Ikävät kommentit

Opittua. Meillä äiti oli aina arvosteleva, kiitos oli liikaa "en mäkään sitä saa" ja ainainen nalkutus, aliarviointi ja painostus: minkä hän oli oppinut kotoaan. Veljeäni hän pitää arvossa ja kiittää.
Naisia ei arvosta edes naiset ja he ovat oppineet tavan äideiltään. Tyttäreltä ei pyydetä, tytärtä ei kiitetä, eikä äiti sano koskaan mitään kulta vie roskat vaan käskee ja komentaa. Ja usein jos et tajua pyytämättä, vittuilee päälle.

Sinä odotat kiitosta, antamatta sitä itse, ja no, nyt tiedät miltä vaimostasi on tuntunut koko lapsuuden. "Tytöt kehittyy niin paljon aikasemmin kun pojat" kyllä, siivoamaan, kantamaan vastuun yksin, huolehtimaan jne. ja seurauksena on mkättäviä vaimoja, jotka eivät osaa kiitää, koska heitä ole kiitetty eikä rakastaa koska heitä ei ole rakastettu. Ei tietoisesti tietenkään, mutta näin se menee.

Kaikella on aina hintansa ja aina pitää osata. Ja kyllä, se vituttaakin, että sun mielestä sultä pitäisi erikseen pyytää kauniisti roskien viemistä, sinua pitäisi kiittää ja paapoa siitä mitä toinen tekee automaattisesti, kun naisten pitäisi tajuta kysyä, kiittää, huolehtia - ja tehdä omat hommansa. Aina ilman kiitosta: yhtä paljon ilman kiitosta kun kotonaan. Kotonakin isä loisti poissaolollaan ja äiti korkeintaan valitti, miksi häntä ei arvosteta. Joten vaimosi ei oppinut arvostamaan.
Ehkä sinä opetat?
Siinä kun sinä olet siihen kiitokseen tottunut, ja sitä odotat, hän ei ole sitä saanut.
Siinä kun sinun osaamiseesi on luotettu, hänet on pakotettu ja toisaalta, hän ei silti ole koskaan saanut semmoista arvostusta todennäköisesti että osaisi samalla tavalla kun miehet. Siinä kun sinä olet saanut kasvaa, hänen on ollut pakko. Ja sinulla on mitta täysi?

Kiitätkö itse? Teetkö huomauttamatta? Odotatko palkkiota siitä, minkä hän tekee joka tapauksessa? Pyydätkö häntä koskaan yhteiseen siivouspäivään, autatko itse omaehtoisesti, oletatko että ET saa ITSE kiitosta, vaan annat kiitosta ja kehuja vaimollesi? Vastaatko koskaan "mikset vienyt roksia" kysymykseen huumorilla? "Vien ne rakas heti, mutta ajttelin ensin pussata sinua?" et. Vaan petyt, mäkätät, koet että sinua painostetaan, vaikka et koskaan sitä vapaaehtoisesti teekään. Sinulta muka vaaditaan ja totta: vaimoltasi ei tarvitse vaatia, koska hän tekee aina, vaatimattakin.
Ja miehet, miehet... Aina syyllistymässä.

Niin, no, toisaalta, jos tunnette koko ajan syyllisyyttä, niin ehkä se johtuukin... Teistä itsestänne?
On se ikävää, kun vaimo ei olekaan äiti, joka kehuu ja kiittää, vaan nainen, joka on saanut olla se sisko, jota ei kehuta eikä kiitetä koskaan. Vain pojat olettavat saavansa kehuja ja kiitoksia kotitöistä.
Kuinka moni mies koskaan kehuu vaimoaan "Vitsit sä olet laittanut kaiken täällä niin siistiksi ja sairaan hyvää ruokaa! Sun kanssa on ihana asua kun sä pidät meistä niin hyvää huolta. Kiitos rakas, että eilenkin muistit, onpa noi verhot nätit. Tietsä, pliis, sä teit viimeksi ihan sairaan hyvää sitä-ja-sitä-ruokaa, voisitsä tehdä kulta-rakas sitä joskus taas? "
Montas kertaa sinä olet kiittänyt kultaasi kodistanne?

Ai niin... Et tosiaan kertaakaan.

Toisaalta, jos sinä kerran tiedät miten pitäisi puhua kannustavammin (hyvä idea!) miksi et itse puhu niin? Sillä sinähän et puhu. Sinä et puhu tuolla tavoin vaimollesi. Niin, kun sinua on kiitetty koko elämäsi ajan, et osaa silti kiittää. Kun sinä tiedät miten puhua kauniimmin, et itse tee niin.
Ja totta, vaimosi pitäisikin puhua kauniimmin, mutta hän ehkä oppisi jos sinä tekisit sen ensin ja vasta sitten pyytäisit sitä itsellesikin.

Tämä on totuus varmaan 70-90% pariskunnista. Ai niin, tämä on nyt ilkeästi sanottu, kun taas miestä syyllistetään ja painostetaan. Joo, anteeksi. Se on niin mahdottoman vaikeaa muistaa ettette te aikuisinakaan kestä puoliakaan siitä, mitä me olemme saaneet kestää lapsesta saakka. Mutta tämän EI ole tarkoitus syyllistää, vaan avata silmät. Usko pois, ne strereotypiat vahingoittaa naista aina parisuhteeseen saakka ja liian nuorena kasvaminen ei ole aina hyvä juttu: eikä ne itsekään sitä aina tajua, ihan samalla tavalla kun ette tekään.
Ethän sinäkään osannut ajatella hänen kantaansa.
Miksi hänen pitäisi osata kiittää ilman kiitosta ja arvostusta, kun sinäkään et osaa vaikka tiedät mitä haluaisit itse kuulla?

Sama varmaan vaimoll kirjoitti:

Opittua. Meillä äiti oli aina arvosteleva, kiitos oli liikaa "en mäkään sitä saa" ja ainainen nalkutus, aliarviointi ja painostus: minkä hän oli oppinut kotoaan. Veljeäni hän pitää arvossa ja kiittää.
Naisia ei arvosta edes naiset ja he ovat oppineet tavan äideiltään. Tyttäreltä ei pyydetä, tytärtä ei kiitetä, eikä äiti sano koskaan mitään kulta vie roskat vaan käskee ja komentaa. Ja usein jos et tajua pyytämättä, vittuilee päälle.

Sinä odotat kiitosta, antamatta sitä itse, ja no, nyt tiedät miltä vaimostasi on tuntunut koko lapsuuden. "Tytöt kehittyy niin paljon aikasemmin kun pojat" kyllä, siivoamaan, kantamaan vastuun yksin, huolehtimaan jne. ja seurauksena on mkättäviä vaimoja, jotka eivät osaa kiitää, koska heitä ole kiitetty eikä rakastaa koska heitä ei ole rakastettu. Ei tietoisesti tietenkään, mutta näin se menee.

Kaikella on aina hintansa ja aina pitää osata. Ja kyllä, se vituttaakin, että sun mielestä sultä pitäisi erikseen pyytää kauniisti roskien viemistä, sinua pitäisi kiittää ja paapoa siitä mitä toinen tekee automaattisesti, kun naisten pitäisi tajuta kysyä, kiittää, huolehtia - ja tehdä omat hommansa. Aina ilman kiitosta: yhtä paljon ilman kiitosta kun kotonaan. Kotonakin isä loisti poissaolollaan ja äiti korkeintaan valitti, miksi häntä ei arvosteta. Joten vaimosi ei oppinut arvostamaan.
Ehkä sinä opetat?
Siinä kun sinä olet siihen kiitokseen tottunut, ja sitä odotat, hän ei ole sitä saanut.
Siinä kun sinun osaamiseesi on luotettu, hänet on pakotettu ja toisaalta, hän ei silti ole koskaan saanut semmoista arvostusta todennäköisesti että osaisi samalla tavalla kun miehet. Siinä kun sinä olet saanut kasvaa, hänen on ollut pakko. Ja sinulla on mitta täysi?

Kiitätkö itse? Teetkö huomauttamatta? Odotatko palkkiota siitä, minkä hän tekee joka tapauksessa? Pyydätkö häntä koskaan yhteiseen siivouspäivään, autatko itse omaehtoisesti, oletatko että ET saa ITSE kiitosta, vaan annat kiitosta ja kehuja vaimollesi? Vastaatko koskaan "mikset vienyt roksia" kysymykseen huumorilla? "Vien ne rakas heti, mutta ajttelin ensin pussata sinua?" et. Vaan petyt, mäkätät, koet että sinua painostetaan, vaikka et koskaan sitä vapaaehtoisesti teekään. Sinulta muka vaaditaan ja totta: vaimoltasi ei tarvitse vaatia, koska hän tekee aina, vaatimattakin.
Ja miehet, miehet... Aina syyllistymässä.

Niin, no, toisaalta, jos tunnette koko ajan syyllisyyttä, niin ehkä se johtuukin... Teistä itsestänne?
On se ikävää, kun vaimo ei olekaan äiti, joka kehuu ja kiittää, vaan nainen, joka on saanut olla se sisko, jota ei kehuta eikä kiitetä koskaan. Vain pojat olettavat saavansa kehuja ja kiitoksia kotitöistä.
Kuinka moni mies koskaan kehuu vaimoaan "Vitsit sä olet laittanut kaiken täällä niin siistiksi ja sairaan hyvää ruokaa! Sun kanssa on ihana asua kun sä pidät meistä niin hyvää huolta. Kiitos rakas, että eilenkin muistit, onpa noi verhot nätit. Tietsä, pliis, sä teit viimeksi ihan sairaan hyvää sitä-ja-sitä-ruokaa, voisitsä tehdä kulta-rakas sitä joskus taas? "
Montas kertaa sinä olet kiittänyt kultaasi kodistanne?

Ai niin... Et tosiaan kertaakaan.

Toisaalta, jos sinä kerran tiedät miten pitäisi puhua kannustavammin (hyvä idea!) miksi et itse puhu niin? Sillä sinähän et puhu. Sinä et puhu tuolla tavoin vaimollesi. Niin, kun sinua on kiitetty koko elämäsi ajan, et osaa silti kiittää. Kun sinä tiedät miten puhua kauniimmin, et itse tee niin.
Ja totta, vaimosi pitäisikin puhua kauniimmin, mutta hän ehkä oppisi jos sinä tekisit sen ensin ja vasta sitten pyytäisit sitä itsellesikin.

Tämä on totuus varmaan 70-90% pariskunnista. Ai niin, tämä on nyt ilkeästi sanottu, kun taas miestä syyllistetään ja painostetaan. Joo, anteeksi. Se on niin mahdottoman vaikeaa muistaa ettette te aikuisinakaan kestä puoliakaan siitä, mitä me olemme saaneet kestää lapsesta saakka. Mutta tämän EI ole tarkoitus syyllistää, vaan avata silmät. Usko pois, ne strereotypiat vahingoittaa naista aina parisuhteeseen saakka ja liian nuorena kasvaminen ei ole aina hyvä juttu: eikä ne itsekään sitä aina tajua, ihan samalla tavalla kun ette tekään.
Ethän sinäkään osannut ajatella hänen kantaansa.
Miksi hänen pitäisi osata kiittää ilman kiitosta ja arvostusta, kun sinäkään et osaa vaikka tiedät mitä haluaisit itse kuulla?

Lue lisää

Selvästi selvänäkijä paikalla, kun tietää miten edellinen kirjoittaja kohtelee vaimoaan vaikkei mainitse siitä sanallakaan.

poikia kiitetään aina, mutta tyttöjä ei? No, oma veikkaukseni olis, että monesti just toisinpäin. koulussakin tyttöjä pidetään kun kukkaa kämmenellä, eikä heistä voi uskoa, että mitään pahaa tekisivät, pahantekijän on pakko olla poika.

naurava puliukko kirjoitti:

Selvästi selvänäkijä paikalla, kun tietää miten edellinen kirjoittaja kohtelee vaimoaan vaikkei mainitse siitä sanallakaan.

poikia kiitetään aina, mutta tyttöjä ei? No, oma veikkaukseni olis, että monesti just toisinpäin. koulussakin tyttöjä pidetään kun kukkaa kämmenellä, eikä heistä voi uskoa, että mitään pahaa tekisivät, pahantekijän on pakko olla poika.

Lue lisää

http://yle.fi/uutiset/tytot_saavat_poikia_enemman_hellyytta_paivakodissa/6522007

tuossa yksi esimerkki.