, jossa Perheen ulkopuolisille henkilöille ei anneta juuri minkäänlaista arvoa. Tällainen asennemaailma on yhteiskunnallisesti tuhoisa. Tietysti vanhempien tulee olla rakastavia jälkikasvuaan kohtaan, mutta heidän tulisi välittää jälkikasvulleen ajatus siitä, että elämä ei kietoudu omien lapsien ympärille. Tällainen ajattelutapa mahdollistaa sen, että myös lapset kurottavat elämässään välittömän perhepiirin ulkopuolelle ja itsenäistyvät. Vanhempien viime kätinen tehtävä on mahdollistaa lapsiensa kehittyminen itsenäiseksi autonomisiksi yksilöiksi ja yhteiskunnan jäseniksi.
Niin, lapset kuuluu kasvattaa itsenäisiksi. Mistä ihmeestä väänsit tähän tuon "perheen ympärille käpertymisen" ja ettei perheen ulkopuolisille annettaisi mitään arvoa :D Lapset kuuluu kasvattaa myös arvostamaan toisia ihmisiä tasavertaisina. Oot katellu liikaa elokuvia ilmeisesti kun vedät tuota leffateemaa tähän?
Yhteiskunnallisesti tuhoisampaa on se kun ilman vanhemmuutta kasvanut roskasakki pieksää viattomia sivullisia tuolla kaduilla ja tekee muuta ilkivaltaa, ei hakeudu töihin tai koulutukseen vaan elää rikosrekisterin varjossa yhteiskunnan varoilla. Se johtuu juurikin siitä pahasta olosta mikä kumpuaa rikkinäisestä lapsuudesta ja kasvatuksen puutteesta.
Huoh, edellinen mieheni oli juuri samanlainen: olin hänen äidinkorvikkeensa. Hän meni aamulla töihin (omisti mm. salapuhelimen jolla tekstaili muille naisille työaikana), töiden jälkeen heti koneelle pelaamaan ja ei malttanut syödä (tietysti oletti että kannan ruoan nenän eteen, minkä virheen teinkin, ennen kuin heräsin todellisuuteen)..hän kyllä joi sitten olutta sen syömisenkin edestä pelaillen..pelit loppui siinä kympiltä illalla ja suoraan nukkumaan kylmästi..ja aamulla sama rundi uudelleen päivästä ja viikosta ja vuodesta toiseen. En jaksanut enää katsella (Thank God tajusin ajoissa, sillä mieheni alkoi jo ehdottelemaan yhteistä asuntolainaa ja lapsia yms.) No erosimme allekirjoittaneen halusta ja löysin tovin jälkeen maailman parhaan miehen, tosin tuosta Suomenlahden toiselta puolelta. Niin sydämellinen ja aito mies, että hyvästi suomijuntit! Mies on ollut koko raskauden aikana satasella mukana, että olen jopa joutunut miettimään useaan otteeseen onko tämä jotain unta. :D
Se on katsos niin että kun rakastaa puolisoaan niin rakastaa myös sen suhteen yhteistä hedelmää, silloin sillä on merkitys kun on kyse aidosta rakkaudesta. Olen iloinen puolestasi, hyvä onnesi jatkukoon :)
Muuten hyvä kommentti, mutta miksi leimasit meidät kaikki suomalaiset miehet junteiksi yhden oman epäonnistumisesi perusteella?
Antaa toisaalta hyvän kuvan sinunkin sivistystasostasi.
Tyhmän ihmisen taitavaa egon suojelua. Oma kelpaamattomuus/ huonot miesvalinnat käännetään niin, että Suomessa kaikki miehet on juntteja.
Älä murehdi, et ole ensimmäinen -etkä viimeinen :) Äidiksi tullaan jo silloin, kun raskaus selviää. Isäksi silloin, kun vauva saadaan syliin. Niin se usein menee!
Miehesi nyt ei vain oikein tajua tilannetta. Kuulostaa oudolta, mutta oon nähny tuon niin monta kertaa. Lähipiirissä ja omakohtaisesti. Ensimmäistä lasta odottaessa kokemukseni olivat hyvin samanlaisia. Kyllä mies juurikin humalassa läpätti muille ja ehkä joskus minulle, mutta hyvin vähän... Sitten kun vauva syntyi, hän todella vasta tajusi tulleensa isäksi. Vaikka ihan yhteistuumin oli lapsi tehty. No, tämä kaveri ei ollut kuitenkaan valmis lopulta viettämään perhe-elämää ja erohan siinä tuli monestakin eri syystä. Vieras tuntui paremmalta..
Tapasin sitten nykyisen mieheni jolla oli myös aikaisemmasta liitosta lapsi. Ajattelisi, että hän jo olisi tiennyt, mitä raskausajasta seuraa, eikö? :D No ei... toki hän oli (luojan kiitos) täysin erilainen, kuin exäni, mutta eipä hänkään oikein osannut innostua raskausmahasta tms. Joskus katsoi kun vauva potki, kun käskin tai laitoin kättä mahan päälle..mutta ei sellaista lässynläätä mitä elokuvissa näkee.. Synnytyssalissakin oli vähän et joo. Kuitenkin siis ihan asiallinen, kuten koko raskausajankin :) Sitten kun vauva syntyi, tirautti hän kyyneleitä. Sanoi jälkeenpäin, että kyllä se lapsi heti omalta tuntui, kun syntyi, rakkaalta. Soitteli laitokselle jatkuvasti ja kyseli että kuinka lapsi voi :) ja kävi tietenkin. On kyllä erittäin huolehtiva isä ollut, lapsi nyt 2v.
Että sinuna en vielä olisi huolissani... Suuri muutos on edessä, molemmille. Kyllä se mies siitä tokenee, kun vauva syntyy. Usko pois!
Josko miehesi kokee jotain ulkopuolisuuden tunnetta ja ei oikein omasta mielestään osaa auttaa, ja vetäytyy siksi? Mutta kyllä tavalleen isät on kiinnostuneita perheenjäsenestä, vaikkei häntä vielä näy.
Minun lasteni isä aikoinaan oli turhankin höveli auttamaan... Paitsi, etten saanut kahvipannua enempää nostella loppuaikoina toisen tullessa. Kerran minut siinä "lastissa" kannettiin krstaloraput ylös, synnytys oli enää parin päivän päässä, en yksinkertaisesti lonkiltani päässyt, koski niin.
Ekaa kun ootin, ihmetteli usein, mikä potkija... On kiireinen ollut jaloistaan ihan aikuiseksikin...
Halusi sairaalasta polaroidkuvan mukaan, oli sitä yön katsellut että sisäistää uuden tyypin meillä.
Nuorempi olikin sit peruskauraa jo, jas nytkö sinä lähet, hän soittaa taksin...
Rakkaita olleet molempi isälleen, ja aika huima "reissu" se on, kun porukka hitsautuu perheeksi, ja sille on uskallettava porukalla mennä... Ei sooloilulla mitään saa kuin kaiken vastuun, semmoisen neuvon sinulle antaisin.
Vaikka miten meistä naisista tuleekin helposti oikeita pirttihirmuja, joilla on tiikerin voimat- niin pyydä että miehesi saa auttaa. Katso, mitä hyvää siitä seuraa, ja iloitse, perheestäsi.
Ja lepää hyvä nainen, että on voimia kun vaavi sitten valvottaa tai muuten vaan on vilkas ja terve.
Et ole ainoa nainen jonka miestä ei kiinnosta naisensa hyvinvointi ja lapsi. Tunnen muutaman naisen joiden mies tekee kaikkea muuta kuin on naisensa kanssa. Nykyään monikaan ei halua sitoutua enään. Siitä lapsesta pitäis huolehtia 18 vuotta ainakin ja monelle miehelle vuosikin on liikaa. Siinä menee oma vapaus, kaverit ja vapaa-aika. Kohta ei voi muuta kuin olla vaan kotona. Sellanen elämä ei montaa miestä kiinnosta
No aika isolla vasaralla tässä ketjussa paukutetaan täysin tuntemattomaksi jäävää tulevaa isää. Tosin netissähän tämä kivien heittely tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Besserwisserit voisivat kuitenkin miettiä auttaako ketjun avaajaa mitenkään tämä "Sun mies on paska ja jättää sut" retoriikka.
Varsinkin nuoremmille miehille raskausaikana todellisuus lapsen tulosta tai isyydestä ei yleensä juurikaan aukene. Päinvastoin. Huolestuttaa säilyykö suhde kumppaniin samana ja miten kaikkea vaivaa se tulevea "tunkeilija" tuo mukanaan. Siellä pinnan alla sitten vielä usein pelot omasta riittämättömyydestä, tumpeloudesta ja kyvyistä isänä ylipäätään.
Miehelle isäksi tuleminen aukenee ensimmäisellä kerralla aidosti vasta siinä kohtaa kun sitä kääröä pääsee katselemaan silmiin. Nainen kantaa lasta sisällään ja on siksi aivan eri tavalla tietoinen tilanteen todellisuudesta jo raskauden aikana.
Älä heitä pyyhettä kehään miehesi suhteen vielä.
"Miehesi" on edelleen poika ja lisäksi vielä vähän peloissaan oleva poika. Tilanne muuttuu vasta kun se lapsi oikeasti on siinä paikalla. Tämän olen nähnyt ympärilläni ja myös itse kokenut.